Voimalauseita

Lunta sataa, välillä vihmoo räntää.. tätähän se on tähän vuodenaikaan. Huomenna sää muuttuu vesisateeksi - vaihtelevaa on. Onneksi tiistaiksi ja keskiviikoksi on luvassa aurinkoista säätä, silloin onkin hyvä mennä ulos. Nyt katsellaan vain ikkunasta ulos - ensimmäiset glögit on kuumenemassa, ja  kiire ei ole mihinkään - onhan sunnuntai ja vapaapäivä.
Lueskelin pikkuista muistikirjaani, mihin olen aina silloin tällöin kirjoitellut mukavia voimalauseita, tai ajatelmia joista muutamia poimin nyt tähän teidän iloksenne. Jotkut ovat ihan omia ja jotkut sitten jostain lainattuja. Kuvat ovat menneeltä vuodelta, tässä blogissa jossain kohtaa esiintyneitä.

Ole itsellesi lempeä ja armollinen.

Älä käytä energiaasi negatiivisiin asioihin,

vaan etsi ikävistäkin asioista jotain positiivista.

 

 

Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet

eivätkä palautteet, 

vaan se ilo jonka olet kylvänyt ihmisten elämään.

 

 

Tee vaikeat asiat vielä kun ne ovat helppoja,

ja suuret asiat vielä kun ne ovat pieniä.

 

Ne jotka tuovat auringonpaisteen toisten elämään,

eivät voi välttyä siitä itsekään.

 

Antamasi hyvä palautuu luoksesi.

 

Opi välillä pysähtymään, 

muuten mikään arvokas ei ehdi saamaan sinua kiinni.

Kun iloitsee pienistä asioista,

voi iloita usein.

 

 

Leppoisaa viikonlopun jatkoa kaikille meille lumi- tai räntäsateen keskellä taapertajille,

kyllä tämä tästä ..

 

Mukavaa viikon alkua myös !!

Osaako...

kukaan sanoa miksi blogistani on sivupalkin lukijaluettelo kadonnut ihan kokonaan, eikä muidenkaan blogeissa näy lukijaluettelon kohdalla muuta kuin ”Lukijat” eli tyhjää vaan.. Outoa kun lukijat eivät näy muidenkaan blogeissa, vai näkyykö teillä normaalisti? . . Eihän se pitäisi nyt ihan noin vaan kadota.
On ollut tuossa tilassa pari päivää, oisin kiitollinen jos josku osaisi auttaa.

Syksyn viimeiset hommelit ulkona

Nyt on syksy tullut siihen vaiheeseen, jolloin alkaa viimeisetkin syystyöt olla plakkarissa, ja on aika kurkistaa mitä pariin viime viikkoon on mahtunut.

 

 

 

Maa-artisokkapenkki on ollut kesän aikana hyvänä näkösuojana tielle päin, koska viime talvena täältä kaadettiin pihlajia. Maa-artisokka kukkii aivan pakkasiin asti kauniin keltaisin kukin.

 

 

Sunnuntaina katkoin maa-artisokan varret poikki (kuvattu samasta kohdasta kuin yläkuva), ja tänään kuokin perunakuokan kanssa pari ämpärillistä artisokan mukuloita - puolet keitin soseeksi pakasteeseen ja toisen puolen vein kellariin odottelemaan samaa jatkokäsittelyä.

 

 

Keitin mukulat vedessä kypsiksi, tein viillon päähän ja puristin sitten sisukset ulos mukulasta - näin vältyin mukuloiden kuorimiselta - se kun on ihan mahdoton homma!

 

 

Mielessä siintää ihana maa-artisokkakeitto - ja ajattelinpa kokeilla jouluksi maa-artisokkalaatikkoa. Huomis-illaksi on luvattu lumisadetta, joten ei voi olla varma, pääseekö tänä syksynä enää kuokkimaan artisokkapenkkiä jos maa jäätyy.

 

Mangoldi

 

Lauantaiaamuna oli  lunta maassa sen verran että päätin siivota kasvimaan ja yläpihan kukkamaat ja viedä daaliat sisälle. Mitenhän lie unohtunut kaikista kymmenestä daaliasta nimilaput pois.. Suurimmat kyllä tunnistin mutta pienimmät jäävät keväällä arvauksen varaan.

 

 

Eilen istutin alapihan kaaripenkkiin kuusi idänvirpiangervoa - tarkoituksena olisi muuttaa se kukkapenkki helppohoitoisemmaksi aidanteeksi rajaamaan alapihaa koivikosta.

 

 

 

 

Missi seurasi puuhiani silmä tarkkana.

 

 

Porkkanasato oli tänä vuonna huono, laiha ja mitätön mutta pitää olla tyytyväinen että edes vähäsen kuitenkin saatiin. Jonkun verran on porkkanakärpäsen vioitusta mutta käytän huonommat porkkanat soseeksi  pakasteeseen porkkanalaatikkoa varten.

 

 

Purjot pistän tämmöisenään kellariin, tai voin myöhemmin pakastaa näistä osan vaikka säilyvät kyllä ihan hyvin tuonne kevättalvelle asti näinkin.

 

 

Tein vielä kerran keitettyä puolukkahilloa ämpärillisestä puolukoita, koska meillä kuluu sitä talven aikana paljon.

 

 

Syksyistä lihapataa tein omista kasviksista ja juureksista.

Hyvää oli!

 

 

 

 

Suppiksiakin on tullut kerättyä, niistä lähti ihan mahdottomasti nestettä.

 

 

 

Vielä kerran amppelikukat pääsivät ulos vesisateeseen viime viikolla, ja laitoin viime talvena hankkimani sulkasaniaiset sisemmälle huoneeseen. Nyt on kiva kun ulkona on välttämättömimmät hommat tehty - ja istahtaa telkkarin ääreen lempparituoliin ja ottaa vaikka neule käteen.

 

 

Tunnelmallisia lokakuun iltoja teille kaikille !!

 

 

*  Tuulikki  *

 

 

 

 

Lapsuuden puutarhamuistot - haaste

Sain haasteen bloggajaystävältäni Betweeniltä. Kiitos sinulle - haasteet ovat aina kivoja!!
Haasteen luettuani ajattelin ensimmäiseksi, että huh - mitähän minä kirjoittaisin, mistä alkaisin ja tuleekohan siitä kovin pitkä jos en osaa lopettaa  ajoissa. Ajattelin että haastetta ei tietenkään tarvitse toteuttaa heti, vaan ajan kanssa, ja että voin pikkuhiljaa pistää asioita paperille muistiin ja siitä sitten koota olennaisimmat. Tästä aiheesta kun voisi kirjoittaa loputtomiin. Lopulta päädyin kukkamuisteloihin, niitä kertyi jokunen. Muistellessa tuli mieleeni, että voi kunpa olisi siihen aikaan otettu valokuvia ihan tavallisesta arjesta, kuvaaminen kun keskittyi melkein pelkkiin juhliin ja poseerauskuviin. Kuvien onnistuminenkin oli ihan arvoitus - kun filmirulla tuli joskus aikojen päästä täyteen, vietiin se kehitettäväksi ja sitten kuvia katsoessa muisteltiin että missä ja milloin kuvat oli otettu, ja mukana oli aina muutama ylivalottunut tai aivan musta kuva. Eipä ole niitä ongelmia nykyään.

Koska synnyin maanviljelijäperheeseen, niin minulle on maalla asuminen ja luonto erittäin tärkeitä asioita. Siihen aikaan kun vanhempani perustivat oman kodin, joskus 50-luvulla - silloin maa käytettiin tarkasti hyötyviljelyyn. Kukat ja muut koristekasvit tulivat vasta sen jälkeen. Kyllähän sen ymmärtää kun melko lailla omavaraistalouksissa siihen aikaan elettiin jotta energia meni suurelta osin ruuan hankintaan ja talouden ylläpitoon.



Lyhtykoiso

Omista varhaisimmista lapsuusmuistoista vihannespuolella muistan kasvimaan, perunamaan ja mansikkamaan. Meidät lapset pistettiin kasvimaata kitkemään heti kun kynnelle kykenimme, ja muistan kuinka vastenmielistä puuhaa se oli. Ja nyt se on mieluisimpia tekemisiä puutarhassa! On se kumma juttu ;D
 Sen muistan myös kuinka julmetun pitkiä perunapenkit olivat, melkein silmänkantamattomiin (siis lapsen perspektiivistä katsoen) mutta onneksi sentään ei kuokalla ainakaan minun lapsuudessani enää niitä kaivettu, vaan oli perunannostokone. Voi olla, että lapsuudesta on jäänne, että minua ei hirveästi vieläkään kiinnosta perunanviljely, vaan se on miehen aluetta.
Mansikkamaalla ei siihen aikaan käytetty katteena kuin korkeintaan olkea tai pehkua, mustasta mansikkamuovista ei ollut tietoakaan joten sen arvaa kuinka työläs hoidettava se oli. Mansikkamaidon maku on suussani vielä yhä - niin hyvää se oli! Ja sitä syötiin mansikka-aikaan usein.

Varhaisin kukkaismuisto on se, että ihmettelin kuistin ikkunoissa kiemurtelevaa elämänlankaa (Ipomoea purpurea) ja sen suunnattoman kaunista sinipunaista kukkaa. Vieläkin näen silmissäni sen kauneuden.. Jotenkin tuntuu että se olisi kukkinut aikaisin keväällä, mutta muisti taitaa tehdä tepposen - onhan siitä jo - huh- lähes viisikymmentä vuotta aikaa.




Lapsuuskotini omenapuu 2015



Omenapuita meillä oli myös, ja muistan vieläkin kaikkien puiden omenoiden maut selvästi. Puissa myös kiipeiltiin ahkerasti. Meillä sisaruksilla oli kaikilla omat nimikkopuumme, valinta oli tietysti tehty omenalajikkeen maun mukaan. Vieläkin joskus käydessämme, kertaamme mitkä puut ovat kenenkin suosikkeja. Hengissä ovat vielä kaikki, paitsi omani.

 

 

Juhannusruusu kasvoi kuistin nurkassa, ja sen kukat tuoksuivat aivan ihmeellisen ihanalta, kuten tietysti vieläkin :) Ja se keräsi kaikenmaailman pörriäisiä, niitäkin muistan ihmetelleeni.

Suopayrtti, jota sanottiin saippuakukaksi.
Sen vaaleanpunaisen värin muistan myös elävästi, sitä on minullakin omassa kodissani kasvamassa. Sitä kasvoi kuistin vieressä juhannusruusun vieressä talon seinustalla. Siellä sitä on yhä.


Tiikerililja
Saunan seinustalla kasvoi tiikerililjaa, muistan ihmetelleeni sen varressa olevia pieniä mustia pallukoita, mitä ihmeitä ne oikein oli.. No, joskus myöhemmin sekin selvisi :D Tallessa vielä sekin, mutta on muuttanut paikkaa.



Toukokuussa 2017

Pihasyreeni, lila
Tästä puusta minulla on erityisen hauskat muistot. Nimittäin kun leikittiin kauppaa, niiden lehdet toimivat setelirahana. Syreeni kuuluu suomalaiseen maalaismaisemaan olennaisena osana, ja sen tuoksu - ahh ..




Toukokuu 2017

 

Ukonhattu
Tämä terhakka, komea kasvi oli myös todella kauniin värinen kukkiessaan, taisi olla valkoisen leimukukan kanssa samassa ryhmässä. Tiedettiin että sen kukinto on myrkyllinen, joten se jätettiin rauhaan.

Rusopajuangervo

 

Rusopajuangervo oli maanpeittokasvina, tai ainakin aidanteena joissain pihan reunoilla. Sen kukintoa pidettiin jäätelötötterönä leikeissä.

Kultapallo

Kultapallon myös muistan, tai oikeastaan ne tukinarut jotka äitini aina viritteli sen ympärille - ne jäivät ennemminkin mieleen. Sama ongelma jatkuu myös minulla, milloinhan oppisi laittamaan tuet ajoissa?
Näitä kukkia otettiin aina maljakkoon pyhäksi.


Näiden kaikkien edellä lueteltujen kasvien jälkeläisiä on minullakin kasvamassa omassa puutarhassani, ja kuvat niistä ovat minun omasta puutarhastani tältä kesältä. Muut kuvat ovat mummolasta - lapsuudenkodistani, otettuja.

Vielä yhden kukan muistan, minkä kukinto oli aivan mahtava. Nimittäin pioni. Muistan kuinka olin menossa naapurissa asuvan ystäväni syntymäpäiville, eikä minulla ollut lahjaa. Äitini sitten katkaisi omasta pionistaan kaikkein suurimman kukan, ja sen vein sitten lahjaksi. Sen kukka oli aivan valtava!

Tämmöinen oli minun postaukseni lapsuuskotini puutarhamuistoista, koskien lähinnä kukkia. Lapsuuskotini sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä, joten siellä tulee usein käytyä muistelemassa "vanhoja" aikoja. Äitini viljelee siellä vielä pientä määrää mansikoita, perunaa ja onpa siellä myös pikkuinen kasvimaa.


Haastan mukaan seuraavat bloggaajat

Nilan Lappalainen etelässä - blogista
Ansun Tuuli annikantuvassa - blogista sekä
Keijunkukkasen


Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Kirjoita blogipostaus lapsuutesi puutarhamuistoista. Kerro kirjoituksessa kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampi bloggaaja mukaan muistelemaan.

Ethän ota haastetta kiviriippana, vaan vapaaehtoisena asiana, jonka voit toteuttaa itsellesi sopivana ajankohtana tai olla toteuttamatta laisinkaan.
 

Kiitollisuuspäiväkirja

Olen saanut haasteen Jaanalta Pihapiian tontilta-blogista. Kiitos, Jaana! Tämä niin mieluinen haaste tulee vähän viiveellä, mutta mielessä on ollut monta kertaa aloittaa, ja nyt sain sen toteutettua. Haasteen tarkoituksena on pitää viikon ajan päiväkirjaa asioista mistä on kiitollinen puutarhaan liittyen.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Pidetään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdään siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kiitollisuuspäiväkirjaa aloin pitämään viikko sitten keskiviikkona, ja näin se alkaa . .

 Keskiviikko 4.10.

 

 

Keräsin  kasvihuoneesta  loput paprikat. Kypsät on syöty sitä mukaa kun niitä on saatu,

ja jäljelle jääneet kypsymättömät pääsivät pakasteeseen wokkitarpeiksi.

 

Paprikan kohdalla sydämessä liikahti, kun muistelin mihin aikaan laitoin viime keväänä siemenet multaan. Kolmen kuukauden kuluttua nimittäin alkaisi taas olla aika laittaa siemenet multaan, tai siis minä laitan, todennäköisesti. Nopeasti on vuosi mennyt . . Paprikan kasvatus on pitkäjänteistä hommaa, mutta sitkeys palkitaan sitten keskikesästä lokakuulle.

Vaikka paprikan kasvatus ei missään nimessä "kannata", laitan sitä joka vuosi kuitenkin.

Talvella voi kiitollisin mielin ottaa pakasteesta ruuanlaittotarpeita, omassa maassa kasvatettua ja taatusti turvallista syötävää.

 

 

 

 

Torstai 5.10.

 

 

 

 

Torastaina keräsin kasvimaalta loput vähäiset salkopavut, mitkä kasvoivat heinäseipäissä tehdyssä rakennelmassa. Kiehautin ne nopeasti, ja laitoin pakasteeseen. On ihanaa kun saa säilöä oman maan kasviksia, kiitollisuus valtaa mielen siinäkin asiassa <3

 

Perjantai 6.10.

 

 

 

 

Perjantaina sain kerättyä pihan kukkasista kauniin syksyisen kukkakimpun viikonlopun kunniaksi.

Kimppuun laitoin kesäpäivänhattua, punakärsämöä ja kultapiiskua. Kaunis kiitos kaikille monivuotisille kukkasille, jotka joka vuosi aina vaan jaksavat ilahduttaa, sen kummemmin niitä hoivailematta, esimerkkinä mainio kultapiisku. Kiitos myös punakärsämölle, joka jaksoit ilahduttaa minua kirkkaanpunaisella kukallasi heinäkuulta tänne lokakuulle, värin vain huomasin haalenneen  vaaleanpunaiseksi. (Kuvassa näyttää lilalta) Olet kyllä sitkeä sissi! Hyvänä vuonna myös periaatteessa yksivuotinen kesäpäivänhattu kasvattaa lehtiruusukkeen edellisen vuoden versoon, ja niitä putkahtelee milloin mistäkin. Kaunis olet, ja ihana ♥ !

 

 

Lauantai 7.10.

 

Lauantaina tunsin kiitollisuutta pitkästä syksystä, jolloin olemme saaneet nauttia vielä kukkasten kukinnasta koska  halla ei  ole vielä vieraillut ainakaan täälläpäin. Vaikka sää on melkein koko ajan ollut sateista, on niitä aurinkoisiakin päiviä ollut. Kiitos niistä ♥ !

 

Tässä vielä viimeiset sinnittelijät, näiden kanssa olen saanut matkata puutarhavuotta aikaisintaan helmikuulta asti - matka on ollut todella mielenkiintoinen, yllätyksellinen ja täynnä iloista odotusta, ja jopa jännitystä!

Ensi vuonna matka taas jatkuu . .

samoissa merkeissä ♥ !

 

Sinitähtönen

 

 

Heliotrooppi

Kärhön kukka

 

 

Daalia

 

Sunnuntai 8.10.

 

 

 

Tämä ei liity  puutarhaan, mutta viikonloppuna pääsin taas mieluisaan maisemaani, eli metsään. Sieltä tyttäreni bongasi ja tunnisti yllättäen suppilovahveroita. Kotimetsässäni näitä ei kasva ollenkaan, enkä siksi ehkä ole tutustunut koko lajiin. Mutta nyt - jippii! - tiedän missä niitä kasvaa ja keräsinkin niitä vähäsen myös itselleni. Tyttärenikin sai suppiskeitto-aineksia pakasteeseensa, hienoa!

Ensi vuonna palaan tänne siis .. :DD

 

 

Puolukoita keräsimme myös, niitä on vähäsen hillona kellarissa viime vuodelta, mutta kerään niitä  vielä itsellenikin kunhan ehdin. Tyttärelle kerättiin riittävästi hänen tarpeisiinsa - laittaa tuoreena pakasteeseen mutta hillon saa minulta. Olen todella kiitollinen Suomen puhtaasta luonnosta, ja metsän antimista - kiitos Luontoäiti <3 Maaseudulla kun asuu, ja jos tietää parhaat marja- ja sienipaikat, niin tuntuu että voiko ruuan hankinta helpompaa ollakaan - menee vaan ja kerää. Ainakin tänä vuonna on kaikkia marjoja, ja  sieniäkin luonnossa ollut riittävästi.

 

 

Maanantai 9.10.

 

Maanantaina keräsin kasvihuoneesta pois loput tomaatit, katkoin varret kompostiin ja tukinarut laitoin talteen seuraavaa vuotta varten. Vaikka sato ei tänä vuonna suuren suuri ollut, tunnen kiitollisuutta siitä että minulla on mahdollisuus kasvattaa näitä itse, ihan siemenestä asti. Oman tomaatin makua ei voita mikään!!

 

 

 

Osa tomaateista kypsyy keittiön työpöydällä -

 

 

 

loput vein terassille kypsymään.

Raakoja tomaatteja tuli 8 kg kun punnitsin ihan mielenkiinnosta.

 

 

Tiistai 10.10.

 

 

 

 

 

Olen kiitollinen kun meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on erityinen hohtonsa, ja paras vuodenaika on juuri se, mitä eletään parhaillaan. Olen kiitollinen syksyn upeista ruskan väreistä, sekä puissa että maassa. Syksyllä luonto valmistautuu lepoaikaan - niin minäkin!!

 



Rinneangervo







Tällä kertaa en haasta ketään, mutta ilahtuisin kyllä että joku, joka tätä haastetta ei vielä ole saanut, nappaisi sen nyt täältä.