Hiljalleen laskeudumme tulevaan talveen

Palaan vielä hetkeksi syksyn kuviin ja tunnelmiin koska edellisestä postauksesta on lähes puolitoista kuukautta. Blogitilini oli jumissa kuvien osalta enkä viitsinyt lähteä tekemään postausta ilman kuvia. Nyt on kuitenkin asia selvitetty ja otetut kuvat ovat tallessa. 

Syksyn parhautta on luonnon antimet.

Kävimme ahkerasti sienimetsällä,

kantarelliä saimme yli oman tarpeen

ja haaparouskuja suolasin pyhäinpäivää

ja joulua ajatellen.

Monena vuonna metsäsienet olen korvannut 

herkkusienillä. Niistä saa kyllä suunnilleen perinteisen

sienisalaatin maun kunhan pitää niitä viikon, pari suolassa

samalla tavalla kuin itse kerättyjä sieniä.

Ensimmäinen syksyn neuleista oli jämälangoista tehdyt säärystimet.

 Lämpöinen 100% villa lämmittää nilkkoja niin mukavasti.

Daalia Cafe Au Lait.

Mielestäni kukkien kuningatar.

Daaliat siirsin jo  lokakuun alussa talvetukseen.

Yhden viikonlopun marja- ja sienisaalis.

”Metsä on todellakin ollut ihmisen ruoka-aitta halki historian, ja se tarjoaa edelleen valtavan määrän puhtaita, ravintorikkaita ja ilmaisia raaka-aineita. Suomen luonto ja jokaisenoikeudet tekevät metsän antimien hyödyntämisestä poikkeuksellisen helppoa.”

Kuukausimansikasta riittää satoa

 myöhäiseen syksyyn saakka.

Etualalla kuukausimansikat, 

takana valmiit porkkanapenkit

 ja yksi valkosipulipenkki ensi kevättä varten.

Puolukkaa, omenaa, vihannessäilykkeitä, sieniä.

Tänä vuonna olin muita vuosia ahkerampi.

Tänä vuonna sain hyvän porkkanasadon,

kiitos kuuluu jo edellisenä syksynä kylvetyille siemenille.

Tai siis minulle kun viitsin ne laittaa ”ajoissa”. 

Puolukkapullia maakellarin sivustalla kasvaneista puolukoista. 

Ei ollut pitkä matka käydä niitä poimimassa. Alle 10 metriä. 

Mansikkapenkki ensi kevääksi valmiina.

Olisin voinut jättää taimet kasvipankkiin

mutta ajattelin sitten että ovathan valmiina ensi keväänä

kun kuitenkin ne jonnekin olisi istutettava.

Perunamaahan ei suositella näitä istutettavan

mutta siellä ne nyt kuitenkin ovat ja pysyvät.

Tiedän - tautiriski olemassa.

 

Pieniä viipurinrinkeleitä.

Kaikkea pitää kokeilla paitsi…

no jääköön sanomatta.

 

Muikkukukkoa, nam.

Tässä uuniin menossa pötkyläksi muotoiltuna.

Tämän kokoinen n. 4 kilon painoinen kukko

oli uunissa reilut 6 tuntia.

 

Sain kourallisen kelloköynnösten siemenkotia.

Keväällä nähdään itääkö näistä yksikään siemen.

Kirjoneulemyssy itselle. Taas väheni pari kerää

lankaa varastosta.

Taas pullaa, tällä kertaa dallaspullia.

Tyttärelle sukat. Joskus joutuu pohtimaan kunnolla

eri väriyhdistelmiä ja lankojen riittävyyttä. 

Tämmöiset tällä kertaa.

Tässä vasta puolet lankanöttösistä.

Ihan vielä ei pääse uusille lankakaupoille 🥹

Salaa ja nopeasti olen kyllä vilkuillut kauppojen lankatarjontaa.

Tyttärentyttärelle iloiset sukat.

Viimeksi näytin kuvan keskeneräisestä aidasta.

Nyt on aidan tukipuut tasoitettu ja päät suojattu.

Hyvä homma ja tulipa tehtyä viimein.

Koska tunnustaudun 100% introvertiksi, tuli mieleeni googlata introvertin mieluisin kuukausi vuodesta - vaikka sen kyllä helposti arvasinkin. Alla oleva lainattu teksti kertoo sen sanoin paremmin kuin minä sen olisin osannut muotoilla. Näin siis introvertille vuoden paras kuukausi on usein marraskuu. 

" Marraskuu tarjoaa täydellisen yhdistelmän tekijöitä, jotka tekevät siitä introverttien luvatun kuukauden:

Sosiaalinen hiljaisuus: Kesän juhlaputket ja syksyn harrastusten alkamiskiireet ovat ohi, eikä joulukuun pikkujoulusesonki ole vielä täysillä käynnissä. Kutsuja ja sosiaalisia paineita on minimaalisesti.
Täydellinen kotoilusää: Harmaus, vesisade ja pimeys antavat sosiaalisesti hyväksyttävän syyn pysytellä sisätiloissa. Kukaan ei kysele, miksi olet vain kotona.
Sallittu vetäytyminen: Ulkona liikkujia on vähän, joten jopa kaupungilla tai luonnossa saa kävellä omassa rauhassaan ilman ylimääräisiä ihmiskohtaamisia.
Tunnelmointi: Marraskuu on villasukka-, kynttilä-, kirja- ja teekauden kulta-aikaa, jolloin oman akun lataaminen onnistuu parhaiten ilman huonoa omatuntoa.

Kunniamaininnan saa usein myös tammikuu, jolloin joulunpyhien sosiaalisen pakon jälkeen maailma hiljenee taas hetkeksi ja antaa tilaa omille ajatuksille.”

Tähän onkin hyvä lopettaa tämänkertainen postaus ja siirtyä vaikkapa tuonne olohuoneen sohvalle kutimen ääreen. Mukavaa, leppoisaa syksyn jatkoa kaikille!

Ja ps. Kun katsoin edellistä postausta, se olikin paljolti samanlainen kuin tämä mutta olkoon :D

Syksyn sato talteen

 

Lähes jokainen bloggaaja täällä on päivitellyt kuinka nopeasti kesä on mennyt. Minäkin ihmettelen samaa.  Syksy tulee jokaisen kesän jälkeen vaikka kuinka haluaisi pitää kesän rippeistä kiinni, mutta ei auta. Syksy on jonkinlaista lepoon ja rauhallisuuteen valmistautumisen aikaa. Minäkin haluan ennakoida sitä laittamalla joitain ränsistyneitä kesäkukka-astioita pois jo hyvän sään aikana. Ei ole mukavaa talven lähestyessä tyhjentää kukka-astioita ja pestä niitä kohmeisin sormin jääkylmässä vedessä seuraavaa kevättä varten. Onhan ne kivempi viedä varastoon puhtaina kuin multaisina. Vasta aivan viimeiset ruukut saatan pyöräyttää puutarha-hanskalla tai veitsellä kaapimalla puhtaammaksi kun vesiastiat ja -letkut on jo korjattu pois. Muutenkin koitan myös siinä vaiheessa laittaa tavarat varastoon siihen järjestykseen kuinka niitä keväällä sieltä pois otetaan. Eli ensin tarvittavat lähemmäksi (taimiastiat ja harsot) ja myöhemmin tarvittavat (ulkoruukut) taakse. 

Kuukausimansikka tekee satoa
pakkasiin asti.

Yksi kannustin kaikenlaiseen puutarhan siistimiseen ajoissa toimii se, että voi pian asettua sinne sohvannurkkaan neulomaan. Muutamaa neuletta olen jo aloitellutkin, ja sadepäivähän on siihen hyvä ”tuhlata”. Leipominen on toinen mieluisa ”kun-ei-pääse-ulos” -puuha. 

Säilykkeitä ei ole kovin suurta määrää,
mutta kyllä näistä varmasti riittää
 seuraavallekin vuodelle. Eli riittävästi on.

Säilöminen on myös niin mukavaa puuhaa. Mustikkaa, puolukkaa ja sieniä on tänä syksynä ollut metsissämme niin runsaasti, että vain mielikuvitus on rajana niiden käyttöön. Niitä olen säilönyt kellariin ja pakastanut mehuina, hillona ja tuoreina. Mehut olen nykyisin laittanut pakasteeseen, mutta aion kyllä vielä keittää yhden mehumaijallisen puolukkamehua kellariin. Siellä säilytetty mehu on aivan toisen makuista, aromikkaampaa. Kaikenlainen varautuminen talveen on niin mukavaa ja tottakai viisautta. 

Oli ihana tulla mökiltä kotiin näiden
 metsänantimien kanssa.

Otan ehdottomasti sienten päältä
limaisen kerroksen pois. Näin tehtiin
ennen meillä kotona ja näin teen myös
minä.

Nämä sienet tulevat juhlapyhiksi - 
jouluksi ja pääsiäiseksi.

Päätän tämän lyhyen  postauksen tällä kertaa tähän, ja lähden tutkimaan josko porkkanat ja perunat olisivat nostettavissa. Kellarin tuuletus on ollut jo tovin käynnissä, ja sinnehän nekin menevät kun aika on. Uusi kompostorimme on muuten ollut kaksi viikkoa käytössä ja sinne näyttää kuuluvan hyvää. Sinne on tullutkin nyt laitettua kaikenlaista keittiön jätettä runsaasti säilönnän ansiosta. Ehkä silppuan vielä porkkanan naatitkin sinne, jotta kompostoituminen alkaa sujuvasti ja lämpöä riittää vielä talveksikin. 

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

🍅🍏🍁🍄

Ja psst. Puutarha-aidastamme tuli tämän näköinen. Vielä pitäisi tasata nuo aidantolpat lyhyemmiksi, mutta ehtiihän sen… 😅

 

Hyvää Suomen luonnon päivää ! 🇫🇮

Mustikkamehun tekoa ja jutustelua sen lomassa

 

Tänään urakoidaan oikein kunnolla.

Nyt olisi aikomus höyryttää neljästä ämpärillisestä mustikoita

mustikkamehua. Mehua ei siis keitetä missään vaiheessa. Pakastan sen heti jäähdyttyään. 

Mehut juodaan sydäntalven aikaan tuoremehun tapaan ilman sokeria, aamushottina, ei janojuomana.

Mehulinkokin minulla on mutta ei ole halua siivota

koko keittiötä sen valmistamisen jälkeen.

Olen päättänyt etten lähde tästä mehustuksen lähettyviltä mihinkään

huitelemaan vaan vahdin mehustinta ja istun tässä kuin tatti.

Nyt on hyvä tilaisuus päivittää blogia kun ei aina ole ehtivinään.

Aitaprojekti etenee hiljalleen. 

Olen saanut raivattua aidan kulmauksesta metsän puolelta

tuoksuvatukan ja viitapihlaja-angervon. 

Kaksi syyshortensiaa ostin ja istutan aidan taakse paviljongin seinustalle.

Terttuseljan jätin koska sitä ei ole (vielä) julistettu virallisesti vieraslajiksi.

Valkosipulista sain runsaan sadon. 

Tänä vuonna sipuleista tuli kookkaampia kuin koskaan.

Syynä on se että rohkenin lannoittaa niitä runsaasti.

Hämmästyin kyllä kuinka vahvan maan ne tarvitsevat. 

No, oppia ikä kaikki vaikka näitä olen kasvattanut jo vuosikymmeniä

mutta lienen panostanut niihin liian vähän. Tunnustan. 

Sipuleista vähänkään irronneet kynnet laitetaan maahan syksyllä ja muut syödään.

Tämä on hyvä neuvo. 

Ei kuulunut Tarzan-tomaatin puolelta viidakkohuutoja.

Ei tarvitsekaan koska tomaatti osoittautui melko mauttomaksi.

Eli ei jatkoon.

No, siemeniä kyllä jäi niin voi ensi vuonna kokeilla

yhdellä taimella josko sitten maku olisi parempi.

Joskus käy niin että tomaatit maistuvat erilaiselta eri vuonna.

Paras tomaattilajikkeeni on edelleenkin ”Rosella”. 

Sen siemeniä sain keväällä Kivipellon Sailalta, 

koska ne olivat nettikaupoista loppuneet.

Neljästä kesäkurpitsasta olen saanut runsaan sadon

kuten arvata saattaakin.

Olen tehnyt mm. kesäkurpitsakeittoa ja leiponut mustikka-kesäkurpitsakakkua.

Pakasteeseen sitä on mennyt myös lohkoina ja viipaleina.

Kuvan kesäkurpitsan koko olisi ihanteellinen,

mutta jostain syystä ne tahtovat hupsahtaa ylisuuriksi.

Kaikenlaiset ääri-ilmiöt säässä laitan ilmastonmuutoksen piikkiin.

Täällä on tänäkin kesänä ollut hurjan kuivia sateettomia kausia,

ja sitten kun vettä on tullut, on sitä tullut kunnolla.

Runsas veden tulo kuivan kauden jälkeen aiheuttaa porkkanan halkeamisia. 

Haljenneet porkkanat ovat myös käyttökelpoisia,

kunhan ne huomaa ajoissa.

Tai niin, eihän niitä voi huomata mullan alta

mutta kun huomaa niin käyneen, olisi ne tietenkin hyvä käyttää hetimmiten.

Tässä valmistui porkkanasämpylöitä. 

Dahlia Mom’s Special

Daaliat ovat syksyn katseenvangitsijoita.

Alimman daalian kukan halkaisija on 30cm.

Mustikkamehu on terveellistä
eikä sisällä mitään lisäaineita.

Minäpä jatkan täällä pihamökissä höyrymehun tekoa. Vielä tässä hommassa menee useampi tunti. Toivottelen sinulle oikein mukavaa elokuun loppupuolta! 

Ps. Lisäys myöhemmin illalla.

Tämän verran sain mustikkamehua. Kaikki tämä on ekstraa tämänvuotisen runsaan mustikkasadon myötä  koska marjoja syömme - tai ainakin minä syön - jo muutenkin hyvinkin runsaasti joten vitamiineista ei todellakaan tulee pulaa tuon höyryttämisen takia.