Haastevastaus

 

Tämmöinen on Repolaisen lokakuun haaste. Eipä ole ihan yksinkertaisen helppo tämäkään, mutta hyvä onkin jos se pistää miettimään. Kokeilenpa siis ylintä vaakariviä ensiksi.

Porkkanan ja tillin siemenet menossa 
kylvöön ennen talven tuloa.

 

Lapsena aika kului jostain syystä hitaasti. Lisäksi kesät olivat myös lämpimiä ja aurinkoisia. Mutta oliko näin sittenkään?… Varmaa on ainakin se, että nyt vanhempana aika kuluu nopeasti. Siitä on todisteena se ettei (mukamas?) ehdi tehdä mitään. Tai enemmän pitäisi ehtiä kun aika ei riitä mihinkään. Onpas monimutkaista mutta se on varmastikin näin ;)

Juuri uunista otettuja voirinkeleitä

Leipomani voirinkelit ovat juuri uunista otettuina kovia.

  Tai oikeammin kovahkoja. Leivonnaisissa kuitenkin käytetään termiä ”rapeita” - kunnes niiden pinta muovipussiin pakattuna tai leivinliinan alla muuttuu pehmeäksi.  Ovat muuten äärettömän maukkaita, helppoja tehdä ja mitä mainiointa kahvileipää jos ei halua sokeripitoisia kahvileipiä syödä. Leivonnaisiin käyttämästäni voimäärästä en nyt mainitse mitään. 

Laitoin kokeeksi keittiön ikkunalaudalle kasvivalon koska toin siihen
ulkoa maljaköynnöksen taimen. (Ei kuvassa)

Tähän vuodenaikaan valoisa aika päivästä lyhenee pitkin harppauksin. Vastaavasti pimeä aika tuntuu lisääntyvän vielä pidemmin harppauksin. Vähän liian pitkin, olen sitä mieltä. Kuvan kasvivaloon laitoin ajastimen eli päivällä se on päällä ja yöksi sammuu itsestään.

Lähtipä tämä haaste etenemään nyt helposti, siispä kokeillaan onko jatko yhtä sujuvaa.. Otetaanpa vielä toinen vaakarivi ja toivotaan ettei aasinsiltoihin tarvitse turvautua. 

Nyt ei taidakaan kuvaa tulla, sillä pääni on aivan tyhjä tuon pyydetyn sanan kohdalla. Sensijaan pää on aivan täynnä kaikenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita. Nettiä selaamalla löytää todella paljon hyviä käsityö- ja askarteluideoita ja vinkkejä joita tekisi mieli aloittaa toteuttamaan heti.Yritän kuitenkin edetä 

tärkeysjärjestyksessä kaikkien lukuisten päähänpistojeni kanssa.  Paheenani onkin aina ollut hyppiminen asiasta toiseen, vähän niinkuin fiiliksen mukaan. Sen haasteen kanssa kun oppisi elämään..

En kuitenkaan useinkaan jätä asioita kesken eli tulevat ne kyllä jokseenkin tehdyiksi aikanaan.

Viimeisin hutiostos

Kun tuossa edellä kerroin netin selaamisesta, voi siellä käydä myös ostamassa kaikenlaista, kuten tiedätte. 

Joitakin ostoja tulee tehtyä vähän kuin arpapelillä eli varsinkaan kun vaatteita tai kenkiä ei voi sovittaa, vaan ostos on tehtävä tuotetietojen tai oman arvion mukaan. Vaikeimmin arvioitavia ovat mielestäni kengät. Kuvassa olevat ostin alkusyksystä hameen kanssa pidettäviksi mutta kotona sovittaessani huomasin että varren suu oli aivan liian suuri. Palauttamaan en alkanut vaan jätin asian mietintään. Onneksi ne voi myydä kirpputorilla, mutta tappiotahan tässä kaupassa tietenkin tuli eikä ihan alkuperäistä hintaa kehtaa kengistä pyytää. Tarinan opetus oli se että ainahan mittoja voisi nettikaupassa kysellä vaikka ihan viestillä. Mielelläänhän myyjä vastaa.

Sokeri ja suola. Maito ja piimä. Mies ja nainen. Kissa ja koira. Hevonen ja lehmä. Siinä sanaparit joita olen joskus leikilläni arvuutellut ovatko ne toistensa vastakohtia. (En malttanut kuitenkaan olla käymättä kysymässä tekoälyltä kuinka asian laita on tuon ensimmäisen kohdalla. Itse laitan oikein mielelläni em. sanaparit vastakohdiksi, ja varsinkin tämmöisessä leikkimielisessä haaste-tehtävässä. Mahtavaa Repolainen kun sinäkin teit niin!) Nyt taidankin mennä mistä aita on matalin. Tässä tulee nyt se aasinsilta mistä itseäni varoittelin, joten..

Olen innokas leipomaan, ja etsimään uusia ohjeita ja leipomisvinkkejä. Yksi syy on siinä että haluan pitää lisäaineiden määrän minimissä sekä ruoan että leipomusten suhteen. Kotona tehty ja kotimaisista raaka-aineista tehty on aina paras vaihtoehto.

Siispä katson kuvasta olenko menneenä kuukautena leiponut  enemmän sokeripitoisia kuin  suolaisia leivonnaisia.

Olipa mukavaa toteuttaa tämänkertainen haaste, ja huutaa kaksi kertaa

Bingo! 

Bingo!

Kuvamuistoja syyskuulta

 

Tämä syysleimu tuo vahvan 

tuoksumuiston lapsuudesta. 

Jotkut asiat vain ovat ja pysyvät.

Tämän daalian olisi kuulunut olla Cafe au Lait

mutta eihän tämä ollenkaan muistuta sitä.

Olisikohan joku nelijalkainen käynyt kesän aikana vaihtamassa 

nimikyltin ;) Harmitti kyllä oikeasti kun sain väärän

daalian juurakon postimyynnin kautta.. Eihän kylläkään ulkonäön 

perusteella voi mitenkään juurakon lajiketta päätellä. 

Kaikenlaista voi sattua ja anteeksi annettakoon pakkaajalle.

Reklamaatiota en tee koska onhan tämä ihan kaunis.

Tässä muut kauniit daaliat.

Oikea Cafe au Lait on oikealla ylhäällä 

haalean persikkaisena versiona. Todella kaunis!

Syyskuun hillopurkit ’salaisella’ koodilla merkittyinä.

Tomaattisatoni oli runsas ja riittävä. Tomaatteja saimme kerätä

kesäkuun puolesta välistä syyskuun loppuun 

jolloin tyhjensin kasvihuoneen. Kypsymättömiä

tomaatteja ei onneksi jäänyt paljoa.

Pienet ja keskisuuret kypsät tomaatit pakastin lopuksi 

sellaisenaan, käytettäviksi erilaisiin patoihin

ja kastikkeisiin. 

Krassin siemeniä olisi ollut tarjolla vaikka kuinka,

mutta en jaksanut kovin paljoa kerätä.

Onhan tuossa määrässäkin jo

paljon ellei liikaakin ensi vuoden kukintaa ajatellen.

Tänä vuonna epäonnistuin kuukausimansikan kasvatuksessa.

Oikeastaan onnistuin kyllä, muttei ne tahtoneetkaan

kasvaa sitten millään taimettumisen jälkeen.

Kasvu vain yhtäkkiä loppui enkä syytä malttanut

lähteä etsimään sen kummemmin.

Nämä jäivät istuttamatta paikoilleen

koska en loppujenlopuksi löytänytkään niille paikkaa.

Eilen laitoin ne talvehtimaan yhteen pieneen

lavakaulukseen toivoen niiden jatkavan kasvuaan 

sitten ensi keväänä ja silloin mietin uudelleen

niiden sijoituspaikkaa. 

Seuraavaksi sitten mullalla peittely

ja nähdään keväällä jos hyvin käy.

Kasvimaan osittainen muodonmuutos.

Projekti on vielä kesken..

Joskus tarhurinkin täytyy keskeyttää hommansa, vaikka ei millään malttaisi ja olisi niin mielenkiintoinen

projekti kesken. Jouduin nimittäin lähtemään ”nyt eikä kohta” erästä ihmistä auttamaan ja siitä vähän tuohtuneena ajattelin että mennään sitten heti kun pyydetään ja jätin kaikki välineet pitkin poikin pihaa. Hyvän mielen sain kuitenkin kun tuli lähdettyä. Tavarat löytyivät palatessani juuri siitä mihin olin ne jättänytkin. (Lue: heittänytkin) Mihinkäs ne olisivat siitä kadonneet. Sitä paitsi sanonta kuuluu: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Seuraava projekti on kukkasipuleiden istutus, daalioiden juurakoiden nosto talvetuspaikkaan, ja porkkanan, tillin ja mustajuuren kylvö sitten hieman myöhemmin. Nyt kuitenkin mennään sääennuste edellä ja suunnitellaan ajankohdat mitä  kannattaisi milloinkin tehdä. Tulevan viikon säätila  näyttääkin lupaavalta pihatöitä ajatellen. 

Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille, ja suuri kiitos edellisen postauksen kommentoijille - hyvän mielen kommentteja on aina niin mukava vastaanottaa. ♥️

Kaappaus porkkanamaalla sun muuta höpinää

Jaahas,

ollaanko siellä alettu soveltaa omia sääntöjä..

Nyt näyttäisi siltä että kaveri aikoo karata porkkanamaalta 

muihin maisemiin itse valitsemansa seuralaisen kanssa.

Onneksi ehdin hätiin ja keskeytin kaappaus-yrityksen.

Eli eipäs lähdetä minnekään.

Nyt nimittäin alkaa porkkanoiden nosto täällä Tuulikin puuhamaassa.

Kaikki asiaankuuluvat henkilöt ja porkkanat olkoot paikalla.

Henkilöistä paikalla vain ja ainoastaan allekirjoittanut.

Toiset seuralaiset viereisestä penkistä olivat puolestaan aikeissa

kaivautua Kiinaan.

Olivat senverran pitkiä ja hoikkia,

jotta toiselle puolelle maapalloa olivat varmastikin matkalla.

Onneksi minä Tuulikki ehdin ottaa toisesta päästä kiinni ja nykäistä.

Seuraava kuva on arkaluontoista katsottavaa,

varsinkin jos omaa liian vilkkaan mielikuvituksen.

Siinä tapauksessa suosittelen katsomaan kuvan silmät kiinni.

Muussa tapauksessa katsomme kuvan

 ja näemme ihan tavallisen porkkanan.

Ja toivomme ettei Blogger sensuroi kuvaa.

Tästä kuvasta jatkamme kiltisti eteenpäin 

emmekä kommentoi asiaa mitenkään.

No mitähän sanoisimme tästä..

Noilla kintuilla olisi ollut kyllä hyvä harppoa kauas kasvimaalta,

kauas Tuulikin ahneilta porkkanannostajan kourilta.

Nyt pysytään kuitenkin asiassa ja 

siirrymme seuraavaan kuvaan.

Joskus sitä voi aivan villiintyä siellä mullan alla,

mutta toivottu tulos ei ole tämäkään.

Joku roti pitäisi kyllä olla porkkanoillakin.

No tässähän se on.

Standardi-kokoinen yksilö, suorastaan mallikappale.

Senverran voinen kuitenkin "virheitä" etsiä

että porkkanan juurenpää on alkanut harhautumaan ilmansuunnista.

Sinne Kiinaan päin olisi kuulunut tähdätä.

Toivottavasti tämä säilyy kellarissa kevääseen asti

jotta voin laittaa siemeniä kylväessäni tämän

penkin päähän malliksi minkälaisia toivon siemenistä kasvavan.

(Tuolla alempana kyllä lukee että laitan siemenet

jo tänä syksynä, no mutta keväällä laittanen porkkanan 😉)

Pieni ja vaatimaton oli tänä vuonna porkkanamaani, 

enkä uskonut sieltä saavani kummoistakaan satoa.

Mutta nyt ihan ällistyin sadon määrästä.

Osasyynä varmastikin oli ruohokate rivien väleissä

koska kesä oli kuuma ja sateeton suurimman aikaa kesästä.

Muutama vuosi oli väliä etten kasvattanut porkkanoita ollenkaan,

joten tästä sain nyt intoa valmistella lisää maata ensi kesäksi.

Nähtävästi porkkanakärpänenkin on saanut huutia

muutaman välivuoden jälkeen.

Aion tänä syksynä tehdä syyskylvön, jotta 

pääsevät hyvään kasvuun jo kevään koittaessa.

Tuo alkuosa kirjoituksesta on kirjoitettu vähän niin kuin pilke silmäkulmassa, ja tunnettehan minut. Joskus asiat lähtee laukalle, ja jo liikkeelle lähtenyttä junaa on hankala pysäyttää. Mukavaa viikon ja syksyn jatkoa kaikille!

Syksyisiä hankintoja ja tarhurin vaisto

Kasvisommitelmat Hankkijan myymälässä Mikkelissä

Mikä lie puutarhurin vaisto käynyt mielessä,

kun puutarhamyymälään oli päästävä nyt,

tai mieluummin heti.

Koska miehellänikin sattui olemaan vapaapäivä,

ei meitä estänyt mikään ajelemasta 

hieman kauemmas kotikylästä.

Oikein mainio etiäinen olikin, koska myymälässä 

oli alkamaisillaan syksyn alennusmyynnit.

Ehkä kuitenkin tulimme sinne päivää liian aikaisin

koska alennus olisi ollut huomenna -50%, 

mutta tänään "vain" -30 %.

Alenusmyynnistä en tiennyt etukäteen mutta

päätin että huomista en jää todellakaan odottelemaan

vaan teen ostokset tänään. 

Säästö menisi kuitenkin  ylimääräisiin bensakuluihin 

plus kahvitteluihin sun muihin ylimääräisiin heräteostoihin.

Monivuotisia kasveja tykkään ostaa enimmäkseen syksyisin juuri tämmöisistä poistomyynneistä missä myydään kauden loput kasvit halvemmalla. Sanoinkin miehelle menomatkalla että nyt en tarvitse kasveista muuta kuin juuret. Kasvit kun saattavat olla jo ränsistyneitä, eikä niiden ulkonäöllä ole tähän aikaan vuodesta kovinkaan suurta merkitystä. Kunhan juuristo vain on terve. Näissä poistomyynneissä ei luonnollisestikaan ole lajikirjo eikä määräkään kovin kummoinen - eli jäljelläolevista valitaan.

Kuunliljat mielessäni meninkin sitten ostoksille

ja valinnanvaraa olikin vain yksi lajike.

Tämä kelpasi hyvin -

minulla ei olekaan näitä kaksivärisiä kovin montaa.

Hosta "Brim Cup" olikin oikein hyvä lajike

valitsemaani paikkaan. Niitä ostin neljä kappaletta.

Jättipoimulehti on aina puuttunut puutarhastani

ja on ollut ostoslistassani kauan. Aivan liian kauan.

Taas (kotimatkalla) puutarhurin vaisto astui esiin

ja aloin tutkia kasvin tarkempia tietoja netistä. 

Eli jotain erikoista tässä täytyy olla.

No niin, löytyihän niitä "salaisia" tietoja sieltä.

Oletteko muuten tienneet että

"Tämä laji on vieraslaji, jota ei ole säädetty 

haitalliseksi eli se ei kuulu kansalliseen eikä Eu:n

haitallisten vieraslajien luetteloon,

ja esimerkiksi lajin myynti ja kasvattaminen ovat 

edelleen sallittuja. Kaikkia vieraslajeja koskee

kuitenkin vieraslajilain mukainen 

ympäristöön päästämisen kielto."

Niin että onko vaiko ei?

"Pitkäikäisenä, vankkajuurakkoisena, kookkaana ja lehtevänä, siemenestäkin varsin hyvin lisääntyvänä kasvina jättipoimulehti on voimakas kilpailija ja hyvä leviäjä. Tämä elämänvoima aiheuttaa helposti jo pihoilla ja puutarhoissa ongelmia, mutta ne voivat levitä laajalti ympäristöönkin. Jättipoimulehden kussakin kukassa muodostuu enintään yksi siemen, mutta kun yksilön kukkaluku on huima, voi  myös siementen kokonaismäärä yltää samaan luokkaan. Siemenet voivat kulkeutua kauaskin eläinten ja eritoten tuulen avulla; hedelmävaiheisen kukan latvassa säilyvä iso verhiö voi toimia sekä tarttuma- että liitolaitteena. Toki jättipoimulehti kärkkäästi jää taloksi myös paikkoihin, joihin sen juurakko tai pala siitä on päätynyt ihmisen, maan tai tulvaveden matkassa."

Tämän luettuani päätin kuitenkin ottaa kasvin seurantaan sitten kun ensi keväänä istutan sen omalle paikalleen. Ostin näitä kaksi kappaletta, eli viimeiset.

Muscari eli helmililja

Ilman muscareita kevät ei voi tulla,

tai tietysti tulee

muttei niin ihanana 

💙💜💙💜💙.

Näitäkin ostin sen verran paljon kerralla että

istuttaessaan voi ihan ajan kanssa maalailla mielessään

kuvia sinisestä kukkamerestä.

Tai mieluummin valtamerestä.

On onni että tämä leviää herkästi ympäristöönsä.

Puutarhamyymälästä lähti mukaani myös nämä

ihanat kerrotut narsissit.

Narsisseja ei koskaan voi olla liikaa

- eikä niitä totisesti liikaa minulla olekaan.

Parin vuoden takaisen puutarhasaneerauksen jälkeen

niistä on oikeammin huutava pula.

Keltaisennälkään sopivat myös nämä

ihanat kirkkaankeltaiset torvinarsissit.

Jälleen olin kaukaa viisas ja ostin

kerralla jättipussin! 😉

Siinä olivat puutarhamyymälän ostokseni, ja olenkin oikein tyytyväinen kun tuli lähdettyä sinne. Vielä olisi syksyn kuluessa kunnostettava maa-alueet niille, sekä alemmille kukkasipuleille, mitkä tilasin hyvissä ajoin sitä silmällä pitäen että todellakin saan ne eivätkä ole loppuneet. Tilauksen tein Viherpeukaloilta. Kuvat kopioitu sieltä.

Tiikerililja Sweet surrender 5 kpl

Tiikerililja Flore Pleno 5 kpl

Tiikerililja Red Life 5 kpl

Oriental-lilja Stargazer 5 kpl

Toivotaan vielä kauniita syksyisiä päiviä, 

puutarhureille mukavia puuhia ulkona

ja kaikille nautinnollista syksyn jatkoa!

Kesä syksyyn vaihtuu

Kesäkuu

Kesäinen tuuli henkäilee

vihreä heinä pellolla keinuaa.

Heinäkuu

Aurinko paistaa, lämpö hellii

luonto kukkii, elämä juhlaa.

Elokuu

Vielä on lämmintä

mutta viileys hiipii.

Syyskuu

Kullankeltaiset lehdet leijailevat

metsä muuttuu punaiseksi ja ruskeaksi

luonto käy hiljaa

kerää ja varastoi. 

Nyt kun syksy lopultakin näyttää oikeasti alkavan,

pitkän ja kuuman kesän jälkeen,

toivotan sen tervetulleeksi.

Pimenevät illat, kynttilöiden sytyttely sisälle tai ulos. 

Raikas syyssää - voi pukeutua paksuun villapaitaan.

Neule kädessä saa käpertyä lämpimän

sohvan nurkkaan..

Kuulostaa mukavalta.

On hienoa kun meillä on neljä 

upeaa vuodenaikaa.

Nautitaan!

🍁🧡🍁

 

Lainattu runo kesän vaihtumisesta syksyyn.

Kuvat omasta kuva-arkistosta.

Repolaisen Bingo-haaste

 

Repolainenpa laittoi tällä kertaa mielestäni vähän kinkkisemmän Bingo-haasteen, vai miltä kuulostaa etsiä sanoja mitkä sisältää kirjaimia Ä, Ö, Y, Å.. Itselle tulee ensimmäisenä mieleen - jos nopeasti pitäisi keksiä - yksinkertainen sana YÖ. Mutta sillä ei tässä haasteessa pitkälle pötkitä ja sitä paitsi se on jo tuolla.

Siispä reippaasti kääntelemään ja vääntelemään sanoja mihin nuo hankalat kirjaimet sisältyvät.

Kiva olisi keksiä teema, mihin sanat liittyisivät mutta onhan tuo aika haasteellinen ilmankin. Tästäpä lähtee:

Punainen pystyrivi:

Ä     -     Äyskäri

No tämäpäs olikin helppo. Kävin ottamassa  kuvan veneen pohjalla lojuvasta äyskäristä. (Tässä tapauksessa äyskärin virkaa toimittavasta esineestä.) Sitä emme oikeasti tarvitse juuri koskaan, mutta se taitaa kuulua veneen kalustoon. Alunperin sen olen ostanut taimimullan lapioimista varten, mikä se varmaankin oikeasti on. Sitten sillä lapioitiin koirankakat tarhasta, mutta koska nykyinen koira Valtteri ei koskaan tee kakkaa tarhaan, kauha pääsi veneen äyskäriksi.

 

YÖ     -          polkupYÖrä

Pyöräilyharrastuksen aloitin uudelleen lähes kahdenkymmenen välivuoden jälkeen elokuussa. Pitkiä matkoja en ajele, tunnin lenkki noin 4 kertaa viikossa on ihan riittävä minulle. Nautinnollisinta on ajella juuri näillä keleillä - on aurinkoista mutta ei liian kuuma.

ÖÖÄ     -     hÖÖsÄtä 

Olen melkoinen höösääjä, melkeinpä multitaskaaja sanan varsinaisessa merkityksessä :). Tämä tarkoittaa sitä että kuin luonnostaan tekemiseni tahtovat rönsyillä. Ennen kuin yhden asian olen saanut päätökseen, olen suunnittelemassa tai tekemässä jo seuraavaa.  Eikä ehkä tarvitsisi noudattaa vanhaa sääntöä ”vie mennessäs  tuo tullessas” aina ja joka paikassa. Olenkin varta vasten  opetellut vähän rennompaa otetta kotitöissä, mutta huonolla menestyksellä. Mutta harjoitus tekee mestarin - ja sitä paitsi liikunta tekeekin hyvää. 

Huh - nyt olen tavoitteeni puolessa välissä enkä ole lähtenyt paikaltani minnekään vaan teen tämän kerralla urhoollisesti loppuun. Viittaan siis edelliseen lausumaani.

-Tai on kyllä pakko lähteä sulkemaan pihalta vesiletku, tai tulee vedenpaisumus. -

Sininen vaakarivi ylhäältä: 

Ä     -     Äiti

Tässä kuvassa on äitini 90v. Käytiin kaupoilla ostamassa uutta kivaa syksyn piristykseksi. Näitä reissuja tehdään silloin tällöin. Shoppailupäivät ovat aina mukavia, mutta joskus  uuvuttavia.

Y     -     Yötaivas

Yötaivas - sen pimeydestä ja pituudesta saamme tästä lähin nauttia joka päivä yhä enemmän ja enemmän.  Kumma kyllä, nuore(mpa)na sitä ei koskaan ajatellut sillä tavalla, sitä mennä porskutettiin vaan eteenpäin oli kaamos tai ei. Minua ei ainakaan pimeys suuremmin vaivannut. Vai mahdanko muistaa väärin? Nyt kun nuoruudesta alkaa olla aikaa puoli vuosisataa, se voi hyvin olla todennäköistä. Siis väärin muistaminen. 

Ö     -     Öylätti

Öylätti (ehtoollisleipä) -  sitä pääsin maistamaan ensimmäisen kerran vuonna 1977. Sinä vuonna tapahtui muutakin, ne tapahtumat ovat jääneet mieleen: Armi Aavikko kruunattiin Miss Suomeksi ja Elvis Presley menehtyi. 

Nytpä en keksi mitään kuvaa arkistostani tänne, enkä rippikuvaani tai Armi Aavikon kuvaa tähän laita 😄. No jääköön ilman. Joka tapauksessa voin nyt huutaa 

                                  BINGO!!

Syyskuun haaste

Kristiina K:n blogista löysin kivan syyskuun haasteen, minkä aiheena on ”pehmeä”. Siihen olikin mukava osallistua. Tämä pehmeys ei ole ainoastaan syyskuussa mieleen tuleva haaste, vaan siitä saa nauttia ympäri vuoden. Tokihan tuosta pehmeydestä, ja lämmöstä - nauttii eniten juuri kylmien ilmojen saapuessa. Tämä pehmeys ei tykkää kovin paljon kesän helteistä vaan ihan kunnon pakkaset on parasta.

Moni arvaakin jo tässä vaiheessa, että tarkoitan tällä pehmeydellä jotain nelijalkaista. Ja tässähän se on. 

Kiitos Kristiina haasteesta 🤩

Suomenlapinkoira Valtteri 4,5 v

”Olisikohan mahdollisesti herkkuja tarjolla..”

Jännittävä viikonlopun kalareissu

 

Tämän toisen kuvan perusteella voi kuvitella

kalaretken olleen vähintäänkin jännittävä.

Itse kuvailen sitä muillakin adjektiiveilla:

hämmentävä

salaperäinen

ainutlaatuinen

vähän pelottavakin

Tiesimmekin kyllä jo edellisenä iltana,

että aamusumu voi olla voimakasta.

Mutta näin sakeassa sumussa suht suurella järvellä

minä en ole ollut aikaisemmin mukana.

Edellisenä iltana laskimme muikkuverkot järveen

ja kun tapana on, verkot saavat olla  järvessä yön yli.

Aamulla ne käydään kokemassa mahdollisimman aikaisin

koska veden lämpötila (+15 astetta) on aika lämpöistä.

Kalojen ei siis ole hyvä olla verkossa kovin kauan.

Siis "mahdollisten" kalojen.

Itse lähdimme sinne pari tuntia auringonnousun jälkeen.

Hämmentävä se oli siksi

koska heti kun pääsimme kauemmas rannasta

ja kaislikko katosi näköpiiristä,

tuli täydellinen "tyhjyys"

tai en tiedä miksi muuksi sitä voi kuvitella.

Kuvailevaa sanaa on vaikea keksiä.

Ilmassa leijaileva tyhjyys?

Kalakaverin ja veneen kyllä näin

mutta en mitään muuta.

Ensiksi tuli pieni pelko mieleen eksymisestä..

ja ajatus että "tulipas lähdettyä".

Paras olikin vain yrittää nauttia hetkestä

ja tiedosta että kyllähän täällä

ihan turvassa ollaan.

Vaan missäpä edellisenä itana lasketut verkot?

Jaa-a.

Onneksi oli puhelin mukana

ja siinä karttasovellus.

Ilman sitä olisi pitänyt etsiä lähin ranta ja 

sen perusteella yrittää paikantaa sijainti.

Se olisi kyllä ollut mahdotonta.

Toinen ratkaisu olisi ollut odottaa sumun hälvenemistä

mutta se ei ollut järkevää

koska kalat (muikut) oli saatava 

lämpimästä vedestä mahdollisimman nopeasti.

Karttasovelluksen avulla saatiin selville sijainti 

mutta verkkojen kohot näkyivät vasta melkein niihin törmätessä.

Kyllähän me hetki jos toinenkin seilattiin siellä,

kunnes verkot löytyivät.

Pois lähtiessä sumu alkoikin jo hälvetä

ja näkyvyys parani.

Saalis oli riittävä ja 

savustetut muikut oikein makoisia . 😋