Syyskuun kukkijoita

 

 

Tässä syyskuun alun kukkapläjäys tänne puoleen väliin kuuta.

Nyt alkoivat vesisateet, ja loppua ei näy joten olikin aika

tehdä vähän yhteenvetoa näistä loppukesän kukkijoista.

 

 

 

Kuistin ahkeraliisat puskevat kukkaa vielä ihan täysillä,

mutta tulevien päivien vesisateet verottavat niitä,

ja pian alan katsella tälle paikalle kanervia.

 

 

 

Nämä kosmoskukat, asterit ja tsinniatkin ovat kauniita,

mutta eivät samalla tavalla rakkaita

kuin kevätalvella siemenestä alkuun laitetut taimet.

 

Lumihiutaleet onnistuivat tänä vuonna hyvin.

 

 

Alapihan koivikonlaidan ahkeraliisoja vielä

ihan hyvissä voimissa ja kukassa.

 

 

 

 

Kuun alussa kuvattuja verenpisaroita.

 

 

Tulikruunua on nyt kasvatuksessa kahdenlaista eri väriä.

Ruukut vien tällä viikolla talvisäilöön,

vähän harmi kun ne ovat nyt täydessä kukassa.

Ei auta - syksy on ja ilma viilenee.

 

 

Viidesosa tomaateista kasvaa vajan seinustalla.

Siellä on myös samettikukkia ja ahkeraliisoja.

Tomaattipostaus tämän vuoden kasvatuksista on vielä

jossain vaiheessa tulossa, kunhan ennätän.

 

Eilen kuvattuja nämä tomaatit ja kukat tässä.

 

 

 

Kelloköynnöksen kasvatushistoria maaliskuun alusta on pitkä.

Se onkin niin kaunis, joten kasvatus kannatti totisesti.

 

 

Omenoita on tullut sen verran kuin on jaksanut syödä,

ja vielähän niitä puussa näkyy olevan vaikka piirakka- tai

hillotarpeiksi.

Ylempänä oleva omena "Antonovka"

 teki tänä vuonna hurjan sadoin, ja se on talviomena jonka

aion viedä kellariin.

Heliotrooppi

 

 

 

Tipuset kannoin eilen talvikanalaan yksitellen,

koska valkoiset tiput ovat sen verran arkoja

ja vikkeliä  

että ehkä olisin joutunut niiden perässä

juoksemaan pitkin pihamaita :D

Kuvassa vanhempi tipunen Armi.

 

Sivupalkin tipus-tiedot ovat vielä päivittämättä,

joten nyt sanottakoon että meillä on tällä hetkellä

ruskeat tipuset Armi ja Anita,

sekä kesäkuussa otetut valkoiset Erja ja Elina.

 

 

Kasvimaan satoa korjailin eilen lauantaina,

ja hieno sää olikin siihen puuhaan!

 

 

 

Syyskuussa katseet kääntyvät aina enemmän ja enemmän sisätiloihin,

joten laitan nyt sieltäkin yhden kuvan.

Kynttilöillä saa pehmeää tunnelmaa tupaan.

 

Vierailija

Kevättalvella huomasin että verenpisaran juurelle 

oli ilmestynyt ahkeraliisan siementaimi.

Annoin sen jatkaa kasvuaan - ajattelin että olkoon nyt siinä

- tokkopa se siinä jatkaa kasvuaan.

Toisin kävi - nyt huomasin että se oli 

valtaamassa tilan verenpisaralta,

joten pätkäisin sen juuresta poikki.

Nyt verenpisara pääsee rauhassa kasvamaan 

ja avaamaan nuppunsa.

Tämän Cecilen kukat ovat niin kauniita,

olen tehnyt useita postauksia tästä.

Rakkaat pelakuut

Mukava katsella eri blogeista kevään edistymistä - toisilla se on vasta alkamassa, toisilla taas piippoja ilmaantuu mullanpinnalle tiuhaan tahtiin. Eilen sunnuntaina oli niin mahtava kevätpäivä, että lumen vähenemisen koki ihan konkreettisesti. Oi jospa olisin hoksannut heitellä korkeimpien hankien kohdalle hiekkaa tai vaikka multaa, niin lumen pinta olisi alentunut ihan hetkessä. Mutta vielähän sitä ehtii - tänään on ollut pilvisempi päivä, mutta huomiseksi on luvattu taas aurinkoa.

Pihamaan sulamista odotellessa kävin hakemassa väriä tuolta taimihuoneen puolelta - tällä kertaa pelargoneista. Leikkasin jo kukkivia pelargoneita maaliskuussa melko rankalla kädellä mutta en vaihtanut niille multia. Nyt olen alkanut lannoitella niitä pikkuhiljaa ja taas on ilmaantunut kukkasia.
Mullanvaihtopuuhiin ryhdyn vasta kesän alkaessa, jolloin puhtia kukintaan riittää syysmyöhään.



Samba

 

 Tämä erittäin kirkkaanpunainen Samba kuuluu suosikkeihini. Mikä onkaan kauniimpaa kuin oikein kirkas punainen pelakuu terrakotta-ruukussa. Niin mummolamaista, kotoisaa, suloista ja tuo lapsuusajan mieleen. Muistan kun meillä lapsuudenkodissa kukkivat juuri tuollaiset kirkkaanpunaiset pelakuut keväällä joka ikkunalla. Kesäksi ne kai siirrettiin ulkosalle tai ainakin verannalle.

Vieläkin muuten kukkii, mutta ei enää niin monta! Ja saattaa olla että muutamat niistä ovat minun siemenestä kasvattamiani tai ainakin äidin ottamia latvapistokkaita.

 

Säkkijärvi

Säkkijärvi kuuluu myös suosikkeihini. Tämä lajike on  minulla ollut noin 5 vuotta ja olen lisäillyt sitä joka kevät. Tämän ruusunnuppupelargonin etuihin kuuluu se, että se ei kukinnollaan roskaa lainkaan ympäristöään - kukinto kuivuu paikalleen ja siitä se on helppo katkaista pois ilman että joutuu siivouspuuhiin.

Aquarello

Tämän ostin muutama vuosi sitten pistokkaana Plantagenista. Kaunis vaaleanpunaiseen väriin vivahtava valkoinen.

Fireworks Pink

 

 Tämä tähtipelargoni on saatu aikoinaan työkaverilta. Komea kasvi erikoisen mallisine lehtineen ja tähtimäisin kukin.

 

Raspberry Ribble

 

Vuosia sitten itse siemenestä kasvatettu munankuoripelargoni Raspberry Ribble.

 

Els

Viime keväänä Kivipellon Sailalta saatu pistokkaana Els. Jännittävän näköinen kukinto, millaiseksihan se muodostuu kasvin vanhetessa. Ja niin kaunis väri ..



Mårbacka

Tämän niin kuin monta muutakin Mårbackaa (eivät vielä kuki) olen saanut myös Sailalta. Kiitos, Saila ♥
Siellä ne ovat mökin ikkunalaudalla kaikki, hienosti lähtivät kasvamaan ja talvehtivat aivan hyvin. Nämä Mårbackat ovat niin ihania, ja niitä ei koskaan ole liikaa. Itselläni on niitä toistakymmentä, ja nälkä taitaa kasvaa syödessä .. ;DD

 

Vielä mahtunee mukaan tämä iki-ihana riippaverenpisara El Camino.

Se muutti kotiini latvapistokkaana viime keväänä Lappeenrannan Plantagenista.

Odottelen täällä verenpisara Cecilen kukkaan puhkeamista,

sitä minulla on kolme kappaletta, ja ovat onneksi säilyneet hengissä yli talven.

Laitanpa tuohon alas kuvan siitä viime keväältä.

 

Fuchsia Cecile 2.2.2017

 

 

 Täällä on lunta vielä aika paljon, eikä pälvipaikkoja ole vielä kuin yhdessä kukkapenkissä. Rinteessä huomasin muutaman keltaisen ja sinisen krookuksen kukan, mutta näin pilvisenä päivänä en saanut niistä hyvää kuvaa. Tienvieruspenkki on ainut, mikä ei ole enää lumen peitossa, siellä nostelee kuolanpioni piippojaan, samoin parvitulppaanit. Sinivuokkoalue metsän laidassa on vielä melko lailla lumen peitossa, mutta pianhan lumi sulaa ja tuolla maanpinnassa alkaa tapahtua ihan kunnolla!

Oikein mukavaa keväistä viikkoa sekä pihamaalla että taimipuolella,

toivottelee Tuulikki.

 

 

Verenpisaroita

Nyt kun taas ja jälleen kerran tihuuttaa vettä, ei paljoa huvita ulos mennä vaikka siellä olisi tekemistä vaikka kuinka paljon. Perunamaa odottaa kuokkijoita - meillä on vain vähäsen perunaa, ehkä jouluun asti niillä pärjätään plus ensi kesäksi siemenperunat,  mutta hyvä niin - on ihan riittävästi. Ei auta kuin odotella poutaisempaa säätä, ehkä joku päivä sitten.

Teen pikku postauksen verenpisaroista, niitä minulla on jokunen muutaman vuoden takaa. Siitä lähtien kun aloin niitä talvettaa - onneksi - ne ovatkin säilyneet ihan kiitettävästi tuolla pelargonioiden sun muiden kanssa talvetushuoneessa. Talvetushuone muuttuu keväällä aina jossakin vaiheessa taimihuoneeksi ja talvetettavat siirtyvät vähän syrjemmälle.

 

Tästä verenpisarasta tykkään kyllä yli kaiken. Fuchsia Cecile on tämä tieteelliseltä nimeltään, ja sillä on oikein kunnon röyhelöhelmukset. Tämä on jotenkin vaikea kuvattava, koska sinistä väriä en saa oikein näkymään. Yläkuva on sisällä kuvattuna valoa vasten, alhaalla enemmän oikea väri joka on violettiin taipuva sininen.

 

 

 

 

 



Fuchsia El Camino, riippaverenpisara



 

Tämän riippuvan verenpisaran ostin Plantagenista viime keväänä pistokkaana. Otin keväällä siitä latvapistokkaita juurtumaan ja hyvin juurtuivatkin. Verenpisarat ovat helppoja lisättäviä.

 

Fuchsia South Gate

 

Neljä vuotta vanha ystävältä saatu latvapistokkaasta kasvatettu verenpisara,

myöskin kovin kaunis niin kuin kaikki verenpisarat :D

 

 

Kyynelverenpisara Gartenmeister Bandstedt

 

Samoin tämä on kasvatettu saadusta latvapistokkaasta,

yhden olen kasvattanut verenpisarapuuksi.

Nyt sateisena kesänä ei ole kovin loistanut kuten eivät pelargonitkaan.

Mutta onneksi ovat kuitenkin hengissä.

 

 

Tämän lajike on muistiinpanoistani kadonnut,

ehkä löydän sen joku päivä.

 

 

Vaatimattoman näköinen kukka, muta jotenkin niin heleä!

 

Ensi viikolla ja hyvissä ajoin loputkin pääsevät sisätiloihin, koska ilmat alkavat kylmetä jo niin paljon että hallaa saattaa olla yllättäen tulossa, ja niitä ei ihan kiireessä - tai illan pimetessä - viitsi sisälle kannella.

 

- -

 

Kävin vapaapäivän kunniaksi pikkuisen shoppailemassa ja löysin mukavaa piristystä syksyyn - jääkaappimagneettien muodossa

 

 

Näihin kukkakuviin, tunnelmiin ja

mietelauseisiin -

oikein hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!!

 

*  Tuulikki *