Tämän kevään siementilaukset on nyt tehty, osa saapunut ja loput matkalla. Tilasin tänä(kin) vuonna kolmesta eri paikasta, koska mieleisiä lajeja en saanut pelkästään yhdestä. Siemenvarasto on inventoitu, ja sieltä vanhentuneet ja loppuun käytetyt siemenpussukat poistettu. Paljon on myös semmoisia lajeja, mistä en ole varma kylvänkö edes, mutta kulkevat mukana kuitenkin muistuttamassa itsestään.
Kerron tuossa alhaalla mietteitäni koskien kesäkukkien kasvatusta, ja syitä miksi valitsen juuri tiettyjä lajikkeita. Kuvat kevennyksenä tekstiin, kaikki itse kasvatettuja siemenestä ja joukossa voi olla vanhempiakin kuvia kuin viime kesältä. Merkitystä ei ole sillä, ovatko nämä oikeassa järjestyksessä, kunhan asiat tulevat mainituiksi. Siispä:
Koska olen kasvattanut kesäkukkia useina vuosina, minulle on kertynyt joitain vaatimuksia, mitä
toivoisin kukilla olevan.
Tärkein on se, että ne ovat kasvatettavissa itse, omien resurssien puitteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään sen suurempia vippaskonsteja, esim. kasvatus/kukitushormoneja ei käytetä. Mukaanlukien juurrutushormoni, jota uteliaisuuttani kokeilin viime vuonna, mutta en saanut sen ihmeempiä tuloksia aikaan. Tuntui vaan että rahat meni hukkaan. Ne, mihin sitä kokeilin, olisivat varmaan juurtuneet ilmankin, mene ja tiedä. Sitä ei kuitenkaan käytetä kasvien kasvamiseen, vaan lisäämiseen latvapistokkaista. Tästä voi olla muutakin tietoa, mutta minä olen ymmärtänyt asian näin. Muistelen kuitenkin jotain semmoista, että juurrutushormonia voi käyttää koulintaan, mutta aine on senverran kallista että sillä hinnalla ostaa vaikkapa kymmeniä siemenpusseja. Jos mikä kukka ei kotikonstein suostu kasvamaan, yritetään seuraavana vuonna uudelleen tai vaihdetaan lajiketta. (Kotikonstit = idätys aluksi ensimmäisillä siemenillä kylppärin lattialla, siitä sisätiloissa kasvatus kunnes ne ja myöhemmät taimet kasvatetaan kasvatushuoneessa missä on myös talvetettavat kasvit. Sieltä taimet kiikutetaan kasvihuoneeseen lyhyeen kasvatukseen joskus toukokuun alussa ja sieltä sitten ulos. Kukat kasvatetaan näppituntumalla vanhoja kokemuksia hyväksikäyttäen.)
Toinen kriteeri on koko kesän kestävä kukinta. Tämä vaatimus karsii jonkin verran valikoimasta pois, siksi ne vanhat tutut - petuniat, samettikukat, pelargonit, ahkeraliisat sun muut ”peruskasvit” pitävät pintansa vuosi vuodelta yhä itsepäisemmin. Onkohan niin että miksi sitä hyvästä luopuisikaan? Varsinkaan kun ei kyllästymisen merkkejä ole ilmassa. Luulen kuitenkin että keltaisten samettikukkien kohdalla alkaa piankin tulla kyllästyminen. Siitä pääsenkin seuraavaan kriteeriin :
Kolmas kriteeri on väri. Keltainen väri on vuosien saatossa alkanut kyllästyttää, ja sininen ja valkoinen alkavat enemmän miellyttää silmää. Vaikka keltainen/oranssi samettikukka on kaikin puolin (sopii jokaiseen muuhun vaatimukseen ylhäällä tekstissä, ja alhaalla) sopiva, olen alkanut etsiä samettikukasta eri värejä. Nyt onnekseni löysin samettikukasta punaisen lajikkeen, jota ensimmäistä kertaa ajattelin kokeilla tänä vuonna. Nähtäväksi jää, onko sävy juuri oikea, kuvissa kun ei kukkien väri aina vastaa sitä mikä se oikeasti on. (Myöhemmin kerron sitten kuinka kävi, olinko tyytyväinen.)
Väri ei kuitenkaan ole niitä ehdottomampia vaatimuksia, koska eri värien sommittelulla saadaan kuitenkin ne värien parhaat puolet esiin. Väriympyrä on myös oiva apu suunnittelussa - vastakkaiset värit luovat kontrastia ja rinnakkaiset harmoniaa.
Neljäs kriteeri on helppohoitoisuus. Koska Suomen kesä on lyhyt (ja nykyään aika arvaamaton säiden suhteen) on kasvien oltava helppohoitoisia jotta aikaa jää muuhunkin elämiseen kuin jokailtaiseen kukkien nyppimiseen tai vesiämpäreiden kanniskeluun. Sehän tiedetään että valtaosa kukkasista lopettaa kukintansa, jos jo kukkineita kukkasia ei poisteta kukkavarsineen. Se on minusta aika työlästä, ja sitäpaitsi ainakin petuniat ovat sen verran tahmaisia käsitellä jotta käsienpesulle tekee mieli poiston jälkeen. Jotkut kukat tarvitsevat saksien apua, enkä minä ainakaan kuljeskele pihamaalla aina leikkurit tai sakset kädessä.
Helppohoitoisuuteen kuuluu myös kastelu, mutta siihen voi vaikuttaa hyvinkin helposti. Esim. käytetty multa, katteen käyttö myös ruukkuistutuksissa, saviruukkujen välttäminen runsaasti vettä vaativilla kasveilla, kastelukiteet (en ole kokeillut) sekä kasvin sijoituspaikka vesipisteeseen nähden. Myös aluslautasen käyttö vähentää kastelukertoja. Nämä asiat nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.
Viides kriteeri voisi olla kukan kestävyys säiden suhteen. Koska viime kesinä pihamaan kasvit ovat nähneet lähes kaikki mahdolliset sääilmiöt kovista trombeista rakeisiin ja pakkasiin, ei kasveja voi ajatella ennalta suojaavansa mitenkään. Harso tietysti on, mutta sekään ei pelasta ihan kaikelta ja ruukkujen sisälle-ulos -rumbaa ei kestä kenenkään hermot eikä varsinkaan aika. Mieli tekee kuitenkin laittaa kaikkea kaunista kasvamaan, joten eri lajeista kannattaa poimia juuri ne kestävimmät. esim. erittäin suurikukkainen Petunia Prism Blue tai kerrottu petunia Petunia Cascade Orchid Mist ei pärjää ollenkaan niin hyvin "normaalissa myrskyssä" kuin petunian minikukkainen esim. Million bells muoto. Koska säitä nyt ei voi muutamaa kuukautta aikaisemmin tietää, voi luottaa onneensa tai valita kertakaikkiaan kestävimpiä lajeja.
Yksi kriteeri vielä voisi olla omavaraisuus, mitä en ole käyttänyt kovinkaan laajalti. Koska siemenet maksavat maltaita, se olisi aika kannattavaa touhua ainakin niiden kukkasten osalta, mistä niitä suht helposti saa otettua. Mainitsen esimerkkeinä samettikukan, ahkeraliisan, kehäkukan, keijunmekon, mustasilmäsusannan, ehkä kelloköynnöksenkin. Vihanneksista lajeja löytyy oikein runsaasti, esim. peruna tietysti, tomaatti, paprika, omenakin :) Olisikin ihanteellista, jotta siemeniä ei tarvitsisi ostaa ollenkaan, vaan kaikki olisi omasta takaa. Lajejakaan ei tarvitsisi olla runsaasti, kunhan vain tietäisi että kukkaset ovat vuosikertakukkasia, alkaen vuodelta se ja se :D Tätä kriteeriä voisin joskus tulevaisuudessa käyttää.
Tämmöisiä pohdintoja tuli nyt, heti vuoden alussa kun ajatukset ovat jo kesässä. Kiitän kaikkia lukijoita mielenkiinnosta, kiva kun jaksoit lukea loppuun asti ja toivottavasti tästä oli jollekulle jotain hyötyä. Itse palaan varmasti tähän postaukseen vielä kesää kohti mennessä, onhan täällä itsellekin monia asioita muistutukseksi, jos kylvöt alkavat lähteä lapasesta ;DD
Vielä ei varsinainen kasvukausi tietenkään ole alkanut, mutta muutamia varaslähtöjä olen jo tehnyt. Kuinka kummasti pienenpienen taimikoukun näkyminen mullasta saa mielen virkeäksi, vuosi vuodelta sama juttu :D
