Peitetarina eli ihan mahdotonta jaarittelua

 

Olen nyt tänä keväänä tehnyt taimihommeleiden lisäksi myös ompelutöitä. En ole nyt tämän nimenomaisen projektin takia vieraillut kangaskaupoilla vaan minullahan on totta vie varastossa kaikenlaisia vuosien aikana kertyneitä kankaita, joita aika ajoin käyn hypistelemässä, inspiraatiota hakemassa. Viimeksi tein hyviksi osoittautuneista kaavoista hieman  muuttamalla mukavan kotikoltun, ja melkein samaan syssyyn siis aloitin nyt toisen, tällä kertaa farkkukankaasta mikä todennäköisesti ennen kirpparille joutumista oli toiminut sängynpeitteenä. (Niitä on minulla kaksi samankokoista palaa ja kuvittelisin että ne ovat olleet kaksospoikien sängynpeittoina. Se tuli ensin mieleen.) Siitä taas kaavaa muuttamalla sain toisennäköisen mekon. Minä pitkähkönä ihmisenä en tahdo saada kaupoista sopivan mittaisia mekkoja, tai tunikoita. Pitkä kyllä on nimenomaan pitkä mutta lyhyet ovat liian lyhyitä enkä halua enää tässä iässä (älkää moittiko, polvissa on myös nivelrikot joten eivät ne enää missi-kriteereitä täytä eikä ihan tarvitsekaan täyttää mutta kyllähän minä vielä toistaiseksi omistan juuri ja juuri käyttökelpoiset kintut mekkoa pitääkseni)  ”liian” lyhyitä mekkoja käyttää. Huomautan tässä vielä että minun mielestäni jokainen saa käyttää juuri sen mittaisia vaatteita kuin itse haluaa - pääasia että itse viihtyy niissä - ikään ja ulkonäköön katsomatta. Itse viihdyn polvet peittävässä vaatteessa. Polvista nyt  takaisin aiheeseen mistä aloitin.

Suuri Käsityö -lehti 10/2016

Eli nyt alkaa tulla vasta sitä peitetarinaa, mihin otsikko viittaa. Jos olet vielä kuulolla etkä ole pudonnut  kelkasta tai vallan kyllästynyt tähän jaaritteluun, niin kerron kuinka tarina jatkuu. Tulin tämän ompeluprojektin myötä todenneeksi erään oleellisen asian ihan kantapään kautta. Nimittäin sen että kannattaa aina varsinkin kirpputorilta ostettu kangas tarkistaa oikealta puolelta ja mieluummin kauttaaltaan jos siitä meinaa jotain ommella. Itse en sitä muistanut tehdä vaan plänttäsin kankaan suoraan pöydälle kaavoitettavaksi oikea puoli sisälle päin. Kun olin sitten leikannut kappaleet ja laitoin ne nuppineuloilla sovitusnuken päälle, huomasin näkyvällä kohdalla kankaassa virheen. Ups! Päätin että ompelen mekon, kävi kuin kävi ja ajattelen ongelmaa myöhemmin. Peitän kai huonon kohdan jotenkin. Kai minä siihen jonkun ratkaisun keksin. Työn edetessä pohdiskelin ratkaisua pulmaani. Tasku oli ensimmäisenä mielessä - mutta ei.. taskut olin jo suunnitellut sivusaumoihin joten liika on liikaa ja yksi ylimääräinen päälle ommeltu tasku on vähän kömpelön näköinen. Marimekon taskumekkoa olen kyllä aina ihaillut  mutta tästä ei semmoista saa millään ilveellä. 

Sitten muistui mieleeni viimeaikainen postaukseni missä kerroin että tykkään harsia, ja että siinä pääsee oikeaan flow-tilaan. Aloin etsimään netistä kirjontakuviota minkä toteutettaisiin harsien. Ja löytyikin yksi, ja kukka-aiheena se olikin täydellinen. Suurensin sen sopivaan kokoon ja piirsin mallin siten että sain tuon mainitsemani virheellisen kohdan peitettyä.  Ompelu olikin niin mieluisaa joten tein vastakkaiselle puolelle helmaan saman kuvion peilikuvana tasapainottamaan ulkonäköä. Kyllä - flow-tila tuli ja Salkkarit tuli kuunneltua. 

Nyt ei virhettä huomaa ja olen iloinen kun keksin näin nerokkaan idean. Ennen kuin kehun itseäni enemmän niin palaan takaisin maan pinnalle ja  kerron että minulle on suuri kynnys ommella kahdeksan napinläpeä mekkoon. Siitä onkin rutkasti aikaa kun olen vaatteeseen napinläpejä tehnyt viimeksi. Enkä kai farkkukankaaseen koskaan. Täydellisyyden tavoittelu (lue: itsensä haastaminen) kun pistää miettimään onnistunko tekemään sen siististi. Iän myötä kai ihminen tulee kriittiseksi eikä keskinkertainen enää kelpaa vaan täytyy olla hyvä ellei täydellinen. Vähän mutta hyvää. Ei auta - kun on näin pitkälle päästy toimin alkuperäisen suunnitelmani mukaan enkä jänistä. Otan härkää sarvista ja teen homman loppuun. 

Hyvin kuitenkin selvisin ja olen tyytyväinen saadessani vanhalle sängynpeitolle uuden elämän. Hyvin varmastikin sulaudun mekkoineni kesällä puutarhan uumeniin. Joskus puutarhassa kun voi pitää mekkopäiviä,  eikä aina vaan möyriä  virttyneissä kulahtaneissa verkkareissa ja kumisaappaissa. Sen on puutarha ansainnut. 

Voisihan sitä tämä yllä vaikka
 multaostoksillakin kylillä  kipaista.

Aivojumppaa, ongelman ratkaisua ja sopivaa haastetta

Tässäkin asiassa - kuten monessa muussakin - pätee sääntö:
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä kohtaa muokataan kaavoja 
itselle sopiviksi. Harvoin käy niin ettei tarvitse muuttaa lainkaan. Nyt 
muutin helmaa ja piirsin sivusaumataskut.

 

Kysyin kaiken tietävältä tekoälyltä "Mitä ompeleminen tekee aivoille?” Sain vastaukseksi sitä mitä halusinkin, eli ei yhtään yllättänyt. Tuossa alempana puhutaan ompelemisesta - koska sitä nimenomaan kysyin - mutta vastaus pätee tietystikin kaikkeen käsillä tekemiseen. Mielenkiintoisia asioita putkahti esiin ja yhtä mieltä kai kaikki olemme asiasta. Vai mitä tuumaat? Kaikki kursiivilla  kirjoitettu on siis lainattua.

Ompeleminen ja muut käsityöt ovat erinomaista "aivojumppaa", joka aktivoi aivoja monipuolisesti, parantaa kognitiivisia toimintoja ja edistää mielenterveyttä.

Kotimekon ajattelin ommella. En saanut kangas-
kaupasta toivomaani farkkukangasta, joten oli 
tyytyminen vähän ohuempaan kankaaseen.

Se toimii aivoille sekä rentouttavana että haastavana harjoituksena. Sehän on selvää että haasteita ihmisellä pitää olla, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi pyrkiä mahdottomiin tehtäviin. Yksinkertaisempikin riittää, kunhan se tuottaa itselle sopivaa haastetta. Joskus olisi hyvä pyrkiä pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan ja vaikka yllättää itsensä. Minulle tämä ompeleminen on juuri sitä omaa mukavuusaluettani koska olen ommellut aina. En tästä nyt ole pyrkimässä mihinkään mutta puutöitä voisi joskus kokeilla. Ei kyllä ole minun juttuni joten se siitä. 

Tässä on keskeisiä vaikutuksia aivoihin:

• Aktivoi aivopuoliskoja: Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja ja parantaa niiden välistä yhteistyötä. 

Miten palkitsevaa on, kun kääntää kappaleen oikein päin ja toteaa
että kaikki on mennyt just eikä melkein.

• Kehittää hienomotoriikkaa ja ongelmanratkaisua: Ompeleminen vaatii tarkkuutta, mikä stimuloi aivojen motorisia alueita ja kehittää luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Käsin ompeleminen ja varsinkin harsinta rentouttaa suunnattomasti.
Siinä pääsee ehdottomasti jonkinlaiseen flow-tilaan. Kaikkea ei kannata
kuitenkaan käsin ommella - siihen ei hermot riittäisi ja haluaa kuitenkin
vaatteen käyttöön hetimmiten eikä joskus tulevaisuudessa.

• Lievittää stressiä: Käsitöiden tekeminen rauhoittaa mieltä, vähentää stressiä ja voi auttaa palautumaan.

Joskus saattaa ajatukset lipsahtaa muualle eikä muista keskittyä
tekemiseen tai on  muuten malttamaton, niin silloin voi käydä köpelösti 
kuten minulle tässä. Ompelin väärän värisellä langalla
ja purkuhommiksi meni. 

"Työn huolellinen suunnitteleminen on tärkeää, ja hutiloiminen kostautuu. Tämän tietää jokainen, joka on joskus ommellut hihan nurinpäin kiinni paitaan tai ruuvannut hyllyn osat seinään väärässä järjestyksessä."

• Vetreyttää muistia ja oppimista: Uuden opettelu (kuten uuden ompelutekniikan opettelu) haastaa aivoja ja pitää muistin virkeänä.
• 
  

• Edistää aivojen muovautuvuutta: Käsityöt auttavat aivoja luomaan uusia hermoyhteyksiä, mikä on tärkeää aivokunnon ylläpitämisessä ja muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. 

Onnistunut lopputulos saa aikaan hyvän  mielen.

Käsin tekeminen tuottaa usein onnistumisen kokemuksia, mikä vapauttaa aivoissa hyvän mielen välittäjäaineita.

Tämmöinen siitä tuli.

Mitäpä noihin ylläoleviin asioihin olisi lisättävää, tai pois otettavaa - kyllä se tekoäly tietää.

Nytpä toivottelen kaikille oikein mukavaa, antoisaa kevät-aikaa mitä ikinä puuhailettekin. Itse vähennän nyt käsitöiden (niiden mitä nyt yleensä käsitöiksi sanotaan) tekemistä ja siirryn viher-asioiden puolelle 🌱🌿🪴🌺 Moikka taas! 

Virkkaus- ja neulontatarvikkeet järjestykseen

Nyt kun ollaan pikkuhiljaa siirtymässä noista ulkotöistä sisälle - sateenkin takia - olen alkanut taas käymään läpi neulelankavarastoja. Kesäaikaan ei ole tullut katseltua telkkaria oikeastaan ollenkaan, vaan nyt sitä etenkin sateella iltaisin tulee istahtaneeksi sohvalle, ja mieli halajaa käsitöiden pariin. Ensin pitää saada mahdolliset keskeneräiset neuleet loppuun, ennen kuin voisi aloittaa jotain uutta. Nyt ei ollutkaan jäänyt kuin pikkuinen valkoinen villasukka viime talvelta kesken, joten nuo pikkuisten sukat ja lapaset ovatkin nopeita saada valmiiksi.

Lankoja etsiessäni sattui käsiini tuo alla esitelty käsityöpussukka, se on niin mainio. Laitan siitä uusintapostauksen, parin vuoden takaa.


Säilytyspussikko käsityötarvikkeille

Tämmöisen pussikon olen ommellut kaikille sukkapuikoille ja virkkuukoukuille, pysyvät hyvässä järjestyksessä. Ommeltu vanhoista verhoista ja kirppis-pöytäliinasta, siis kierrätyskamaa.. Tämä on minun työkalupakki ; )

 

 

 

Nyt pysyvät tarvikkeet hyvässä järjestyksessä, ja käärön voi tarvittaessa ottaa vaikka mukaansa jonnekin. Pussikon korkeus on muutama sentti enemmän kuin pitkät puikot eli 41 cm, ja leveys on 90 cm.

Täällä satoi eilen koko päivän ja tästäkin päivästä näyttää tulevan samanlainen, joten ei ulos ole menemistä. Joka tapauksessa oikein hyvää sunnuntaipäivää kaikille!

 

Tulipa viimein tehtyä

Joskus tekemisen kynnys on kovin korkea, varsinkin jos tehtävä asia on ollut mielessä jo aikoja eikä ole niin kovin mieleinen.  Yksi sellainen on vaatteiden korjaus.

Joku mieleinen vaate odottelee jossain näkyvässä paikassa pientä korjausta, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi aloittaa sitä.  Katse osuu siihen melkein päivittäin ja joka kerran tuntee huonoa omaatuntoa kun sekin on vielä tekemättä. Kuulostaako tutulta? Kierrätykseen ei rikkinäistä vaatetta voi viedä, ja täsmälleen uutta samanlaista ei kaupasta saa, varsinkin jos se on se maailman paras, palvellut jo monen monta vuotta. Ja tietenkään ei sitä pois voi heittää - ei missään tapauksessa.

Minä otin aamusella härkää sarvista, kun ulos ei todellakaan kehdannut mennä vesisateeseen ja taimihuoneessa ei ole mitään akuuttia tekemistä. Kasvit vaan odottelevat siellä kasvihuoneeseen pääsyä, mutta kun..

Eilen illalla satanut lumi on muuttunut nyt vesisateeksi.

Ei hyvältä näytä.

Kasvimaalle ei ole vielä pitkään aikaan asiaa.

Viime vuonna tähän aikaan jo muokattiin sitä ja toukokuun alussa laitoin penkit ja kylvin porkkanan.

Eilen illalla metsä näytti näin lumiselta.

Ja oli hyytävän kylmä tuuli, hui.

*  *

Siispä entinen vetskari pois,

Vähän hankala on tuo teddyvuori ommellessa..

Surrur uutta vetskaria kehiin,

se on purettu jostain vanhasta takista.

Ompelulaatikossa minulla on paljon vanhoja nappeja, neppareita, nauhoja, solkia, vetoketjuja, sun muuta purettuina vanhoista pois heitettävistä vaatteista. Sinne laatikolle on hyvä mennä kuin jonnekin valintamyymälään ikään :D

 

No nythän se homma on tehty, eikä mennyt kauaa.

Juuri sopiva, lämmin nuttu tähän keliin.

Noin niin kuin alusnutuksi, on siellä kyllä vaan niin kylmä..

Tätä kirjoittaessani aurinko alkoi paistamaan, hieno juttu!!

Lähdenkin tästä tekemään viimeiset valmistelut kasvihuoneeseen tuotavia kasveja varten. Saa nähdä milloin se homma on ajankohtainen, toivottavasti pian. Ensi viikoksihan on luvattu kahtatoista plusastetta - sehän tuntuu näiden kelien jälkeen ihan ruhtinaalliselta!!

Toivottelen sinulle oikein mukavaa vappua, lämmintä sellaista

ja ihanaa kevätmieltä!!

Tuulikki

Essu tyttöselle

Ompelin pikkuprinsessalle

 synttärilahjaksi essun ja huivin.

Nyt on näitä 2-vuotissynttäreitä kaksi melkein peräjälkeen,

tyttärentyttären ja blogini synttärit!

Tämä on ihan omaa designia -

aikanaan tein omille tyttärillenikin samalla mallilla

mutta erilaisesta kankaasta silloin kun he olivat pieniä.

Väreinä valkoinen ja vaaleanpunainen . .

ja pitsiä täytyy tietysti olla.

Kyllä nyt kelpaa äitinsä kanssa touhuta

joko leikkikeittiössä tai oikeassa :D

Kangasta jäi vielä palanen jäljelle, mitähän muuta ompelisi . . .

Barbikassi voisi olla ihan hyvä idea, hmm..

Se syntyikin parin päivän päästä - kun olin ensin vähän suunnitellut.

Barbien mittojen mukaan tehty kassi, mihin nuken voi laittaa jos lähtee vaikka kyläilemään.

Kylläpä olikin pitkästä aikaa rentouttavaa ommella, varsinkin tämmöisiä pieniä kappaleita. Toivottavasti pikkuneiti tykkää lahjasta :)

Sunnuntaina siis päästään juhlimaan suvun nuorimmaista, 2 vuotta täyttävää pikkuprinsessaa. Isomummi haetaan tietysti mukaan - onhan se ihanaa kun päästään juhlimaan neljässä sukupolvessa .♥

Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa myös sinulle!!

Ps. Edellisessä postauksessa on pieni arvonta . . käypä osallistumassa jos et ole vielä ehtinyt!

Mollamaija kierrätysmateriaaleista

Minulla on tapana joka vuosi kesälomalla ommella jotain, yleensä teen kassin tai jonkun muun pienen ompelutyön. Tänä vuonna se on tämmöinen pikkuinen mollamaija, pikkuväen kainaloon sopiva.  Ohjeen löysin talvella vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä. Toissapäivänä kun satoi jälleen, olikin intoa aloittaa.. eikun varastoja penkomaan..

Löytyihän sieltä jemmasta vaikka mitä.

Vartalokankaana käytin kirpparilta ostettua

paksuhkoa vanhan ajan lakanaa.

Kaavoissa oli paljon pikkuisia osasia.

Ensin molla puetaan ..

Kas niin - farkkumekko yllä :D

Täällä sisällä on täytetyt kädet ja jalat -

ompelun jälkeen

eikun kääntämään ja vääntämään..

pienestä kaula-aukosta täytyisi mahtua kaikki.. uuh.

Tästä tämä pikkuhiljaa muotoutuu..

Brunette tuli!

 Lankana käytin Novitan kierrätyspuuvillaa,

jostain tähteeksi jäänyttä.

Kasvot ompelin ikivanhoilla muliinilangoilla,

varastolaatikon pohjilta nekin,

omalta nuoruus-ajalta peräisin.

Siis pari vuotta vanhoja ;DD

(oikeammin parikymmentä, ei kun neljäkymmentä vuotta .  .  ääk!!)

Täyte on vanhasta tyynystä.

Sitten vielä ponnarit rusetille.

Kengät - balleriinat - tein tyttären vanhoista housuista.

Nappikin ostettu kirpparilta :)

Ruutukangas vanhasta joulu-pöytäliinasta.

Ompelulankakin ostettu kirpparilta, jess! (Hyvä minä!)

Farkkumekon tein minun omista vanhoista farkuista.

Tämän ompelutyön tiimoilta ei tarvinnut kaupassa käydä ollenkaan,

mikäs sen mukavampaa :D Ai niin - nimikin hänelle pitäisi vielä keksiä . . .

Psst. Viime kesänä tein kassin ja hellemekon.

 

 

* Hannele - tervetuloa lukijajoukkoon! Kiva kun löysit sivuilleni :)