Maaliskuun taimipäivitys

Tänäkin vuonna maaliskuu hurahti niin nopeasti ohi, 

ettei tahtonut perässä pysyä.

Ihmekös tuo, kun näinä aikoina on sekä sisällä

 että varsinkin tänä vuonna ulkona ollut niin paljon 

kaikenlaista ihmettelyn aihetta.

Kevät kun alkoi tulla rytinällä heti lasten 

hiihtolomien jälkeen. Ja todella yllätti minutkin.

Ensimmäisessä kuvassa oleva mustasilmä

on talvetuskasvi viime vuodelta.

Tämänvuotiset eivät ihan vielä kuki.

Vielä on kasvuaikaa kaksi kuukautta

joten odotellaan rauhassa. 

Nimikkokukkani ahkeraliisa 

ei ole tuottanut pettymystä tänäkään vuonna. 

Tammikuussa kylvin siemenet ja koulin niistä

kolmekymmentä kappaletta.

Ajattelin kylvää myöhemmin lisää,

mutta kävikin niin että pärjään hyvin näillä. 

Näistä kun saa latvoja leikkaamalla uusia 

niin paljon kuin viitsii kasvattaa.

Kuvia siitä alempana. 

Pinkki on aina pinkki, ei voi muuta sanoa.

Herkullinen värisävy minkä kanssa

käy hyvin valkoinen kukka.

Vaikkapa lumihiutale, kun niillä on

samanlaiset kasvupaikkavaatimukset.

Rootmaster on joskus tullut hankittua,

ja siinä taisin ensimmäisenä vuotena kasvattaa

tuoksuhernettä.

En tykännyt kuitenkaan siinä kasvattaa mitään 

liian pikkutarkkojen työvaiheiden takia

joten se jäi käyttämättä.

Nyt keksin laittaa siihen ahkeraliisan pistokkaat juurtumaan.

Jokainen pistokas sai oman lokeronsa, ja lopuksi täytin

lokerikon vedellä. Nyt ei juuret takerru toisiinsa ja 

pysyvät hyvin erillään. Kunhan pääsiäinen menee, istutan

kaikki omiin ruukkuihinsa.

Emotaimet jatkavat kasvuaan ja ilmiselvästi

tykkäsivät kun leikkasi niiden kasvustoa.

Ne ovat lopullisissa, litran ruukuissa siirrettävissä ulos

mikä mihinkin ulkoruukkuun.

Suippopaprika oli ensimmäinen minkä kylvin silloin heti vuoden alusta.

Tänä vuonna kasvu on ollut hitaanlaista ja vasta nyt on kukkanuppuja havaittavissa.

Saa nähdä milloin sato kypsyy, luultavammin vasta aikaisintaan heinäkuussa. 

Tomaatti ”Tarzan” kukassa. Rotevan oloinen kasvi jo tässä vaiheessa -

saa nähdä millainen siitä tulee. Ehkäpä nimi antaa jotain viitteitä.

Joitain kasveja tulee laittaneeksi kasvamaan vain ja ainoastaan

nimen perusteella. Tämä on yksi niistä.

Olin joskus melkein vannonut etten laita kukkia

mitä joutuu ylenmäärin hoitamaan. Tarkoitin lähinnä nyppimistä.

No syönpähän taas sanani - tässä on 

riippapetunia ”Easy wave mix” eli monenväristä kukintaa tiedossa.

Nämä istutan mahdollisimman suuriin ruukkuihin

jolloin kasteluntarvekin vähenee - 

tai siis ei ihan joka päivä tarvitse kastella.

Kun sitä nyppimistäkin tarvitaan.

Yhden kukkapenkin luottokasvi hopealehti 20.2. kylvetty.

40 kappaletta joista riittää mökillekin istutettaviksi.

Huonohko itävyys oli lumihiutaleella. Laitoin sitä 30 kpl

mutta lopulliseksi saldoksi jäi 24 kpl. Sitä laitoin sekä valkoista

että pinkkiä ja aikani pyöriteltyä niitä menivät tietysti sekaisin.

Kyllä kuitenkin ehtivät kukkimaan ennen ulos istutusta.

Kylvin nämä 16.2. ja kasvuaikaa näillä on vielä vaikka kuinka.

 

Kelloköynnös kylvetty 15.1. enkä ole muka ehtinyt vielä laittamaan

niille kunnon tukia. Kasvu näyttää  kuitenkin hyvältä, ja 

aikaisen kylvön ansiosta toivon että kukintaakin 

ehtii näkemään ennen syksyä. 

Näitä on 7 kappaletta joista jokaisessa kaksi tainta. 

Petuniasekoitus Mambo mikä on kylvetty 4.3. 

eli ovat noin kolmen viikon ikäisiä taimettumisesta.

Tästä lajista odotan yhtä erityistä väriä - toivottavasti tärppää!

Heliotrooppi on mielestäni jotenkin aivan erityinen kasvi.

Sen väri on ainutlaatuinen.

Kylvin sen tulevaksi seuraksi samettikukka ”Vanillaa”

mutta jostain syystä sen itäminen epäonnistui.

Laitoin siksi muita lajeja samettikukista, 

runsaalla kädellä kylvin ja taimettuivatkin supernopeasti

joten taidan olla niiden kanssa vielä lirissä.

Postauksen lupaan tehdä sitten myöhemmin..

Tässä olivat kaikki aikaisemmin kylvetyt.

Tuossa alla on kolme kuvaa missä siemenet on jo kylvetty

ja tänä vuonna metodilla ”Lisää vain vesi”.

Nuo ovat siis laitettu jo valmiiksi ja koska

on liian aikaista niitä kylvää, 

on helppo toimia sitten kun kylvöpäivä koittaa. 

Alakuvan lajikkeet kylvän edellisten jälkeen, sitten (paitsi nuo lobeliat ja sammarit)

sen jälkeen ollaankin jo toukokuussa - jolloin …

… on vuorossa

auringonkukat, 

krassit,

 ruusupavut,

 kurkut, 

kesäkurpitsat,

ja

vaikka 

mitä muuta keksii.

Ja hei - 

vielä yksi juttu:

Tässä on minun pääsiäisruohoni. Tai eivät kaikki - näitä on kymmenkunta. Jostain syystä vaikka pääsiäisestä tykkäänkin en lähes koskaan tule laittaneeksi pääsiäisruohoa kyllin aikaisin. Ja vaikka muistaisinkin asian, en millään tule sitä laittaneeksi. En käsitä mikä siinä on niin vaikeata. 

Toivottelen nyt kaikille ihanaa kevään jatkoa ja oikein leppoisaa pääsiäistä! 🐣🌿🐥

Peitetarina eli ihan mahdotonta jaarittelua

 

Olen nyt tänä keväänä tehnyt taimihommeleiden lisäksi myös ompelutöitä. En ole nyt tämän nimenomaisen projektin takia vieraillut kangaskaupoilla vaan minullahan on totta vie varastossa kaikenlaisia vuosien aikana kertyneitä kankaita, joita aika ajoin käyn hypistelemässä, inspiraatiota hakemassa. Viimeksi tein hyviksi osoittautuneista kaavoista hieman  muuttamalla mukavan kotikoltun, ja melkein samaan syssyyn siis aloitin nyt toisen, tällä kertaa farkkukankaasta mikä todennäköisesti ennen kirpparille joutumista oli toiminut sängynpeitteenä. (Niitä on minulla kaksi samankokoista palaa ja kuvittelisin että ne ovat olleet kaksospoikien sängynpeittoina. Se tuli ensin mieleen.) Siitä taas kaavaa muuttamalla sain toisennäköisen mekon. Minä pitkähkönä ihmisenä en tahdo saada kaupoista sopivan mittaisia mekkoja, tai tunikoita. Pitkä kyllä on nimenomaan pitkä mutta lyhyet ovat liian lyhyitä enkä halua enää tässä iässä (älkää moittiko, polvissa on myös nivelrikot joten eivät ne enää missi-kriteereitä täytä eikä ihan tarvitsekaan täyttää mutta kyllähän minä vielä toistaiseksi omistan juuri ja juuri käyttökelpoiset kintut mekkoa pitääkseni)  ”liian” lyhyitä mekkoja käyttää. Huomautan tässä vielä että minun mielestäni jokainen saa käyttää juuri sen mittaisia vaatteita kuin itse haluaa - pääasia että itse viihtyy niissä - ikään ja ulkonäköön katsomatta. Itse viihdyn polvet peittävässä vaatteessa. Polvista nyt  takaisin aiheeseen mistä aloitin.

Eli nyt alkaa tulla vasta sitä peitetarinaa, mihin otsikko viittaa. Jos olet vielä kuulolla etkä ole pudonnut  kelkasta tai vallan kyllästynyt tähän jaaritteluun, niin kerron kuinka tarina jatkuu. Tulin tämän ompeluprojektin myötä todenneeksi erään oleellisen asian ihan kantapään kautta. Nimittäin sen että kannattaa aina varsinkin kirpputorilta ostettu kangas tarkistaa oikealta puolelta ja mieluummin kauttaaltaan jos siitä meinaa jotain ommella. Itse en sitä muistanut tehdä vaan plänttäsin kankaan suoraan pöydälle kaavoitettavaksi oikea puoli sisälle päin. Kun olin sitten leikannut kappaleet ja laitoin ne nuppineuloilla sovitusnuken päälle, huomasin näkyvällä kohdalla kankaassa virheen. Ups! Päätin että ompelen mekon, kävi kuin kävi ja ajattelen ongelmaa myöhemmin. Peitän kai huonon kohdan jotenkin. Kai minä siihen jonkun ratkaisun keksin. Työn edetessä pohdiskelin ratkaisua pulmaani. Tasku oli ensimmäisenä mielessä - mutta ei.. taskut olin jo suunnitellut sivusaumoihin joten liika on liikaa ja yksi ylimääräinen päälle ommeltu tasku on vähän kömpelön näköinen. Marimekon taskumekkoa olen kyllä aina ihaillut  mutta tästä ei semmoista saa millään ilveellä. 

Sitten muistui mieleeni viimeaikainen postaukseni missä kerroin että tykkään harsia, ja että siinä pääsee oikeaan flow-tilaan. Aloin etsimään netistä kirjontakuviota minkä toteutettaisiin harsien. Ja löytyikin yksi, ja kukka-aiheena se olikin täydellinen. Suurensin sen sopivaan kokoon ja piirsin mallin siten että sain tuon mainitsemani virheellisen kohdan peitettyä.  Ompelu olikin niin mieluisaa joten tein vastakkaiselle puolelle helmaan saman kuvion peilikuvana tasapainottamaan ulkonäköä. Kyllä - flow-tila tuli ja Salkkarit tuli kuunneltua. 

Nyt ei virhettä huomaa ja olen iloinen kun keksin näin nerokkaan idean. Ennen kuin kehun itseäni enemmän niin palaan takaisin maan pinnalle ja  kerron että minulle on suuri kynnys ommella kahdeksan napinläpeä mekkoon. Siitä onkin rutkasti aikaa kun olen vaatteeseen napinläpejä tehnyt viimeksi. Enkä kai farkkukankaaseen koskaan. Täydellisyyden tavoittelu (lue: itsensä haastaminen) kun pistää miettimään onnistunko tekemään sen siististi. Iän myötä kai ihminen tulee kriittiseksi eikä keskinkertainen enää kelpaa vaan täytyy olla hyvä ellei täydellinen. Vähän mutta hyvää. Ei auta - kun on näin pitkälle päästy toimin alkuperäisen suunnitelmani mukaan enkä jänistä. Otan härkää sarvista ja teen homman loppuun. 

Hyvin kuitenkin selvisin ja olen tyytyväinen saadessani vanhalle sängynpeitolle uuden elämän. Hyvin varmastikin sulaudun mekkoineni kesällä puutarhan uumeniin. Joskus puutarhassa kun voi pitää mekkopäiviä,  eikä aina vaan möyriä  virttyneissä kulahtaneissa verkkareissa ja kumisaappaissa. Sen on puutarha ansainnut. 

Voisihan sitä tämä yllä vaikka
 multaostoksillakin kylillä  kipaista.

Turhaa, aivan turhaa?

 

Hopealehti/hopeavillakko/tuhkaruoho

Mikäkö turhaa? Minä kyseenalaisesti nokkelana vain laitoin houkuttelevan otsikon tähän, jotta kaikki lukijat ja lukemaan aikovat kiinnostuisivat kirjoituksestani. Ovelaa, vai mitä?

No on tuossa otsikossa jotain asiaakin. Jos luet tekstin tarkkaan, niin kerron kyllä siellä jossain kohtaa mikä on turhaa omasta mielestäni. Taimikasvatus ja varsinkin koulinta ei missään nimessä ole turhaa, vaan tärkeää ja hyvin hyödyllistä. Kaikki jotka lukivat edellisen postaukseni, saivat hyvät perustelut ja selvät seuraamukset kustakin kiinnostuksen aiheesta jotka liittyvät käsillä tekemiseen. Tässä postauksessa keskityn nyt taimikasvatukseen parin lajikkeen kohdalla.

Jaan kylvöksestä jokaiseen kasvatusruukkuun omansa

ja sitten vasta istutan yksi kerrallaan.

Näitä hopealehtiä koulin 48 kappaletta,

mikä määrä on juuri passeli tarpeisiini. 

Ylimääräisiä on aina hyvä olla. 

Kunhan niitä ylimääräisiä ei ole enemmän kuin 

tarvittavia taimia yhteensä.

Hauska juttu, mutta niinkin voi tapahtua.

Silloin kai tapahtumaa kutsutaan keulimiseksi. 

Tai että mopo karkaa käsistä.

Se ei kuitenkaan ole mitenkään vakavaa sillä hetkellä

mutta siitä voi koitua hankaluuksia myöhemmin

ja saa käyttää luovaa mielikuvitusta roppakaupalla

tilan loppuessa kesken.

Tila kun loppuu kesken kuitenkin jossain vaiheessa.

Siirrettävä taimi ei kaipaa vettä tai kostutettua multaa tässä vaiheessa.

Monessa ohjeessa sanotaan että taimi ei saa siirrettäessä kuivahtaa missään vaiheessa, 

ja että se siirretään viipymättä kostutettuun multaan.

Se kyllä jaksaa odottaa muutaman minuutin vaikka kuivanakin,

eli en ole huomannut että taimi kärsisi mitenkään

vaikka istuttaa kuivaan multaan.

Lopuksi koulitut taimet saavat vettä juurilleen alakautta

ja suihkepullosta vesisuihkua niskaansa.

Ja alkavat kasvaa iloisesti kukin omassa taimiruukuissaan. 

Kylvöhommissa minulla on selvät sävelet -

miksi muuttaa jo vakiintunutta, hyvää käytäntöä mitenkään.

Tänä vuonna en ajatellut käyttää turvenappeja ollenkaan. 

Niihin kun olen yleensä tomaattien siemenet kylvänyt, 

pienet muoviset 5x5cm ruukut ajavat saman asian

 eivätkä juuret häiriinny näissäkään missään vaiheessa ja

niitä voi käyttää vuosi vuodelta yhä uudelleen.

Itselläni näyttäisi olevan näillä menossa jo 35.vuosi

ja hyvin ovat kestäneet aikaa. 

Ehkä turvenappien käyttö on toinen asia mikä on turhaa.

Yksittäisten kasvien kohdalla voi hyvin käyttää turve/sammalnappeja ,

mutta mielestäni ei ole järkeä ostaa monille kymmenille taimille niitä 

koska eiväthän ne kovin halpoja ole. 

Säästyneet rahat voi käyttää sitten vaikka laadukkaaseen multaan.

Tomaattien kylväminen onkin sitten oma ohjelmanumeronsa. Vaikeinta siinä on valita lajikkeista parhaat, tai mitkä nimenomaan tänä vuonna miellyttävät. Kappalemäärä minulla on tänä vuonna vain 12 joten rajaus oli vaikeaa. Niin ja olihan minulla vielä ne neljä aikaisempaa jo kasvussa, kaksi kappaletta Venusta ja kaksi Tarzania. Jostain syystä en halua niitä laskettavan varsinaisiksi tomaateiksi, vaikka pitäisi kyllä.

Tarzanissa huomasin kukkanuppuja 18.3.

Tomaatti ’Tarzan’

Näitä tomaatteja kylvin 16.3. :

 🍅 Rosella 4 kpl. Kiitos Kivipellon Saila. Minulta oli Rosellat loppu enkä saanut niitä mistään. Otin sitten yhteyttä Sailaan, ja hän pelasti minut katastrofilta. Rosella kun on minun erityinen suosikkitomaattini mitä pitää olla aina.

🍅 Vintage wine 2 kpl Satoisa. Joku pihvitomaatti pitää olla aina ja nyt se on tämä erinomainen mehukas jättiläinen, mitä oli myös viime vuonna.

🍅 Shirley 1 kpl Tämä on toinen suosikkitomaattini Rosellan jälkeen. Erittäin satoisa, pyöreääkin pyöreämpi tomaatti. En käsitä miksi laitoin tätä vain yhden kappaleen. Jos olisin lisännyt toisen, olisi kokonaiskappalemääräksi tullut 13 mikä ei ole ollenkaan hyvä luku. (Lisätty myöh.)

🍅 Supersweet 2 kpl Valloittava herkkutomaatti mitä on vaikea saada kuljetetuksi kasvihuoneesta keittiöön, koska ne tulee syötyä jo matkalla. Soveltuu siis parhaiten naposteltavaksi jo kasvihuoneessa.

🍅 Moneymaker 3 kpl Olen aina sanonut ja sanon nytkin että jos kasvattaisin vain yhtä tomaattilajiketta niin se olisi varmastikin tämä. Siinä on kaikki hyvään tomaattiin tarvittavat kriteerit ja siksi sitä voi sanoa mainioksi, satoisaksi perustomaatiksi. 

Näin tomaatit saavat mahdollisimman hyvän alun kasvaa. Niitä ei siirrellä noista taimiastioista mihinkään,  annetaan vain kasvaa samassa ruukussa niin kauan kuin juurilla tilaa riittää. Seuraavana on siis lopullinen taimiastia - suurempi kuin maitotölkki -  kunnes pääsevät ulos kasvarin multapenkkeihin.

Tämä postaus tulee nyt viikkoa myöhemmin noiden kuvien otosta ja melkein kaikki kylvämäni tomaatit ovat jo taimella kun tekstiä kirjoitan. 

Teen päivityksen taimihuoneen kasvatuksista kunhan ehdin. 

Kyllä siellä kukitaan ja pian taas koulitaan. Yritän muistuttaa itselleni että eihän se kevät kuitenkaan niin kovin pitkällä vielä ole koska eletään vasta maaliskuuta - pääsiäinenkin on vielä edessäpäin. Aikainen lumien sulaminen tekee pitkän kevään,  ja kun oli vielä pitkä syksy takana - meille pysyvä lumi tuli vasta joulukuussa - niin syksyllä ehti tekemään keväänkin  hommia. Luulen siksi että vuoden keväinen puoli sujuukin melko leppoisasti - mitä sitä turhaan hötkyilemään. Ehtii kyllä.

Leppoisia kevätpäiviä ja lempeitä tuulia toivon sinullekin!

Aivojumppaa, ongelman ratkaisua ja sopivaa haastetta

Tässäkin asiassa - kuten monessa muussakin - pätee sääntö:
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä kohtaa muokataan kaavoja 
itselle sopiviksi. Harvoin käy niin ettei tarvitse muuttaa lainkaan. Nyt 
muutin helmaa ja piirsin sivusaumataskut.

 

Kysyin kaiken tietävältä tekoälyltä "Mitä ompeleminen tekee aivoille?” Sain vastaukseksi sitä mitä halusinkin, eli ei yhtään yllättänyt. Tuossa alempana puhutaan ompelemisesta - koska sitä nimenomaan kysyin - mutta vastaus pätee tietystikin kaikkeen käsillä tekemiseen. Mielenkiintoisia asioita putkahti esiin ja yhtä mieltä kai kaikki olemme asiasta. Vai mitä tuumaat? Kaikki kursiivilla  kirjoitettu on siis lainattua.

Ompeleminen ja muut käsityöt ovat erinomaista "aivojumppaa", joka aktivoi aivoja monipuolisesti, parantaa kognitiivisia toimintoja ja edistää mielenterveyttä.

Kotimekon ajattelin ommella. En saanut kangas-
kaupasta toivomaani farkkukangasta, joten oli 
tyytyminen vähän ohuempaan kankaaseen.

Se toimii aivoille sekä rentouttavana että haastavana harjoituksena. Sehän on selvää että haasteita ihmisellä pitää olla, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi pyrkiä mahdottomiin tehtäviin. Yksinkertaisempikin riittää, kunhan se tuottaa itselle sopivaa haastetta. Joskus olisi hyvä pyrkiä pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan ja vaikka yllättää itsensä. Minulle tämä ompeleminen on juuri sitä omaa mukavuusaluettani koska olen ommellut aina. En tästä nyt ole pyrkimässä mihinkään mutta puutöitä voisi joskus kokeilla. Ei kyllä ole minun juttuni joten se siitä. 

Tässä on keskeisiä vaikutuksia aivoihin:

• Aktivoi aivopuoliskoja: Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja ja parantaa niiden välistä yhteistyötä. 

Miten palkitsevaa on, kun kääntää kappaleen oikein päin ja toteaa
että kaikki on mennyt just eikä melkein.

• Kehittää hienomotoriikkaa ja ongelmanratkaisua: Ompeleminen vaatii tarkkuutta, mikä stimuloi aivojen motorisia alueita ja kehittää luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Käsin ompeleminen ja varsinkin harsinta rentouttaa suunnattomasti.
Siinä pääsee ehdottomasti jonkinlaiseen flow-tilaan. Kaikkea ei kannata
kuitenkaan käsin ommella - siihen ei hermot riittäisi ja haluaa kuitenkin
vaatteen käyttöön hetimmiten eikä joskus tulevaisuudessa.

• Lievittää stressiä: Käsitöiden tekeminen rauhoittaa mieltä, vähentää stressiä ja voi auttaa palautumaan.

Joskus saattaa ajatukset lipsahtaa muualle eikä muista keskittyä
tekemiseen tai on  muuten malttamaton, niin silloin voi käydä köpelösti 
kuten minulle tässä. Ompelin väärän värisellä langalla
ja purkuhommiksi meni. 

"Työn huolellinen suunnitteleminen on tärkeää, ja hutiloiminen kostautuu. Tämän tietää jokainen, joka on joskus ommellut hihan nurinpäin kiinni paitaan tai ruuvannut hyllyn osat seinään väärässä järjestyksessä."

• Vetreyttää muistia ja oppimista: Uuden opettelu (kuten uuden ompelutekniikan opettelu) haastaa aivoja ja pitää muistin virkeänä.
• 
  

• Edistää aivojen muovautuvuutta: Käsityöt auttavat aivoja luomaan uusia hermoyhteyksiä, mikä on tärkeää aivokunnon ylläpitämisessä ja muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. 

Onnistunut lopputulos saa aikaan hyvän  mielen.

Käsin tekeminen tuottaa usein onnistumisen kokemuksia, mikä vapauttaa aivoissa hyvän mielen välittäjäaineita.

Tämmöinen siitä tuli.

Mitäpä noihin ylläoleviin asioihin olisi lisättävää, tai pois otettavaa - kyllä se tekoäly tietää.

Nytpä toivottelen kaikille oikein mukavaa, antoisaa kevät-aikaa mitä ikinä puuhailettekin. Itse vähennän nyt käsitöiden (niiden mitä nyt yleensä käsitöiksi sanotaan) tekemistä ja siirryn viher-asioiden puolelle 🌱🌿🪴🌺 Moikka taas! 

Hiihtoloman viettoa ja kevään kaipuuta

Tällä viikolla on täällä vietetty lastenlasten kanssa koululaisten talvilomaa, eli hiihtolomaa joksi itse mieluummin sitä sanon. Vaikka emme hiihtämään menneetkään, ulkona oli hauska laskea mäkeä - meillä kun on kunnon mäenlaskurinteet omasta takaa. Onneksi sää alkaa nyt osoittaa lauhtumisen merkkejä, parinkympin pakkaset alkavat jo kyllästyttää. Olen kyllä koko ajan käynyt koiralenkillä kovassakin pakkasessa, koska lapinkoira ei pahemmin pakkasia hätkähdä.

Pannaria ilman muuta, hiihtolomalla.
Ja päälle vadelmahilloa
  ja kermavaahtoa.

Tyttärentyttären idea - sydänsämpylät.
Maistuivat ihan erityisen hyvälle.

Ja sitten vähän ompelua. Tässä ommellaan
 saunatyynyä. Helppo homma kun koulussa on
jo ollut koneella ompelua 4.luokalla.

Nuorempikin sai ihan itse ommella omansa.

Lopuksi saunatyynyihin täytteet -
varmuuden vuoksi kylppärissä.

Valtterilla oli leikkiseuraa muutaman
 päivän ajan sekä sisällä että ulkona.

Lasten kotiuduttua oli taas aikaa tutkiskella kasvatuksia. Kevään kaipuu alkaa nyt olla jo ihan konkreettinen. Se pistää tutkiskelemaan jo kasvatettujen taimien olemusta tarkemmin. Yksi mikä on minulla ylitse muiden - no ahkeraliisa tietenkin. Sen kukkanupun näkeminen varmistaa että tänäkin vuonna kevät tulee ja tulee ajallaan. Tänä vuonna ensimmäinen kukkanuppu ilmaantui vasta kuuden viikon ikäisiin taimiin. En tiedä mistä se johtuu mutta olen kyllä tyytyväinen siihenkin, miksen olisi. Kukkanupusta auenneeseen kukkaan menee vielä noin kuukausi - sen luin jostain aikaisemmasta postauksestani. Hyötyä on siis omista muistiinpanoista itsellenikin. 

Olipa mukava saada järjestellä taimiruukkuja. Nehän eivät varsinaisesti järjestelyä kaipaa,mutta onhan siinä se jokin. Ollaan "muka" järjestelevinään niitä valon kannalta parempiin paikkoihin, mutta onhan siinä jotain psykologistakin toinen puoli. Kaikki taimien kasvattajat tietävät sen. Sitä ei voi sanoin kuvata mutta tietenkin se liittyy kevään ja kesän kaipuuseen. Se jokin minkä läikähdyksen tuntee auringon säteiden myötä. Nyt meni aika runolliseksi joten laitankin tähän ajankohtaan (Tai ainakin pian alkavaan  maaliskuuuhun) sopivan runon. 

”Kevät lumen sulattaa,

auringossa sulaa maa.

Talven valta raukeaa, lehtisilmut aukeaa.

Linnut saapuu pohjoiseen,

maahan vielä hiljaiseen.”

Ps. Täältä löytyy muuttolintujen saapuminen Suomeen. Olipa kiva vierailla ko. sivustolla - ja toden totta lintujen kevätmuutto on jo alkanut.

Heliotroopin taimia

Paprikoita. Vielä en ole
uskaltanut lannoittaa niiitä.

Kelloköynnökset laitoin tänään
suurempiin ruukkuihin ja lyhensin latvoja.

Lumihiutaleen taimia

Sanotaan ettei taimikasvatus ole mitään rakettitiedettä. Ei olekaan mutta joskus aika pikkutarkkaa touhua. Näitäkin pikkuriikkisiä lumihiutaleen taimia on joskus painettava varovasti takaisin multaan vaikka hammastikulla. Muuten ne saattavat nousta vaikka hiukankin kuivahdettuaan ylös mullasta, juuret nousevat pintaan ja taimi kuolee kuivuuteen. Suihkuttaessa pieni hentoinen taimi voi kaatua eikä pääse omin voimin ylös. Monia vaaranpaikkoja siis jo tässä vaiheessa. 

Koulittavana olisi vielä mustasilmä, hopealehti, amppelipetunia ja tämä yläkuvan lumihiutale myöhemmin. Jokainen koulinta vie tilaa taimipöydältä. Hankalaa kun ahtaus alkaa jo nyt. 

Nytpä toivottelen kaikille mukavaa kevään odotusta ja helmikuun viimeistä viikkoa.

22.7.2020