Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

torstai 7. syyskuuta 2017

Iloinen jälleennäkeminen

Kaikki, jotka tämän kasvin tunnistaa ..

 
. . tietävät kuinka mahdoton se on leviämään pihamaalla. Mitkään kukkapenkkien reunukset, olkoon kiveä, muovia, valettua betonia taikka mitä muuta tahansa, ei sitä pidättele. Ehkä pari metriä korkea muuri voisi pysäyttää sen leviämisen. Sen siementaimet nimittäin kun tuppaavat levittäytymään monien metrien päähän. Ei sillä, etteikö se ihan kaunis kasvina olisi, vaan juuri tuo tuppautuminen ihan joka paikkaan. Siis ihan joka paikkaan. Kasvi kuuluu käenkaaleihin ja on tieteelliseltä nimeltään Oxalis Fontana Rufa. Suomalainen ketunleipä on sille sukua, ja viihtyy samanlaisilla kasvupaikoilla kuin se.
 
Keltakukkainen pystykäenkaali kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan ja Itä-Aasian lauhkeissa vyöhykkeissä samantapaisilla kasvupaikoilla kuin meikäläinen sukulaisensa, käenkaali eli ketunleipä. Parhaiten laji näyttää kotiutuneen varjoisiin pihapuutarhoihin ja hautausmaille puiden ja pensaiden suojaan. Lajin punalehtinen muunnos, pihakäenkaali (var. ‘Rufa’) lienee alun perin tuotu silmiemme iloksi kukkapenkkeihin, joissa se onkin kiitollinen ja näyttävä koristekasvi. (Lähde Luontoportti)
 
 
Aikoinani sain tätä kasvia naapurilta, joskus 1980-luvun loppupuolella jolloin koti valmistui ja piha oli raivattu umpimetsästä, eikä budjetti sallinut satsaamaan pihakasveihin. Muutamia vuosia kasvattelin sitä, kunnes totesin sen ihan mahdottomaksi ja aloin sitten kitkeä taimia sitä mukaa kun niitä missä milloinkin huomasin.
 
 
Tästä talon päädyssä olevasta penkistä siirrettiin viime keväänä herttavuorenkilvet pois ja tilalle laitoin kuunliljaa. Siellä vuorenkilven lehtien suojissahan tämä on saanut rauhassa kasvaa ja lisääntyä.. Ei sitä aina arvaa mitä suurien lehtien alla tapahtuu :D  Nyt olisi sitten päätettävä mitä tuolle teen - järki sanoo että vie se kyllin kauas metsään ja hautaa se sinne äläkä ainakaan kompostiin sitä laita - sydän taas sanoo että voi niitä aikoja, silloin kun tuota kasvattelin, lapset olivat pieniä ja olin kotiäitinä, oli se niin mukavaa aikaa, ja tuo kasvi on oikeastaan aika suloinen ja sillä on jo tunnearvoakin . . jne . .  ja voisin istuttaa nyt tuon jonnekin kauemmas kukkapenkeistä .. ;DD
 
  
Toinen kasvi, minkä soisin mielelläni näkeväni monien vuosien päästä näillä nurkilla, olisi sormustinkukka, digitalis. Se on hyvin samantapainen leviämään kuin tuo oxalis, muttei ihan niin innokas. Sormustinkukan siementaimia löytyi pitkään sen jälkeen, kun olin tietoisesti lakannut kasvattamasta sitä. Voi olla että olen kitkenyt taimia pois, se kun on pienenä ihan rikkaruohon näköinen.
 
 Miten on, onko sinulla ollut tuota käenkaalia,
 ja mitenkä olet tullut juttuun sen kanssa?
 
Aamuista tunnelmaa järvellä 6.9.2017
 
 
 

39 kommenttia:

  1. Sama soma vaiva rehottaa minunkin jasmiiniköynnöksen suojissa ja joskus sateen jälkeen intoutuu leviämään vauhdilla pelargonioiden suojissa aina kärsimyskukkani juurelle asti, josta sen lopulta bongaan ja kitken pois...liian myöhään!
    Kauniit lehdet, mutta mokoman nopea kasvi!

    Heleitä syyskuun päiviä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, valppaana täytyy olla, niitä taimia kun putkahtelee milloin mistäkin. Tuntuu että se lisääntyy vaikkei kukikaan..
      Kiitos samoin sinne, Susanna.

      Poista
  2. Käenkaalia ei ole näkynyt, mutta maahumala sen sijaan on riesana ja luonnon kasveista vuohenputki. Niissä riittää kitkettävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maahumala kasvaa täälläkin kaikkialla, mutta se on helppo repiä pois rönsyistä. Vuohenputki se on kaikkein kamalin, huh. Tuntuu että mitä enemmän sitä kitkee, sitä enemmän se lisääntyy. Luin jostain että vuohenputkien kitkemistä niin että juurenpaloja jää multaan, sanotaan pistokaslisäykseksi. :(

      Poista
  3. Kyllä löytyy meiltäkin Käenkaalia,puskee laattojen reunasta. Mutta vielä hurjempi on Vuohenkello sitä on levinnyt joka penkkiin ja aina löytyy uudesta kohdasta missä vain multaa on. ja sen hävittäminen onkin sitten jo paljon työläämpää kitkemällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin hankala kitkeä laattojen välistä. Vuohenkello on kaunis minusta, mutta sillä on jotenkin niin vahvat juuret että sitä on mahdoton kitkeä pois kivikkopenkistä siirtämättä kiviä pois siksi ajaksi.

      Poista
  4. Käenkaalia sain tupsun naapurilta 30 vuotta sitten. Nyt sitä kasvaa jopa kasvihuoneessa...Sormustinkukka on päässyt häviämään, mutta siemenpussi on odottamassa kevään kylvöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ollut salamatkustajana jonkun kasvin mukana, vai olisiko tullut sitten itse ovesta ;D
      Mietin, voisiko sormustinkukan laittaa jo syksyllä ulos multaan..

      Poista
  5. Ei ole käenkaalia näkynyt mutta maahumalaa ihan hulluuteen asti:) Aivan upea tuo järven tunnelmakuva!😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuvaus sopii mainiosti maahumalan kohdalla ;D, Minusta se on kaunis rönsytessään, mutta ei sen sentään tarvitsisi aivan kaikkialla kasvaa.
      Kiitos, Päden paja.

      Poista
  6. Käenkaali ilmestyi tänä kesänä yhteen kukkapenkkiin. En älynnyt kitkeä sitä saman tien pois, täytyykin nyt mennä tarkastamaan tilanne - joko se on levinnyt myös muualle :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä katsomassa josko se on kukkinut.. Vaikka joskus tuntuu ettei sen tarvitse edes kukkiakaan lisääntyäkseen.

      Poista
  7. Sipoossa meillä oli tuota. Nyt olen nähnyt joskus satunnaisen pikkutaimen ja nypännyt sen kiireesti pois. Liian kova leviämään meikäläiselle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siitä tulee riesa levitessään esim. sepelille. Vikkelä kasvi.

      Poista
  8. Minä olen siinä hävittämisvaiheessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea hävityksille. Parhaiten se häviäisi jollain Roundupilla, mutta se onkin sitten viimeinen keino.

      Poista
  9. Samaa kasvia minäkin aikoinani istutin ja kyllä siitä pieni riesa on tullut. Kaunishan se on mutta..
    Sormustinkukka on meillä jännä, viime kesänä oli vain pari vaivaista, mutta tänä kesänä levinnyt ja kukkinut tosi komeasti useassa paikassa.

    Aivan ihana kuva tuo alimmainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvässä uskossa sitä istuttelin minäkin, ja samoihin aikoihin 80-luvulla istutettiin (!) myös jättipalsamia kun sitä pidettiin silloin vain maanpeittokasvina ja mehiläiskasvina, eikä kukaan arvannut että siitä tulisi haittalaji.
      Minusta on vaikea tunnistaa sormustinkukan taimia maassa, muistuttaa niin jotain rikkakasvia.
      Kiitos, Minttuli!

      Poista
    2. Jättipalsamista muistuu mieleen myös minulle yksi "hauska"istutus juttu, kuinka sen taimia joskus istuteltiin polun varrelle ja nyt koko polun ympäristö tosiaan kasvaa sitä.

      Poista
    3. 😁😁 Niinpä. Eikä ainoastaan polun ympäristö . . .

      Poista
  10. Punainen ystävä löytyy meiltäkin yhdestä kukkapenkistä. Saatan kesän aikaan nyppiä niitä vääristä paikoista pois. Korjaan jäljelle jääneet kasvit pois ennen siemenien kypsymistä. Sormustinkukkaa olisi mukava kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punainen ystävä, tai oikeammin "ystävä" ;D Valppautta tarvitaan tuon kasvin kanssa..
      Kokeile ihmeessä sormustinkukkaa, on se vaan niin kaunis!

      Poista
  11. Käenkaali on jostain meillekin tullut. En ole sitä tietoisesti hankkinut. Putkahtelee vähän joka paikasta, mutta on onneksi helppo kitkettävä. Joissain penkeissä annan kasvaa, sillä ei se hullumman näköinen ole. Jos paikalle tulee muuta tarvetta, nyppään käenkaalin pois. Siihen ei työvälineitä tarvita. Sormustinkukasta tykkään, vaikka se seikkaileekin hyvin omavaltaisesti. Sen sijaan maahumala ärsyttää, sillä nopeakasvuisena se on kova valtaamaan alaa ja aina siitä jää juuria maahan, vaikka kuinka kitkisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisikohan se tulla joidenkin ostotaimien mukana, mietin..
      Helppo sen on kyllä nyppäistä pois, ja varmaan ihan kivan näköinen jos se saa kasvaa suureksi, hyvässä mullassa.
      Olen joskus istutellut maahumalaa reunakasveiksi amppeliin roikkumaan. Se on ihan kivan näköinen siinä. Samoin suikeroalpi on täällä lisääntynyt huimasti - alapihan aarin kokoinen marjatarhan nurmikko on peittynyt kokonaan sillä. Sieltä joutaakin aina keväisin ottaa rönsyjä ruukkuihin..

      Poista
  12. Kaikkia noita edellämainittuja leviäjiä löytyy minunkin pihaltani. Ja kaikista pidän sen verran, että antaa toistaiseksi kasvaa. käenkaali tuo kivasti väriä, sormustinkukat ovat sen verran uusia tuttavuuksia, etti tule vielä mieleenkään niitä pois nyppäistä. Ja tuo maahumalakin on saanut vielä kasvaa, koska sitten on valmiina tulevan kesän roikkuvaa amppelin reunoille.. Mutta vuohenkello on inhokkini, sen nyppäisen aina pois jo pikkulehtivaiheessa, eikä siitä kokonaan eroon enää pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivan näköinenhän tuo käenkaali on, mutta soisi sen kasvavan siihen tarkoitetussa paikassa. Muta kun ei pysy millään.
      Vuohenkello on myös melkoisen sitkeä kasvi, juuret menee niin syvälle maahan ettei sitä tahdo saada pois etteikö juuri katkeaisi.

      Poista
  13. Tuttu kasvi. Olen yrittänyt kasvattaa sitä purkissa, mutta eihän se siellä pysy. :D

    VastaaPoista
  14. Käenkaali päätti seurata sinua, minne vain menetkin <3
    Sormustinkukka on upea ja ylväs kukka, pitäisiköhän laittaa sitä taas kasvamaan.. hmm.
    Aamulla on mukava käydä kuvailemassa sumuista tunnelmaa, ehtisipä vain oikein aikaisin lähteä.
    Kiitos, samoin sinulle kaunista viikonloppua ♥♥♥

    VastaaPoista
  15. Onhan meillä! Ja paljon!!!! Mutta minä annan sen rehottaa oikeastaan joka paikassa. Erityisesti parissa kivikkopenkissä. Joistain kohdin nappaan sen pois ja joistain on pakko sitä harventaa, mutta tykkään siitä kyllä :) Ja on kiva sisällä pikkumaljakossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että olet tullut sinuuksi sen kanssa, minä en vielä ;) Maljakossa se on varmaan kiva!

      Poista
  16. Käenkaalta ilmaantuu meillekin aina jostain, mutta auttamatta se saa aina saman tien lähtöpassit roskiin.
    Sormustinkukka on myös, ainakin meillä, ihan mahdoton siemenistä lisääntyjä ja sitäkin olen rajoittanut tosi rankalla kädellä. Muuten se valtaisi joka paikan ja peittäisi muut heikommat kasvit alleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää tosiaan ollakin valppaana pihalla, kun sse kerran on tullut, niin ei se näytä häviävän kitkemälläkään ihan helposti..
      Ei ole vielä sormustinkukkaa luokiteltu vieraslajiksi, niin kuin lupiinia. Kai se sitten ei kuitenkaan niin helposti lisäänny täällä.

      Poista
  17. Kasveista tiedä mitään... heh, mutta tuo alin kuva usvaisesta järvestä on taivaallisen kaunis.
    Mukavaa (sateista) viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, järvimaisemat ovat aina niin levollisen kauniita..
      Kiitos samoin sinne, hyvää viikonlopun jatkoa.

      Poista
  18. Ompa hyvinki, anopinaikaasia peruja. Oon sitä yrittäny hävittää, mutta muutama päivä sitte hoksasin sitä kasvavan taas ainaki kolomes kohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan se tullut jäädäkseen teille, aina se kyllä pompsahtaa jostain uudesta kohtaa..

      Poista
  19. Jokaisessa penkissä pihalla sitä kasvaa! Välillä kuritan sitä oikein urakalla kitkemällä ja välillä annan kasvaa. Tykkään sen väristä hirmuisesti kunhan se ei leviäisi niin kovasti....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts.. se olisi kyllä ihan nätti ja vieläkin nätimpi jos vaan kiltisti kasvaisi siellä mihin on laitettu.

      Poista

Iloisen onnellista, lupsakkaan leppoisaa,
hymyävän herttaista, rauhallisen rentouttavaa,
nauravan hyväntuulista päivää Sinulle! Kiva kun vierailit sivullani!