Tipulan joulu, Alli kertoo

Tänäkin vuonna, kuten aiempinakin jouluina, emännällä on tapana koristella Tipula jouluasuun. Nyt meitä onkin neljä, aiemmin olemme juhlineet joulunaikaa pienemmällä joukolla.

 

Minulla, Allilla, alkoi lepokausi eli sulkasato joskus marraskuun alussa - menetin siinä tohinassa muunmuassa komeat pyrstösulkani, sekä muninnassa pidin pikkuisen taukoa. Nyt alan pikkuhiljaa emännän iloksi munia sekä kasvatella uusia sulkia. Ehkä voisi sanoa niin, että se pahin aika vuodesta on nyt selätetty! Tästä alan sitten mennä kohti kevättä, hissukseen . . .

 

Emäntä koristeli tipulan tänäkin vuonna punaisella värillä, se on minusta niin ihana väri jouluna. Tykkään myös kovasti havun tuoksusta, se tuo mieleen kesän!

 

Nyt pikkujoulukautena emäntä on tuonut meille jo riisipuuron tähteitäkin - aijai että oli hyvää! Emäntä siivosi keittiön kaappeja ja toi meille sieltä murustettuja pipareita ja mantelirouhetta - ja se valkoinen taisi olla kookoshiutaletta, näytti niin lumelta. Voi kunpa se useammin siivoaisi niitä kaappeja!

 

Lumesta puheen ollen, sitä on täällä maastossa ainakin kymmenen senttiä, mutta emäntä ei päästä meitä ulos jaloittelemaan, pelkää kai että vilustumme ja saamme flunssan. No, toihan hän lunta meille näytiksi ja maistiaisiksi sitä kulhollisen tänne tipulaan. Minä, Alli, vanhempana tiesinkin mitä lumi on mutta nämä nuoremmat siskot olivat viime talvena vasta niin pieniä, että eivät varmaan muista mitä se lumi olikaan. Olihan siellä ihmetystä kerrakseen - uskaltaako siihen työntää nokkansa vai ei.

 

Emäntä ei saanut kamerallaan onnistumaan näitä kuvia kovin hyvin, ja otti sitten avuksi kännykkänsä jolla sai sitten enemmän valoa kuviin, mutta aika pimeiltähän nuo vielä näyttävät.

No tuossa yläkuvassa ainakin Anitan, Armin ja Annelin pyrstösulat ainakin pääsevät hyvin oikeuksiinsa! He ovat minusta neljä vuotta nuorempia - tulivat tänne viime helmikuussa. Ja hyvin ovat viihtyneet täällä (ihmekös tuo kun emäntä kantaa meille herkkuja minkä ehtii - huomiseksi lupasi maissintähkiä ja omenaa, nam..)

 

 

Me, Tipulan väki -

Alli, Anita, Anneli ja Armi -

tahdomme toivottaa kaikille emännän blogin lukijoille

oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa !!

 

 

❤️  Joulutähden valoon metsä nukahtaa,

jokaiseen pieneen taloon

joulu tulla saa.  ❤️

 

 

Perheenlisäystä

 

Esittelen nyt meidän uudet perheenjäsenet -

alemmassa kuvassa vasemmalta lukien Armi, sitten Anita ja Anneli.

Oikealla Alli - viisi vuotta tulee täyteen toukokuussa jolloin se otettiin meille.

Jouduimme luopumaan Nupusta, joten päätimme nyt hankkia Allille kolme kaveria.

Sisarukset ovat syntyneet lokakuussa, ja ovat aloittaneet muninnan.

Nyt riittää kananmunia ihan omiksi tarpeiksi - ja jää varmaan ylikin.

 

Ikkunasta katsovat auringonlaskua Anita ja Anneli

 Tipujen luonteenpiirteet selviävät ajan kanssa, kunhan ovat kunnolla kotiutuneet.

Tänään nimittäin haimme tipuset uuteen kotiin.

 

 

Alli oli vähän varautunut kun yhtäkkiä tupaan tupsahti kolme kanakaveria -

mutta tutustuminen alkoi ihan pian ja nyt jo kuopsutetaan lattiaakin yhdessä.

Vein tipusille viinirypäleitä silputtuna iltapalaksi - hyvin maistui!

Huomenna ruokalistalla on  ainakin kurkkua ja maissia, ehkä juustoakin.

Huomenna laitan kauraa itämään tipuille, niistä ne tykkää varmasti!

 

Minkälaiset seikkailut näitä kesällä odottaakaan . .

Emännän puutarhassa on paljon kuopsutettavia paikkoja,

 mutta kasvimaalle ei ole menemistä kuin vasta sitten

 kun on viimeinenkin porkkana ja punajuuri nostettu ylös.

 

Uskon että tipuset kotiutuvat meille hyvin,

ja kolmen kuukauden päästä tipulaumahan pääseekin sitten ulos.

Kesä - tule pian!

 

 

Kasvimaan suojausta

Kohta on ajankohtaista ottaa harsot pois kasvimaata suojaamasta, herneet ja sipulit kasvavat korkeutta ja hentoiset taimet katkeilevat harson painosta. Harso on suojannut kasvimaata ja sen siemeniä myös noiden tipusten kuopsutukselta. Juhannuksen jälkeen porkkanan taimet ovat jo niin isoja, ettei porkkanakärpänen pysty niitä enää vioittamaan.

Laitoimme kasvimaata ja pienenpientä mansikkamaata ympäröimään matalan koristeaita-verkon, juuri ja juuri niin korkean ettei tipu pysty siitä hyppäämään yli. Lentämisestä en kyllä osaa sanoa mitään, saa nähdä miten houkuttelevalta se ruoho aidan takana näyttää..  Itse kyllä pystyn vaivattomasti harppaamaan tuon yli, joten porttiakaan ei tarvittu. Kasvimaata reunustavat kukkapenkit jätettiin aitauksen ulkopuolelle.

*  *

Alli ja Nuppu ovat alapihalla

omissa hommissansa,

mitälie tekemässä,

mitään tietämättöminä mistään,

etenkään joistain aitauksista..

Käynpä kertomassa asian niille.

*

" Ai, onx jotain asiaa vai? 

Mitä ihmettä?

Meinaako se emäntä supistaa

meidän elintilaa pienemmäksi?

Siis MINULLEKO puhut?

 

Sinulle juuri.

 

 

Kuulitko, Alli, mitä se emäntä höpisee?

Ohhoh, nyt kävi köpelösti .. :(

(Vähänkö ärsyttää)

Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen..

Mitäs keksittäis.. hmm -

nyt tiedän!

. 

Äkkiä lipettiin . .

. .  piiloudutaan pensaiden suojaan eikä tulla pois

ennen kuin aitaus on purettu!

Kyllä se emäntä vielä heltyy,

se on varma, se.. 

Noh, ollaan nyt ainakin

kotvasen aikaa täällä piilossa - 

antaa emännän nyt etsiskellä

meitä.. "

 

 

* * *

 

 

Ps. Lisäyksenä vielä..

Kun tuossa isännän kanssa laitettiin tuota aitaverkkoa paikalleen, funtsittiin sen riittävyyttä ja onnistuttiin kutakuinkin alue rajaamaan niin että kolme rullaa tuota verkkoa saatiin riittämään. No ei ihan - vajaa metri jäi uupumaan. Kahmaisin (kiireessä muka!) sitten aitan alta puukeppien seasta muutaman katkaistun heinäseipään pään ja vähän vanhoja pajukeppejä. Eikö tullutkin hieno jatke aidalle, tämmöistä ei taatusti ole kellään muulla. Ja ei mennyt kauaa aikaa sen tekemiseen (Ai, huomaako sen?) Kisukin jähmettyi aidan taakse ihailemaan aikaansaannostani. (Toivottavasti tiputkin jähmettyvät..)  Design a´la Tuulikki.

 

Oikeastaan tämä on aika hieno

toiselta puolelta, vai mitä?

 

 

 

(Tipusten kesän aloitukseen pääset tästä)

 

Raportti Tipulasta

 

 

"Hei kaikille!

Tiedän että emäntä pitää tietokonemaailmassa jotain blogia.

Ajattelin siksi esitellä vähän tätä kanamaailmaa tänäkin vuonna.

Jospa hän kirjoittaisi siihen blogiinsakin muutaman rivin meistä,

eikä aina niistä kukistansa.

 

 

Täällä on porukka vaihtunut sitten viime kesän.

Minä Alli olen ja pysyn kuitenkin,

vanhimpana tipuna sain siis kunnian esitellä vähän paikkoja.

 

 

Ovessa kuuluu olla plakaatti

josta näkyy minkänimisiä kanarouvia talossa asuu.

Meidän esittely löytyy täältä emännän blogista täältä.

 

 

Munintapisteessä on paikat kahdelle,

joskus meillä kertyy myös jonoa.

Pitäisi kyllä olla vuorolaput.

 

 

 

 

Ulkotarha on verkotettu myös päältä,

joten meidän on turvallista touhuta täällä vaikka

yöllä, jos ei joskus nukuta.

 

 

Täällä katetun tarhan puolella

ei ole syömistä maassa enää ollenkaan,

koska on ollut niin kuivaa ja

madotkin ovat karanneet kosteimmille maille.

Emäntä kyllä heittelee tänne jyviä,

 joita on mukava löytää tuolta mullan seasta.

Ja onhan täällä mukava tehdä multakylpyjä,

kun maa on ihan rutikuivaa!

 

 

Tarhan sisällä kasvaa korallikanukka,

mikä luo varjoa kesäisenä päivänä.

Emäntä lyhentää sen latvoja joka kevät,

jottei se kasva kattoverkon läpi.

Tarhan ympärillä kasvaa myös valkoista- ja unkarinsyreeniä.

 

 

 

Nyt on päivän lepohetki meneillään,

- mitähän tuo emäntä muuten kameransa kanssa tuossa oikein häärää . .

 

 

Ulko-orrella on mukavaa helteellä

löyhyytellä siipien alle ilmaa!

 

 

Ja hei -

 

 

- saatiin myös tarhaan laajennusta!

 

 

Päivisin voimme ulkoilla rauhassa ulkoaitauksessa,

mistä on vapaa pääsy sisätarhaan ja

tipulaan munimaan.

 

 

Emäntä laittoi jonkun haukan - vai mikä lie -

vartioimaan meitä.

 

 

Meillä on ihan kunnon sapuskat -

rehun lisäksi saamme aina jotain muutakin,

sunnuntaina vielä jotain spesiaalia.

Nyt oli ruokalistalla keitettyä haukea

ja jälkkäriksi vesimelonia!

 

 

Joskus kyllä pääsemme

 pihamaallekin aivan vapaasti kuopsuttelemaan,

mutta emäntä kuulemma haluaa valvoa touhujamme,

miksiköhän? En saata ymmärtää.

 

 

 

 

Nytpä lähden tästä taas

jatkamaan töitäni.

Heissan kaikille,

hyvää kesän jatkoa ihmisväelle

ja kaikille muille kaksi- ja nelijalkaisille!!

 

(Emäntä taitaa kirjoitella teille taas niistä kukistaan,

ja taisi muuten höpistä jotain kasvihuoneen tyhjennyksestä ja

tomaattien istutuksesta sinne.

On kuulemma hommelit viivästyneet kaikenlaisten sääolojen takia.) "

 

 

*  *

 

 

Niin, hommat ovat kyllä hallinnassa mutta

 

viivästyneet ihan mahdottomien sääolojen takia.

 

 

Kannan kasvarista nyt kaikki taimet pihalle ja

 

 

saan tomskut ja paprikat viimein niille suunnitelluille paikoille.

 

 

Tomaatit ovat sinnitelleet tähän asti maitopurkeissa mutta

raakileita siellä kuitenkin on joten ei mitään hätää.

Paprikatkin alkavat punertua ja chilitkin kasvavat ihan hyvin.

 

 

Tämmöisiä kuulumisia täältä eläin- ja kukkaismaailmasta.

Kiitos, Alli, raportista!

 

 

Oikein mukavaa ja puuhakasta viikkoa kaikille lukijoille,

toivottelee omasta puolestaan Tuulikki.

Tiput

Tipuset viime kesänä. Vasemmalta lukien Elli, Nuppu ja Alli. Vielä muutama kuukausi, niin tulevat talvipaikasta kotiin..