Heinäkuun kuvia ja ajatuksia

 

Nyt on tämä linnunpelätin ollut yötäpäivää

hommissa sunnuntaista asti. Onpa aika tehokas, huomaan.

Toivottavasti linnut eivät totu tähän, tai ala rakastaa

valitsemaani radioasemaa.

Itselleni en kerää punaherukoita, mutta lapsille

pistän näitä pakasteeseen. Linnuille en halua puutarhan marjoja syöttää - niille on metsässä ruokaa kylliksi. 

Jos ei pidä varaansa, linnut saattavat syödä yhdessä päivässä kaikki punaherukkapensaat tyhjiksi. Jos on päivällä nälkäisiä, on myös yöllä. Karviaiset saattavat kadota yhdessäyössä, supiko asialla.. 

Sitten vielä muutama juttu..

LYHYT VAI PITKÄ, SEKÄ LUONNOKSET.   

Pohdintoja bloggaamisesta.

Idean tähän postaukseen sain Paperitarha-blogista (https://hannantupa.blogspot.com/2026/07/luen-jos-jaksan.html?m=1). Kyseistä asiaa olen itsekin aikaisemmin pohtinut. Kullakin tavalla on hyvät ja huonot puolensa. Vai onko? 

Onko pitkä postaus parempi vai lyhytkö on? Voisiko postata asian kerrallaan? Entä kommentointi, käykö sinullekin niin että eka kertaa lukiessasi pitkää postausta tulee mieleen kaikenlaista kysyttävää tai kommentoitavaa mikä unohtuu kun jatkaa lukemista? Silloin vastatessa täytyy palata taas tekstiin? Unohtuuko jokin asia minkä muistaa vasta sitten kun on julkaissut kommentin?

On mukavaa tehdä pitkä postaus, ainakin minusta. Kun  hyvään alkuun pääsee, on vaikea lopettaa. Joskus taas tekstiä ei vaan ala syntyä, vaikka aihe on kutkuttava ja kuviakin on varattuna. Väkisin ei tekstiä synny. Silloin tallennan aiheen luonnoksena ja jatkan kun siltä tuntuu. Julkaisemattomia vanhentuneita luonnoksia minulta löytyy paljon. Joissakin on vain otsikko minkä olen tallentanut postausaiheeksi.

Minulla luonnoksia löytyy 196 kappaletta, julkaistuja tekstejä on 660. En ole saanut aikaiseksi poistaa turhia luonnoksia. Haluatko kertoa kuinka monta luonnosta sinulta löytyy?

Lyhyt ja ytimekäs postaus on helppo lukea ja siihen on myös helppo vastata lyhyesti kun teksti on vielä hyvin  mielessä. Mutta siihen ei saa samalla tavalla omaa persoonallisuuttaan esille kuin pitkässä postauksessa ja se saattaa jäädä jollain lailla tunteettomaksi. Oletko samaa mieltä? Riippuuko kulloisestakin aiheesta, kannattaako tehdä lyhyt vai pitkä postaus? Olisi kiva jos kommentoisit. 

 

Vähän ja harkiten

Loistokärho ’Hagley Hybrid’

Metsäpuutarhani (alin osa puutarhasta) lajikevalikoima on vain noin kymmenen-viidentoista kasvilajin varassa. Eilen se täydentyi kahdella tutulla kasvilla, ja kahdella ihan uudella. Kun kävin taannoisella avoimien puutarhojen kierroksella mikä sisälsi vain kolme lähintä puutarhaa, yhdessä tunnistin kasvin jonka ehdottomasti olen halunnut omaan puutarhaani. Kasvi on varjoisan ja kostean paikan kasvi, täysikasvuisena melko suurikokoinen. Voi olla ettei se ole kovin hyvä peittämään rikkaruohoja alleen joten kitkemistä sen ympärillä varmasti on. Kasvi on nimeltään sormivaleangervo, kasvitieteelliseltä nimeltään Rodgersia aesculifolia . Laitoin sen aluksi kasvipankkiin ruukkuineen ja istutan heti kun ehdin. Kuvakaappaus alla (verkkokauppa.flor.fi). Ja niin - istutusohjeessa sanotaan istutusetäisyydeksi 50 cm. Itse laittaisin kuitenkin vähintäin  metrin etäisyydelle toisesta. Nyt laitan ne kuitenkin yksittäiskasveiksi joten saavat levitä niin suuriksi kuin tahtovat. 

Alapihan paviljongin uudet lattialaatat
 odottavat asennusta. 

Kaksi kappaletta kuunliljoja lähti myös mukaani. Nekin ovat menossa pihan perimmäisessä osassa olevaan kuunliljapenkkiin. Kukinta ei ole tässä penkissä pääosassa, vaan lehdet. Kukkivia vanhempia kasveja on tällä alueella ennestään suomentatar, kulleroa, kallionauhusta, lapinnauhusta, valtikkanauhusta, lumimarjaa, viisi pallotuijaa, idänvirpiangervoa, norjanangervo, koiranheisi, loistojasmiketta, yksi köynnöshortensia ja yksi syyshortensia. Kaksi kriikunapuuta lähtee koska se tekee maanalaisia versoja ja niitä löytyy joka puolelta. Keijuangervoa ja seppelvarpua löytyy myös. Myös alppiruusut ovat melkein itsestään selviä kasveja tämän oloiseen paikkaan. Niitä on kaksi. Tähän osaan puutarhaa ei ole muualta tuotu multaa, edes kukkapenkkeihin vaan kaikki on metsänpohjaan istutettu. Toki olen parantanut maapohjaa tuhkalla kasvilajeista riippuen.

Tämä on siis sitä parhaillaan remontin alla olevaa osaa, mitä järkeistän helppohoitoisemmaksi pikkuhiljaa.  Parin vuoden aikana olen saanut kaivettua rikkaruohojen alta esille kaikki kasvit, ja ovatkin hyvin lähteneet jatkamaan kasvuaan.  Kaksi pallotuijaa on huonossa hapessa, mutta sanotaan että sitä voi leikata ja se muutenkin korjaa itse itsensä. Viime vuosina alapihan rikkaruohottuminen ja jossakin määrin umpeen kasvaminen on aiheutunut ajan ja voimien puutteesta. Nyt ainakin toista näistä asioista pitäisi  löytymän ja tilanne helpottuu. Näinhän se elämä joskus menee.

Keskipihan kuunliljapenkki johdattaa
kärhöportin läpi alapihalle.

Kärhöportti puutarhan alimpaan osaan. Kuva otettu parisen
viikkoa sitten.

Oikeilla kasvivalinnoilla ja

oikeilla työvälineillä luulen saavani

pihan helppohoitoisemmaksi.

Sitä kohti siis. 

🍀🍀🍀

Puutarhaportti

Tykkään porteista puutarhassa - kuten nimikin viittaa siitä pääsee tilasta toiseen. Kaariportteja on ennestään puutarhassa kaksi. Toinen on humalaportti alapihan marjatarhaan ja toinen kärhöportti ihan alimpaan osaan puutarhaan eli siihen ongelmallisimpaan kohtaan mihin arvon kaikenlaisia ratkaisuja löytyvän lähitulevaisuudessa. Vai muutanko mitään sittenkään ja ylläpidänkö sen sellaisenaan. Aika näyttää ja se on jo toinen juttu.

Tämän uuden portin idean sain siitä kun katselin ulkovarastossa olevaa purettua rautasänkyä. Sehän oli lähes neljäkymmentä vuotta ollut samassa paikassa emmekä ole halunneet antaa sitä pois koska se on ollut aikoinaan mieheni sänky missä hän on nukkunut kaikki nuoruusvuodet. Tai niin - onhan ollut hereilläkin välillä 😉. No, nokkeluudet sikseen ja palataan ruotuun. Meillä kummallakaan ei ole hirveän paljon tallessa lapsuusajan asioita niin siksi haluamme säilyttää edes jotain.

Koska sänky on väriltään tummanruskea, sisätiloihin tuodessa joku haluaisi sen maalata valkoiseksi - paitsi johonkin hirsiseen maalaistupaan se kävisi hyvin ruskeanakin. Itse en tykkää että vanhaa maalataan etenkään valkoiseksi. Nyt kuitenkin otin sen puutarhakäyttöön. Tai oikeammin päädyt vain kelpasivat minulle. Pientä asettelua vain sopivaan paikkaan ja se on siinä. Toimii! 

Kylläpä siitä on mukavaa kulkea, paitsi kottikärryjen kanssa täytyy pysähtyä. Paikan voi myös halutessaan kiertää toisesta kohti yläpihaa kottikärryjen kanssa. Lisäliikunta ei liene pahasta. Nämä tämmöiset laitelmat eivät synny tietenkään tarpeesta, vaan ihan kivaltahan tuo tuossa paikassa näyttää ja sainpa vanhan sängyn päädyt johonkin käyttöön varastosta tilaa viemästä. 

Päädyissä on kauniit käpykoristelut

Löysin kaksi vanhaa ruosteista riimunpätkää varaststa lojumasta ja laitoin ne toiselle sivulle esteeksi ettei portin sivulta pääse kulkemaan. Rauta kaipaa rinnalleen rautaa eikä muovia. Jotain muuta rekvisiittaa tuli myös siihen laitettua, koska mopohan tahtoo aina karata käsistä. Saviruukutkin pääsivät kaunistamaan tätä puutarhan osaa mikä on ainut ”sisustettu” kohta täällä. Tykkään että kasvit ovat pääosassa, eivätkä kaikenlaiset koristeet. Nekin ovat kauniita mutta eivät kuitenkaan sinne tänne ripoteltuina. Minä olen tätä mieltä mutta jokainen tekee ratkaisut omannäköisekseen eli ei koristeet haittaa toisen puutarhassa.

Mukavaa heinäkuun jatkoa!

Kesä etenee

Niin hurmaava tuoksu
Loistojasmike Tähtisilmä

 

Kasvihuoneesta poimittuja maistiaisia.

Olen toki yksittäisiä tomaatteja syönyt jo kesäkuun alusta lähtien

mutta nämä lähtivät nyt mukaan kun hain salaattitarpeita.

Pikkuinen tomaatti ”Venus” jota kasvatin aikaisena tomaattina.

Tässähän tämä ”Tarzan” nyt sitten on,

mitä jossain aikaisemmassa postauksessani esittelin.

Aivan pakosta sitä tulee miettineeksi miksi tuon nimi

on juuri Tarzan. No, voimakaskasvuinen rungoltaan se ainakin on,

siitäköhän se johtuu. Kukaties. 

Hedelmät ovat kuitenkin aivan normaalikokoisia.

Tomaatti ’Shirley’ on muutaman vuoden ollut kasvatuslistallani.

Mainio tomaatti mistä on vain hyvää sanottavaa.

Tämä Rosellan taimi ehti kuin ehtikin hyvin mukaan

toisten joukkoon. Alkuperäinen kasvi nimittäin katkesi

puolesta välistä poikki kun olin siirtämässä tomaatin taimia

sisätiloista kasvihuoneeseen. Pistin sitten latvaosan 

vesiastiaan juurtumaan ja heitin juuriosan pois. 

Parisen viikkoa sitten istutin sen kasvihuoneeseen,

vaikka juurien puoleen olisin voinut istuttaa aikaisemmin.

Jotenkin vain unohtui muiden kiireiden takia.

Nyt siinä näyttää olevan kukkanuppuja ja varkaitakin jo

eli ei paljon myöhästynyt toisista.

Tässä yhteydessä haluan ehdottomasti esitellä käsineet,

joita olen monta vuotta himoinnut, ja

käydessämme naapuripaikkakuntamme realisointikeskuksessa 

 löysin nämä sieltä. Ja mukaanhan lähti oitis. 

Olen nähnyt näitä käytettävän mm. siivoojilla.

Itselleni nämä ovat tutut (nyt varmaankin astut askeleen taaksepäin -

koska niin yleensä reagoidaan kun olen kertonut yhden ammateistani)

niiltä ajoilta kun toimin teurastajana,

 eläinlääkärin apulaisena ja lihanleikkaajana seitsemän vuotta.

Tätä asiaa tuskin olisit minusta arvannut, vai olisitko?

Näillä on käyttöä paitsi mökillä kaislojen poistamisessa rannasta,

niin myös puutarhassa ainakin nokkosten kitkemisessä.

Kitkemisestä puheen ollen . . .

Alapihan seitsemänmetrisen kukkapenkkini kanssa taistellessa olen

nimittäin tainnut jossain vaiheessa saada harmaita hiuksia,

noin kuvaannollisesti.

Olen aikaisemmin kertonut että alan muokata puutarhaa

helppohoitoisemmaksi - kastelun ja kitkemisen osalta ainakin.

Tämä penkki on nyt viimein muotoutumassa toivotunlaiseksi.

Kukkivia perennoita en tähän laittanut, paitsi onhan

kuunliljakin kukkiva. Mutta tässä kasvissa pääosassa ovat lehdet

ja kukka on melko vaatimattoman näköinen.

Tämä penkki oli ennen aivan vuohenputken valtaama, 

ja siksi päätin istuttaa siihen nämä kuunliljat. 

Kuunliljat 24 kappaletta ovat maksaneet minulle nolla euroa, 

koska ne ovat minun itse kasvattamiani jakotaimina.

Alkuperäiset (3kpl)  sain ystävältä vuosikymmeniä sitten.

Aidan vasemmassa nurkkauksessa on kolme ostettua 

jättikuunliljaa T-Rex mitkä istutin metrin välein koska 

kasvavat metrin korkuisiksi ja annan niille kasvutilaa.

Keväällä kitkin penkin yhden kerran vuohenputkista

ja nyt toisen kerran vain tuosta etualalta. Jatkossa kunhan kasvit ovat 

kookaampia, toivon ja tiedän että ajan kanssa vuohenputki tukahtuu

kuunliljojen lehtien alle. Yksittäiset kukinnot tai varret on helppo nykäistä pois.

Tämä on minun nerokas suunnitelmani tälle penkille.

Tähän asti ainakin on hyvin toiminut.

Aidan takana kasvaa viheliäinen kasvi pihlaja-angervo

mikä on luetteloitu haitalliseksi vieraslajiksi.

Sen poistamiseksi on varmaan käytettävä järeämpiä keinoja kuin kitkeminen, 

saa nähdä mihin ratkaisuun päädyn. 

Sen vieressä kasvaa myös sekin 1980-luvulla istuttamani kasvi tuoksuvatukka. Jos voisin vain sormia napauttamalla

poistaa tontiltamme kaikki kymmenkunta tuoksuvatukkaa,

tekisin sen heti.

Ennustan että sekin luetteloidaan pian haitalliseksi vieraslajiksi.

Talon päätyyn ilmestyy joka vuosi itsepintaisesti

terttuselja. Kitken tai katkaisen sen joka vuosi jossain

vaiheessa pois, mutta nyt on unohtunut.

Laattojen välistä sen juuria on mahdoton saada poistettua.

Alapihan terassin edustalle istutin samettikukkia.

Tämä on toiminut aina krassipenkkinä, mutta nyt ajattelin kokeilla näitä.

Nämä saavat kasteluna kylmän suihkun suoraan kaivovedellä letkusta. 

Eivät ne kyllä toistaiseksi ole olleet moksiskaan jääkylmästä vedestä.

Yksi kastelupiste (ja kaivo) on myös alapihalla, 

mutta en kanna enää alapihan kukille yhtään kastelukannullista vettä 

koska yläpihalla sitä hommaa on aivan riittävästi.

Toivoni olen menettänyt sateiden suhteen - "Kauas sadepilvet karkaavat -

turhaan niitä tavoitan" eli nähty asia on että pilvet karttavat meidän kylää. 

Yllätyskasvit tulikukat ilmestyvät mitkä mihinkin puutarhassa. 

Niillä on niin kaunis kasvutapa jotta en raaski aina kaikkia kitkeä pois. 

Onhan se  myös erinomainen mehiläiskasvi.

 Olkoon nuokin nyt siinä. Etualalla kukkapenkkiä, vaikka kasvavat melko korkeiksi. 

Olisivat edes asettuneet takaosaan, mutta ei.

Kukittuaan katkaisen ne sitten tyvestä poikki.

Alle laitan kukkakuvia puutarhasta, 

ne eivät kuitenkaan lopu siihen

 vaan postailen lisää kunhan kesä etenee.

Lumihutaleita

Tämän tietävät kaikki jotka minut tuntevat

Amppelipetunioita

Nyt tuli niin sekalainen postaus, jotta laitanpa lopuksi vielä  kuvan porkkanoista, mitkä oli kylvetty

viime vuonna loppusyksystä. Laitoin niille ruohokatetta, koska tuo kasvimaan nurkka on aika kuiva. Mustarastas käy pöyhimässä katteen alta syötävää - porkkanoita se ei varmaankaan havittele. 

Tässäpä näitä päällimäisiä kuulumisia täältä Tuulikin puuhamaasta - täällähän minä näitä hoivailen. Teen toki muutakin ja osaan olla mitään tekemättäkin mutta rajaan postauksen näihin nyt. Hassu lopetus mutta toivottelen kaikille hyvää kesän jatkoa ja ylihuomennahan käännetään taas kalenterin lehteä. Itse joudun kääntämään tuon edessäni seinällä olevan kalenterin lehteä useamman kerran - näkyy olevan huhtikuun kohdalla ;D