Mustikkamehun tekoa ja jutustelua sen lomassa

 

Tänään urakoidaan oikein kunnolla.

Nyt olisi aikomus höyryttää neljästä ämpärillisestä mustikoita

mustikkamehua. Mehua ei siis keitetä missään vaiheessa. Pakastan sen heti jäähdyttyään. 

Mehut juodaan sydäntalven aikaan tuoremehun tapaan ilman sokeria, aamushottina, ei janojuomana.

Mehulinkokin minulla on mutta ei ole halua siivota

koko keittiötä sen valmistamisen jälkeen.

Olen päättänyt etten lähde tästä mehustuksen lähettyviltä mihinkään

huitelemaan vaan vahdin mehustinta ja istun tässä kuin tatti.

Nyt on hyvä tilaisuus päivittää blogia kun ei aina ole ehtivinään.

Aitaprojekti etenee hiljalleen. 

Olen saanut raivattua aidan kulmauksesta metsän puolelta

tuoksuvatukan ja viitapihlaja-angervon. 

Kaksi syyshortensiaa ostin ja istutan aidan taakse paviljongin seinustalle.

Terttuseljan jätin koska sitä ei ole (vielä) julistettu virallisesti vieraslajiksi.

Valkosipulista sain runsaan sadon. 

Tänä vuonna sipuleista tuli kookkaampia kuin koskaan.

Syynä on se että rohkenin lannoittaa niitä runsaasti.

Hämmästyin kyllä kuinka vahvan maan ne tarvitsevat. 

No, oppia ikä kaikki vaikka näitä olen kasvattanut jo vuosikymmeniä

mutta lienen panostanut niihin liian vähän. Tunnustan. 

Sipuleista vähänkään irronneet kynnet laitetaan maahan syksyllä ja muut syödään.

Tämä on hyvä neuvo. 

Ei kuulunut Tarzan-tomaatin puolelta viidakkohuutoja.

Ei tarvitsekaan koska tomaatti osoittautui melko mauttomaksi.

Eli ei jatkoon.

No, siemeniä kyllä jäi niin voi ensi vuonna kokeilla

yhdellä taimella josko sitten maku olisi parempi.

Joskus käy niin että tomaatit maistuvat erilaiselta eri vuonna.

Paras tomaattilajikkeeni on edelleenkin ”Rosella”. 

Sen siemeniä sain keväällä Kivipellon Sailalta, 

koska ne olivat nettikaupoista loppuneet.

Neljästä kesäkurpitsasta olen saanut runsaan sadon

kuten arvata saattaakin.

Olen tehnyt mm. kesäkurpitsakeittoa ja leiponut mustikka-kesäkurpitsakakkua.

Pakasteeseen sitä on mennyt myös lohkoina ja viipaleina.

Kuvan kesäkurpitsan koko olisi ihanteellinen,

mutta jostain syystä ne tahtovat hupsahtaa ylisuuriksi.

Kaikenlaiset säätilat laitan ilmastonmuutoksen piikkiin.

Täällä on tänäkin kesänä ollut hurjan kuivia sateettomia kausia,

ja sitten kun vettä on tullut, on sitä tullut kunnolla.

Runsas veden tulo kuivan kauden jälkeen aiheuttaa porkkanan halkeamisia. 

Haljenneet porkkanat ovat myös käyttökelpoisia,

kunhan ne huomaa ajoissa.

Tai niin, eihän niitä voi huomata mullan alta

mutta kun huomaa niin käyneen, olisi ne tietenkin hyvä käyttää hetimmiten.

Tässä valmistui porkkanasämpylöitä. 

Dahlia Mom’s Special

Daaliat ovat syksyn katseenvangitsijoita.

Alimman daalian kukan halkaisija on 30cm.

Mustikkamehu on terveellistä
eikä sisällä mitään lisäaineita.

Minäpä jatkan täällä pihamökissä höyrymehun tekoa. Vielä tässä hommassa menee useampi tunti. Toivottelen sinulle oikein mukavaa elokuun loppupuolta! 

Ps. Lisäys myöhemmin illalla.

Tämän verran sain mustikkamehua. Kaikki tämä on ekstraa tämänvuotisen runsaan mustikkasadon myötä  koska marjoja syömme - tai ainakin minä syön - jo muutenkin hyvinkin runsaasti joten vitamiineista ei todellakaan tulee pulaa tuon höyryttämisen takia. 

Puutarha-aidan uusiminen

Siinä ne on. 18 metriä puuaitaa elementteinä.

Koska puutarhamme ikä alkaa hipoa jo neljääkymmentä ikävuottaan,  etenkin vanhimpien rakenteiden uusimiselta ei voi välttyä. Yksi ei niin välttämätön kohde on talon pohjoispäädyn kohdalla oleva puuaita mikä erottaa nurmikkoalueen pienestä marjatarhasta. Aita tehtiin käsittelemättömästä laudasta, ainoastaan maalattiin ja nyt sillä on ikää hiukan yli parikymmentä vuotta. Haluan kuitenkin uusia sen kokonaan muutamien ränsistyneiden  kohtien ja ikävän näköisen jäkälän (tai mitä nyt liekään) kertymisen vuoksi. Metsäisessä puutarhassa kun lähimpien puiden ja pensaiden vaikutuksesta sitä kertyy väkisinkin aikojen kuluessa puupinnoille. Kuuset ovat pahimpia mutta onneksi ihan tässä lähellä niitä ei ole. 

Pitihän sitä mallata minkälainen uusi aita tulisi olemaan.
 Entinen on tummanruskea. Nyt vaihdamme suojakäsiteltyyn
puun väriseen.

Aita on alapihan keskeisellä paikalla.

 Kenties talon maalaus ja kattoremonttikin jossain lähitulevaisuudessa on ajankohtainen. Joskus tulee puheluita firmoilta, mitkä mainostavat ikkunoitaan, aurinkopaneeleita tai tuntuvat olevan tietoisia juuri meidän kattoremonttimme tarpeesta. Mistähän he tietävät talon iän.. Kai jotain rekisteriä jossain pidetään, vai mistähän ovat urkkineet asiat. Sitäpaitsi itsekin osaamme jotakin tehdä. Pienellä paikkakunnallamme kaikki yritykset tuntevat ja tietävät toisensa ja niitä ei sen kummemmin tarvitse mainostaa. Työn jälki ja luotettavuus kun mainostaa itse itsensä. Tieto kulkee suusta suuhun ketä voi suositella. Siksi emme käänny tuntemattomien firmojen puoleen. Nyt meni taas aiheesta sivuun - aidastahan minun piti puhua.

 Olen kyllä hyvin tyytyväinen tunnetun yrityksen, josta elementit tilasimme, nettikauppaan. Sunnuntai-iltana tilasin ja keskiviikkona rekka toi paketin pihalle. Saa nähdä milloin alamme aidan pystytyspuuhiin. Järki sanoo että silloin kun kasvit alkavat käydä talvilevolle niin eivät tallaannu. Mieli taas on semmoinen että näkisin mahdollisimman pian uuden aidan tuossa. 

”Ei ole tärkeää

tehdä paljon,

vaan tehdä sydämestään

se minkä tekee.”

-Äiti Teresa-

Täyteläinen maku itse kasva-
tetuilla paprikoilla. Nämä paloit-
telin ja pakastin.

Humalaportin takana

Kaikenlaisista porteista on mukava kulkea tilasta toiseen.

Alapihalla meillä on humalaportti mikä vie marjatarhaan.

Valitettavasti vuosien saatossa metsä on alkanut varjostaa

tätä osaa puutarhasta eivätkä marjapensaat oikein viihdy täällä.

Viime keväänä leikkasin osan mustaherukkapensaista tapille, 

ja nyt leikkasin loputkin. Vain kaksi

karviaispensasta jätin leikkaamatta.

Päätös pensaiden siirtämisestä on kypsynyt siihen pisteeseen

että se toteutetaan joko tänä syksynä vielä 

tai ensi keväänä viimeistään. Tai sitten kun ehtii.

Tilaa ja valoa on toisaalla kyllä riittävästi

eli paikka niille on löytynyt .

Alueen sijainti kartalla.
Suurempi kartta aiemmassa postauksessa.

Ainut harmitus asiassa on vain se että alue on tämän tontin

ainut multava kohta kasvimaan lisäksi, ja mielellään siihen istuttaisi jotain.

Aikojen alussa tässä oli kasvimaa,

ja alueen takana kasvihuone.

Tässä siis pähkäilen mitä tämän arviolta 1,5 aarin kokoiselle alueelle tekisin.

Ensiksi tuli mieleen tynnyrisauna, tai aitta.

Tähän paikkaan se sopisi mainiosti kun kaivokin on ihan lähellä.

Ja paikka on sopivan suojaisa.

Ehkä ei kuitenkaan jakseta alkaa sellaiseen revohkaan -

tänne hankalaan kohtaan kun ei ole suuremmilla koneilla mitään asiaa.

Toisaalta olisiko sille kovin paljon käyttöä..

Kaikenlaiset rakennukset ovat siis poissuljettuja, 

ja kasvitkin. Mitä jää jäljelle? Onpas vaikeaa..

Huvimaja (paviljonki) jo on, eikä sitäkään tarvitse. 

Jaa-a.. 

Sääli olisi jättää se metsän haltuun.

Yksi mahdollisuus tietenkin on että pidetään se

 toistaiseksi hoidettuna alueena, kunnes keksitään ratkaisu.

Elämä ei ole valmis tarina,

vaan jatkuva luonnos.

Pohjapiirustus puutarhasta

Olen monesti miettinyt että olisi hyvä tehdä pihamaasta jonkunlainen kartta. Suunnistamaan en ole aikonut, mutta olisi kiva tietää yläilmoista käsin mikä kohta  näyttää miltäkin. Kerrottakoon nyt heti että kaakkois-puoli alueesta  on ollut täällä jo ennen meitä, tosin ei ihan tuossa muodossa. Muu osa on meidän  uudisraivaamaa aluetta umpimetsästä 1980-luvun loppupuolella. Kuva kartasta alempana. 

Laitanpa tähän vielä katkelman yhdestä runosta mikä herätti ajatuksia (liittyy aiheeseen jollakin lailla). Runo kuuluu näin:

”Pian on kaunis puutarha valmis.

Oikeastaan puutarhassa

on jo paljon kasvamassa. 

Siellä on paljon sellaista

mitä ei voi nähdä tavallisin silmin.”

Oma puutarhani ei tule koskaan olemaan valmis, ja varmastikin monet muutkin puutarhaihmiset allekirjoittavat tämän. Parasta on kuljettu matka eikä määränpää. Näinhän se on.

Tämmöinen siitä kartasta sitten tuli. Ulkomuistista tein sen mutta muutaman kohdan kävin paikan päällä tarkastamassa. Raamit pihamaahan jäljensin Google-karttapalvelusta joten ääriviivat ovat oikein ja suhteessa toisiinsa.

Täytyy sanoa että oli melkoisen hankala tehdä. Ei ainoastaan puiden, vaan myös rakennusten etäisyydet ja sijainti ilmansuuntineen tuottivat suurimman päänvaivan. Ilmakuvasta näkyi vain epämääräinen pläntti metsän keskellä minkä tulkitsemiseen käytin aikaa. Tuohon karttaan on mahdoton saada kasvien nimiä, puutarhan osia, rakennuksia tai muutakaan kirjoitettua, edes koodikielellä koska kartta on kokoa A4.

Ehkä teen sen joskus jos pystyn, keksin tekniikan miten sen toteutan, vaikkapa jonakin kylmänä pakkaspäivänä tai marraskuun räntäsateessa. 

Kartta on nyt siis päiväykselle 31.7.2027.

Luulen että monikin kasvi - kierrettyään muutaman kerran paikasta toiseen - on nyt lopullisesti löytänyt paikkansa. Kai.

Hyviä kesäpäiviä kaikille!

Vaikka pian käännetään kalenterin lehti

elokuuhun,

kesä jatkuu!

Heinäkuun kuvia ja ajatuksia

 

Nyt on tämä linnunpelätin ollut yötäpäivää

hommissa sunnuntaista asti. Onpa aika tehokas, huomaan.

Toivottavasti linnut eivät totu tähän, tai ala rakastaa

valitsemaani radioasemaa.

Itselleni en kerää punaherukoita, mutta lapsille

pistän näitä pakasteeseen. Linnuille en halua puutarhan marjoja syöttää - niille on metsässä ruokaa kylliksi. 

Jos ei pidä varaansa, linnut saattavat syödä yhdessä päivässä kaikki punaherukkapensaat tyhjiksi. Jos on päivällä nälkäisiä, on myös yöllä. Karviaiset saattavat kadota yhdessäyössä, supiko asialla.. 

Sitten vielä muutama juttu..

LYHYT VAI PITKÄ, SEKÄ LUONNOKSET.   

Pohdintoja bloggaamisesta.

Idean tähän postaukseen sain Paperitarha-blogista (https://hannantupa.blogspot.com/2026/07/luen-jos-jaksan.html?m=1). Kyseistä asiaa olen itsekin aikaisemmin pohtinut. Kullakin tavalla on hyvät ja huonot puolensa. Vai onko? 

Onko pitkä postaus parempi vai lyhytkö on? Voisiko postata asian kerrallaan? Entä kommentointi, käykö sinullekin niin että eka kertaa lukiessasi pitkää postausta tulee mieleen kaikenlaista kysyttävää tai kommentoitavaa mikä unohtuu kun jatkaa lukemista? Silloin vastatessa täytyy palata taas tekstiin? Unohtuuko jokin asia minkä muistaa vasta sitten kun on julkaissut kommentin?

On mukavaa tehdä pitkä postaus, ainakin minusta. Kun  hyvään alkuun pääsee, on vaikea lopettaa. Joskus taas tekstiä ei vaan ala syntyä, vaikka aihe on kutkuttava ja kuviakin on varattuna. Väkisin ei tekstiä synny. Silloin tallennan aiheen luonnoksena ja jatkan kun siltä tuntuu. Julkaisemattomia vanhentuneita luonnoksia minulta löytyy paljon. Joissakin on vain otsikko minkä olen tallentanut postausaiheeksi.

Minulla luonnoksia löytyy 196 kappaletta, julkaistuja tekstejä on 660. En ole saanut aikaiseksi poistaa turhia luonnoksia. Haluatko kertoa kuinka monta luonnosta sinulta löytyy?

Lyhyt ja ytimekäs postaus on helppo lukea ja siihen on myös helppo vastata lyhyesti kun teksti on vielä hyvin  mielessä. Mutta siihen ei saa samalla tavalla omaa persoonallisuuttaan esille kuin pitkässä postauksessa ja se saattaa jäädä jollain lailla tunteettomaksi. Oletko samaa mieltä? Riippuuko kulloisestakin aiheesta, kannattaako tehdä lyhyt vai pitkä postaus? Olisi kiva jos kommentoisit. 

 

Vähän ja harkiten

Loistokärho ’Hagley Hybrid’

Metsäpuutarhani (alin osa puutarhasta) lajikevalikoima on vain noin kymmenen-viidentoista kasvilajin varassa. Eilen se täydentyi kahdella tutulla kasvilla, ja kahdella ihan uudella. Kun kävin taannoisella avoimien puutarhojen kierroksella mikä sisälsi vain kolme lähintä puutarhaa, yhdessä tunnistin kasvin jonka ehdottomasti olen halunnut omaan puutarhaani. Kasvi on varjoisan ja kostean paikan kasvi, täysikasvuisena melko suurikokoinen. Voi olla ettei se ole kovin hyvä peittämään rikkaruohoja alleen joten kitkemistä sen ympärillä varmasti on. Kasvi on nimeltään sormivaleangervo, kasvitieteelliseltä nimeltään Rodgersia aesculifolia . Laitoin sen aluksi kasvipankkiin ruukkuineen ja istutan heti kun ehdin. Kuvakaappaus alla (verkkokauppa.flor.fi). Ja niin - istutusohjeessa sanotaan istutusetäisyydeksi 50 cm. Itse laittaisin kuitenkin vähintäin  metrin etäisyydelle toisesta. Nyt laitan ne kuitenkin yksittäiskasveiksi joten saavat levitä niin suuriksi kuin tahtovat. 

Alapihan paviljongin uudet lattialaatat
 odottavat asennusta. 

Kaksi kappaletta kuunliljoja lähti myös mukaani. Nekin ovat menossa pihan perimmäisessä osassa olevaan kuunliljapenkkiin. Kukinta ei ole tässä penkissä pääosassa, vaan lehdet. Kukkivia vanhempia kasveja on tällä alueella ennestään suomentatar, kulleroa, kallionauhusta, lapinnauhusta, valtikkanauhusta, lumimarjaa, viisi pallotuijaa, idänvirpiangervoa, norjanangervo, koiranheisi, loistojasmiketta, yksi köynnöshortensia ja yksi syyshortensia. Kaksi kriikunapuuta lähtee koska se tekee maanalaisia versoja ja niitä löytyy joka puolelta. Keijuangervoa ja seppelvarpua löytyy myös. Myös alppiruusut ovat melkein itsestään selviä kasveja tämän oloiseen paikkaan. Niitä on kaksi. Tähän osaan puutarhaa ei ole muualta tuotu multaa, edes kukkapenkkeihin vaan kaikki on metsänpohjaan istutettu. Toki olen parantanut maapohjaa tuhkalla kasvilajeista riippuen.

Tämä on siis sitä parhaillaan remontin alla olevaa osaa, mitä järkeistän helppohoitoisemmaksi pikkuhiljaa.  Parin vuoden aikana olen saanut kaivettua rikkaruohojen alta esille kaikki kasvit, ja ovatkin hyvin lähteneet jatkamaan kasvuaan.  Kaksi pallotuijaa on huonossa hapessa, mutta sanotaan että sitä voi leikata ja se muutenkin korjaa itse itsensä. Viime vuosina alapihan rikkaruohottuminen ja jossakin määrin umpeen kasvaminen on aiheutunut ajan ja voimien puutteesta. Nyt ainakin toista näistä asioista pitäisi  löytymän ja tilanne helpottuu. Näinhän se elämä joskus menee.

Keskipihan kuunliljapenkki johdattaa
kärhöportin läpi alapihalle.

Kärhöportti puutarhan alimpaan osaan. Kuva otettu parisen
viikkoa sitten.

Oikeilla kasvivalinnoilla ja

oikeilla työvälineillä luulen saavani

pihan helppohoitoisemmaksi.

Sitä kohti siis. 

🍀🍀🍀