Sunnuntaina saimme nauttia mitä ihanimmasta talvisäästä
kera auringonsäteiden, mutta järvellä oli hyytävä viima.
Kaikenlaisia vipeltäjiä sitä onkin hangilla kulkenut yön aikana.
Uunin lämmitys on ihan ykkösjuttu näillä pakkasilla.
Tässä ollaan tipulaan menossa tyttärentyttären kanssa,
viisi päivää sitten hankittuja tipuja katsomaan ensimmäisen kerran.
Siellähän ne tipuset
Armi, Anneli ja Anita
katselivat kummissaan,
että kukahan se kylään tupsahti . .
Olipa hyvä että otettiin mukaan muna-astia.
Neljä munaa!
Kiva nyt kun ei enää tarvitse käydä kaupassa muna-ostoksilla.
* *
Taimihuoneen puolelle kuuluu ihan hyvää.
Kasvut ovat ihan alussa, mutta eivätköhän ne siitä kasva pikkuhiljaa.
Minipetunia Picobella |
Keijunmekko |
Pikkuriikkiset taimet ovat emäntänsä hellässä hoivassa.
Alla muutamia jo hieman varttuneempia taimivauvoja.
Kelloköynnös |
Paprikoita |
Chilit ovat vielä näin pikkuisia,
oikealla tomaatti Heartbreaker aikaiseksi tomaatiksi.
Tulikruunu |
Tulikruunun taimet (4 kpl) latvottu kertaalleen.
Ahkeraliisan taimi levenee levenemistään . .
(Tämän kasvin vaiheista näyttää tulevan tietoa tasaiseen tahtiin -
mutta hauskahan tätä on esitellä ;D)
ja varsi on jo melko tukeva . .
ja pian kukkaa pukkaa.
Ensimmäisen kukan puhkeaminen on
varma kevään alkamisen merkki.
Veikkaan että kukkaan puhkeaminen tapahtuu
maaliskuun ensimmäisenä päivänä - katsotaan kuinka käy.
En talvehdita vanhoja ahkeraliisoja,
koska uusien kasvattaminen on niin helppoa ja suht nopeaa.
Pienempiä ahkeraliisoja on parisenkymmentä kappaletta.
Yhdestä hontelosta taimesta otin latvapistokkaan vesilasiin.
Tykkään ennemmin juurruttaa vedessä kuin mullassa, koskee kaikkia pistokkaita.
On sanottu että vedessä juurrutetut juuret ovat vesijuuria ja multaan istutettaessa kasvin täytyy kasvattaa uudet, multajuuret. Täytyköön, mutta minä ainakin teen näin.
Taimihuoneen puolella on hyvä kehitellä uusia juuria.
Petuniat itävät hyvinkin eri aikaan.
Flirtinissä ja Prism Sunshinessa näin tarkkaan katsoen itujen alkua,
vaikka olin juuri suunnitetelemassa noiden itäneiden koulimista ja ajattelin heittää
nuo muka itämättömät pois. Kannatti odotella. Kuvassa ei tosin näy mitään eloa ..
Syksyllä jäi mustanmerenruusun varret leikkaamatta ja
kasvia voisi luulla ränsistyneeksi, mitä se maanpäällisten osien vuoksi onkin,
mutta odotan löytäväni
mullasta ihania pulleita käpyjä uudelleen istutettaviksi.
Pidän jännitystä yllä vielä vähän aikaa,
ja tutkin asiaa joskus maaliskuun loppupuolella.
Yleensä kävyt säilyvät hyvin koko talven kastelematta.
Kasvukauden alussa poltan rikkiä kasvatustilassa
kaikenlaisten mahdollisten pöpöjen tuhoamiseksi.
Tämä viime vuona kasvattamani granaattiomena säilyi talven yli hengissä.
Pieni se on ja heiveröinen, mutta elossa!
Kyllä se vaan mieltä ilahduttaa aivan vähäisetkin asiat, mutta ilman muuta sitä tuntee jonkinlaista onnistumisen riemua jos saa jonkun kasvin elpymään. Tästä on hyvä jatkaa.
Nyt tuli taas kukkahöpinää kerrakseen, mutta sitähän tämä tähän aikaan vuodesta on.
Täksi viikoksi on luvattu melko arktista säätä, joten ulkoilu varmaan jää vähäisemmäksi mutta
noiden taimien kanssa vähäinenkin vapaa-aika kyllä menee rattoisasti.
Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille!!