Syksy on daalioiden aikaa

Daalia eli syyshehku. Harvemmin kuulee tuolla jälkimmäisellä versiolla nimitettävän tätä syksyn viimeisimpiin kukkijoihin kuuluvaa kasvia. Daalioita kasvattelin joskus vuosia sitten mutta jostain syystä siihen aikaan kyllästyin säilyttelemään juurakoiden laatikoita talvella jossain sisätiloissa, vai olikohan syy siihen että ne tahtoivat homehtua kellarissa, en muista mutta kaduttaa kun heitin menemään kolme ihanaa vanhan ajan ns. joriinia. Siis niitä mitä ei kaupoista saa.  Nyt vahingosta viisastuneena säilytän ilman muuta kaikki daaliat mitkä hankin, ja tarkat muistiinpanot niissä mistä hankittu ja mitä lajia ovat.

Dahlia Grazy Love

Tämä  on kaikkein korkein ja vanhin daalioistani, korkeus 150 cm. Juurakko kasvaa kokoa vuosi vuodelta, mikä on hieno asia ja merkki siitä että viihtyy. Upea syyskukkien kaunotar kukkapenkissä.

Dahlia Fire and Ice

Viime keväänä hankittu Plantagenista, hauska nimi sillä.

Olen nykyään mieltynyt kaksivärisiin kukkiin.

 

Classic Swanlake

Tämä daalia on aika suuri, korkeus 150 cm, yhtä suuri kuin tuo Grazy Love.

Dahlia Edge of Joy

Dahlia Melody Fanfare

 

Söpö pikkukaunotar Dahlia Sneezy on vain noin 30 cm korkea

 

Daalia Smokey, korkeus 90 - 100 cm

 

 

Daaliat Mary Eveline,  Melody Harmony ja HS Wink ovat vasta nupuilla.

Daalian kukinnat ovat auttamattomasti myöhässä - josko nuo ilmat pysyisivät lämpiminä niin nuputkin jaksaisivat aueta. Alkukesästä nämä jo kertaalleen paleltuivat kun harso oli lennähtänyt näiden yltä yöllä. Siinäkin yksi syy kukkien myöhästymiseen. Mutta ei haittaa, juurakot kasvavat kokoa maan alla, ja ensi keväänä yritetään innokkaasti uudelleen.

 

 

 

 

Nyt toivottelen iloista syysmieltä Sinulle,

nautitaan ihanasta alkavasta ruskasta!

 

 

 Ps. Lämpimästi tervetuloa uudet lukijani Jani, Katja ja Ritva ❤️

Kasvipankki

 

 

 

 

Joskus 90-luvulla minulla oli alapihan kasvimaan kulmauksessa käytössä kasvipankki. Siis ihan muutaman neliön kokoinen kaistale, mihin istuttelin aina joitain monivuotisia kasveja, vaikkapa ystäviltä saatuja tai itse lisättyjä siemenistä tai emokasvista jaettuja. Siihen pääsivät myös heräteostot ja alennusyynneistä ostetut kasvit, joille ei heti löytynyt paikkaa puutarhassa. Usein taimetin siinä myös kaksivuotisia kukkia kuten sormustinkukkaa, maariankelloa ja harjaneilikkaa sekä yrttejä. Sittemmin se kasvimaa muutettiin marjatarhaksi, ja kasvimaa siirrettiin yläpihalle. Jäin kaipaamaan tuollaista paikkaa, mihin voisi istutella kaikenlaisia monivuotisia kasveja jemmaan, siis kasvipankkia.

 

Nyt kun minulla oli jäänyt keväältä istuttamatta monenlaisia itse siemenestä kasvattamiani kukkia, päätin lohkaista isännän pottumaalta pienen siivun itselleni, luvan kanssa tietysti.

 

 

 

 

Kevään hankikylvöistä minulla on parisenkymmentä akileijan (Aquilegia 'McKana Giants)  tainta, niille ei ole vielä paikkaa löytynyt, josko ensi keväänä. Nyt ne saivat loistopaikan täältä!

 

 

Palloesikon (Primula denticulata) siemenet kylvetty 7.2. ilman kylmäkäsittelyä taimihuoneeseen sisälle, parissa viikossa itivät hyvin, ja sain niistä 18 tainta. Ne ovat olleet koko kesän istutusruukuissaan odottelemassa. Laitan alle kuvan minkälaisen kukan ne tekevät, siis aivan ihanan..

 

 

 

Kuva ja siemenet Exotic Garden           

           

 

 

 

 Osan näistä ajattelin laittaa alkukevääksi ruukkuistutukseen, silloin kun ei vielä oikein muuta kukkivaa ole.

 

Hankikylvöistä tänne pääsi muutama punahattu, ketoneilikka, vaaleanpunainen myskimalva ja kaliforniantuliunikko. Yhden herttavuorenkilven jakotaimen toin myös tänne talvehtimaan, samoin tänne on tulossa vielä maksaruohoja, joita haluan lisätä. Nämä on kätevämpi istuttaa ruukkuineen päivineen maahan, jolloin juuret pysyvät ruukuissaan eivätkä lähde vaeltelemaan naapurustoon, paitsi jos kasvit ovat täällä useita vuosia, ruukku voi käydä ahtaaksi. Saviruukkua en suosittele maahan laitettavaksi, se kun voi haljeta siellä talven aikana.

 

 

Viime keväänä istutin ulkoruukkuun kolme nurmikolle karannutta kaunokaisen (Bellis) tainta, ja nyt ruukku on aivan täynnä uusia taimia. Laitan tämänkin valeistutukseen talven ajaksi, keväällä saan täältä ainakin kymmenkertaisen määrän! Kasvipankin avulla pysyy omavaraisena :D

 

 

Tämäkin tuija on saanut aikoinaan kasvaa rauhassa kasvipankin suojissa. Sen ostin mikrolisättynä peukalon kokoisena taimena joskus 90-luvun loppupuolella. Ostin silloin kolme tuijaa, mitkä maksoivat 5 markkaa/3 tainta. Pidin niitä alkuvuodet kasvipankissa ja sitten kun ne alkoivat olla sopivan kokoisia, istutin ne saviruukkuun kesäksi, ja pidin niitä milloin missäkin kohtaa pihassa, vuosi vuodelta puun kasvaessa ruukkuja suurentaen. Talveksi otin ne  aina ruukusta pois ja istutin kasvipankkiin. Sitten kun en jaksanut enää ruukkuja siirrellä, päätin istuttaa ne  lopullisille paikoilleen. Tässä yksi on antamassa näkösuojaa tielle.

 

Tähän aikaan vuodesta on puutarhamyymälöissä poistopäiviä, joten kannattaa käydä katselemassa tarjontaa - vielä saattaa löytää vaikka minkälaisia herkkuja ulosheittohinnoin. Itse ajattelin käydä metsästämässä ainakin punakärsämöä, punaväriminttua, villiviiniä ja muutamia kärhöjä, saas nähdä kuinka onnistaa..  Heräteostot ja muut on kätevä istuttaa kasvipankkiin, jos ei heti tiedä mihin kohtaan puutarhaan ne haluaisi sijoittaa.

 

 

Syksyn merkkejä näkyvissä

 

Nyt lähden keräämään palavarakkauden siemeniä ensi kevättalven hankikylvöjä varten.
Toivottelen hyviä löytöretkiä niille, jotka nyt syyskuun loppupuolella vierailevat puutarhamyymälöissä! Ja iloista, tunnelmallista syyskuun jatkoa ihan kaikille!!
 

 

Tomaatteja menossa sisälle kypsymään

Allin mietteitä pottumaalla

 

" Eilen,

kun huomattiin että

 

 isäntä otti kuokan käteen

ja suuntasi askeleensa kohti pottumaata,

me Nupun kanssa riennettiin heti paikalle!

 

 

Emme halunneet missata yhtään lieroa!

 

 

Ja kyllä niitä olikin -

 

 

saimme kupumme pullolleen niitä.

Nupulla kun on sulkasato alkamassa,

proteiinit ovat niin tarpeen!

 

 

Sen minä kyllä sanon,

jotta tämä pottumaa on ihan märkää,

liejua suorastaan.

 

 

Nokkakaan ei pysy kuivana.

Katsokaa vaikka.

 

 

No, on mikä on

mutta

 

 

vihreää ruohoa ei voita mikään,

 

 

ja emäntä on mielissään kun munissa on väriä.

 

 

Se sanoi jotain siihen malliin,

 

 

että meidän kananmunat ovat maailman parhaita.

No, totta vie ovat!

 

 

Minä, Alli, saan hoidella munimisen nyt vähän aikaa,

kunnes tältä Nupulta sulkasato päättyy.

No, minullekin se varmaan kohta alkaa mutta

sehän on meidän lepoaikaa

ja emäntä saa hakea kaupasta munansa.

 

 

Meillä menee täällä vielä vähän aikaa,

emäntä voisi sillä aikaa vaikka käydä pakastimesta hakemassa meille kesän viimeiset jäätelöt.

Tiedän että vielä siellä niitä on, nimittäin kun viimeksi sain emännän sylissä käydä meille tuuttitötteröt herkkuhetkeä varten, jäi sinne ainakin neljä vielä.

 

 

Kun perunat on saatu laariin,

meidänkin olisi siirryttävä sisätiloihin.

Isäntä siivosi sen oikein puhtaaksi talven jäljiltä,

laittoi ihan uudet pehkutkin tipulan lattialle!

Yöt ainakin vietetään siellä jo,

mutta päivisin jos on lämmintä,

saadaan olla pihamaalla tai jos emäntä on töissä,

niin silloin ollaan ulkotarhassa.

 

Me toivotaan Nupun kanssa,

 että lämpöä jatkuisi oikein, oikein pitkälle syksyyn!!

 

 

 

Verenpisaroita

Nyt kun taas ja jälleen kerran tihuuttaa vettä, ei paljoa huvita ulos mennä vaikka siellä olisi tekemistä vaikka kuinka paljon. Perunamaa odottaa kuokkijoita - meillä on vain vähäsen perunaa, ehkä jouluun asti niillä pärjätään plus ensi kesäksi siemenperunat,  mutta hyvä niin - on ihan riittävästi. Ei auta kuin odotella poutaisempaa säätä, ehkä joku päivä sitten.

Teen pikku postauksen verenpisaroista, niitä minulla on jokunen muutaman vuoden takaa. Siitä lähtien kun aloin niitä talvettaa - onneksi - ne ovatkin säilyneet ihan kiitettävästi tuolla pelargonioiden sun muiden kanssa talvetushuoneessa. Talvetushuone muuttuu keväällä aina jossakin vaiheessa taimihuoneeksi ja talvetettavat siirtyvät vähän syrjemmälle.

 

Tästä verenpisarasta tykkään kyllä yli kaiken. Fuchsia Cecile on tämä tieteelliseltä nimeltään, ja sillä on oikein kunnon röyhelöhelmukset. Tämä on jotenkin vaikea kuvattava, koska sinistä väriä en saa oikein näkymään. Yläkuva on sisällä kuvattuna valoa vasten, alhaalla enemmän oikea väri joka on violettiin taipuva sininen.

 

 

 

 

 



Fuchsia El Camino, riippaverenpisara



 

Tämän riippuvan verenpisaran ostin Plantagenista viime keväänä pistokkaana. Otin keväällä siitä latvapistokkaita juurtumaan ja hyvin juurtuivatkin. Verenpisarat ovat helppoja lisättäviä.

 

Fuchsia South Gate

 

Neljä vuotta vanha ystävältä saatu latvapistokkaasta kasvatettu verenpisara,

myöskin kovin kaunis niin kuin kaikki verenpisarat :D

 

 

Kyynelverenpisara Gartenmeister Bandstedt

 

Samoin tämä on kasvatettu saadusta latvapistokkaasta,

yhden olen kasvattanut verenpisarapuuksi.

Nyt sateisena kesänä ei ole kovin loistanut kuten eivät pelargonitkaan.

Mutta onneksi ovat kuitenkin hengissä.

 

 

Tämän lajike on muistiinpanoistani kadonnut,

ehkä löydän sen joku päivä.

 

 

Vaatimattoman näköinen kukka, muta jotenkin niin heleä!

 

Ensi viikolla ja hyvissä ajoin loputkin pääsevät sisätiloihin, koska ilmat alkavat kylmetä jo niin paljon että hallaa saattaa olla yllättäen tulossa, ja niitä ei ihan kiireessä - tai illan pimetessä - viitsi sisälle kannella.

 

- -

 

Kävin vapaapäivän kunniaksi pikkuisen shoppailemassa ja löysin mukavaa piristystä syksyyn - jääkaappimagneettien muodossa

 

 

Näihin kukkakuviin, tunnelmiin ja

mietelauseisiin -

oikein hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!!

 

*  Tuulikki *

 

 

Rakkaat pelargonit




White Splash, pistokkaana ostettu

Pelargonista on tulossa vuosi vuodelta minulle mieluisampi, rakkaampi kukka jolla kenties on jo tunnearvoakin. Lapsena en tykännyt yhtään äidin pelakuista, ne tuoksuivatkin niin voimakkaasti kun ne aina keväällä ilmestyivät myös minun makuuhuoneen ikkunoille. Tämän voin sanoa ihan ääneen, koska äitini vieläkin hymyilee salaperäisesti minun pelakuu-kasvatuksiani kohtaan ja arvaan hänen ajatuksensa. On kyllä maininnutkin "muutaman" kerran - hän kun oli nuorempana vähän samaa maata :D

Minulle on nyt käynyt näköjään niin että kun kukkasia on kasvatellut siemenestä niin yhdestä siemenpussista tulee kylvettyä kaikki siemenet, (siis puhun nyt vain pelakuista) koska ihan kaikki siemenet eivät aina idä, eikä siemeniä kehtaa seuraavalle vuodelle jättää eikä niitä tule myöskään antaneeksi kenellekään., muutamaa tähteeksi jäänyttä siementä. Siitä on seuraus että noita pelakuita tulee aivan liikaa, varsinkin jos jättää kaikki talvisäilytykseen, ja varsinkin jos ne säilyvät hyvänä kaikki. Samaa lajia on siten useampia eikä mitään raaski heittää pois "koska ne on itse kasvatettuja". Näinhän se menee.



Orange Appeal, siemenestä 2017

Nyt päätin saada tähän hommaan vähän tolkkua. Tuommoisia itse kasvatettuja ja vuosia säästyneitä/säästettyjä pelakuita laskin olevan nelisenkymmentä sekä lisäksi kahdelta  blogin lukijalta saadut sekä vielä puutarhamyymälöistä hankitut pistokastaimina ostetut lisäksi. Järjellä ajateltuna kutakin lajia riittäisi yksi kappale, mutta varalla voisi vaikka olla toinen, ei ainakaan yhtään enempää. Blogiystäviltä saadut ovat nimilapuin merkattuja, aivan ihania yksilöitä mitä en mistään hinnasta ikinä pois heitä, kiitos Kivipellon Saila ja Anne P. !! Ne ovat pihamökissä hyvin juurtuneina, ruukutettuina ja nimettyinä ikkunalaudoilla.




Mårbacka




Tämän kukinta jännittää - nimi on niin mielenkiintoinen
Red Black Vesuvius




Siperian Sirkka



Els

Tuohon poisheitto-päätökseen vaikutti suurelta osin tämä kesä, kautta aikojen huonoin koskaan. Yksikään ei kuitenkaan kuollut, mutta katoksen olisivat tarvinneet kun aina satoi vettä. Sain vähennettyä ulkona olevista pelakuista 22 kappaletta, jäljelle jäi 30. Hyvä minä - kukkasten himohamsteri ;D Pois heitetyt olivat kesällä huonoon kuntoon menneitä, mutta eivät kuitenkaan lajinsa ainoita joten ei harmita yhtään. (Kävin muuten hakemassa poisheitettyjen kasasta yhden mustalehtisen takaisin viikon päästä :D)

Nuput eivät auenneet, vesi seisoo aluslautasissa ja

keltaisia lehtiä on joutunut ottamaan pois vähän väliä.

Ei hyvä. Pian nämä ja monet muut siellä sun täällä pihamaalla

pääsevät kuitenkin talvetushuoneeseen huilaamaan

ja odottelemaan seuraavaa kevättä ja kesää.

Näin jälkikäteen ajateltuna tänä kesänä näille olisi ollut

 paras sijoituspaikka kasvihuone,

kaikki olisivat kyllä mahtuneet sinne, ehkä . .

Laitanpa tuohon alle vähän niin kuin itsellekin muistiin pelargoni-lajikkeet mitä tällä hetkellä on. Pelakuun alkuperä on minulle hyvin tärkeä asia :D Muistinpanojeni mukaan olen alkanut pelakuita kasvattelemaan vuodesta 1995, mutta muistan että kerran heitin kaikki pelargonit menemään, alkaakseni taas seuraavana keväänä alusta :D Mikä lie kyllästyminen ollut, mutta ei jatkunut kuin seuraavaan kevääseen.



Happy Thought



Ruusunnuppupelargoni Säkkijärvi

* Siemenestä kasvatetut

Avanti Pink 2009
Avanti Scarlet Red 2002
Avanti White 2006
Black Velvet Coral 2010
Black Velvet Salmon 2009
Black Velvet Pink 2011
Border White 2010
Raspberry Ribble 2010
Orange Appeal 2017
Vista white 2006
Horizon Blueberry Ribble 2008

* Puutarhamyymälöistä tai messuilta ostetut pistokastaimista kasvatetut

Apple Blossom 2017
Samba 2016
White Splash 2016
Aquarello 2014
Prins Gustav valk. 2017
Tuoksupelargoni Orange Fizz 2017
Mårbacka Prins Felix 2017



White Splash



Tuoksupelargoni Orange Fizz

* Ystäviltä saadut latvapistokkaat

Fireworks Pink 2010
Mrs Pollock 2014
Happy Thought 2014
Säkkijärvi kirkkaan punainen 2014
Mårbacka, useita värejä 2017
Els 2017
Prins Nikolai 2017
Red Black Vesuvius 2017
Siperian Sirkka 2017
Marja 2017
Tulppaani 2017
Vanha punainen ruusunnuppu 2017
Lisäksi muutamia nimettömiä 2017  ja odottelen kun kukkii





Mrs Pollock

Täydennän sivupalkissa olevaa pelargoniluetteloa, kunhan saan otettua niiden kukista valokuvat.
Kun ei tänä kesänä pelargonit paljon loistaneet, en anna valtaa surkuttelulle vaan laitan alle muutaman aikaisempina vuosina otetun kuvan siemenkasvatuksistani.



2015

2015





21.3.2017 Raspberry Ribble

Mustalehtinen  Black Velvet Pink12.4.2016 ,
vasemmalla tähtipelargoni
takana vaahtera-aulio