Tänään urakoidaan oikein kunnolla.
Nyt olisi aikomus höyryttää neljästä ämpärillisestä mustikoita
mustikkamehua. Mehua ei siis keitetä missään vaiheessa. Pakastan sen heti jäähdyttyään.
Mehut juodaan sydäntalven aikaan tuoremehun tapaan ilman sokeria, aamushottina, ei janojuomana.
Mehulinkokin minulla on mutta ei ole halua siivota
koko keittiötä sen valmistamisen jälkeen.
Olen päättänyt etten lähde tästä mehustuksen lähettyviltä mihinkään
huitelemaan vaan vahdin mehustinta ja istun tässä kuin tatti.
Nyt on hyvä tilaisuus päivittää blogia kun ei aina ole ehtivinään.
Aitaprojekti etenee hiljalleen.
Olen saanut raivattua aidan kulmauksesta metsän puolelta
tuoksuvatukan ja viitapihlaja-angervon.
Kaksi syyshortensiaa ostin ja istutan aidan taakse paviljongin seinustalle.
Terttuseljan jätin koska sitä ei ole (vielä) julistettu virallisesti vieraslajiksi.
Valkosipulista sain runsaan sadon.
Tänä vuonna sipuleista tuli kookkaampia kuin koskaan.
Syynä on se että rohkenin lannoittaa niitä runsaasti.
Hämmästyin kyllä kuinka vahvan maan ne tarvitsevat.
No, oppia ikä kaikki vaikka näitä olen kasvattanut jo vuosikymmeniä
mutta lienen panostanut niihin liian vähän. Tunnustan.
Sipuleista vähänkään irronneet kynnet laitetaan maahan syksyllä ja muut syödään.
Tämä on hyvä neuvo.
Ei kuulunut Tarzan-tomaatin puolelta viidakkohuutoja.
Ei tarvitsekaan koska tomaatti osoittautui melko mauttomaksi.
Eli ei jatkoon.
No, siemeniä kyllä jäi niin voi ensi vuonna kokeilla
yhdellä taimella josko sitten maku olisi parempi.
Joskus käy niin että tomaatit maistuvat erilaiselta eri vuonna.
Paras tomaattilajikkeeni on edelleenkin ”Rosella”.
Sen siemeniä sain keväällä Kivipellon Sailalta,
koska ne olivat nettikaupoista loppuneet.
Neljästä kesäkurpitsasta olen saanut runsaan sadon
kuten arvata saattaakin.
Olen tehnyt mm. kesäkurpitsakeittoa ja leiponut mustikka-kesäkurpitsakakkua.
Pakasteeseen sitä on mennyt myös lohkoina ja viipaleina.
Kuvan kesäkurpitsan koko olisi ihanteellinen,
mutta jostain syystä ne tahtovat hupsahtaa ylisuuriksi.
Kaikenlaiset ääri-ilmiöt säässä laitan ilmastonmuutoksen piikkiin.
Täällä on tänäkin kesänä ollut hurjan kuivia sateettomia kausia,
ja sitten kun vettä on tullut, on sitä tullut kunnolla.
Runsas veden tulo kuivan kauden jälkeen aiheuttaa porkkanan halkeamisia.
Haljenneet porkkanat ovat myös käyttökelpoisia,
kunhan ne huomaa ajoissa.
Tai niin, eihän niitä voi huomata mullan alta
mutta kun huomaa niin käyneen, olisi ne tietenkin hyvä käyttää hetimmiten.
Tässä valmistui porkkanasämpylöitä.
 |
| Dahlia Mom’s Special |
Daaliat ovat syksyn katseenvangitsijoita.
Alimman daalian kukan halkaisija on 30cm.
 |
| Mustikkamehu on terveellistä eikä sisällä mitään lisäaineita. |
Minäpä jatkan täällä pihamökissä höyrymehun tekoa. Vielä tässä hommassa menee useampi tunti. Toivottelen sinulle oikein mukavaa elokuun loppupuolta!
Ps. Lisäys myöhemmin illalla.
Tämän verran sain mustikkamehua. Kaikki tämä on ekstraa tämänvuotisen runsaan mustikkasadon myötä koska marjoja syömme - tai ainakin minä syön - jo muutenkin hyvinkin runsaasti joten vitamiineista ei todellakaan tulee pulaa tuon höyryttämisen takia.
Kaivoitko tuoksuvatukan ja viitapihlaja-angervon kokonaan pois? Siinä on ollut iso urakka. Viitapihlaja-angervohan ymmärtääkseni pitääkin haitallisena vieraslajina kaivaa.
VastaaPoistaKyllä sitä kannattaa muutama tunti istua läppärin äärellä mustikkamehua keittämässä. Onpa sitten talvella omaa tuotantoa käytettävissä. Minäkin keitän esim. herukat mehuksii pakastimeen, enkä laita niihin lainkaan sokeria. Siten voin käyttää mehun vaikka kiisseliksi ja lisätä sokerit ja mausteet käytän mukaan.
Kauniita daalioita. 30-senttinen on jo varsin uhkea nähtävyys.
En saanut kokonaan, vaan täytyy varmaan pikkuhiljaa uusien versojen ilmestyessä leikata, uutterasti ja valppaana olla. Juuret kun olivat jopa luikerrelleet ojassakin. Arvaa pysyinkö kokonaan läppärin äärellä. Kävin mm. pakastamassa paprikoita, mittaamassa daalian kukan, postilla ja pikaisesti syömässä kanakeittoa. Samoin puhdasta vettä hain kotoa mehumaijaan. Eli 70-prosenttisesti pysyin hollilla.
PoistaVoi olla että noin keitettäessä häviää c-vitamiinissa mutta jos ei kerää eikä keitä, ei saa vitamiineja sitäkään määrää. Näin minun logiikalla.
Mehuihin ehtii kyllä lisätä sokeria sitten myöhemminkin. Kellarimehu sitä kyllä tosin vaatii, mielestäni.
Tuo daalia on kyllä ihan järkyttävän kokoinen, valokuvasta sitä ei voi päätellä.
Olet sitten harjoittanut multitaskaamista. Harvoin minäkään yhden asian äärellä koko aikaa pysyn. Mieleen nousee sitä ja tätä, mutta päätehtävä tulee yleensä hoidettua.
PoistaAjattelen samoin; säilömättä jäisi viimeisetkin vitamiinit saamatta. Totta, kellarimehu vaatii sokerin.
Niinpä. Paikoilleen jämähtäminen on vaikeaa varsinkin silloin kun niin itse päättää. Ehkä joskus marraskuussa sitten. Aina ei voi elää oppikirjan mukaan, joskus on lupa tehdä fiilispohjalta kuin minä nyt noiden mustikoiden kanssa. Talven vitamiinit kyllä tulee saatua muutenkin. Elämässä saa olla myös sokeria. (Pieni oma keksimäni aforismi tähän lopuksi)
PoistaOnpa siellä ollut hyvä mustikkasato, kun ihan sait sitä mehuksi saakka, varmasti hyvää! Keitin viinimarjat ja nyt ovat pulloissa menossa kellariin ja sokeria laitoin. Pakastin puolet, ne menee pojan perheelle ja laitoin siihenkin sokeria. Sinulla onkin ollut melkoisia työmaita! Nuo juurakoiden kaivaminen on totista hommaa ja ne vain luikertelevat niin, että vaikea niitä on kaikkia saada aina kaivettua, mutta sitten vaan näivetetään. Samaa minulla on yhden ruusun kanssa.
VastaaPoistaVai ei ollut Tarzan oikein nimensä veroinen, Rosella on aivan ihana ja hienoa, että se on tuottanut satoa! Meilläkin se katoaa saman tein, kun keittiöön tuon, aromikas hyvä tomaatti! Jäin haaveilemaan noita porkkanasämpylöitä, täytynee leipoa, kun isoa uunia alan lämmittämään. Meillä kesäkurpitsa on tuottanut hyvin satoa. Osa ollaan jo syöty, muutamaa kasvatan isoksi. Tyttärellä halla vei heinäkuulla taimet eli sinne ovat kurpitsat menossa, pienempiä olen ottanut mökille ja muurikalla paistellut monituisen kerran ja sillain isäntäkin kesäkurpitsaa syö.
Todella upeat daaliat sinulla! Kasvatan itse pienempikukkaisia lummedaalioita, ne pysyvät meillä paremmin pystyssä.
Kaikkea hyvää sinulle Ystäväni!
Keräsimme kaikkiaan 8 ämpäriä mustikoita, ja nyt meni mehuun 4. Saapahan talvella käyttää huolettomammin ettei heti lopu. Niitä kyllä menee! Nyt on sokeri edullisempaa kuin talvella, joten siinä mielessä kannattaa. Ei kai mehu edes säily kellarissa ilman sokeria, luulen.
PoistaJuurien kaivuu on mahdottoman työlästä, mutta onpa tuolta joskus kaivettu kurtturuusu ja juhannusruusukin aikoinaan pois. Niillä on tunnetusti ihan mahdottomat juuret. Meillä puutarhassa tapahtuu - jotkut kasvit ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan. Pioniakin alapihalla aikoinaan oli, samoin ukonhattua. Voi olla että Rosella tulee jäämään vakiotomaatiksi, ja joku helppo Moneymaker kaveriksi. Emme tarvitse suuria määriä lajikkeita. Onpa harmi jos jossain halla vierailee jo heinäkuussa! Suomen kesään mahtuu vaikka minkälaista säätä vaikka on niin lyhyt! Tänä vuonna laitoin ajoissa tuet daalioille, mitä en aina tule tehdyksi. Daalian kasvatus lienee pitkäjänteistä hommaa, siemenestä laitettuna. Kiitos Saila - sinulle myös!
Wau miten runsas ja syksyinen postaus. Ihan tuli tuoksumuisto liedellä kiehuvasta MehuMaijasta 💖💖💖
VastaaPoistaKiitos. Syksyssä ja mehunkeitossa on aina oma tunnelmansa. Vanha kunnon MehuMaija on palvellut monta kymmentä vuotta minullakin! Alkuperäinen oli alumiinia..
PoistaMehumaijan äärestä ei kannatakaan poistua ainakaan kovin pitkäksi aikaa mihinkään. Helposti loppuu joko vesi alakattilasta tai mehut pääsevät tulvimaan yli. Sinulla kyllä näytti olevan sen verran suuri kattila valmiina, ettei sen ihan heti pitäisi täyttyä. En ole itse mehustanut tänä vuonna yhtään marjaämpärillistä. Viimevuotista herukkamehua oli vielä pakastimessa pari pullollista. Meillä juodaan aika harvoin mehuja eikä kiisseleitäkään tule kovin usein tehtyä. Vanhemmiltani on luultavasti tulossa tänäkin vuonna niin paljon omenamehua myös meille, että se riittää täyttämään meidän perheen mehukiintiön koko vuodeksi.
VastaaPoistaOnnea tuoksuvatukan ja viitapihlaja-angervon hävityksestä! Kokemuksesta tiedän, että kumpikaan ei ole helppo nakki ja niiden kanssa saa taistella ihan tosissaan. Toivottavasti teillä antoivat periksi helpommin kuin täällä.
Komeaa valkosipulisatoa olet saanut. Valkosipuli tosiaan tarvitsee aika vahvan maan kasvaakseen suureksi. Tasaista kosteuttakin se kaipaa ja ilmeisesti sen vuoksi meillä tuli niistä tänä vuonna ennätyksellisen kookkaita. Sadetta tuli sopivasti pitkin kesää ja tänä vuonna valkosipulit olivat lavakauluksen sijaan maassa, mikä selvästi oli niille hyväksi. Oliko teillä sipulikärpäsistä riesaa?
Nam, porkkanasämpylöitä! Ihanat daalia. Tuo alimmainen on huikean suuri. Toivottavasti ei tule mitään kaatosadetta reippaan tuulen kanssa sen riesaksi. Noin suuri kukka ei varmaan sellaista kestäisi kaatumatta?
Aurinkoista loppuviikkoa!
Aika nopeasti vesi vähenee alakattilasta, ja äänestä sen kyllä tuntee milloin se on loppunut. Suuri kattila on tarpeen kun keittää kellarimehua. Silloin sokerin lisäyksen jälkeen kuumennan mehun, mustikkamehua en kuumenna. Minä teen marjaruokia, se on perua lapsuudenkodista. Marjoja syödään silti suurin osa sellaisenaan. Tuntuu että pihlaja-angervo on todella sitkeä, ja sitä on paljon vielä ja monessa kohtaa. Kukaan ei puhunut 1980-90 -luvuilla vieraslajeista silloin kun mekin puutarha laitettiin. Minä olen luopunut lavakauluksista kuivuuden takia. Vettä ei tunnu koskaan tulevan taivaasta silleen sopivasti. Ei ole koskaan ollut sipulikärpäsiä. Ensi viikosta alkaen sateet lisääntyvät, ja tulee varmaan syksyn tuntu. Daaliat on kerrankin tuettu ajoissa hyvin joten paras olisi pysyä pystyssä. Kiitos sinulle Minna ja mukavaa viikonlopun jatkoa!
PoistaPaljon tuli mustikkamehua, nam:) Todella kauniita daalioita ja miten suuria! Siellä on ahkeroitu monella saralla.
VastaaPoistaJestas mikä määrä mustikkamehua.... ja muutoinkin satoa. Vitamiineja riittää pitkäksi aikaa, mitenhän daalian kauneutta saisi jemmaan? Sielun silmiin jäi kyllä.... kiitos!
VastaaPoistaMustikoita jäi metsään vielä valtavasti - harmitti kun ei ehtinyt keräämään kaikkea. Käytän marjoja monella tavalla ja jos toisessa kohtaa vitamiineissa häviää, toinen korvaa sen.
PoistaValokuvaus on varmaan ainoa daalian kukintaa säilövä keino.