Puikoilta pudonneet tänään, eilen ja toissapäivänä

Täytyy nyt heti aluksi selventää tuota otsikkoa mikä on lähinnä kuvaannollinen.

Tänään tarkoittaa tämän vuoden alkua. Sen jälkeen tulee pitkä, pitkä harppaus taaksepäin niihin vuosiin kun nyt jo nelikymppiset tyttäremme olivat pieniä, eli eilen. Toissapäivä tarkoittaa matkaa jo lähes historialliseen aikaan - yli viidenkymmenen vuoden päähän. Siis puolen vuosisadan päähän. Eli jonkinlainen aikamatka on kyseessä. Kerrottakoon nyt ensin selvennykseksi se että tämän päivän, eilisen ja esihistoriallisen aikakauden välissä on myös tuotteliaita vuosia mutta niihin en puutu nyt tässä postauksessa.

Aikako on vienyt tältä vauvan lapaselta
kämmenosan? Varmaan kulunut puhki 
ja on ollut tarkoitus neuloa uusi.
On jäänyt tekemättä. Vuosi on 1984.

Tällä kertaa postauksen idea tuli siitä, kun etsin säärystimiin mieleistäni kuviota. Muistin tehneeni joskus aikaisemmin erään kivan mallin ja lähdin  varastoon etsimään vaatekappaletta, mihin kuvio oli neulottu. Laatikossa, missä se oli, oli myös muutamia muita vanhoja neuleita mitkä toin sisälle ikään kuin fiilisteltäviksi, tiedättehän. En ollutkaan pitkiin aikoihin käynyt läpi vanhoja tallessa olevia käsitöitäni. Tässä postauksessa niitä on nyt vain muutamia esittelykelpoisia mitkä otin esille.

Tänään

Säärystimiä itselle ja yhdelle lapsenlapsistani

Villasukkia lapsenlapsille

Nämä säärystimet putoavat puikoilta ihan pian.

Yllä olevissa kuvissa tämän alkuvuoden aikana tehtyjä neulomuksia.

Eilen

Alhaalla käsitöitä vuodelta 1983-84 jolloin esikoistytär oli vauva. Silloin kotityöt hoituivat vauhdilla ja sitten lasten nukkuessa pääsivät puikot heilumaan. Olin kyllä innokas käsitöiden tekijä, ja onnekas kun sain käyttää luovuutta  omien lasten tarpeisiin. Elämäni parasta aikaa, kuten arvata saattaa.

Yksityiskohta lapasesta

Itse suunniteltu villapuku

Ylempi villapuku Eevaneule-lehdestä hieman muunneltuna 1984. Punaisen villapuvun suunnittelin itse. 

Kuvio löytyi villanutusta
ja myssyn reunasta.
Kopioin sen ruutupaperille
säärystimien tekoa varten.

Vauvan päällä olevaa punaista villanuttua ei enää ole 

joten laitoin tähän kuvaan sen tilalle toisen.

Toissapäivänä

Sitten tulee se historiallinen aika, jolloin osasin jo sujuvasti neuloa - jopa sen monelle koululaiselle ongelmaksi muodostuneen sukan kantapäänkin. Ensimmäisen kirjoneuletyöni sinivalkoisen slipoverin tein koulun käsityönä 12-vuotiaana. Elettiin vuotta 1974. Tarkistin tiedon sen aikaisesta luokkakuvasta, missä tuo kyseinen neule oli yllä. Tämän postauksen lopussa käsitellään valokuvaamisen hyötyjä, mutta nyt on nähty että kuvatkin voivat kadota yhtäkkiä olemattomiin. Niin kävi minulle kyseisen valokuvan kohdalla juuri äsken. Katosi kuin tuhka tuuleen. Odotan sen pomppaavan jostain yllättävästä paikasta silmieni eteen. 

Ja sitten pari neuletyötä maailman turuille kadonneista neuleista, menee kategoriaan ”Muistot vain jää mutta onneksi  lehdet minkä ohjeilla ne on tehty, ovat tallessa."

Lämpöinen hihasta hihaan neulottu 
palmikkokuvioinen pusero 100% villaa.
Eevaneule-lehti 1975

Lapaset jollaiset tein yläasteella
koulun käsitöissä.
Kirjasta
Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat.

Marie Kondo kehottaa tavaroiden säästämisen sijaan ottamaan valokuvan tavaroista mutta minä haluan säästää ainakin itse tekemäni (isommat) vaatekappaleet, jos suinkin ne ovat kohtuukuntoisia. Täällä blogissa niiden kuvat säilyvät kyllä, ja kun tänne on vuosien kuluessa tullut ”säilöttyä” muitakin asioita mitä on mukava itsekin joskus lueskella. Tämmöinen postaus tällä kertaa. Oli mukava muistella mennyttä aikaa neuleiden muodossa.

Lopuksi Marie Kondolle terveisiä: Valokuvatkin voivat kadota. Muistikuvia ei voi katsoa - eikä hypistellä. Niistä puuttuu se jokin.

Kaikenlaisia söpöliinejä

 

Välillä on hyvä ottaa rennosti

Hetken mielijohteesta kävin googlaamassa sanaparin ”Tarhurin mieli”. Seuraavanlaista sain vastaukseksi:

Tarhurin mieli on kärsivällinen, nöyrä ja luonnon kiertokulkuun sopeutuva. Se on yhdistelmä luovaa suunnittelua, kokeilunhalua ja vaistoa kasvien tarpeista,  ja usein täynnä iloa onnistumisista. 

Siinähän se. Kaikki tiivistetyssä muodossa. On helppo yhtyä tuohon toteamukseen. 

Tuo loppuosa pitää niin paikkansa varmastikin kaikilla tarhureilla - sehän on juuri se pääasia. Onnistuminen luo lisää uutta suunnittelua, kokeilunhalua ja siinä saa bonuksena kokemusta ja samalla hankkii ja saa tietoa kasvien tarpeista. Eli positiivinen kierre mikä jatkaa kulkuaan vuodesta toiseen.

Nöyryys ja kärsivällisyys taas syntyy innostuksesta - ei halua luovuttaa. Luonnon kiertokulku pisti vähän miettimään. Kuinka esikasvatus sopii luonnon kiertokulkuun? On kai sallittua vähän auttaa sitä? Tässä kohtaa tarkoitan lisävalaistusta. Jos haluaa kasvattaa Suomessa pelkästään auringon valon avulla, se ei onnistu mitenkään kaikkien kasvien kohdalla. Siksi koska Suomen kesä on kertakaikkiaan liian lyhyt. Niin lyhyt ettei esim. paprika ehdi mitenkään kypsyttävää syötävää satoa ennen syksyn pakkasia. Samanlaisia esimerkkejä voisin luetella vaikka kuinka monta. 

Jos ei nyt menisi liian filosofiseksi pohdiskeluksi, niinkuin minulla on tapana rönsyillä, kävin kuvailemassa taimivauvojen kasvua. 

Kaikki vauvat ovat söpöjä -

niin myös nämä taimivauvatkin.

Tämä minitomaatti Venus etenkin.

Kuvassa näyttää suurelta

mutta todellisuudessa on tuuman korkuinen.

Ikää sillä on kymmenen päivää

siitä kun se maailmaan (siis mullan päälle)

putkahti. 

Ahkeraliisat kylvin tammikuun alkupuolella.

Esikasvattelen nyt muutamia

ja katson sitten miten niiden kanssa teen.

Yleensä otan latvapistokkaita niistä

ja kasvattelen uusia.

Meidän pihalla löytyy paikkoja näillekin

jotka eivät niin kovin paahteessa viihdy.

Nämä koulitaan ihan keittiössä vaan,

kun siististi tekee.

Ruukut pääsevät vierashuoneen ikkunan eteen 

pöydälle kasvivalon alle.

Yksi, kaksi, kolme..

pitää koulia maltillinen määrä, koska 

muitakin kasveja ikkunalaudalle on myöhemmin tulossa.

30 koulin ja se todellakin saa riittää.

Lisää kylvän jos näiden taimien jälkeläiset eivät riitä.

Valmiina kasvuun.

Saavat näissä ruukuissa kasvaa ainakin kuukauden.

Sitten vaihdan ne isompiin 8cmx8cm kokoisiin ruukkuihin.

Kelloköynnöksen taimia.

Taimettuivat hiukan epätasaisesti ja 

koulin vain ensimmäiseksi mullan pinnalle ehtineet.

 Olin kätilönä päästämässä sirkkalehdet siemenkopan alta,

siksi ovat hiukan raihnaisia.

Liotin siemeniä ennen kylvämistä

enkä poistanut limaa niiden ympäriltä.

Suihkuttelin kiinni jääneitä siemenen kuoria 

niin toimenpide hieman helpottui.

Pikkutarkkaa hommaa.

Nämä taimivauvat ovat viikon ikäisiä taimettumisesta.

Paprikoita kasvattelen.

En suuren sadon toivossa vaan

siksi kun ne ovat mukavia kasvattaa.

Tietysti jännitys on mukana saako satoa ennen pakkasia.

Puoli vuotta on joskus lyhyt aika, joskus pitkä.

Nämä ovat kolmen viikon ikäisiä

eivätkä enää ihan vauvoja.

Sanoisin näitä nuorukaisiksi.

Tässä olivat kaikki aikaisin laitetut taimet.

Vielä odottelen keijunmekon ja heliotroopin taimettumista.

On hyvä pitää tarkkaa kirjanpitoa kylvöistä,

se helpottaa äärettömästi seuraavan vuoden kohdalla.

Muistiinpanoni kehottavat kylvämään seuraavaksi 

lumihiutaleet ja siitä vähän myöhemmin hopealehdet

ja riippapetuniat ainakin.

Nyt eletään mukavaa aikaa 

kun alkaa päästä toteuttamaan suunnitelmiaan 

ihan konkreettisesti.

Mukavia hetkiä muillekin kylvöjen tai

ainakin suunnitelmien parissa. 

Pian alkaa helmikuu ja sen jälkeen 

on ensimmäinen kevätkuukausi.

Kuulostaapa hyvältä!

🌱 💚 🌱 💚 🌱

Puutarhavuosi 2025

Lappalainenetelassa -blogista sain avoimen haasteen, jossa palataan menneeseen puutarhavuoteen. Olen vastannut tähän samaiseen haasteeseen vuonna  2018 ja saa nähdä mikä on muuttunut, vai onko mikään.

Heti aluksi totean että huh olipas paljon kysymyksiä, ja sangen perusteellisia kun kopioin niitä Nilan blogista. Siksi oli käännyttävä kuva-arkiston puoleen, sieltä on hyvä aloittaa. Onpa hyvä että tulee otettua kuvia pitkin vuotta koska kuvien avullahan niitä asioita parhaiten saa palautettua mieleen. Eipä mitä kun aletaan vaan eli tässä tulee vastauksia. Kuvat ovat ensin ja kysymykset ja vastaukset alla.

Eräänlaista puutarhatyötä tämäkin -
pikku nokoset mehunkeiton lomassa?

Kahvittelupaikka

Yksi yläpihan projekteista syksyllä

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?

a.)   Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä

b.)   Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

c.)   Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja

d.)   Taidetta (mainitse myös materiaali)

b)  Laiskottelu

Noh, laiskottelu ei ole uutta - sitä täytyy osata tehdä silloin tällöin eikä urakoida. Se kannattaa. Laiskottelu- ja kahvittelupaikkoja minulla on useita. 

c) Kasvattaa hyötykasveja/koristekasveja

Näistä kumpikaan ei ole mitenkään niin uutta, mutta kaikenlaista muutaman "lepo"vuoden jälkeen on tullut tehtyä. Parempaakaan nimitystä en keksinyt, vaan tässä oli muutama vuosi kun mietin mitä näiden kaikkien asioiden kanssa teen, ja kyllä laitoin kaiken tärkeysjärjestykseen ja olen nyt jonkinlaisen ratkaisun sitten tehnyt. Nyt kuitenkin jatketaan hyväksi havaitulla suunnitelmalla ja kasvatetaan kukkasia ja hyötykasveja siinä määrin kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Vähän ennen ukkosta kuvattu

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a.)   Tarkasti

b.)   Ai missä?

c. )  Suunnilleen kyllä

d.)   Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

c) Suunnileen kyllä. Onhan hyvä suunnitella pikkuisen etukäteen tekemisiä. Itse tykkään kirjoitella paperille kaikenlaisia asioita muistiin pitkin talvea. Ja sitten kesällä tarvitsee vain toteuttaa ne. No ei - ainahan on lupa muuttaa suunnitelmia kun siltä tuntuu, mutta useinkin se alkuperäinen suunnitelma on paras. Pysyin kyllä suunnitelmissa ja olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin suunnitelmat jatkuvat saman aihepiirin parissa vielä lähitulevaisuuteen. 

Syksyn muistiinpanoja

Vuosikymmenien ajan piilotellut Punakoiso

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a.)   Ei

b.)  Vähän

c. )  Jonkun verran

d.)   Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

b) Vähän. Ainakin yksi "uusi" vanha kasvi putkahti maan uumenista näkyviin, mikä oli oikein iloinen yllätys. Tämä kasvi kun oli kadonnut sukupuuttoon minulta ja luultavasti myös sieltä misä sen sain. Kasvi on punakoiso (Solanum dulcamara) mikä kasvaa minulla suljetussa tilassa ettei pääse villiintymään. Sen marjat ovat myrkylliset.

Syksyn aikana tuli joitakin hankintoja. En halua rahallisesti kovinkaan suuresti panostaa puutarhaan koska oman puutarhahistorian aikana minäkin olen huomannut että innokas tarhuri saisi uppoamaan määrättömästi rahaa kaikkiin ostoksiin. Itse pyrin siihen ettei raha määrittele puutarhaani. Toki on mukavaa tehdä hankintoja, mutta palkitsevampaa on kasvattaa  itse. Tai jos ei nyt ihan kasvata niin vaikka vaihtaa ystävän  kanssa kasveja. Johonkin sellaiseen minä pyrin.

Kelloköynnöstorneja

Rinnepenkin kukkija hopealehti

Kirsikkatomaatteja ei voi vastustaa

Tässä vähän ujo mustasilmä

Ahkeraliisa viettelee vuodesta toiseen

Maukas syysomena punakaneli on 4v vanha

4. Menetitkö kasveja?

a.)  En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b.)  Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

c.)  Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.

d.)  Älä edes kysy, kuinka monta!

b)  Näin se vaan on. 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

No ei tule mieleen mitään. Kokeillut olen kaikenlaista - suihkulähteestä tiputarhaan. Ehkä kuulostan kyyniseltä mutta minulle riittää olemassaolevat asiat. Kastelun  helpottamiseksi haluaisin kyllä jotain mutta en vielä keksi mitä. Samoin nurmikon leikkuutakin voisi olla vähemmän. Eli helppohoitoisuutta tahtoisin mutta se onkin sitten jo vähän hankalampi juttu ja vuosien projekti. Siihen kyllä muutenkin koko ajan askel askeleelta pyrinkin. 

Jättikuunlilja

Puulilja

Tomaattien kypsyttelyä

Herneet maistuvat loppukesällä aina

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025 ?

a.) Sää

b.) Kukkaloisto

c.) Joku muu. Mikä?

a) Sää. Ja säässä ihan mahdottomat kuivat kaudet. Noin viiden-kymmenen vuoden aikana sää on oikutellut runsaasti, milloin on kovaa myrskytuulta sateen kanssa tai ilman, milloin kuukauden mittainen kuivuus. Ilmastonmuutos lienee kaiken syynä. En tykkää yhtään. Takana ovat ne ajat kun aurinko paistoi päivällä lempeästi, ja yöllä satoi pieninä pisaroina.. vai mahdanko muistaa väärin?

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ala- ja keskipihan kuntoon saattaminen, pienentäminen ja järkeistäminen muutaman "löysemmän" vuoden jälkeen. Alapihalle ei enää tule kasteltavia kasveja ja muutenkin siitä ja yläpihasta tulee helppohoitoisempi kasvivalintojen ansiosta. Projekti on vieläkin kesken, ja jatkuu.. en tiedä kuinka kauan mutta projektin kimpussa ollaan varmastikin vielä muutama vuosi.  En kiirehdi tässä asiassa ja keskeneräisyyttä opettelen sietämään.

 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Akkukäyttöinen ruohotrimmeri. Luulin pärjääväni sähkökäyttöisellä, vaikka parin jatkojohdonkaan kanssa en päässyt toivomaani puutarhan perimmäiseen kolkkaan, ajattelin että olisiko kuitenkin järkevämpää ostaa akkukäyttöinen. Ja siihen vara-akku. Trimmerin avulla yritän vähentää käsin tapahtuvaa kitkemistä, polvetkin kiittää. Olen tyytyväinen hankintaan. 

Pelargoneilla on oma huone

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!

b. Ehkä...

c. Aivan liian monta!

d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan..?

d) Virhe? Tuntuu siltä ettei kovin paljon tarvitse mitään hankkia, ainakaan suurempaa. Virhehankintoja en muista tehneeni, ellei siihen lueta jotain ihan pientä. 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Pikkutöyhtöangervo (ylin kuva) on muuttanut puutarhassani muutamaankin kertaan eri paikkoihin. Nyt tuntuu lopultakin että se on viimein löytänyt paikkansa. Luulin välillä että se oli kadonnut kokonaan mutta tunnistinkin sen rikkaruohojen seasta ja sain sen pelastettua kasvimaan laidalta ja kasvatin siitä kymmenkunta uutta. Se on niin kaunis pikkuinen perenna. 

Loistokärhö oli muutaman vuoden kadoksissa alapihan kaariportin molemmilla puolilla. Sen sain ilmestymään sieltä viime kesänä, ja kukkimaankin vielä. Hyvä minä :)

Kuunlilja ryöpsähti upeaan  kasvuun viime kesänä. Tiesin kyllä että tämä kuunliljalajike saattaa kasvaa kituliaasti jopa ensimmäiset kuusi vuotta. 

Oman vadelmatarhan satoa

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

No sellaista kasvia ei taida löytyä.

Ruohokate on hyväksi porkkanalle

12. Pitikö puutarhabudjettisi?

a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.

b. Suunnilleen

c. "Hieman" lipsahti lapasesta...

d. Mikä budjetti?

d) Varsinaista budjettia ei ole vaan pyrin olemaan säästäväinen hankinnoissa. Itse tehden kun pystyy budjetin pitämään hyvinkin aisoissa.

13. Mitä opit?

Opin tunnistamaan puutarhaani aikoinaan istuttamani vieraslajit ja tekemään toimenpiteitä niiden hävittämiseksi. 

Toisena konkreettisena asiana opin mm. sen että kannattaa enemmän käyttää tuhkaa puutarhassa. 

Kate kasvihuoneessa vähentää
kastelun tarvetta.

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

En osaa nimetä erityisiä vinkkejä. No yksi asia mikä muistuu nyt mieleen, on se että koiranputkea kannattaa alkaa kitkemään heti kun vihreitä lehtiä alkaa maasta puskemaan. Ja mieluummin kaivaa ne juurineen irti niin että juuri ei missään vaiheessa napsahtaisi poikki. Samoin kaikki juurenpätkät kannattaa poistaa maasta ensi tilassa.  Se on kaikkein viheliäisin rikkakasvi mistä on erityisen hankala päästä eroon. Inhokki minulle.

Tsinnia

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?

a. Suurin suunnitelmin

b. Kunnianhimoisin odotuksin

c. Kauhunsekaisin tuntein

d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

Innolla odotan, ja toivon että säätila pysyisi vähintään kohtuullisena koko kasvukauden. En odota kuitenkaan mitenkään into pinkeänä vaan ihan maltillisesti.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Tässähän näitä tuli roppakaupalla eli en taida keksiä enää mitään.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

Sain haasteen Nilalta Lappalainen etelässä-blogista

 2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).

Kiitos Minnalle - haaste on mukava!

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Avoin haaste eli jos tuntuu että haluat vastata niin poimi täältä kysymykset.