Hiljalleen laskeudumme tulevaan talveen

Palaan vielä hetkeksi syksyn kuviin ja tunnelmiin koska edellisestä postauksesta on lähes puolitoista kuukautta. Blogitilini oli jumissa kuvien osalta enkä viitsinyt lähteä tekemään postausta ilman kuvia. Nyt on kuitenkin asia selvitetty ja otetut kuvat ovat tallessa. 

Syksyn parhautta on luonnon antimet.

Kävimme ahkerasti sienimetsällä,

kantarelliä saimme yli oman tarpeen

ja haaparouskuja suolasin pyhäinpäivää

ja joulua ajatellen.

Monena vuonna metsäsienet olen korvannut 

herkkusienillä. Niistä saa kyllä suunnilleen perinteisen

sienisalaatin maun kunhan pitää niitä viikon, pari suolassa

samoin kuin itse kerättyjä sieniä.

Ensimmäinen syksyn neuleista oli jämälangoista tehdyt säärystimet.

 Lämpöinen 100% villa lämmittää nilkkoja niin mukavasti.

Daalia Cafe Au Lait.

Mielestäni kukkien kuningatar.

Daaliat siirsin jo  lokakuun alussa talvetukseen.

Yhden viikonlopun marja- ja sienisaalis.

”Metsä on todellakin ollut ihmisen ruoka-aitta halki historian, ja se tarjoaa edelleen valtavan määrän puhtaita, ravintorikkaita ja ilmaisia raaka-aineita. Suomen luonto ja jokaisenoikeudet tekevät metsän antimien hyödyntämisestä poikkeuksellisen helppoa.”

Kuukausimansikasta riittää satoa

 myöhäiseen syksyyn saakka.

Etualalla kuukausimansikat, 

takana valmiit porkkanapenkit

 ja yksi valkosipulipenkki ensi kevättä varten.

Puolukkaa, omenaa, vihannessäilykkeitä, sieniä.

Tänä vuonna olin muita vuosia ahkerampi.

Tänä vuonna sain hyvän porkkanasadon,

kiitos kuuluu jo edellisenä syksynä kylvetyille siemenille.

Tai siis minulle kun viitsin ne laittaa ”ajoissa”. 

Puolukkapullia maakellarin sivustalla kasvaneista puolukoista. 

Ei ollut pitkä matka käydä niitä poimimassa. Alle 10 metriä. 

Mansikkapenkki ensi kevääksi valmiina.

Olisin voinut jättää taimet kasvipankkiin

mutta ajattelin sitten että ovathan valmiina ensi keväänä

kun kuitenkin ne jonnekin olisi istutettava.

Perunamaahan ei suositella näitä istutettavan

mutta siellä ne nyt kuitenkin ovat ja pysyvät.

Tiedän - tautiriski olemassa.

 

Pieniä viipurinrinkeleitä.

Kaikkea pitää kokeilla paitsi…

no jääköön sanomatta.

 

Muikkukukkoa, nam.

Tässä uuniin menossa pötkyläksi muotoiltuna.

Tämän kokoinen n. 4 kilon painoinen kukko

oli uunissa reilut 6 tuntia.

 

Sain kourallisen kelloköynnösten siemenkotia.

Keväällä nähdään itääkö näistä yksikään siemen.

Kirjoneulemyssy itselle. Taas väheni pari kerää

lankaa varastosta.

Taas pullaa, tällä kertaa dallaspullia.

Tyttärelle sukat. Joskus joutuu pohtimaan kunnolla

eri väriyhdistelmiä ja lankojen riittävyyttä. 

Tämmöiset tällä kertaa.

Tässä vasta puolet lankanöttösistä.

Ihan vielä ei pääse uusille lankakaupoille 🥹

Salaa ja nopeasti olen kyllä vilkuillut kauppojen lankatarjontaa.

Tyttärentyttärelle iloiset sukat.

Viimeksi näytin kuvan keskeneräisestä aidasta.

Nyt on aidan tukipuut tasoitettu ja päät suojattu.

Hyvä homma ja tulipa tehtyä viimein.

Koska tunnustaudun 100% introvertiksi, tuli mieleeni googlata introvertin mieluisin kuukausi vuodesta - vaikka sen kyllä helposti arvasinkin. Alla oleva lainattu teksti kertoo sen sanoin paremmin kuin minä sen olisin osannut muotoilla. Näin siis introvertille vuoden paras kuukausi on usein marraskuu. 

" Marraskuu tarjoaa täydellisen yhdistelmän tekijöitä, jotka tekevät siitä introverttien luvatun kuukauden:

Sosiaalinen hiljaisuus: Kesän juhlaputket ja syksyn harrastusten alkamiskiireet ovat ohi, eikä joulukuun pikkujoulusesonki ole vielä täysillä käynnissä. Kutsuja ja sosiaalisia paineita on minimaalisesti.
Täydellinen kotoilusää: Harmaus, vesisade ja pimeys antavat sosiaalisesti hyväksyttävän syyn pysytellä sisätiloissa. Kukaan ei kysele, miksi olet vain kotona.
Sallittu vetäytyminen: Ulkona liikkujia on vähän, joten jopa kaupungilla tai luonnossa saa kävellä omassa rauhassaan ilman ylimääräisiä ihmiskohtaamisia.
Tunnelmointi: Marraskuu on villasukka-, kynttilä-, kirja- ja teekauden kulta-aikaa, jolloin oman akun lataaminen onnistuu parhaiten ilman huonoa omatuntoa.

Kunniamaininnan saa usein myös tammikuu, jolloin joulunpyhien sosiaalisen pakon jälkeen maailma hiljenee taas hetkeksi ja antaa tilaa omille ajatuksille.”

Tähän onkin hyvä lopettaa tämänkertainen postaus ja siirtyä vaikkapa tuonne olohuoneen sohvalle kutimen ääreen. Mukavaa, leppoisaa syksyn jatkoa kaikille!

Ja ps. Kun katsoin edellistä postausta, se olikin paljolti samanlainen kuin tämä mutta olkoon :D