Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

maanantai 31. joulukuuta 2018

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2019!



24.4.2018
 
 
Toivotan kaikille lukijoilleni
sekä kommentoijille
oikein onnellista vuotta 2019
ja
sydämelliset kiitokset, kun olette olleet mukana kuluneen vuoden 2018
- ilman teitä ei kuljettu matka olisi ollut näin ihana ❤️❤️❤️
 
 
20.3.2018
 
 
Viherpeukuille toivottelen lisäksi kasvatuksen iloa
sekä ihania hetkiä puutarhan parissa alkavana vuonna!
 

15.8.2018

Ps. Siemenkirje, jonka aloitin noin vuosi sitten, palautui minulle juuri ennen joulua. Asiasta kiinnostuneet, olkaahan kuulolla - vuoden alussa kerron mitä sille kuuluu ja miten aion sen kanssa toimia. Jos kiinnostaa, niin käypä kurkkaamassa täältä  siemenkirjeen aloitus, ja täältä toiselle kierrokselle lähtö. Palaan alkuvuodesta asiaan, joten kuulumisiin!


13.5.2018
 
 
 
 

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulun odotusta


 
 
♫ . .  Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen . . ♫
 
 
 
Oikein mukavaa joulun odotusta
toivottelee Tuulikki
 
 
 
 

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tipulan joulu, Alli kertoo


Tänäkin vuonna, kuten aiempinakin jouluina, emännällä on tapana koristella Tipula jouluasuun. Nyt meitä onkin neljä, aiemmin olemme juhlineet joulunaikaa pienemmällä joukolla.

 

Minulla, Allilla, alkoi lepokausi eli sulkasato joskus marraskuun alussa - menetin siinä tohinassa muunmuassa komeat pyrstösulkani, sekä muninnassa pidin pikkuisen taukoa. Nyt alan pikkuhiljaa emännän iloksi munia sekä kasvatella uusia sulkia. Ehkä voisi sanoa niin, että se pahin aika vuodesta on nyt selätetty! Tästä alan sitten mennä kohti kevättä, hissukseen . . .

 
Emäntä koristeli tipulan tänäkin vuonna punaisella värillä, se on minusta niin ihana väri jouluna. Tykkään myös kovasti havun tuoksusta, se tuo mieleen kesän!
 
Nyt pikkujoulukautena emäntä on tuonut meille jo riisipuuron tähteitäkin - aijai että oli hyvää! Emäntä siivosi keittiön kaappeja ja toi meille sieltä murustettuja pipareita ja mantelirouhetta - ja se valkoinen taisi olla kookoshiutaletta, näytti niin lumelta. Voi kunpa se useammin siivoaisi niitä kaappeja!
 
Lumesta puheen ollen, sitä on täällä maastossa ainakin kymmenen senttiä, mutta emäntä ei päästä meitä ulos jaloittelemaan, pelkää kai että vilustumme ja saamme flunssan. No, toihan hän lunta meille näytiksi ja maistiaisiksi sitä kulhollisen tänne tipulaan. Minä, Alli, vanhempana tiesinkin mitä lumi on mutta nämä nuoremmat siskot olivat viime talvena vasta niin pieniä, että eivät varmaan muista mitä se lumi olikaan. Olihan siellä ihmetystä kerrakseen - uskaltaako siihen työntää nokkansa vai ei.

 
Emäntä ei saanut kamerallaan onnistumaan näitä kuvia kovin hyvin, ja otti sitten avuksi kännykkänsä jolla sai sitten enemmän valoa kuviin, mutta aika pimeiltähän nuo vielä näyttävät.
No tuossa yläkuvassa ainakin Anitan, Armin ja Annelin pyrstösulat ainakin pääsevät hyvin oikeuksiinsa! He ovat minusta neljä vuotta nuorempia - tulivat tänne viime helmikuussa. Ja hyvin ovat viihtyneet täällä (ihmekös tuo kun emäntä kantaa meille herkkuja minkä ehtii - huomiseksi lupasi maissintähkiä ja omenaa, nam..)
 
 

Me, Tipulan väki -
Alli, Anita, Anneli ja Armi -
tahdomme toivottaa kaikille emännän blogin lukijoille
oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa !!
 
 

❤️  Joulutähden valoon metsä nukahtaa,

jokaiseen pieneen taloon

joulu tulla saa.  ❤️

 
 

tiistai 4. joulukuuta 2018

Sinivalkoinen haaste



Kivipellon Saila haastoi minut tähän sinivalkoiseen haasteeseen kunnioittamaan lähestyvää suurta juhlapäivää - itsenäisyyspäiväämme.

Tähän haasteeseen ajattelin käyttää kuvia enimmäkseen tuolta luonnosta - sinistä taivasta, järveä, pilviä ja  talvea ja lunta. Jokunen kukkakuvakin pihalta pääsi kaunistamaan tätä haastevastausta. Ensimmäisen kuvan sininen hetki on talvella se, mikä sykähdyttää - sitä hetkeä oikein odotan auringon laskiessa.

 
 

Valkoisena hohtava hento juuri satanut lumipeite kasvien kuivuneilla kukilla,
talventörröttäjillä. Silmiä hivelevä näky - niin puhdas ja kaunis.







Keskikesän sininen taivas -
niittykukkien hentoinen hauraus.


Sadepilvien sininen hehku järven yllä.
Vaikuttavaa.


Keskikesän raikkaus
 poutapilvineen.


Alkukesän uljaat kukkaset,
tässä ihana tulppaani Elegant Lady.


Samoin alkukesän rehevää kukintaa,
loistojasmike Tähtisilmä,
tuoksu aivan verraton.


Lumipalloheisi



Sinivuokko


Haasteen säännöt:
- Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.


Nyt en tällä kertaa haasta ketään, mutta jos haluat tehdä sinivalkoisen postauksen, nappaa se tästä.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kaunis marraskuinen luonto

 
Tämänpäiväinen kuvausreissu tehtiin koiran kanssa metsässä ja rantamaisemissa.
Olipa ihana päivä kun aurinko paistoi täydeltä terältä puolenpäivän aikoihin -
loppusyksyn harmaudesta ei ollut tietoakaan !
Ensilumi satoi täällä perjantaina ja järven jäätymistä
seurailtiin viikon puolivälistä asti.
 




 
 
 
 
 
Kiemurtelevat metsätiet ja polut ovat parasta ulkoilumaastoa.
 
 
 
 
Joskus voi erehtyä luulemaan puunjuurakkoa karhuksi.
Nyt ne ovat onneksi talviunilla -
ja niitä asustelee myös näillä main.


 
 
Marraskuisen metsän silmiä hivelevää kauneutta.
 
 
 
 
 
Kaksi puuta.
 
 
 
Puolukan lehtien lumipeite kimaltaa kauniisti auringossa.
 
 
 
Naava on kaunista puiden oksilla.

-
 
Huomenna alkaa jo marraskuun viimeinen viikko, ja sitten tuleekin jo joulukuu. Minäpä taidan lähteä nyt viipaloimaan ja kuivaamaan appelsiinia jouluasetelmiin. Mandariineja kuivasin jo, mutta nyt haluan pikkuisen suurempia koristeita. Vinkin ja ohjeen sain Katin blogista 100 % outdoor  täältä.
 
 
 
 

Mukavaa viikkoa!
*  Tuulikki  *

lauantai 17. marraskuuta 2018

Kuusi kuvaa kesästä - teemana valokuvaus

Sain haasteen Rosanpunaista kultaa- blogista, jossa aiheena oli kuusi kuvaa kesästä, lisänä kuvaamisen vaikeus. Kiitos Maarit haasteesta, oli mukavaa ottaa tämä haaste vastaan!

*  Pyörittelin ajatusta mielessäni, päätin ottaa seitsemän erilaista tärkeimmäksi katsomaani kriteeriä kuvan ottamiselle, ja etsiä sitten niille kuvat, missä olen mielestäni onnistunut jollakin lailla, tai peräti hyvin. Tätä täytyikin vähäsen miettiä, tuumiskella ja ennenkaikkea muistella, millä mielellä kuvasin mitäkin milloinkin kesällä 2018 ja onnistuinko. *

1. Oikea värisävy
Tämän ongelman kanssa olen painiskellut niin kauan kuin olen kuvannut. Tuntuu etten ole vielä onnistunut kuvaamaan juuri sitä oikeaa sinistä väriä mikä kukassa luonnossa on. Kamerani on ihan perusjärkkäri Nikon D300 ja siihen kolme erilaista objektiivia. Löysin kuitenkin jokseenkin mieleisen kuvan arkistostani, ja siinä heliotrooppi on juuri oikeanvärinen sininen. Muut värit tuntuvat onnistuvan sen suuremmitta ongelmitta. No, ehkä valkoinen aiheuttaa päänvaivaa joskus, etenkin aurinkoisella säällä kuvatessa, jolloin varjostusta olisi hyvä löytää.


Sinisen -violetti heliotrooppi
 
 
Liljat hehkuvat keskipäivän auringossa
 
2.  Poikkeuksellinen kuvakulma
Joskus poikkeuksellinen kuvakulma tuottaa mielenkiintoisen, ja hieman yllätyksellisen kuvan. Kuvaa pitää ehkä katsoa toisenkin kerran. Yleensä kukkasia kuvataan edestä, tai kuten kuvassa olevaa verenpisaraa, usein alhaalta. Joskus kuvauksen kohdetta voi tarkastella muustakin kuvakulmasta, kuten ylhäältä. Tässä mielestäni onnistuin hyvin, ja kaunis on tämäkin kukkanen myös ylhäältä viistosti kuvattuna.

Verenpisara Fuchsia Cecile
  
3.  Tilanne
Joskus sattuu mukavia tilanteita, ihan spontaanisti. Yleensä kännykkä ainakin on mukana melkein joka paikassa, joten tilanteita saa tallennettua vaivattomasti. Tuntuu että silloin kun digikamera on mukana, eihän niitä tilanteita silloin tipahtele nenän eteen tuosta vaan. Viime kesän mukava tilannekuva alla, ilman sen suurempia suunnitelmia. Tämä kuva menee rakkaiden muistojen aarrearkkuun <3


Kesäkukkien istutusta kesäkuun alussa
pikku apulaisen avustamana.


4.  Rajaus
Kuvia en käsittele muuten kuin rajaamalla tai kokoa muuttamalla. Kuvatessa ei aina huomaa, mitä olisi voinut jättää pois. Yleensähän kuvatessa on ajatuksena näyttää juuri se olennaisin asia, joka ei välttämättä ole keskellä kuvaa. Rajauksella saa pääasian näkymään mihin kohtaan tahansa kuvassa,
jota tapaa käytän useinkin.



Humalaportti

5. Tunnelma
Tunnelman vangitseminen esim. maisemakuvassa on kovin vaikeaa, joskus siinä onnistuu paremmin ja joskus huonommin, ja varsinkin auringonnousuja ja -laskuja kuvatessa tunnelma paikan päällä on nopeasti ohitse, joten uutta tilannetta täytyy odottaa vähintään vuorokausi.
Tässä sateenkaari-kuvassa onnistuin jotenkuten, mutta tunnelma paikan päällä oli kyllä sanoinkuvaamattoman taianomainen! Joten harjoitusta lisää, näin harrastelijalta. Onpa vaikeata, mutta ei kai sitä opi, jos ei harjoittele. Sopiva määrä itsekritiikkiä on joskus (tai aina!) paikallaan.


 
 

6.  Eläimet
Joskus tuntuu että eläinten kuvaaminen on aivan mahdoton homma - nehän eivät ole liikkumatta kuin vain nukkuessaan. Useita tipuja kuvatessa kamera ei kertakaikkiaan ehdi kuvata hetkeä, jolloin kaikki olisivat liikkumatta - niiden liikkeet kun ovat salamannopeita. Tässä kuvassa olen saanut kuin ihmeen kaupalla kuvattua kaikki kanaset liikkumattomina, ja vieläpä kaikkien katse on samaan suuntaan.




7. Vielä ekstra: Valo ja varjo. Tässä kuvassa varjo tuo kuvaan syvyyttä, ja valo tuo tomaatteihin auringon kypsyttämää herkullisuutta. Eli sopivasti valoa ja varjoa on minusta paras. Maisemakuviin valon ja varjon vaihtelu tuo jännitettä, kuten vuonna x otettu kevätkuva, alempana.





Tämmöisiä olivat minun mietteeni kuvauksesta, eli joitain asioita päähäni pälkähti ajatellessani valokuvauksen monimuotoisuutta. Mukavaa olisi ollut tarkastella valokuvausta vielä moneltakin kantilta, mutta ehkä tämä nyt riittää. Mikä estäisi jatkamasta tätä postausta joskus myöhemminkin, koska monia asioita jäi vielä mieleen. Mutta nyt näin, toivottavasti tästä oli jollekulle iloa, tai kiinnosti. Nyt en haasta tällä kertaa ketään, kun en muista kenellä tämä jo on ollut syksyn aikana joten kaikki halukkaat jotka ette ole olleet haasteessa mukana, saa ottaa sen vaikka tästä.


Haasteen säännöt:
Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (kuvien määrä ei ole tärkeä, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.
Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseä kehua, pois turha vaatimattomuus.
Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa-blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.
Lisänä haasteessa vielä yksi ekstra:
Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa-blogiin saako kuviasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.





keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

 

Sain mukavan haasteen Puutarha on kotini -blogista, kiitos paljon Gitta! Haaste on lähtöisin Maatiaiskanasen elämää -blogista. Haasteen tarkoituksena on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta kuluneelta vuodelta.



Olipa mukavaa alkaa selaamaan kuva-arkistoa juuri nyt -
näin pimeimpänä aikana vuodesta,
ja palata kesän tunnelmiin. 
 
 


Taimien ulosistutusta kesäkuussa



1.  Minulla kesän aloitus eräässä muodossa alkaa jo kevättalvella taimikasvatuksen muodossa. Kesän odotuksen voi tuntea jo ensimmäisten siemenkylvöjen sirkkalehtivaiheessa, tai pikemminkin mullasta työntyvästä vihreästä versosta, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen. Tämä alkukesän taimikasvatus istutuksineen on oikeastaan sitä ihaninta aikaa, kun sisätiloissa kasvatettuja kukkasia voi alkaa istuttelemaan ulos, ja mietiskellä mihin laittaisi mitäkin.




Touko-kesäkuussa tulppaanien kukkien avautumista on
niin mielenkiintoista seurata
 
 

2.  Kevään tulppaani-ilottelu on myös niin odotettua aikaa, syksyn sipuli-istutukset palkitaan keväällä!


Toimeliaat tiput
Alli, Armi, Anita ja  Anneli

3.  Tipuset kuuluvat olennaisena osana puutarhaani, pihan kuopsuttajina ja kananmunien tuottajina.
Ihanaa saada kananmunat omasta takaa! Jos haluat, käy kurkkaamassa raportti Tipulasta tästä.


 
 
 

 
4.  Kelloköynnösten kasvatus onnistui yli odotusten. Alun hankaluutena oli, kuten monet kasvattajat myös totesivat, siementen itäminen. Muutamien kikkojen avulla sain kuitenkin suurimman osan siemenistä itämään. Voi olla, että edellisvuoden siemensato oli kesän kylmyyden ja sateisuuden vuoksi huonolaatuinen. Yllätyksekseni huomasin valkoisessa kelloköynnöksessä nuppuja ja jo avautuneita kukkasia huhtikuun puolella - siitä oli hyvä jatkaa.
 

 
 
5.  Yksi hyötykasvipuolen odotetuimmista tuotoksista on tomaattisato. Se onnistuikin hyvin, kesän lämpö helli kasvihuoneessa tomaatteja, ja kastelukaan ei ollut ongelma, koska käytin koko kesän ajan ruohosilppu-katetta kasvien juurella. Tomaattilajeja kasvatin kahtatoista lajia, joista tein koosteen tänne, ja sieltä selviää minkä totesin parhaimmaksi. Päätös oli helppo ja yksimielinen (Raati = minä) !
 
 
 

Kesän muistan todella lämpimänä, kovia myrskyjä ja tuuliakaan ei ollut tänä vuonna, vaan ankara alkukesän kuivuus alkoi hiukan huolestuttamaan kuinka juuri istutettujen kukantaimien käy. Siirsin istutuksen aloittamista viikolla, jolloin istutusaika venyi juhannusviikolle. Onneksi kuitenkin lämmin, pitkä syksy antoi jatkoaikaa kukkasille sieltä loppupäästä. Viime kesän tulen muistamaan ainutlaatuisena kukkaiskesänä!
 

Tämmöisen postauksen sain aikaiseksi  kesän 2018 muistoista - nyt en haasta ketään tähän mutta jos sinua ei ole vielä haastettu, niin otathan halutessasi sen tästä.
 
Ps. Nyt lähden pariksi tunniksi pihalle selvittämään vielä yhden kukkapenkin, ja istutan sinne loput tulppaanin sipulit. Tämä jääköön vielä yhdeksi puutarhamuistoksi tältä kasvukaudelta, harvinaisena muistona marraskuun puolen välin tapahtumista. Sunnuntaina menen sitten tyttäreni kanssa Tampereelle Suomen Kädentaidot-messuille - saas nähdä mitä tuliaisia sieltä tulee . . . ;D