Puikoilta pudonneet tänään, eilen ja toissapäivänä

Täytyy nyt heti aluksi selventää tuota otsikkoa mikä on lähinnä kuvaannollinen.

Tänään tarkoittaa tämän vuoden alkua. Sen jälkeen tulee pitkä, pitkä harppaus taaksepäin niihin vuosiin kun nyt jo nelikymppiset tyttäremme olivat pieniä, eli eilen. Toissapäivä tarkoittaa matkaa jo lähes historialliseen aikaan - yli viidenkymmenen vuoden päähän. Siis puolen vuosisadan päähän. Eli jonkinlainen aikamatka on kyseessä. Kerrottakoon nyt ensin selvennykseksi se että tämän päivän, eilisen ja esihistoriallisen aikakauden välissä on myös tuotteliaita vuosia mutta niihin en puutu nyt tässä postauksessa.

Aikako on vienyt tältä vauvan lapaselta
kämmenosan? Varmaan kulunut puhki 
ja on ollut tarkoitus neuloa uusi.
On jäänyt tekemättä. Vuosi on 1984.

Tällä kertaa postauksen idea tuli siitä, kun etsin säärystimiin mieleistäni kuviota. Muistin tehneeni joskus aikaisemmin erään kivan mallin ja lähdin  varastoon etsimään vaatekappaletta, mihin kuvio oli neulottu. Laatikossa, missä se oli, oli myös muutamia muita vanhoja neuleita mitkä toin sisälle ikään kuin fiilisteltäviksi, tiedättehän. En ollutkaan pitkiin aikoihin käynyt läpi vanhoja tallessa olevia käsitöitäni. Tässä postauksessa niitä on nyt vain muutamia esittelykelpoisia mitkä otin esille.

Tänään

Säärystimiä itselle ja yhdelle lapsenlapsistani

Villasukkia lapsenlapsille

Nämä säärystimet putoavat puikoilta ihan pian.

Yllä olevissa kuvissa tämän alkuvuoden aikana tehtyjä neulomuksia.

Eilen

Alhaalla käsitöitä vuodelta 1983-84 jolloin esikoistytär oli vauva. Silloin kotityöt hoituivat vauhdilla ja sitten lasten nukkuessa pääsivät puikot heilumaan. Olin kyllä innokas käsitöiden tekijä, ja onnekas kun sain käyttää luovuutta  omien lasten tarpeisiin. Elämäni parasta aikaa, kuten arvata saattaa.

Yksityiskohta lapasesta

Itse suunniteltu villapuku

Ylempi villapuku Eevaneule-lehdestä hieman muunneltuna 1984. Punaisen villapuvun suunnittelin itse. 

Kuvio löytyi villanutusta
ja myssyn reunasta.
Kopioin sen ruutupaperille
säärystimien tekoa varten.

Vauvan päällä olevaa punaista villanuttua ei enää ole 

joten laitoin tähän kuvaan sen tilalle toisen.

Toissapäivänä

Sitten tulee se historiallinen aika, jolloin osasin jo sujuvasti neuloa - jopa sen monelle koululaiselle ongelmaksi muodostuneen sukan kantapäänkin. Ensimmäisen kirjoneuletyöni sinivalkoisen slipoverin tein koulun käsityönä 12-vuotiaana. Elettiin vuotta 1974. Tarkistin tiedon sen aikaisesta luokkakuvasta, missä tuo kyseinen neule oli yllä. Tämän postauksen lopussa käsitellään valokuvaamisen hyötyjä, mutta nyt on nähty että kuvatkin voivat kadota yhtäkkiä olemattomiin. Niin kävi minulle kyseisen valokuvan kohdalla juuri äsken. Katosi kuin tuhka tuuleen. Odotan sen pomppaavan jostain yllättävästä paikasta silmieni eteen. 

Ja sitten pari neuletyötä maailman turuille kadonneista neuleista, menee kategoriaan ”Muistot vain jää mutta onneksi  lehdet minkä ohjeilla ne on tehty, ovat tallessa."

Lämpöinen hihasta hihaan neulottu 
palmikkokuvioinen pusero 100% villaa.
Eevaneule-lehti 1975

Lapaset jollaiset tein yläasteella
koulun käsitöissä.
Kirjasta
Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat.

Marie Kondo kehottaa tavaroiden säästämisen sijaan ottamaan valokuvan tavaroista mutta minä haluan säästää ainakin itse tekemäni (isommat) vaatekappaleet, jos suinkin ne ovat kohtuukuntoisia. Täällä blogissa niiden kuvat säilyvät kyllä, ja kun tänne on vuosien kuluessa tullut ”säilöttyä” muitakin asioita mitä on mukava itsekin joskus lueskella. Tämmöinen postaus tällä kertaa. Oli mukava muistella mennyttä aikaa neuleiden muodossa.

Lopuksi Marie Kondolle terveisiä: Valokuvatkin voivat kadota. Muistikuvia ei voi katsoa - eikä hypistellä. Niistä puuttuu se jokin.