Aivojumppaa, ongelman ratkaisua ja sopivaa haastetta

Tässäkin asiassa - kuten monessa muussakin - pätee sääntö:
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä kohtaa muokataan kaavoja 
itselle sopiviksi. Harvoin käy niin ettei tarvitse muuttaa lainkaan. Nyt 
muutin helmaa ja piirsin sivusaumataskut.

 

Kysyin kaiken tietävältä tekoälyltä "Mitä ompeleminen tekee aivoille?” Sain vastaukseksi sitä mitä halusinkin, eli ei yhtään yllättänyt. Tuossa alempana puhutaan ompelemisesta - koska sitä nimenomaan kysyin - mutta vastaus pätee tietystikin kaikkeen käsillä tekemiseen. Mielenkiintoisia asioita putkahti esiin ja yhtä mieltä kai kaikki olemme asiasta. Vai mitä tuumaat? Kaikki kursiivilla  kirjoitettu on siis lainattua.

Ompeleminen ja muut käsityöt ovat erinomaista "aivojumppaa", joka aktivoi aivoja monipuolisesti, parantaa kognitiivisia toimintoja ja edistää mielenterveyttä.

Kotimekon ajattelin ommella. En saanut kangas-
kaupasta toivomaani farkkukangasta, joten oli 
tyytyminen vähän ohuempaan kankaaseen.

Se toimii aivoille sekä rentouttavana että haastavana harjoituksena. Sehän on selvää että haasteita ihmisellä pitää olla, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi pyrkiä mahdottomiin tehtäviin. Yksinkertaisempikin riittää, kunhan se tuottaa itselle sopivaa haastetta. Joskus olisi hyvä pyrkiä pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan ja vaikka yllättää itsensä. Minulle tämä ompeleminen on juuri sitä omaa mukavuusaluettani koska olen ommellut aina. En tästä nyt ole pyrkimässä mihinkään mutta puutöitä voisi joskus kokeilla. Ei kyllä ole minun juttuni joten se siitä. 

Tässä on keskeisiä vaikutuksia aivoihin:

• Aktivoi aivopuoliskoja: Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja ja parantaa niiden välistä yhteistyötä. 

Miten palkitsevaa on, kun kääntää kappaleen oikein päin ja toteaa
että kaikki on mennyt just eikä melkein.

• Kehittää hienomotoriikkaa ja ongelmanratkaisua: Ompeleminen vaatii tarkkuutta, mikä stimuloi aivojen motorisia alueita ja kehittää luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Käsin ompeleminen ja varsinkin harsinta rentouttaa suunnattomasti.
Siinä pääsee ehdottomasti jonkinlaiseen flow-tilaan. Kaikkea ei kannata
kuitenkaan käsin ommella - siihen ei hermot riittäisi ja haluaa kuitenkin
vaatteen käyttöön hetimmiten eikä joskus tulevaisuudessa.

• Lievittää stressiä: Käsitöiden tekeminen rauhoittaa mieltä, vähentää stressiä ja voi auttaa palautumaan.

Joskus saattaa ajatukset lipsahtaa muualle eikä muista keskittyä
tekemiseen tai on  muuten malttamaton, niin silloin voi käydä köpelösti 
kuten minulle tässä. Ompelin väärän värisellä langalla
ja purkuhommiksi meni. 

"Työn huolellinen suunnitteleminen on tärkeää, ja hutiloiminen kostautuu. Tämän tietää jokainen, joka on joskus ommellut hihan nurinpäin kiinni paitaan tai ruuvannut hyllyn osat seinään väärässä järjestyksessä."

• Vetreyttää muistia ja oppimista: Uuden opettelu (kuten uuden ompelutekniikan opettelu) haastaa aivoja ja pitää muistin virkeänä.
• 
  

• Edistää aivojen muovautuvuutta: Käsityöt auttavat aivoja luomaan uusia hermoyhteyksiä, mikä on tärkeää aivokunnon ylläpitämisessä ja muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. 

Onnistunut lopputulos saa aikaan hyvän  mielen.

Käsin tekeminen tuottaa usein onnistumisen kokemuksia, mikä vapauttaa aivoissa hyvän mielen välittäjäaineita.

Tämmöinen siitä tuli.

Mitäpä noihin ylläoleviin asioihin olisi lisättävää, tai pois otettavaa - kyllä se tekoäly tietää.

Nytpä toivottelen kaikille oikein mukavaa, antoisaa kevät-aikaa mitä ikinä puuhailettekin. Itse vähennän nyt käsitöiden (niiden mitä nyt yleensä käsitöiksi sanotaan) määrää ja siirryn viher-asioiden puolelle 🌱🌿🪴🌺 Moikka taas! 

Hiihtoloman viettoa ja kevään kaipuuta

Tällä viikolla on täällä vietetty lastenlasten kanssa koululaisten talvilomaa, eli hiihtolomaa joksi itse mieluummin sitä sanon. Vaikka emme hiihtämään menneetkään, ulkona oli hauska laskea mäkeä - meillä kun on kunnon mäenlaskurinteet omasta takaa. Onneksi sää alkaa nyt osoittaa lauhtumisen merkkejä, parinkympin pakkaset alkavat jo kyllästyttää. Olen kyllä koko ajan käynyt koiralenkillä kovassakin pakkasessa, koska lapinkoira ei pahemmin pakkasia hätkähdä.

Pannaria ilman muuta, hiihtolomalla.
Ja päälle vadelmahilloa
  ja kermavaahtoa.

Tyttärentyttären idea - sydänsämpylät.
Maistuivat ihan erityisen hyvälle.

Ja sitten vähän ompelua. Tässä ommellaan
 saunatyynyä. Helppo homma kun koulussa on
jo ollut koneella ompelua 4.luokalla.

Nuorempikin sai ihan itse ommella omansa.

Lopuksi saunatyynyihin täytteet -
varmuuden vuoksi kylppärissä.

Valtterilla oli leikkiseuraa muutaman
 päivän ajan sekä sisällä että ulkona.

Lasten kotiuduttua oli taas aikaa tutkiskella kasvatuksia. Kevään kaipuu alkaa nyt olla jo ihan konkreettinen. Se pistää tutkiskelemaan jo kasvatettujen taimien olemusta tarkemmin. Yksi mikä on minulla ylitse muiden - no ahkeraliisa tietenkin. Sen kukkanupun näkeminen varmistaa että tänäkin vuonna kevät tulee ja tulee ajallaan. Tänä vuonna ensimmäinen kukkanuppu ilmaantui vasta kuuden viikon ikäisiin taimiin. En tiedä mistä se johtuu mutta olen kyllä tyytyväinen siihenkin, miksen olisi. Kukkanupusta auenneeseen kukkaan menee vielä noin kuukausi - sen luin jostain aikaisemmasta postauksestani. Hyötyä on siis omista muistiinpanoista itsellenikin. 

Olipa mukava saada järjestellä taimiruukkuja. Nehän eivät varsinaisesti järjestelyä kaipaa,mutta onhan siinä se jokin. Ollaan "muka" järjestelevinään niitä valon kannalta parempiin paikkoihin, mutta onhan siinä jotain psykologistakin toinen puoli. Kaikki taimien kasvattajat tietävät sen. Sitä ei voi sanoin kuvata mutta tietenkin se liittyy kevään ja kesän kaipuuseen. Se jokin minkä läikähdyksen tuntee auringon säteiden myötä. Nyt meni aika runolliseksi joten laitankin tähän ajankohtaan (Tai ainakin pian alkavaan  maaliskuuuhun) sopivan runon. 

”Kevät lumen sulattaa,

auringossa sulaa maa.

Talven valta raukeaa, lehtisilmut aukeaa.

Linnut saapuu pohjoiseen,

maahan vielä hiljaiseen.”

Ps. Täältä löytyy muuttolintujen saapuminen Suomeen. Olipa kiva vierailla ko. sivustolla - ja toden totta lintujen kevätmuutto on jo alkanut.

Heliotroopin taimia

Paprikoita. Vielä en ole
uskaltanut lannoittaa niiitä.

Kelloköynnökset laitoin tänään
suurempiin ruukkuihin ja lyhensin latvoja.

Lumihiutaleen taimia

Sanotaan ettei taimikasvatus ole mitään rakettitiedettä. Ei olekaan mutta joskus aika pikkutarkkaa touhua. Näitäkin pikkuriikkisiä lumihiutaleen taimia on joskus painettava varovasti takaisin multaan vaikka hammastikulla. Muuten ne saattavat nousta vaikka hiukankin kuivahdettuaan ylös mullasta, juuret nousevat pintaan ja taimi kuolee kuivuuteen. Suihkuttaessa pieni hentoinen taimi voi kaatua eikä pääse omin voimin ylös. Monia vaaranpaikkoja siis jo tässä vaiheessa. 

Koulittavana olisi vielä mustasilmä, hopealehti, amppelipetunia ja tämä yläkuvan lumihiutale myöhemmin. Jokainen koulinta vie tilaa taimipöydältä. Hankalaa kun ahtaus alkaa jo nyt. 

Nytpä toivottelen kaikille mukavaa kevään odotusta ja helmikuun viimeistä viikkoa.

22.7.2020

Helmikuun kylvöt ja taimikuulumisia

 

Minulla oli tarkoitus kylvää helmikuun kylvöt sopivana kuukalenterin päivänä, eli kuun alkupuolella mutta ne päivät olivat ja menivät huomaamatta minulta ohi. Ja ehkä saivatkin mennä ohi koska kuukalenterin kylvöpäivät olivat jo kuun alusta kymmenenteen päivään asti. Ehkä nyt kuitenkin ehdin mukaan tänään vaikka nämä 15., 16. ja 17. päivät eivät ole varsinaisia kylvöpäiviä vaan ”ajankohta suosii koristekukkien kasvua”. Kelpaavat minulle nämäkin päivät. Seuraava sopiva ajankohta menee 25. päivän tienoille enkä halua odottaa enää. Maaliskuulle ja siitä eteenpäin on sitten suunnitelmissa muita kylvöjä. Jotenkin sitä haluaa noudattaa entistä hyväksi havaittua kylvöaikataulua eikä näe syytä poiketa siitä. Kuva kalenterin näkymästä kopioitu täältä, jos asia kiinnostaa.

Tänään siis kylvöön meni

Liotan mustasilmän siemeniä yön yli

Mustasilmäsusannan talvetustaimi

Mustasilmäsusannaa (Thunbergia alata) laitoin kaksi pussia siemeniä koska eihän niissä ollut kuin 10 siementä/pussi. Katsoin pussin kyljestä: sisältää 5-10 siementä. Minua onnisti siis. Tämä on takuuvarma, iloinen kesän sulostuttaja. Alemmassa kuvassa talvetettu yksilö, minkä otin kokeeksi sisälle syksyllä. On kyllä melko kalpea talven jäljiltä, mutta kyllähän tästä saisi latvapistokkaita..

Sutera cordata

Lumihiutale, siitä valkoinen ja pinkki. Kylvin niitä runsaasti eli kolmekymmentä kappaletta yhteensä. Lumihiutale on tullut minulla lobelian tilalle. Lobeliaa en jaksa enää kasvattaa koska lumihiutaleen kasvutapa on minusta kauniimpi ja se soveltuu meillä useampiin paikkoihin. Se on myös hyvä pari ahkeraliisalle. Samoin miellyttää sen pitkä kasvuaika. Kuvan lumihiutaleet kylvin viime vuonna 2.3.

Jacobaea marítima

Hopeavillakkoa myös laitoin tänäkin vuonna. Se on mitä mainioin ja oikeastaan ainut "hyvä kasvi" kuivaan paikkaan. Sen käyttöä puutarhassa soisin käytettävän enemmän vaikka se yleensä mielletään hautakukaksi. 

Petunia

Tämän kesän amppelipetuniaksi valikoitui riippapetunia Easy Wave Mix. Siitä himoitsen tuota vaaleanpunaista väriä. Joskus sitä on tullut vain yksi kappale, mikä on harmi. Kuva netistä.

Valossa itävät laitoin työpöydälle ihan vain ns. koululaisvalaisimen alle. Muut kylvökset itävät tavallisesti kylpyhuoneen lattialämmityksessä.

Vihdoin viimein järjestelin puutarhakansioni missä on muistettavat asiat kylvöineen. Nyt ei tarvitse turhaan selailla vaan löytää etsimänsä (vuoden) heti.

Vilkaisu vielä tammikuun kylvöihin

Taimipöytää on ihana tutkiskella ja muka järjestellä monta kertaa päivässä. 

Kelloköynnöstä minulla on kaikkiaan 15 kappaletta, jotka olen istuttanut kahden-kolmen taimen ryppäisiin.  Kohta olisi pakko siirtää ne isompiin ruukkuihin, mutta ne vievät tilaa joten koitan sinnitellä vielä vähän aikaa.

Impatiens walleriana

Ahkeraliisa tässä blogissa ei esittelyjä kaivanne. Näitä laitettu aivan kuten aina ennenkin. Jos en väärin näe, on ensimmäisessä kuvassa kukkanuppu. Kylvöajankohtaan nähden näin voisi ollakin. Taimet ovat viiden viikon ikäisiä taimettumisesta.

Heliotropium

Heliotrooppi kuuluu myös minun puutarhan vakiokalustoon. Sen taimettuminen on aina jokseenkin arpapeliä, mutta olen onnellinen näistäkin yhdeksästä taimesta.

Capsicum annuum

Paprika, tällä kertaa ihan kaupasta ostetun paprikan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Lajiketta ei tietenkään tiedetä, mutta suippomallinen paprika oli. Näille voisi antaa jo lannoitetta, mutta ihan vielä en uskalla. Kylvetty heti vuoden alussa eli 3.1.

Pienet tomaattivauvat Tarzan ja Venus ovat vielä lilliputteja. Mutta kasvavat kuitenkin noin sadasosan millimetriä päivässä. Pääasia että suunta on oikea. 

Tarzan on kuitenkin viemässä voiton Venukselta. Näin kuvattuna näyttää hurjan suurelta. 

Tänään pääsivät vauvojen kehdosta nuorukaisten ruukkuihin. Kuva ensimmäisenä postauksessa.

Tämmöiset kulumiset tänään,

seuraavalla kerralla jotain muuta.

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!

Ystävänpäivänä

Elämässä vähän on lopulta pysyvää,

joka vuodesta toiseen sydämeen jää.

Tänään muistan hyvää ystävää,

tahdon kauneimmat terveiset lähettää.

Hyvää Ystävänpäivää ! 💐

Kiiltokuva saatu ystävältä v. 1975

 

Puikoilta pudonneet tänään, eilen ja toissapäivänä

Täytyy nyt heti aluksi selventää tuota otsikkoa mikä on lähinnä kuvaannollinen.

Tänään tarkoittaa tämän vuoden alkua. Sen jälkeen tulee pitkä, pitkä harppaus taaksepäin niihin vuosiin kun nyt jo nelikymppiset tyttäremme olivat pieniä, eli eilen. Toissapäivä tarkoittaa matkaa jo lähes historialliseen aikaan - yli viidenkymmenen vuoden päähän. Siis puolen vuosisadan päähän. Eli jonkinlainen aikamatka on kyseessä. Kerrottakoon nyt ensin selvennykseksi se että tämän päivän, eilisen ja esihistoriallisen aikakauden välissä on myös tuotteliaita vuosia mutta niihin en puutu nyt tässä postauksessa.

Aikako on vienyt tältä vauvan lapaselta
kämmenosan? Varmaan kulunut puhki 
ja on ollut tarkoitus neuloa uusi.
On jäänyt tekemättä. Vuosi on 1984.

Tällä kertaa postauksen idea tuli siitä, kun etsin säärystimiin mieleistäni kuviota. Muistin tehneeni joskus aikaisemmin erään kivan mallin ja lähdin  varastoon etsimään vaatekappaletta, mihin kuvio oli neulottu. Laatikossa, missä se oli, oli myös muutamia muita vanhoja neuleita mitkä toin sisälle ikään kuin fiilisteltäviksi, tiedättehän. En ollutkaan pitkiin aikoihin käynyt läpi vanhoja tallessa olevia käsitöitäni. Tässä postauksessa niitä on nyt vain muutamia esittelykelpoisia mitkä otin esille.

Tänään

Säärystimiä itselle ja yhdelle lapsenlapsistani

Villasukkia lapsenlapsille

Nämä säärystimet putoavat puikoilta ihan pian.

Yllä olevissa kuvissa tämän alkuvuoden aikana tehtyjä neulomuksia.

Eilen

Alhaalla käsitöitä vuodelta 1983-84 jolloin esikoistytär oli vauva. Silloin kotityöt hoituivat vauhdilla ja sitten lasten nukkuessa pääsivät puikot heilumaan. Olin kyllä innokas käsitöiden tekijä, ja onnekas kun sain käyttää luovuutta  omien lasten tarpeisiin. Elämäni parasta aikaa, kuten arvata saattaa.

Yksityiskohta lapasesta

Itse suunniteltu villapuku

Ylempi villapuku Eevaneule-lehdestä hieman muunneltuna 1984. Punaisen villapuvun suunnittelin itse. 

Kuvio löytyi villanutusta
ja myssyn reunasta.
Kopioin sen ruutupaperille
säärystimien tekoa varten.

Vauvan päällä olevaa punaista villanuttua ei enää ole 

joten laitoin tähän kuvaan sen tilalle toisen.

Toissapäivänä

Sitten tulee se historiallinen aika, jolloin osasin jo sujuvasti neuloa - jopa sen monelle koululaiselle ongelmaksi muodostuneen sukan kantapäänkin. Ensimmäisen kirjoneuletyöni sinivalkoisen slipoverin tein koulun käsityönä 12-vuotiaana. Elettiin vuotta 1974. Tarkistin tiedon sen aikaisesta luokkakuvasta, missä tuo kyseinen neule oli yllä. Tämän postauksen lopussa käsitellään valokuvaamisen hyötyjä, mutta nyt on nähty että kuvatkin voivat kadota yhtäkkiä olemattomiin. Niin kävi minulle kyseisen valokuvan kohdalla juuri äsken. Katosi kuin tuhka tuuleen. Odotan sen pomppaavan jostain yllättävästä paikasta silmieni eteen. 

Ja sitten pari neuletyötä maailman turuille kadonneista neuleista, menee kategoriaan ”Muistot vain jää mutta onneksi  lehdet minkä ohjeilla ne on tehty, ovat tallessa."

Lämpöinen hihasta hihaan neulottu 
palmikkokuvioinen pusero 100% villaa.
Eevaneule-lehti 1975

Lapaset jollaiset tein yläasteella
koulun käsitöissä.
Kirjasta
Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat.

Marie Kondo kehottaa tavaroiden säästämisen sijaan ottamaan valokuvan tavaroista mutta minä haluan säästää ainakin itse tekemäni (isommat) vaatekappaleet, jos suinkin ne ovat kohtuukuntoisia. Täällä blogissa niiden kuvat säilyvät kyllä, ja kun tänne on vuosien kuluessa tullut ”säilöttyä” muitakin asioita mitä on mukava itsekin joskus lueskella. Tämmöinen postaus tällä kertaa. Oli mukava muistella mennyttä aikaa neuleiden muodossa.

Lopuksi Marie Kondolle terveisiä: Valokuvatkin voivat kadota. Muistikuvia ei voi katsoa - eikä hypistellä. Niistä puuttuu se jokin.