Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Haaste: Millainen puutarhuri olet?


 
 
Sain Multaa ja mukuloita-blogin Piparmintulta kutsun osallistumaan tähän mukavaan haasteeseen, joka onkin jo kiertänyt useammassa blogissa. Haasteen on pistänyt pystyyn Pauliina Kukka & Kaali -blogista.
Haasteeseen voi vastata käyttämällä valmiita vaihtoehtoja tai ihan vapaamuotoisesti omin sanoin  - ajattelin vastata ensimainitulla tavalla eli käytän valmiita vaihtoehtoja. Omat vaihtoehtoni olen alleviivannut.

Puutarhasuunnittelu
  1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
  2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
  3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
  4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
  5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.


Toukokuu 2018


Toukokuu 2018

Kesäkuu 2017
 
    Tämä ykkösvaihtoehto kuvaa suunnitteluani ehkä lähimmin. Käytän paljon aikaisempia muistiinpanojani istutuksissa, lähinnä kesäkukkien osalta. Kohta 5 voisi myöskin olla minua, koska jonkin verran fiilispohjalla kuitenkin mennään, huomioiden aikaisemmat kokemukset. Joskus saattavat suunnitelmat kuitenkin vaihtua lennossa.
    Suuret linjat puutarhassa on suunniteltu ja tehty, joten monivuotisia kasveja en hirveän paljon hanki enää, paitsi tietysti joitain uutuus-hyötykasveja ehkä. Nykyinen puutarhurointi liittyy siis olemassa olevien alueiden hoitoon ja ylläpitoon eikä uusia istutusalueita ole suunnitelmissa. Pihan olemme aikoinaan ukkelin kanssa raivanneet umpimetsästä tähän mummonmökin naapuriin, joten siinäkin yksi syy. Tämä puolen hehtaarin piha riittää näillä näkymin puuhamaaksi ihan kyllin hyvin. Kesäkukkasia tulee kasvatettua ja istutettua tietysti samoille paikoille lajien hiukan vaihdellessa vuosi vuodelta. Blogini keskittyykin suurelta osin juuri näihin kesäkukkasiin, jota asiaa blogin nimikin kuvastaa.
     
Kesäkuu 2017
    
     Ostokset 
  1. Minulla on nollabudjetti. 
  2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
  3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
  4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllylle.
  5. Haalin puutarhaani kaikki erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Syksyn sipuliostoksia 2018
 

Syksy on minusta parasta kasvien hankinta-aikaa. Minulla on tapana käydä puutarhamyymälässä viime tipassa ennen sen sulkemista talveksi, käydä vähän tinkaamassa hinnasta tai ostaa "kaikki
loput" ja kysyä itse hinta, jos sopii. Kasvin kuntokin määrää hinnan. Kasvit istutan jos muuta paikkaa ei heti löydy, kasvimaan tai perunamaan laitaan valeistutukseen ja istuttelen sitten keväällä mieluisiin paikkoihin. Lisään myös kasvejani jakamalla ja jos ei paikkaa löydy, laitan nekin "kasvipankkiin".
 
 
Rinneangervo


Keväällä tulee ostoksia tehtyä hyvin maltillisesti - kesäkukkia en osta ollenkaan koska ne kasvatan itse. Joitain harvinaisuuksia tulee metsästettyä vuositolkulla, joskus hyvin ja joskus huonoin tuloksin. Esimerkkinä vaikkapa tänä syksynä yllättäen eteeni tupsahtaneet kirjopikarililjan sipulit. Viime keväänä hankin niistä siemeniä, koska sipuleita en löytänyt mistään. Yksi himoituistani on sinivaleunikko - se ja tuo edellinen kirjopikarililja ovat nyt kylvetty syyskylvöinä ja varmuuden vuoksi siemeniä on jätetty myös kevätkylvöihin. Todellakin haalin joitain tiettyjä, mutta kohtuudella ja maksoi mitä maksoi jos olen
päättänyt saada ne. Muistiinpanoistani joskus bongaan jotain mitä olen milloinkin halunnut mutta se on jäänyt toteuttamatta.
 
Dahlia Smokey 25.9.2018
 
Työkalujen säilytys
  1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
  2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
  3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
  4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
  5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

 
 
 
 
 


 

 
Tämä kuvasarja paljastaa että tavarat todellakin löytyvät sieltä missä niiden kuuluukin olla. Ruukut taimille pidän järjestyksessä, sekin helpottaa etsimistä kun kaikki ei ole sikin sokin. Ruukkuja aletaan tarvitsemaan jo kevättalvella, jolloin niiden on oltava käyttövalmiina mieluummin sisätiloissa ettei tarvitse ulkovarastoihin mennä jos sattuu oven edessä olemaan metri lunta.
Eihän puutarhatyökaluja, ainakaan pienempiä,  meillä kukaan tosiasiassa kuljettele muut kuin minä, joten itseä saa syyttää jos jotakin ei löydy. No en ihan aakkosta sukkia, mutta järjestys helpottaa elämää. Puutarhapäivän päätteeksi palautan kyllä työvälineet omille paikoilleen. Meillä piha on kahdessa (kolmessa) tasossa joten työkaluja tarvitaan vähän kumpaankin, joten askeleita säästyy. Esim. kottikärryt täytyy löytyä sekä ylä- että alapihalta, muuten aika menee niitä etsiskellessä. Kuistin kaiteella parvekelaatikon suojissa pidän kahta välinettä jotka ovat hätäapuna silloin, kun en oikein tiedä itsekään mitä olen menossa tekemään.
 
Heinäkuu 2017
 
 
Minä hyötytarhurina
  1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
  2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
  3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
  4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
  5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella.

3.6.2018


Pensastomaatti Heartbreaker syyskuu 2018


En varsinaisesti ole mikään noista, toisaalta saatan kuitenkin olla vähän jokaista. Laitoin kuitenkin ensimmäisen vaihtoehdon, koska kyllähän se vähän hermostuttaa jos kaikki ei mene kuin Strömsössä. Kyllä, olen noin kuvaannollisesti menettänyt yöuneni porkkanakemppien takia. Porkkana olisi 
minulla kaikkein tärkein hyötykasvi mutta minkäs teet, kun vuosi vuodelta tämä ötökkä on vaivana, ei auttanut edes kasvulavat eikä kokonaan uuteen paikkaan kylvö, harso tietysti tottakai oli keväästä syksyyn. Tänä kesänä luovuin kokonaan porkkanan kasvatuksesta, mikä on todella harmillista. Perunaa ja sipulia tietysti sen verran kuin jaksaa syödä syksyyn mennessä, perunoita ei tarvitsekaan riittää koko talveksi. Hyötytarha on ehkä menettämässä alaa kukilta, sen olen huomannut vuosi vuodelta. Kasvihuone kyllä pitää pintansa, enkä sinne laita kukkasia.

Kitkeminen
  1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
  2. Kitken ja itken.
  3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
  4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
  5. Miksi kitkisin?

Keskipihan juuri kitketty ja uudistettu penkki. Kesäkuu 2018.
 
Kyllä, kitkeminen on todellakin mieluista puuhaa, jos vain aikaa löytyy riittävästi. Tämä kesä osoittautui kuivuuden takia sellaiseksi, ettei mahdottomasti tarvinnut kitkeä. Kuuntelen yleensä  kitkiessäni radiota, ja suunnittelen kitkemishetkeni esim. radion luonto-ohjelman ajaksi.


Puutarhapuuhat
  1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
  2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
  3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
  4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
  5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

 

Alapihan kaaripenkki 2016
 
Vaikka puutarhurointi on työtä, on se myöskin huvia. Pientä puuhaa riittää, mutta nykyään en enää ihan joka hetki siellä puutarhassa möyri. Suuret linjat on tehty ja pieniä parannuksia ja siirtoja tehdään koko ajan. Monet kasvit ovat kulkeneet yläpihalta alapihalle ja päinvastoin, hommaa riittää mutta yleensä kaikki on mieluista.
 

Puutarhan tyyli
  1. Ihan perus
  2. Aina cool
  3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
  4. Iloinen hurlumhei
  5. Täysi kaaos

Samettikukkia heinäkuu 2018
 
Minulle värit ovat tärkeitä, en osaisi pitäytyä vain yhdessä tai muutamassa värissä vaan värikirjon täytyy olla monipuolinen. Sininen väri ja etenkin sen eri sävyt ovat nykyään enemmän alkaneet viehättää silmää, ja sen rinnalle valkoinen käy loistavasti. Ja sitten tietysti punaista, keltaista . . .
Koska kasvatan kesäkukkasia, niiden värin lisäksi on hyvä ottaa huomioon muutkin ominaisuudet.
Kasvit keskittyvät enimmäkseen pihan laitoihin, koska puutarhoja (alapiha ja yläpihan mummonmökki pihoineen) ympäröi kolmelta suunnalta metsä, ja haluan että piha ei näytä liian umpinaiselta vaan on ilmava.
 

Kasvivalikoima
  1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
  2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
  3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
  4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
  5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

 
 
Tykkään monista entisajan kukkasista, esimerkiksi palavarakkaus, ukonhattu, lehtosinilatva, suopayrtti, särkynytsydän löytyvät ainakin. Hyötykasveista karviaiset, herukat, kriikunat, omenat, kriikunat, mansikat ynnä muut ovat itsestäänselviä asioita, mitä pitää olla jotta saa talveksi säilöttyä oman maan herkkuja. Tuo ykkösvaihtoehto muuten kuvaa aika hyvin minua - joku ei varmaan voi käsittää kuinka iloiseksi voi tulla jostain oikein hyvännäköisestä joriininjuuresta tai kookkaasta begonian mukulasta. Kaikki hyvä ja ihana pitää jakaa, esimerkiksi täällä blogissa :D
 
 
Minä ja sää
  1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
  2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
  3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
  4. Asennekysymys. 
  5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Kelloköynnös syyskuu 2018
 

Suhtautuminen vuodenaikoihin
  1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
  2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
  3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
  4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.




 
Tykkään kovasti kun meillä on neljä vuodenaikaa - kevät on selvästi niistä mieluisin. Kesä on yleensä kiireistä aikaa kun työt tuppaavat häiritsemään harrastuksia, mutta siihen on jo totuttu näinä vuosikymmeninä. Syksy merkitsee minulle rauhoittumisen ja levon alkamisen aikaa. Silloin siirrytään sisätiloihin ja otetaan vaikka sukan kudin käteen. Televisiokin löytyy siltä samalta paikalta jonne sen kevään korvalla jätin.
 
No ei ole toista puutarhaa Espanjassa, enkä harrasta matkailua, mutta muutamien kukka-lajien kasvattelun aloittaminen heti vuodenvaihteen jälkeen helpottaa kämmenpohjien kutinaa kummasti. Oi että ..
 
Tammikuun taimivauva 2018 paprika Marconi Rosso

Tämmöinen oli haastepostaukseni tällä kertaa, olihan aika pitkä mutta toivottavasti pysyitte mukana. En haasta nyt erityisesti ketään mutta jos haluat ottaa haasteen vastaan, säännöt löytyvät Pauliinan Kukka&Kaali-blogista täältä. Kuvat postauksessa otettu tänään, ellei toisin mainita.


 



torstai 20. syyskuuta 2018

Kirja-arvonnan voittaja



 

Viikko sitten postauksen toisena aiheena oli erään lukijan näkökohta koskien blogien positiivisuutta, noin niinkuin yleisellä tasolla. Sain paljon vastauksia ja näkökantoja asiaan, eli lähestulkoon jokaisessa vastauksessa peräänkuulutettiin bloggaajan positiivista asennetta elämään - positiivisuutta ei ole koskaan liikaa. Sekin mainittiin, ettei positiivisuus sulje pois elämän epämiellyttäviä puolia kuten vaikeuksia ja huolia, eikä myöskään toisin päin. Kaikki kuuluvat elämän kirjoon.
(Kuvat otettu tänään iltapäivällä)


 
 
Nostan kommenteista esiin yhden,
jossa kiteytyy oivallisesti
positiivinen ote elämään.
 
Hankalienkin asioiden keskellä
voi nähdä kauneutta ympärillä
ja toisten onnenhetkistä iloitseminen
saa omankin mielen onnellisemmaksi.
- Kiitos, SariHanne


 

Postauksen toisessa osassa kyselin millainen on hyvä blogi. Siihenkin sain vastauksia paljon - aihe on bloggaajien keskuudessa varmasti paljon mietitty asia ja vastaukset kysymykseen tulivatkin helposti.
Varmasti tärkein asia on se että blogi on tekijänsä näköinen - sitä korostettiin monessakin vastauksessa, samoin sitä että varsinkin puutarhablogeissa kuvat sekä omakohtaiset kokemukset ovat tärkeitä, sekä omaperäisyyttä pidettiin myös tärkeänä asiana. Hyviä perusteita kaikki.




Olipa mukavaa lukea kommentteja, ja koota niistä pieni tiivistelmä.
Arvonnan aikana sain muutamia uusia lukijoita - tervetuloa  Ellen, Sanna P., Henna 73, SariHanne, Anniina Lång sekä Marja-Liisa ja Sarkku. Toivottavasti jatkatte lukemista blogissani, tulen myös vastavierailulle mahdollisiin blogeihinne, kunhan ehdin.


 

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille - oli ihan mielettömän mukavaa kun niin moni kävi vastailemassa ja osallistumassa, suuret kiitokset teille kaikille! ❤️

 
 
 
Ja sitten lopuksi siihen arvontaan.
Arvonnan palkintona oli
Mari Moilasen Taikinakirja
- yhdestä taikinasta useampi herkku.
 
Voittajaksi selviytyi arvonnassa,
ja  leivontakirjan ohjeita pääsee toteuttamaan
 
Kivipellon Saila!
 
Onnea Saila!
Minulla onkin sinun osoitteesi,
kerran taisi sinua nimittäin onnistaa jossain arvonnassa,
joten sinulla kävi hyvä tuuri toistamiseen :)
Laitan vielä kuitenkin sähköpostia sinulle.
 
Nyt toivottelen kaikille tämän postauksen lukeneille oikein mukavaa
ja leppoisaa tulevaa viikonloppua!
 
 

torstai 13. syyskuuta 2018

Tavallista elämää + kirja-arvonta



Kevään korvalla sain palautetta eräältä lukijalta (ei bloggaaja) liian positiivisesta linjasta postauksissa - ”. . eihän elämä voi olla vain yhtä ihanuutta, autuutta, päivänpaistetta ja hyvää oloa, takana täytyy olla jotain muuta . .”



Tämäntapainen viesti - sanamuotoa en muista mutta meni jotenkin noin - jäi mietityttämään olenko kenties ollut postauksissani liian yltiöpositiivinen. En ole, mielestäni. Blogini sisältää runsaasti kukkakuvia jotka edustavat elämän kauneutta, ja toivottavasti sitä, ettei kaikki ole itsestäänselvää elämässä, vaan jokaisen kukkasenkin takaa löytyy jonkinlainen määrä työtä, ja paljon suunnittelua sekä rahanmenoakin.


 

 Mutta päällimmäisenä on ilo, kasvatuksen ilo. Siksihän sitä näitä juttuja jaksaakin tehdä. Tämä blogi ei käsittele kaikkia elämän osa-alueita, enkä usko että kenenkään muunkaan. Olisi liian laaja-alaista ottaa kaikki elämän osa-alueet mukaan, melkein mahdotonta. Siksi olen rajannut tämän blogini puutarhapainotteiseksi, jota se suurimmaksi osaksi onkin. Elän ihan tavallista työssäkäyvän ihmisen arkea, joten mitään ihmejuttuja ei oikeastaan elämässäni edes tapahdu.


 
 
Hienoa, että blogimaailmassa
on niin paljon erilaisia blogeja,
ja aivan varmasti jokainen niistä
on kirjoittajansa näköinen.
 



Jotkut arkiset asiatkin ovat juhlaa, esimerkiksi kun on pitkään suunnitellut tekevänsä jotain
mieleistä, mutta aikaa ei kertakaikkiaan arjesta ole liiennyt. Eikä aina jaksakaan, eikä tarvitsekaan jaksaa. Sellaisista asioista on mielekästä tehdä postaus.


 

Onni löytyy arjesta. Sitä ei tarvitse lähteä erikseen etsimään. Minulla elämän perusasiat
 ovat hyvin - tarvitsenko enempää? Mitä ajattelet tämmöisistä lauseista?




Ja nyt niihin arkisiin asioihin. Tänään(kin) ajattelin laitella kuvia tavallisesta arjestani, ja tokihan muutama kukkakuvakin joukkoon eksyi.


 

Olen pitkin syksyä jemmannut keräämiäni marjoja pakasteeseen mehuksi keittämistä varten. Tänä syksynä en säilö mehuja lasipulloihin kellariin, vaan pakastan. Siis pakastetut marjat takaisin pakkaseen mehuksi keitettyinä. Ei kuulosta vitamiinien kannalta ihan järkevältä, mutta parempi näin kuin että marjat olisivat jääneet pensaisiin lintujen syötäviksi. Lisäksi marjoista irtoaa mehu paremmin, kun ne on ensin pakastettu.




Tänään olikin se suunniteltu päivä, vapaapäivä töistä. Aamusella keittelin kotona kattilallisen
puolukkahilloa, sitten hipsin ylämökkiin mehua keittelemään, mukana radio, eväät ja sokerit.
Edellisiltana olinkin jo varannut kaikki muut tarvittavat välineet hollille. Täällä on mehustimen pohjaan sopivampi hellan levy, joten sähköä säästyy, lisäksi vesi tulee omasta kaivosta vaikka tässä hommassa veden kulutus ei olekaan suuri.




Puolukoita tuntuu olevan ainakin täälläpäin ihan hurjasti, joten ehkä vähän myöhemmin kerään ja
keitän niistä lisää mehua.




Tänään on kovin myrskyinen päivä, joten toivon ettei sähköt katkea. Silloin on vaan kerättävä kimpsut ja kampsut ja lähdettävä kotimökkiin puulieden ääreen. Toivottavasti niin ei käy. Kirjoittelen tätä mehustuksen lomassa, koska tässä on mukavasti aikaa.

 
 
 
*  *
 

Ja nyt sitten toiseen aiheeseen, eli arvontaan.
Arvonnan säännöt:

* Arvontaan osallistuvat vain blogini kirjautuneet lukijat. Lukijaksi pääsee myös arvonnan aikana blogin sivupalkista kohdasta ”lukijat”. Yksi arpa/kirjautunut lukija.
*. Arvonta alkaa nyt ja päättyy viikon päästä torstaina 20.9.2018
*. Palkinto postitetaan vain Suomeen.
*  Voittajan yhteystiedot löytyvät toivottavasti blogista, tai muuten vastauksesta.
*  Kommenttikenttään toivon (ei pakollinen) mielipiteen, ja kysymys kuuluu: Millainen on hyvä blogi?

Palkintona ruokatoimittaja, -valokuvaaja, jauhopeukalo ja bloggaaja Mari Moilasen ”Taikinakirja”.

 
 
 
Miltäs kuulostaa
mustikkaleipävanukas?
tiramisulotta?
appelsiiniritarit tai
punajuuripiiras ?
 
 
Kirjan kuvaus takakannesta:
Piirakoita, pannukakkuja, leipävanukkaita ja vaikka mitä muuta. Taikinakirja tarjoaa kekseliäitä luottoreseptejä arkeen ja juhlaan. Maistuvia herkkuja voi kirjan ohjeilla tehdä moneen makuun, sillä samasta taikinasta muokataan niin suolaista kuin makeaa erikoisruokavalioita noudattamalla.
Kirja on itse ostettu eikä ole maksettu mainos.

Mukavaa viikon jatkoa, ja onnea kaikille arvontaan osallistuneille!


 
 
 

tiistai 4. syyskuuta 2018

Siementen keruuta




 

Tänä vuonna aloitin siementen keruun kesäkukkien osalta huonepalsamilla (Impatiens balsamina) eli sillä vanhalla kunnon mummonpalsamilla. Tämän kukan ominaisuuksiin kuuluu siementen kypsyttyä niiden kimpoaminen siemenkodasta itsekseen metrinkin päähän. Tätä ei pidä sekoittaa samaa sukua olevaan jättipalsamiin, jonka siemenet säilyttävät itävyytensä Suomen talvessa. Huonepalsami on siis nimensä mukaisesti yksivuotinen kesäkukka, jota ennen vanhaan kasvatettiin huonekasvina.
 Keräsin siemenkodat varovasti kämmenen sisään ja laitoin samantien muovipussiin. Ravistelin sitten pussia voimakkaasti, jolloin sain kodat poksahtamaan muovipussin sisään. Koska siemenet ovat sen verran suuria, oli helpompi kerätä siemenet roskien seasta, kuin roskat siemenistä. Viime vuonna kasvatin kukkani siemensekoituksesta, ja nyt halusin eritellä kaikki värit eli punaisen, lilan, valkoisen ja vaaleanpunaisen erikseen.




Palsami on siitä mukava kasvi, että se kukkii koko kesän. Korkeutta sillä on noin 60-80cm, joskus voi kasvaa jopa metrinkin korkeaksi. Tämä on vakiokasvini puutarhassa sekä ruukuissa että avomaalle istutettuna.


 
 
 
*
 
 
Ahkeraliisa (Impatiens walleriana) kuuluu myös
palsamien sukuun,
joten senkin siemenet poksahtelevat ympäriinsä kypsyessään.
Vikkelä täytyy olla, jotta saa edes vähäsen kerättyä siemeniä.
 
 
 
 
Tätäkin keräsin erikseen valkoisena, pinkkinä ja punaisena mutta
jossain vaiheessa kupit, kipot ja laput menivät sekaisin
joten yhdistin sitten kaikki samalle lautaselle kuivumaan.
 

 
 
Tässä vähäsen kahdenlaista krassia, Strawberry Blonde- samettikukkaa
sekä ahkeraliisaa.
Vielä olisi tarkoitus kerätä ainakin keijunmekosta, tulikruunusta, mustasilmästä,
sinitähtösestä sekä ruusupavuista siemeniä. Krassien kohdalla olen ollut
omavarainen jo varmaan parikymmentä vuotta, mutta tänä kesänä minulla oli lisäksi
kahta erilaista lajiketta mitkä tahdon lisäykseen.
 
Nyt vielä jotain muuta höpinää . .
 
Pyrstö kuuluu Annelille, sitten on Anita ja takana Alli.
Armilla oli jotain tärkeää tekemistä,
kun ei joutanut kuvaan.
 
Nyt kun yöt ovat olleet tosi lämpimiä,
ovat tipuset saaneet olla ulkotarhassa yötä.
Illalla menen kahdeksan maissa tarkistamaan orrella olevan tipurivistön,
ovatko kaikki tallella -
no ei kuitenkaan ole nimenhuutoa  ;D
 
 
 
 
 
Tämmöinen pikkuinen postaus tällä kertaa -
 
 
- eli ei tämän kummempaa.
 
 
Aamusella on mukavaa ihailla usvaista maisemaa.
 
 
Mukavia alkusyksyn päiviä kaikille lukijoille!
*  Tuulikki  *