Sain haasteen
Rosanpunaista kultaa- blogista, jossa aiheena oli kuusi kuvaa kesästä, lisänä kuvaamisen vaikeus. Kiitos Maarit haasteesta, oli mukavaa ottaa tämä haaste vastaan!
* Pyörittelin ajatusta mielessäni, päätin ottaa seitsemän erilaista tärkeimmäksi katsomaani kriteeriä kuvan ottamiselle, ja etsiä sitten niille kuvat, missä olen mielestäni onnistunut jollakin lailla, tai peräti hyvin. Tätä täytyikin vähäsen miettiä, tuumiskella ja ennenkaikkea muistella, millä mielellä kuvasin mitäkin milloinkin kesällä 2018 ja onnistuinko. *
1. Oikea värisävy
Tämän ongelman kanssa olen painiskellut niin kauan kuin olen kuvannut. Tuntuu etten ole vielä onnistunut kuvaamaan juuri sitä oikeaa
sinistä väriä mikä kukassa luonnossa on. Kamerani on ihan perusjärkkäri Nikon D300 ja siihen kolme erilaista objektiivia. Löysin kuitenkin jokseenkin mieleisen kuvan arkistostani, ja siinä heliotrooppi on juuri oikeanvärinen sininen. Muut värit tuntuvat onnistuvan sen suuremmitta ongelmitta. No, ehkä valkoinen aiheuttaa päänvaivaa joskus, etenkin aurinkoisella säällä kuvatessa, jolloin varjostusta olisi hyvä löytää.
 |
| Sinisen -violetti heliotrooppi |
 |
| Liljat hehkuvat keskipäivän auringossa |
2. Poikkeuksellinen kuvakulma
Joskus poikkeuksellinen kuvakulma tuottaa mielenkiintoisen, ja hieman yllätyksellisen kuvan. Kuvaa pitää ehkä katsoa toisenkin kerran. Yleensä kukkasia kuvataan edestä, tai kuten kuvassa olevaa verenpisaraa, usein alhaalta. Joskus kuvauksen kohdetta voi tarkastella muustakin kuvakulmasta, kuten ylhäältä. Tässä mielestäni onnistuin hyvin, ja kaunis on tämäkin kukkanen myös ylhäältä viistosti kuvattuna.
 |
| Verenpisara Fuchsia Cecile |
3. Tilanne
Joskus sattuu mukavia tilanteita, ihan spontaanisti. Yleensä kännykkä ainakin on mukana melkein joka paikassa, joten tilanteita saa tallennettua vaivattomasti. Tuntuu että silloin kun digikamera on mukana, eihän niitä tilanteita silloin tipahtele nenän eteen tuosta vaan. Viime kesän mukava tilannekuva alla, ilman sen suurempia suunnitelmia. Tämä kuva menee rakkaiden muistojen aarrearkkuun <3
 |
Kesäkukkien istutusta kesäkuun alussa
pikku apulaisen avustamana. |
4. Rajaus
Kuvia en käsittele muuten kuin rajaamalla tai kokoa muuttamalla. Kuvatessa ei aina huomaa, mitä olisi voinut jättää pois. Yleensähän kuvatessa on ajatuksena näyttää juuri se olennaisin asia, joka ei välttämättä ole keskellä kuvaa. Rajauksella saa pääasian näkymään mihin kohtaan tahansa kuvassa,
jota tapaa käytän useinkin.
 |
| Humalaportti |
5. Tunnelma
Tunnelman vangitseminen esim. maisemakuvassa on kovin vaikeaa, joskus siinä onnistuu paremmin ja joskus huonommin, ja varsinkin auringonnousuja ja -laskuja kuvatessa tunnelma paikan päällä on nopeasti ohitse, joten uutta tilannetta täytyy odottaa vähintään vuorokausi.
Tässä sateenkaari-kuvassa onnistuin jotenkuten, mutta tunnelma paikan päällä oli kyllä sanoinkuvaamattoman taianomainen! Joten harjoitusta lisää, näin harrastelijalta. Onpa vaikeata, mutta ei kai sitä opi, jos ei harjoittele. Sopiva määrä itsekritiikkiä on joskus (tai aina!) paikallaan.
6. Eläimet
Joskus tuntuu että eläinten kuvaaminen on aivan mahdoton homma - nehän eivät ole liikkumatta kuin vain nukkuessaan. Useita tipuja kuvatessa kamera ei kertakaikkiaan ehdi kuvata hetkeä, jolloin kaikki olisivat liikkumatta - niiden liikkeet kun ovat salamannopeita. Tässä kuvassa olen saanut kuin ihmeen kaupalla kuvattua kaikki kanaset liikkumattomina, ja vieläpä kaikkien katse on samaan suuntaan.
7
. Vielä ekstra: Valo ja varjo. Tässä kuvassa varjo tuo kuvaan syvyyttä, ja valo tuo tomaatteihin auringon kypsyttämää herkullisuutta. Eli sopivasti valoa ja varjoa on minusta paras. Maisemakuviin valon ja varjon vaihtelu tuo jännitettä, kuten vuonna x otettu kevätkuva, alempana.
Tämmöisiä olivat minun mietteeni kuvauksesta, eli joitain asioita päähäni pälkähti ajatellessani valokuvauksen monimuotoisuutta. Mukavaa olisi ollut tarkastella valokuvausta vielä moneltakin kantilta, mutta ehkä tämä nyt riittää. Mikä estäisi jatkamasta tätä postausta joskus myöhemminkin, koska monia asioita jäi vielä mieleen. Mutta nyt näin, toivottavasti tästä oli jollekulle iloa, tai kiinnosti. Nyt en haasta tällä kertaa ketään, kun en muista kenellä tämä jo on ollut syksyn aikana joten kaikki halukkaat jotka ette ole olleet haasteessa mukana, saa ottaa sen vaikka tästä.
Haasteen säännöt:
Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (kuvien määrä ei ole tärkeä, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.
Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseä kehua, pois turha vaatimattomuus.
Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Lisänä haasteessa vielä yksi ekstra:
Ilmoita kommentoidessasi
Tuplasti terapiaa-blogiin saako kuviasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.
