Onnistunutta kukintaa

Nyt on se aika vuodesta, jolloin tahtoisi olla vain ulkona koko ajan.

Siksi valmistin meille, minulle ja ukkokullalle,

ison kattilallisen kanakeittoa,

toivoen että se riittäisi koko loppuviikoksi.

(Nyt on tiistai)

Jokainen jota tänä keväänä on puraissut pieni 

tai vähän suurempikin puutarhakärpänen,

tietää mihin näillä puheillani pyrin. 😉

En ole vielä siirtänyt kasvattamiani taimia ulos kasvihuoneeseen, vaan sisätiloissahan ne vielä kärvistelevät. Ihan pakko olisi kohta toimia. Alun kuvissa on mustasilmäsusannaa,

jonka kukkaan puhkeamista aprikoin ennen pääsiäistä, ja oikeassa olinkin. Eilen huomasin nämä auenneet kukat. Mustasilmät kylvin 17.2. itse keräämistäni ja itse kasvattamistani kasveista.

Taidan olla omavarainen näiden suhteen.

Yleensä kun koulin taimia, heitän jäljelle jääneen mullan  takaisin kylvömulta-astiaan (säilytän kylvömultaa ämpärissä) jolloin yllätyksiä saattaa putkahdella seuraavien kylvösten seassa. Niin tämänkin kohdalla - ja ajattelin etteivätkö nuo lopu ollenkaan vaan saa koko ajan keräillä talteen niiden taimia milloin mistäkin kasvatuksista. Loppujen lopuksi sain kuuteen astiaan taimia, jokaiseen noin 4-6 kappaletta. Hyvä siemenvuosi oli 2024.

Rinnepenkkiin olen monena vuonna kasvattanut tätä melko sitkeää,  kuivassakin paikassa viihtyvää hopealehteä (Hopeavillakkoa). Nämä käyvät myös hyvin puutarhan kukkapenkkien aukkopaikkoihin sekä paikkoihin missä kaivataan syksyllä pitkään, pakkasiin asti "kukkivaa" kukkaa. Nämä ovat periaatteessa kaksivuotisia, kukkivat toisena vuonna mutta sitä  kasvatetaan yksivuotisena. 

Basilika on kätevintä kylvää turve/sammalnappeihin n. 6 siementä/ruukku. Silloin vältytään turhalta koulimiselta ja juurien häirinnältä. On sanottu että kouliminen viivästyttää kasvin kasvua jopa parillakin viikolla. Se on helppo uskoa etenkin hentojuuristen lajikkeiden kohdalla.

Ja tässä tulevat hartaasti odottamani hämähäkkikukan (Cleome hassleriana) taimet.

En taida vieläkään uskoa näitä todeksi vaikka näen ne edessäni, olenhan muutamia vuosia taistellut näiden itämisten kanssa. Olen kerran todennut että ei auta vaikka päällään seisoisi, tai kuljettaisi näitä kylppärin lattialämmöstä jääkaappiin yöksi parin viikon ajan. 

Nyt ne kuitenkin ovat tässä, lihaa ja vert.. no ei sentään. Joskus taitaa sattua vain hyvä tuuri, ei tätä voi muuten selittää.

Lumihiutale / lumiherttasomakki Sutera Cordata

Tässä ovat taimet, joiden siemenpussukan olin viime vuonna pudottanut keittiön työpöydän alla olevan sähköpatterin väliin. Sieltä ne sitten löytyivät juuri oikeaan aikaan. Toinen onnellinen sattuma.

Leikkasin nämä ensimmäisen kerran juuri ennen pääsiäistä ja tämä kasvi oikeasti vaatii leikkauksen.

Koko on juuri sopiva vuodenaikaan nähden, aloittaakseen kukinnan muutaman viikon päästä jolloin leikkausta ei enää millään raaskisi tehdä. 

Isosamettikukka Vanilla

Joskus harmittaa se, kun siemenpusseissa ei löydy mainintaa siementen lukumäärästä. Tätä himoitsemaani lajiketta varten ostin kaksi pussia siemeniä, joista kaikki eivät itäneet, eikä siemeniä ollut pussissa kuin jotain alle 10 kappaletta joten yhdellätoista kappaleella mennään, ja mietitään sitten istutusvaiheessa, teenkö niistä yhden kunnollisen istutuksen vai ripottelenko niitä muiden kesäkukkien sekaan, ja mitähän ne kukat sitten olisivat. (Tulipas pitkä lause 😑 - äidinkielenopettajani ei olisi mielissään) Kaunis kukka se toki on vaikka kuinka istuttaisi.

Saksia vaativat nämäkin kääpiösamettikukat.

 Ajattelin istuttaa näitä kasvimaalle vihanneksien lomaan.

Tätä en kasvata läheskään joka vuosi.

Tässä kaikki minun tämänvuotiset petuniani,

pikkupetunia Picobellat, kokonaista neljä kappaletta. Kylvin nämä vanhoista siemenistä,

ja ihan tyytyväinen olen kun tämänkin verran sain. Helppohoitoiset kukat ovat tänä kesänä valttia,

enkä halua tahmatassuna joka toinen ilta kerätä lakastuneita kukkia pois. Yhden noista leikkasin  aiemmin, koska annoin sen kukkia nähdäkseni kukan värin. Se oli lilansininen.

Tämä pikkubegonia ja toinen samanlainen on kasvatettu viime vuotisista, talvettuneista yksilöistä. Kukkia en osta itselleni, mutta nämä  ovat isäni haudalle viemistäni kasveista yli jääneet jotka halusin säästää.

Ja lopuksi.

Ei postausta ilman ahkeraliisaa.

Kauniisti ne kukkivat tänäkin keväänä.

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Kiitos kun jaksoit lukea sepustukseni, vaikka olikin aika lailla pitkäveteinen, mutta itselläni oli ilo tätä kirjoittaa!

Mukavaa huhtikuun jatkoa kaikille!

 

Huhtikuun bingo

 

Kylläpä  Repolainen laittoikin taas mukavan (ja ehkä hiukkasen haastavankin) haasteen tälle kuukaudelle, h-kirjainten mukaan. Vähän tuossa kyllä olikin pohtimista käytänkö vain yhden rivin vai useamman. Ajatuksena oli laittaa ainakin yksi kuva hännällisestä - siitä omasta rakkaasta karvatassusta tietenkin. Eli siitä aloitin ja homma alkoikin sujua melkeinpä itsestään. Katsotaanpa siis kuinka homma eteni. 

Ensiksi punainen pystyrivi:

 Hännällinen Valtteri tykkää ihan mahdottomasti lumesta, ja siksi se yrittää pitää kynsin hampain (lue: tassuin) kiinni viimeisestäkin lumen peittämästä alueesta pihalla. Ihmekös  tuo kun se on rodultaan suomenlapinkoira. Lumi viilentää  ihanasti turkkia ja maistuukin niin raikkaalle lenkin jälkeen. Kuva on otettu maanantai-aamuna kun yöllä oli satanut vähän lunta. Alempi kuva otettu pihamökin marjatarhasta tänään.

Tämä  hiljainen vekotin on mahdottoman tarpeellinen juuri tänä vuodenaikana. Se on huushollin hiljainen apuri - voi sen kääntää suuremmallekin mutta silloin ääni on luonnollisestikin kovempi ;D  Kun kevätaurinko alkaa paistamaan kunnolla, sisään tulvii valoa niin paljon että kaikki mahdolliset pölyhiukkaset näyttävät ihan kirjaimellisesti  leijailevan joka puolella ristiin rastiin. Kunnes niitä alkaa heikottaa ja ne päättävät laskeutua jokaiselle mahdolliselle pinnalle - mieluiten mustalle sellaiselle. Aina ei halua verhoilla ikkunoita peittää hiukkasten takia eli kun sitä aurinkoa on koko talven ollut ikävä, antaa sen paistaa! Arvaattekin jo viimeistään nyt mikä tuo ihmeellinen vehje on. Sinne ne mikroskooppiset pölyhiukkaset katoavat ilmanpuhdistimen kitaan. 

Toissapäivänä ”huhkin” taimihuoneessa koko aamupäivän. Kaikki taimien kasvattajat tietävät kuinka terapeuttista on järjestellä taimipurkkeja. Koska jokainen itseään kunnioittava taimi haluaa olla sillä parhaalla paraatipaikalla, kasvattajan velvollisuus on siirtää mahdollisimman usein (mieluummin vaikka joka päivä) taimipurkin paikkaa niin, että jokainen saisi vuorollaan nauttia edes hetken siitä parhaasta valosta - tulkoon se sitten auringosta tai keinovalosta.  Nuo sitaatit sanalle huhkia kappaleen alussa laitoin siksi että mainitsemani sana tarkoittaa tässä tapauksessa mitä nautinnolisempaa puuhaa, positiivista sellaista.

Sitten vihreä pystyrivi:

Ei postausta ilman hehkeää, pinkkiä ahkeraliisaa.

Tämä on minulle hyvin erityinen kasvi,

kuten jokainen joka on blogiani vähänkään seurannut tietää.

Aina jostain tämmöinen ahkeraliisa tekstin sekaan putkahtaa,

ei voi mitään 💖

Nyt voin olla huoleton ainakin vuoden eteenpäin.

Vaihdoin pienempiin viherkasveihin mullat - suurimpiin vaihdan vain joka toinen vuosi.

Kastelua noin kerran viikossa, mietoa lannoitusta ”sillä punaisella jauheella” 

pari kertaa kuukaudessa.

Talvi kun tulee, merileväuutetta kasteluveteen silloin tällöin.

Siinäpä ohjeet.

Joskus kesän kiireisenä aikana tämä huoleton hoitaja unohtaa kastelun tyystin,

jolloin jonkun kasvin kohdalla lehdet alkaa roikkua

ja silloin tartun kastelukannuun kiireesti.

Yleensä ”merkkikukkana” toimii viirivehka.

Toinen hyvä huomiokasvi on amppelissa kasvava

pääsiäiskaktus, joka alkaa tiputtaa lehtiä saadakseen huomion. 

Valtteri hapuilee juomavettä kun mökkijärvemme rannat alkavat olla sulat.

Pian päästään heittämään talviturkki ihan kunnolla.

Itse olen jo kastautunut matalassa järvivedessä.

Ehkäpä sitä talviturkin pois heittämiseksi voi sanoa.

Lopuksi sininen pystyrivi, mikä olikin vaikein mutta jonkunlaisella rimanalituksella siitä kuitenkin selvittiin: 

Kerrankin olen ollut ajoissa pääsiäisruohon kanssa.

Sitä ei ole tapahtunut ihmismuistiin

enkä saata käsittää kuinka olen niin saamaton aina näiden kanssa.

Laitoin jopa ylimääräisiä purkkeja lapsenlapsia varten,

eli hyvä minä!

Olen näitä leikannut kolmeen kertaan, ja

tänään heitin jopa vähän lannoitevettä niille.

Mistä lie tullut semmoinenkin ajatus -

onhan niillä aika runsas multatila noissa ruukuissa.

Ei ehkä olisi tarvinnut.

Toivottavasti eivät kuole ensi yönä liikalannoitukseen.

Toivon kuitenkin kuulevani pääsiäisruohon hentoista havinaa kevättuulessa.

 Varmasti kuulen kun oikein tarkkaan kuuntelen!

Hersyvä.  

Tämän sanan kohdalla turvauduin suomisanakirjaan. Tiedän että sana hersyvä voi kuvata esim. naurua mutta siellä se kuvataan näin: Jokin, mikä herättää voimakkaita tunteita tai on erityisen vaikuttavaa; usein käytetty kuvaamaan jotain, mikä on äärimmäisen viehättävää tai ihastuttavaa. 

Nytpä ei tarvinnut tätä asiaa kauaa miettiä vaan totean että

 Suomen kesähän se on, tietenkin. 

Varsinkin nyt kun sitä odottaa, ja se on lähellä. 

Odotettu, kaivattu, hersyvä kesä. 

Hersyviä, herkullisia kesäkuvia tarjoilen nyt tässä kohtaa nautittavaksi. 

Sininen taivas, vesi, pelto, niityn ja pihan värikkäät kukkaset.

Niistä on Suomen kesä tehty.

Kuvat ovat viime kesältä mökiltä.

Tämän kevään aikana olen muutamia kertoja harjoitellut 

hiivattoman ruisleivän leipomista.

Nyt tuntuu siltä, että se tulee kerta kerralta parempaa.

Syy siihen on se, että taikinan juuri (raski) on ollut pakastimessa 

todella kauan, ja herättelen sitä eloon.

Olen joskus valovuosia sitten leiponut hapanleipää

aktiivisesti, mutta sitten työ- ja muiden kiireiden takia jätin homman 

oikeille leipureille, eli kaupasta ostettiin ruisleipä.

Onneksi en silloin heittänyt juurta pois vaan pistin

sen pakastimeen odottamaan parempia aikoja.

Olen kuullut että juuren voi saada ”kasaan” 

vaikka vuolemalla vanhan taikina-astian taikinaisia seinämiä

jolloin voi samalla tavalla aloittaa elvyttämisen.

Juuri on äidiltäni saatu,

ties kuinka vanhaa suvun alkuperää.

Kiitos Repolainen haasteesta, oli mukava saada toteutettua tämä vaikkakin joissakin kohdissa vähän vääntäen mutta kuitenkin valmista tuli. Kaikkia sanoja tuli käytettyä, vaikkei varmaan ollut välttämätöntä ja nyt voinkin huutaa 

BINGO!!!

Kukintaa, koulimista ja kylvömietteitä

 

Ensiksi juttua kukkivista. 

Olen kevään korvalla kylvänyt siemenpussukka-varastosta erinäisiä

tähteeksi jääneitä siemeniä vuosien varrelta. Tässä ensimmäisenä on suosikkipetunia

Picobella, minkä taimia sain itämään kokonaista neljä kappaletta. Kaksi niistä on jo avautunut ja onnekseni ne olivat juuri sitä mitä toivoinkin, valkoinen ja tämä. Muita petuneita en laittanut, koska koen niiden hoidon melko hankalaksi kuihtuneden kukkien nyppimisen vuoksi.

 Ja sitähän se todellakin on.

Tätä ei ole leikattu vielä kertaakaan koska halusin saada selville kukan värin.

Leikkausajankohta on kuvan oton jälkeen. Raaka peli mutta kannattaa.

Tämä valkoinen ahkeraliisa (omista siemenistä) kukkii runsaasti.

Haluaa nyt suurempaan ruukkuun, ja toiveen toteutan kunhan ehdin.

Minulla on taipumus olla muuten jämpti ja järjestelmällinen,

mutta poukkoilen asioista toiseen ja joskus tärkeysjärjestys unohtuu.

Muistiinpanot kyllä auttavat asiaan mutta ei aina tule vilkaisseeksi niitä. 

Onko tuttua?

Paprikat on vaihdettu nyt suurempiin ruukkuihin, 

ja laitettu kunkin pohjalle kourallinen kanankakkarakeita niin

että juuret eivät niihin yllä. Pohjalle tietenkin ruukkusoraa.  

Iki-ihanat samettikukka Strawberry Blondet 

ovat valmiita koulittaviksi omiin ruukkuihinsa.

Tässä vielä kovin pieniä kuukausimansikoita. 

Ehtivät kyllä tuottamaan marjoja ennen syksyä.

Olen luopunut kokonaan puutarhamansikoista ja siirtynyt 

näihin, versoja tuottamattomiin ja metsämansikkaa muistuttaviin.

Marjan koko on todella suuri ja tekee satoa koko kesän pakkasiin asti.

Kuukausimansikan kasvustot olisi hyvä uudistaa 4-5 vuoden välein,

ja nyt tänä vuonna oli sen aika.

Tätä suosittelen lapsiperheille!!

Tässä kauniisti kukkiva kukontöyhtö Celosia argentea. 

Tätä en ole kasvattanut muutamaan vuoteen, ja 

vähän on jo ollutkin ikävä. 

Tämän kukan hyvä puoli on myös se,

että varresta näkee minkä värinen kukinto on tulossa.

Puna-sävyistä olisin toivonut olevan enemmänkin, mutta taidan koulia 

saman verran keltaista kuin punaista. Oranssin ja punaisen värin eroa

en osaa tunnistaa varresta, mutta kaikkia en kuitenkaan kouli

vaan joskus täytyy pitää tolkku mielessä.

Kesäpäivänhattu Rustic Dwarf  vanhoista siemenistä lähti

itämään vain 5 kappaletta. Ei haittaa, siitäkin määrästä saa johonkin 

puutarhan kolkkaan pirteää väriä.

Hämähäkkikukka (vas) on semmoinen kasvi, jonka itäminen onkin aivan oma taiteenlajnsa. 

On nimittäin aika hankala saada itämään. Kokeiltu on menneinä vuosina vaikka mitä.

Ihan päällä seisomista en kuitenkaan ole kokeillut, 

mutta idätysastian kylmä-lämpö -käsittely kylpyhuone- ja jääkaappi -vaihteluineen 

samoin pimennys ja valo ovat tutuksi tulleet metodit. 

Nyt en kuitenkaan käyttänyt kumpaakaan,

joten joskus näemmä tarvitaan onnea tai  oikeaa ajoitusta. 

Joskus kasvatukset kun ovat pelkkää  sattumaa tai silkkaa tähtitiedettä.

Olen kuitenkin onnellinen noista neljästä taimesta,

joiden toivon saavan piakkoin jonkunlaisen kasvupyrähdyksen. 

Kiirettä ei kuitenkaan ole.

Kaksi oikeanpuoleista kuuluvat ONNEA-ryhmään,

ovathan siemenet otettu ainakin viisi vuotta sitten itse kasvatetuista kasveista.

Kyseessä on heliotrooppi.

Nyt en voi kuin todeta että aina kannattaa yrittää!

Kylvöhommista senverran vielä että nyt alkaa olla lähes kaikki kylvetty mitä aioinkin, paitsi (arvasittekin, mikä sana tulee seuraavaksi) asterit, tsinniat ja mahdollisesti huonepalsamit. Ne kylvän vasta huhtikuun lopulla, ovathan aika nopeakasvuisia. Kuvassa näkyy vastikään ostamani isosamettikukka Vanillan siemenet. Ostin lisäpussit siemeniä, kun aiemmin niitä jo kylvin, ja huomasin että pussissa on siemeniä vain 12 kappaletta. Harmittaa kun joissain siemenpakkauksissa ei ilmoiteta siementen kappalemäärää. Ensimmäinen erä on nyt koulinta-kokoisia joten päätin että en sitten kuitenkaan kylvä näitä lisää,  säästän pussit ensi vuoteen. 

Nuo asterit  kiinnostaa koska olen saanut pussukan Kivipellon Sailalta, ja mietin että miksi juuri niitä Saila on tilannut, ovatko ne jotain erityisiä.. Ja ihan varmasti ovat! 

Nyt viittaan ed. kappaleen alkuun ja pyörrän sanani tietenkin. Tulevista kylvöistä sen verran että seuraavana ovat vuorossa krassit, kesäkurpitsat ja kasvihuonekurkut. Niiden ajankohta on varmaan ennen toukokuun puolta väliä täällä kolmosvyöhykkeellä.

Tässä vaiheessa kannattaa selata muistiinpanoja, ettei vaan mikään tärkeä ole unohtunut.

Nyt lähden siirtämään kelloköynnökset 

ja mustasilmäsusannat suurempiin ruukkuihin, 

sitä ennen irrottelen niiden versot viereisistä kasveista

 ennen kuin on liian myöhäistä. 

Mukavaa viikkoa kaikille 👋

Kevään tuojat

 

Vaikka täällä piha on suurelta osin vielä jäässä ja luntakin paikka paikoin, löytyy länsirinteeltä jotain mieltä ilahduttavaa. Huhtikuu on jo alussa ja koska nyt muutamana päivänä on ollut aurinkoista, on tullut tehtyä pihakierroksia moneen otteeseen. Vielä en ole ottanut puutarhatyökaluja esiin varastosta, paitsi haravan mutta se aika on ihan lähellä kun muutakin tarvitaan. Nämä päivät ovat olleet vielä lähinnä  pihamaan tarkastelua talven jäljiltä, tehtävien asioiden suunnittelua ja leivinuunin tuhkan sirottelua paikoille, mistä lumen haluaisi ensin sulavan. Oi tätä kevään aikaa, kaiken  uuden ihanan alkua! 

Löysin netin ihmeellisestä maailmasta mukavan kevätrunon, minkä haluaisin teille jakaa. 🧡

Kevätsää, lämmittää,

luonnon kaiken herättää.

Katsokaa, sulaa maa

puut jo silmut saa.

Lintusten nyt laulu soi,

puut ja metsät vihannoi. 

Kevätsää, lämmittää,

luonnon herättää.

Iloista ja puuhakasta huhtikuun alkua kaikille,

nautitaan kevään lämmöstä!

🌞 🌞 🌞