Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

keskiviikko 9. huhtikuuta 2025

Huhtikuun bingo




 

Kylläpä  Repolainen laittoikin taas mukavan (ja ehkä hiukkasen haastavankin) haasteen tälle kuukaudelle, h-kirjainten mukaan. Vähän tuossa kyllä olikin pohtimista käytänkö vain yhden rivin vai useamman. Ajatuksena oli laittaa ainakin yksi kuva hännällisestä - siitä omasta rakkaasta karvatassusta tietenkin. Eli siitä aloitin ja homma alkoikin sujua melkeinpä itsestään. Katsotaanpa siis kuinka homma eteni. 


Ensiksi punainen pystyrivi:





 Hännällinen Valtteri tykkää ihan mahdottomasti lumesta, ja siksi se yrittää pitää kynsin hampain (lue: tassuin) kiinni viimeisestäkin lumen peittämästä alueesta pihalla. Ihmekös  tuo kun se on rodultaan suomenlapinkoira. Lumi viilentää  ihanasti turkkia ja maistuukin niin raikkaalle lenkin jälkeen. Kuva on otettu maanantai-aamuna kun yöllä oli satanut vähän lunta. Alempi kuva otettu pihamökin marjatarhasta tänään.




Tämä  hiljainen vekotin on mahdottoman tarpeellinen juuri tänä vuodenaikana. Se on huushollin hiljainen apuri - voi sen kääntää suuremmallekin mutta silloin ääni on luonnollisestikin kovempi ;D  Kun kevätaurinko alkaa paistamaan kunnolla, sisään tulvii valoa niin paljon että kaikki mahdolliset pölyhiukkaset näyttävät ihan kirjaimellisesti  leijailevan joka puolella ristiin rastiin. Kunnes niitä alkaa heikottaa ja ne päättävät laskeutua jokaiselle mahdolliselle pinnalle - mieluiten mustalle sellaiselle. Aina ei halua verhoilla ikkunoita peittää hiukkasten takia eli kun sitä aurinkoa on koko talven ollut ikävä, antaa sen paistaa! Arvaattekin jo viimeistään nyt mikä tuo ihmeellinen vehje on. Sinne ne mikroskooppiset pölyhiukkaset katoavat ilmanpuhdistimen kitaan. 






Toissapäivänä ”huhkin” taimihuoneessa koko aamupäivän. Kaikki taimien kasvattajat tietävät kuinka terapeuttista on järjestellä taimipurkkeja. Koska jokainen itseään kunnioittava taimi haluaa olla sillä parhaalla paraatipaikalla, kasvattajan velvollisuus on siirtää mahdollisimman usein (mieluummin vaikka joka päivä) taimipurkin paikkaa niin, että jokainen saisi vuorollaan nauttia edes hetken siitä parhaasta valosta - tulkoon se sitten auringosta tai keinovalosta.  Nuo sitaatit sanalle huhkia kappaleen alussa laitoin siksi että mainitsemani sana tarkoittaa tässä tapauksessa mitä nautinnolisempaa puuhaa, positiivista sellaista.



Sitten vihreä pystyrivi:




Ei postausta ilman hehkeää, pinkkiä ahkeraliisaa.
Tämä on minulle hyvin erityinen kasvi,
kuten jokainen joka on blogiani vähänkään seurannut tietää.
Aina jostain tämmöinen ahkeraliisa tekstin sekaan putkahtaa,
ei voi mitään 💖




Nyt voin olla huoleton ainakin vuoden eteenpäin.
Vaihdoin pienempiin viherkasveihin mullat - suurimpiin vaihdan vain joka toinen vuosi.
Kastelua noin kerran viikossa, mietoa lannoitusta ”sillä punaisella jauheella” 
pari kertaa kuukaudessa.
Talvi kun tulee, merileväuutetta kasteluveteen silloin tällöin.
Siinäpä ohjeet.
Joskus kesän kiireisenä aikana tämä huoleton hoitaja unohtaa kastelun tyystin,
jolloin jonkun kasvin kohdalla lehdet alkaa roikkua
ja silloin tartun kastelukannuun kiireesti.
Yleensä ”merkkikukkana” toimii viirivehka.
Toinen hyvä huomiokasvi on amppelissa kasvava
pääsiäiskaktus, joka alkaa tiputtaa lehtiä saadakseen huomion. 




Valtteri hapuilee juomavettä kun mökkijärvemme rannat alkavat olla sulat.
Pian päästään heittämään talviturkki ihan kunnolla.
Itse olen jo kastautunut matalassa järvivedessä.
Ehkäpä sitä talviturkin pois heittämiseksi voi sanoa.


Lopuksi sininen pystyrivi, mikä olikin vaikein mutta jonkunlaisella rimanalituksella siitä kuitenkin selvittiin: 




Kerrankin olen ollut ajoissa pääsiäisruohon kanssa.
Sitä ei ole tapahtunut ihmismuistiin
enkä saata käsittää kuinka olen niin saamaton aina näiden kanssa.
Laitoin jopa ylimääräisiä purkkeja lapsenlapsia varten,
eli hyvä minä!
Olen näitä leikannut kolmeen kertaan, ja
tänään heitin jopa vähän lannoitevettä niille.
Mistä lie tullut semmoinenkin ajatus -
onhan niillä aika runsas multatila noissa ruukuissa.
Ei ehkä olisi tarvinnut.
Toivottavasti eivät kuole ensi yönä liikalannoitukseen.
Toivon kuitenkin kuulevani pääsiäisruohon hentoista havinaa kevättuulessa.
 Varmasti kuulen kun oikein tarkkaan kuuntelen!



Hersyvä.  
Tämän sanan kohdalla turvauduin suomisanakirjaan. Tiedän että sana hersyvä voi kuvata esim. naurua mutta siellä se kuvataan näin: Jokin, mikä herättää voimakkaita tunteita tai on erityisen vaikuttavaa; usein käytetty kuvaamaan jotain, mikä on äärimmäisen viehättävää tai ihastuttavaa. 







Nytpä ei tarvinnut tätä asiaa kauaa miettiä vaan totean että
 Suomen kesähän se on, tietenkin. 
Varsinkin nyt kun sitä odottaa, ja se on lähellä. 
Odotettu, kaivattu, hersyvä kesä. 
Hersyviä, herkullisia kesäkuvia tarjoilen nyt tässä kohtaa nautittavaksi. 
Sininen taivas, vesi, pelto, niityn ja pihan värikkäät kukkaset.
Niistä on Suomen kesä tehty.
Kuvat ovat viime kesältä mökiltä.





Tämän kevään aikana olen muutamia kertoja harjoitellut 
hiivattoman ruisleivän leipomista.
Nyt tuntuu siltä, että se tulee kerta kerralta parempaa.
Syy siihen on se, että taikinan juuri (raski) on ollut pakastimessa 
todella kauan, ja herättelen sitä eloon.
Olen joskus valovuosia sitten leiponut hapanleipää
aktiivisesti, mutta sitten työ- ja muiden kiireiden takia jätin homman 
oikeille leipureille, eli kaupasta ostettiin ruisleipä.
Onneksi en silloin heittänyt juurta pois vaan pistin
sen pakastimeen odottamaan parempia aikoja.
Olen kuullut että juuren voi saada ”kasaan” 
vaikka vuolemalla vanhan taikina-astian taikinaisia seinämiä
jolloin voi samalla tavalla aloittaa elvyttämisen.
Juuri on äidiltäni saatu,
ties kuinka vanhaa suvun alkuperää.

Kiitos Repolainen haasteesta, oli mukava saada toteutettua tämä vaikkakin joissakin kohdissa vähän vääntäen mutta kuitenkin valmista tuli. Kaikkia sanoja tuli käytettyä, vaikkei varmaan ollut välttämätöntä ja nyt voinkin huutaa 

BINGO!!!



maanantai 7. huhtikuuta 2025

Kukintaa, koulimista ja kylvömietteitä

 



Ensiksi juttua kukkivista. 
Olen kevään korvalla kylvänyt siemenpussukka-varastosta erinäisiä
tähteeksi jääneitä siemeniä vuosien varrelta. Tässä ensimmäisenä on suosikkipetunia
Picobella, minkä taimia sain itämään kokonaista neljä kappaletta. Kaksi niistä on jo avautunut ja onnekseni ne olivat juuri sitä mitä toivoinkin, valkoinen ja tämä. Muita petuneita en laittanut, koska koen niiden hoidon melko hankalaksi kuihtuneden kukkien nyppimisen vuoksi.
 Ja sitähän se todellakin on.



Tätä ei ole leikattu vielä kertaakaan koska halusin saada selville kukan värin.
Leikkausajankohta on kuvan oton jälkeen. Raaka peli mutta kannattaa.





Tämä valkoinen ahkeraliisa (omista siemenistä) kukkii runsaasti.
Haluaa nyt suurempaan ruukkuun, ja toiveen toteutan kunhan ehdin.
Minulla on taipumus olla muuten jämpti ja järjestelmällinen,
mutta poukkoilen asioista toiseen ja joskus tärkeysjärjestys unohtuu.
Muistiinpanot kyllä auttavat asiaan mutta ei aina tule vilkaisseeksi niitä. 
Onko tuttua?





Paprikat on vaihdettu nyt suurempiin ruukkuihin, 
ja laitettu kunkin pohjalle kourallinen kanankakkarakeita niin
että juuret eivät niihin yllä. Pohjalle tietenkin ruukkusoraa.  




Iki-ihanat samettikukka Strawberry Blonde
ovat valmiita koulittaviksi omiin ruukkuihinsa.




Tässä vielä kovin pieniä kuukausimansikoita. 
Ehtivät kyllä tuottamaan marjoja ennen syksyä.
Olen luopunut kokonaan puutarhamansikoista ja siirtynyt 
näihin, versoja tuottamattomiin ja metsämansikkaa muistuttaviin.
Marjan koko on todella suuri ja tekee satoa koko kesän pakkasiin asti.
Kuukausimansikan kasvustot olisi hyvä uudistaa 4-5 vuoden välein,
ja nyt tänä vuonna oli sen aika.
Tätä suosittelen lapsiperheille!!




Tässä kauniisti kukkiva kukontöyhtö Celosia argentea. 
Tätä en ole kasvattanut muutamaan vuoteen, ja 
vähän on jo ollutkin ikävä. 
Tämän kukan hyvä puoli on myös se,
että varresta näkee minkä värinen kukinto on tulossa.
Puna-sävyistä olisin toivonut olevan enemmänkin, mutta taidan koulia 
saman verran keltaista kuin punaista. Oranssin ja punaisen värin eroa
en osaa tunnistaa varresta, mutta kaikkia en kuitenkaan kouli
vaan joskus täytyy pitää tolkku mielessä.




Kesäpäivänhattu Rustic Dwarf  vanhoista siemenistä lähti
itämään vain 5 kappaletta. Ei haittaa, siitäkin määrästä saa johonkin 
puutarhan kolkkaan pirteää väriä.




Hämähäkkikukka (vas) on semmoinen kasvi, jonka itäminen onkin aivan oma taiteenlajnsa. 
On nimittäin aika hankala saada itämään. Kokeiltu on menneinä vuosina vaikka mitä.
Ihan päällä seisomista en kuitenkaan ole kokeillut, 
mutta idätysastian kylmä-lämpö -käsittely kylpyhuone- ja jääkaappi -vaihteluineen 
samoin pimennys ja valo ovat tutuksi tulleet metodit. 
Nyt en kuitenkaan käyttänyt kumpaakaan,
joten joskus näemmä tarvitaan onnea tai  oikeaa ajoitusta. 
Joskus kasvatukset kun ovat pelkkää  sattumaa tai silkkaa tähtitiedettä.
Olen kuitenkin onnellinen noista neljästä taimesta,
joiden toivon saavan piakkoin jonkunlaisen kasvupyrähdyksen. 
Kiirettä ei kuitenkaan ole.

Kaksi oikeanpuoleista kuuluvat ONNEA-ryhmään,
ovathan siemenet otettu ainakin viisi vuotta sitten itse kasvatetuista kasveista.
Kyseessä on heliotrooppi.
Nyt en voi kuin todeta että aina kannattaa yrittää!




Kylvöhommista senverran vielä että nyt alkaa olla lähes kaikki kylvetty mitä aioinkin, paitsi (arvasittekin, mikä sana tulee seuraavaksi) asterit, tsinniat ja mahdollisesti huonepalsamit. Ne kylvän vasta huhtikuun lopulla, ovathan aika nopeakasvuisia. Kuvassa näkyy vastikään ostamani isosamettikukka Vanillan siemenet. Ostin lisäpussit siemeniä, kun aiemmin niitä jo kylvin, ja huomasin että pussissa on siemeniä vain 12 kappaletta. Harmittaa kun joissain siemenpakkauksissa ei ilmoiteta siementen kappalemäärää. Ensimmäinen erä on nyt koulinta-kokoisia joten päätin että en sitten kuitenkaan kylvä näitä lisää,  säästän pussit ensi vuoteen. 
Nuo asterit  kiinnostaa koska olen saanut pussukan Kivipellon Sailalta, ja mietin että miksi juuri niitä Saila on tilannut, ovatko ne jotain erityisiä.. Ja ihan varmasti ovat! 


Nyt viittaan ed. kappaleen alkuun ja pyörrän sanani tietenkin. Tulevista kylvöistä sen verran että seuraavana ovat vuorossa krassit, kesäkurpitsat ja kasvihuonekurkut. Niiden ajankohta on varmaan ennen toukokuun puolta väliä täällä kolmosvyöhykkeellä.
Tässä vaiheessa kannattaa selata muistiinpanoja, ettei vaan mikään tärkeä ole unohtunut.

Nyt lähden siirtämään kelloköynnökset 
ja mustasilmäsusannat suurempiin ruukkuihin, 
sitä ennen irrottelen niiden versot viereisistä kasveista
 ennen kuin on liian myöhäistä. 

Mukavaa viikkoa kaikille 👋





keskiviikko 2. huhtikuuta 2025

Kevään tuojat

 

Vaikka täällä piha on suurelta osin vielä jäässä ja luntakin paikka paikoin, löytyy länsirinteeltä jotain mieltä ilahduttavaa. Huhtikuu on jo alussa ja koska nyt muutamana päivänä on ollut aurinkoista, on tullut tehtyä pihakierroksia moneen otteeseen. Vielä en ole ottanut puutarhatyökaluja esiin varastosta, paitsi haravan mutta se aika on ihan lähellä kun muutakin tarvitaan. Nämä päivät ovat olleet vielä lähinnä  pihamaan tarkastelua talven jäljiltä, tehtävien asioiden suunnittelua ja leivinuunin tuhkan sirottelua paikoille, mistä lumen haluaisi ensin sulavan. Oi tätä kevään aikaa, kaiken  uuden ihanan alkua! 

Löysin netin ihmeellisestä maailmasta mukavan kevätrunon, minkä haluaisin teille jakaa. 🧡



Kevätsää, lämmittää,




luonnon kaiken herättää.




Katsokaa, sulaa maa



puut jo silmut saa.




Lintusten nyt laulu soi,




puut ja metsät vihannoi. 




Kevätsää, lämmittää,




luonnon herättää.


Iloista ja puuhakasta huhtikuun alkua kaikille,
nautitaan kevään lämmöstä!
🌞 🌞 🌞



maanantai 24. maaliskuuta 2025

Mitä kummaa?

 

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle ;D


Tänään kun kävin tarkastelemassa kasvatuksia,
silmiini osui vallan erikoinen näky.


Ei liene ihan tavallista että ahkeraliisaan syntyy samaan kukkavarteen eriväriset kukat. Olen tiennyt että  ihmekukka (Mirabilis jalapa) tekee niin, mutta että tämä. No, olenpahan sitten keksinyt uuden lajikkeen, 
mutta en ole käyttänyt mitään laboratorio- enkä muitakaan geenimenetelmiä vaan tämä lajike on syntynyt ihan vahingossa. Niinhän parhaat keksinnöt aina. Otan tämän nyt erityistarkkailuun, merkitsen sen jollain lailla ja katson tekeekö se jälkeläisistäänkin  kaksivärisiä. Jos tekee, niin otan sen massatuotantoon. 
No en - joskus ajatukset lähtee laukalle . . . 🤣 Tuon oikeanpuoleisen vanharoosa -värisen kukan taimia minulla ei ollut yhtään viime vuonna, joskus aikaisemmin kyllä. Mutta mielenkiintoinen juttu tämä on, ainakin minusta. Kuinkahan tämä on edes mahdollista, mietin.


Tänään kylvin ryhmäsamettikukkaa Strawberry Blonde
Tämän kukan jälkeen ei ehkä ole paluuta entisiin ”tavallisiin”,
niin ihana se on.
Samoin kylvin oranssia kääpiösamettikukkaa, kesäpäivänhattua, 
kukontöyhtöä, kuukausimansikkaa ja basilikaa. 
Vielä täytyisi isosamettikukka Vanillan siemeniä hankkia.
Yllätyksekseni huomasin oranssin ja keltaisen värin
pyrkivän takaisin puutarhaani.

Tänään tapahtui eräs iloinen asia, 
joten alitajuntani varmaankin käski viime viikolla hankkimaan
 iloisen värisien kukkien siemeniä valmiiksi! 💛🧡💛
Näillä mennään nyt ja lisää laitetaan vain siinä tapauksessa
jos joku vanhoista siemenistä ei lähde itämään.
Tuota viimeistä lausetta en ihan taida itsekään uskoa ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa,
pidetään mieli keväisenä vaikka satelisi räntää kuten parhaillaan tekee. 



perjantai 21. maaliskuuta 2025

Kelloköynnöksiä ja muuta vihreää

 



Kelloköynnös on köynnöksistä kaunein,
ajattelen.




Kasvatan sitä siemenestä, ja tänä vuonna laitoin muutamia
latvapistokkaita jo pitkiksi venähtäneistä kasveista vesilasiin juurtumaan.
Reilussa parissa viikossa oksiin tuli jo ihan kelpo juuret.







Näistä neljästä ruukusta saa muutamaan paikkaan vehreyttä 
ja toivottavasti myös kaunista kukintaa.




Nyt on 




kaiken 




kokoisia




ahkeraliisan taimia




kasvamassa.




Joka kevät tulee aina kaikenlaisia yllätyksiä,
- milloin siemenpussista tulee aivan jotain muuta kuin piti,
tai kasvin juurelle ilmestyy tunnistamaton taimi, 
joskus taas kaksi samanlaista kasvia vierekkäin kasvavat 
tyystin eri pituiseksi täsmälleen samalla hoidolla.
Tämän kevään ylläri, mukava sellainen, oli siinä
kun syksyllä otin siemeniä ahkeraliisoista pitäen tarkkaan silmällä, 
minkä värisistä otan ja pidin siemenet taatusti erillään. 
Mutta silti punaisten siemenissä oli valkoisia seassa.
Kyllä kelpaa, valkoinen väri on aina tervetullut -
sen voi yhdistää mihin muuhun väriin tahansa.




Tämä yksilö on kylvetty tammikuun puolessa välissä
ja alkaa nyt kukkia. On jo aikakin.
Joistakin kasveista näkee varren väristä
 minkä värinen kukka on tulossa.
Esim. kelloköynnös, huonepalsami,
ja kukontöyhtö ovat sellaisia.
Ahkeraliisasta en ole sitä ominaisuutta huomannut,
vaan vasta kukkanupusta huomaan.




Kaikki kasvattajat pyrkivät siihen että taimi on tuuhea.
Niin myös minä.
Tässä mielestäni oikein mainio mitä kelpaa esitellä 🥰.
Kukkanuput ilmestyvät ihan pian tämän kokoiseen taimeen, 
elleivät aihiot sielä ole jo piilossa.




Paprikan kasvatuksessa eniten viehättää sen kasvu.
Joskus siis matka on mukavampi kuin päämäärä.
Uskallan näin sanoa ja joku saa olla eri mieltä.
Onhan satokin tietysti mieluisa, ilman muuta,
mutta tämän kasvin kohdalla kasvun ihmeen näkee ”ihan silmissä”.
Lajike on California Wonder ja nämä on kylvetty tammikuun 14. päivä.




Tässäpä näitä tämänkertaisia kasvatuksia, muutakin on mutta ei kovin paljoa. Tomaatin siemenet itivät, kuten laskeskelinkin, sillä aikaa kun olin lastenlasten luona mummoilemassa. Jotain vanhoja kukkien siemeniä on itämässä mutta en ota niistä paineita - jos ei idä niin tietääpä senkin asian. Vielä on runsaasti aikaa laittaa vaikka mitä, mutta tänä vuonna ajattelin että joku tolkku pitää olla. Eikö niin? 😉


Mustikanvarpuja maljakossa 



Mielenkiintoisia ja ihania kasvun ihmeitä kaikille viherpeukuille,  hyvää aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti toivottelee Tuulikki.   🌱🪴🌞🪴🌱