Sateen jälkeisellä pihakierroksella

 

Marja-aronia Aronia Mitschurinii

Tämän kesän alkupuoli on ainakin täällä meillä ollut todella niukkasateinen. Tänään vihdoin tulikin vettä roimasti, mutta enpä olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi tullut enemmänkin. Onneksi kuitenkin sade oli hienovaraista tihkua, mikä on kasveille parasta. Olipa mukavaa lähteä pienelle pihakierrokselle, kun tiesi kuinka virkistyneinä puutarhan kasvit olivat. Mukava myös kuvata kasveja, joiden lehtien pinnalla on vesipisaroita.

Ensimmäisessä kuvassa yksittäinen pensas marja-aronia,

kuusivuotias pensas mille tein syksyllä 

vähän ronskimman puoleisen leikkauksen. 

Idänunikko Papavier orientale

Pihan räikeän punainen ilonpilkku juhannusviikolla on tämä

idänunikko. Tämä kuulunee perinnekasvien ryhmään,

löytyyhän tämä monen vanhan talon pihapiiristä.

Niin meidänkin pihamökin pihasta.

Kultatyräkki Euphorbia epithymoides

Monia blogeja lukiessani olen ollut huomaavinani 

tämän kukkimisen ajankohdissa huomattavia eroja.

Kyllähän sen ymmärtää kun Suomi on pitkä maa ja 

kasvuvyöhykkeitä monia.

Omalla pihallani olen huomannut saman,

eli koska meillä on rinnepiha, 

yläpihalla olevat kukkivat aikaisemmin alapihaan verrattuna.

Voisi melkein sanoa että eroa on yhden kasvuvyöhykkeen verran.

Eron huomaa varsinkin keväisin sinivuokon kohdalla.

Tämän kultatyräkin toin alapihalta paremmille kasvusijoille ylös.

Onneksi laitoin tälle ajoissa tuet, sillä ensimmäinen kunnon

vesisade saa tämän levähtämään rumasti ja jää sitten maahan retkottamaan

eikä pääse omin avuin ylös. Onkohan muilla sama huomio..

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Mikä onkaan suomalaisempi kukkiva pensas kuin pihasyreeni?

(On kotoisin Balkanilta. Tämä tieto yllätti koska olisin mielelläni

ominut tämän suomalaiseksi perinnekasviksi)

No kuitenkin ihanan tuoksuinen, niin kaunis etenkin valkoisena.

Itselleni tämä on tärkeä pihan kasvi,

ja jo lapsena kauppaleikeissä sen lehdet toimivat seteleinä.

Unkarinsyreeni Syringa josikaea

Todella suureksi kasvava unkarinsyreeni on komea pensas.

Pensaaksi se on luokiteltu mutta kokonsa puoleen voisi 

mielestäni olla puu.

Luin Vikipediasta että se on kotoisin karpaateilta.

Hienoa noilla syreeneillä on tuo kukinta aikataulu:

kun pihasyreeni lopettaa, tämä vasta aloittaa.

Ei tunnu niin suomalaiselta kuin tuo edellinen, minusta.

 Siperialainen karhunvadelma Rubus allegheniensis

Tätä karhunvadelmaa olen oppinut kunnioittamaan.

Sen lähelle ei pidä mennä lyhythihainen pusero yllä eli 

varovainen saa kyllä olla sen piikkisyyden kanssa.

Onneksi sain kuitenkin leikattua sen perusteellisesti keväällä

ilman suurempia raapimisia,

ja nytpä odotankin palkinnoksi oikein, oikein mahtavaa satoa

pitkän ja lämpimän syksyn toivossa.

Omenapuu Pekka. 

Noin viisi vuotta sitten ostimme kaksi uutta omenapuuta 

vanhan, satoisan kesäomenalajikkeen kaveriksi.

Siksi valitsimme lajikkeiksi Pekan - syyslajikkeen -

ja alemmassa kuvassa olevan talvikanelin.

Pian sen jälkeen menetimme vanhan puun

ja nyt meillä on sitten kaksi syyslajiketta.

Näin ne asiat joskus menee..

Viherherukka Vertti

Jostain syystä en ollenkaan välitä punaherukoista,

joita meillä on jonkin verran pihamökin puutarhassa,

ja yksi kappale alapihan marjatarhassa.

Kuvassa olevaan Vertti-viherherukkaan olen niin ihastunut,

jotta ostin syksyllä kaksi uutta taimea.

Tämä ei ole läheskään niin kirpeä kuin punainen viinimarja,

sopii minun makunystyröilleni täydellisesti,

ja luulen että perheenkin.

Tästä lajikkeesta ei  tehdä mehua vaan käy erinomaisesti

sellaisenaan naposteluun ja vaikka puuron päälle.

Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.

Karviainen Lepaan punainen

Karviaiset syödään meillä suoraan pensaasta, niitä ei säilötä.

Mikä onkaan mukavampaa syksyllä,

kuin puutarhakierroksella napsia suuhunsa kaikenlaisia marjoja

ja hedelmiä. On onni omistaa hyötypuutarha.

Kirsikka

Kirsikoiden kypsyessä laitan harson koko pensaan ympärille.

Kirsikkapensas sijaitsee yläpihan laitamissa missä linnut pääsevät

 rauhassa syömään kirsikat suihinsa jos en näin tee. 

Lajike on hapankirsikka, joten nimensä mukaisesti voisi luulla sitä

kirpeäksi mutta todella kypsänä se on maukas.

Ehkä voisin lähitulevaisuudessa hankkia sille

kaveriksi jonkun makeakirsikka-lajikkeen.

Hunajamarja l. makeasinikuusama 

Tässä myös yksi pensas, minkä marjoja on mukava syödä suoraan suuhun.
Näitä on meillä kaksi eri lajiketta vierekkäin, jolloin hyötyvät toisistaan pölytyksessä.
Näiden kypsymistä on hauska seurata, 
kypsyvät jokseenkin samalla tavalla kuin pensasmustikat eli jokainen marja eri aikaan.
Jostain syystä muutamia kiireisiä marjoja alkaa ilmestymään jo alkukesästä.
Ei haittaa - suuhun menevät alta aikayksikön!

Lumipalloheisi Viburnum opulus

Lumipalloheisi kukkiessaan on koko pihan kuningatar mikä taatusti huomataan, onhan se niin upea kukkiessaan juhannuksen tietämillä. Olen ottanut näiden oksia maljakkoon yhdessä unkarinsyreenin kanssa. Hieno yhdistelmä.

 (Tekstin asettelu muuttui toisenlaiseksi enkä saa sitä mitenkään edellisten kanssa samaan kohtaan, pahoittelen. Muita se ei varmastikaan niin haittaa kuin itseä, kun en löydä syytä moiseen. Toinenkin ”virhe” löytyy samasta syystä.)

Jättiraparperi

     

Jos omistat vain yhden jättiraparperi-kasvin  voin vakuuttaa että siitä riittää kotitarpeiksi yllinkyllin. Tässä tänään korjaamastani sadosta noin puolet. Jo yhdestä varresta saat piirakan tehtyä. Laitan nämä paloiteltuina pakasteeseen ja keitän näistä mehua mansikoiden kanssa sitten kun mansikoita alkaa olla myynnissä. Itselläni ei ole enää nykyisin mansikkamaata,  ainoastaan kuukausimansikkaa on.

Lehtoakileija

Akileijan kukka on luonnon taideteos, mitä olisi hyvä katsoa joskus lähempää. Se on kunnon vanhanajan kasvi. Meillä sitä kasvaa villinä joka ilmansuunnassa pihan laitamilla - siksi en ole ottanut sitä enää kukkapenkkeihin mukaan. Paitsi muutama itsekasvatettu jaloakileija, mikä näyttäisi kukkivan vähän myöhemmin kuin nämä luonnonlajikkeet. Tänään kävin tarkistamassa tilanteen joten kukkakuvaa en saanut.

Ruohosipuli

Ruohosipuli oli päässyt kukkimaan salaa minun huomaamattani. Joka vuosi yritän muistaa ottaa siitä ensimmäisen sadon pakasteeseen ennen kukintaa. Nyt en ehtinyt, mutta eipä ole myöhäistä vieläkään

- kunhan ei ota kukkavarsia mukaan.

Pihlajan kukinto

Pihlaja on meidän pihan valtakasvi - sitä löytyy joka puolelta pihaa. Koivujakin on mutta ne ovat enimmäkseen tuolla metsän puolella, eli koivumetsä ympäröi pihaamme. Pihlajan kukinnan aikaan koko piha tuoksuu voimakkaasti ja siihen on kyllä näinä 37 vuotena totuttu. Pian pihlajan kukinnan jälkeen alkaa metsässä tuoksua metsän mesiangervo. Senkin tuoksu on melko voimakas. 

Rinneangervo Spiraea splendens

Kuunlilja Hosta Great Expectations lasiterassin kupeessa

Kuunliljan takana seinän vieressä kasvaa jokavuotinen seljapensas, jonka juuret ovat syvällä kiven kolossa. Leikkaan sen joka vuosi juuresta poikki, koska muuten en saa sitä tuhotuksi. Myrkkyä en halua käyttää. Olkoon siinä sitten, mutta rajoitetusti saa kasvaa. 

Alppiruusu Helsingin yliopisto

Nytpä tuli pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea. Kirjoitin nuo toissapäivänä, ja tosiaan nyt juhannusta kohti on alkanut sadella usein, toisin kuin koko alkukesä oli hyvinkin kuivaa. Nyt juhannusvalmistelut pukkaavat päälle eikä oikein ehdi koneella viipyä. Juhannusta vietämme lasten ja lastenlasten kanssa toivottavasti edes kohtuullisessa säässä. Toivotankin nyt kaikille oikein hyvää juhannusta, itselle mieluisten asioiden parissa. 

Helluntai

 

  

Hei vaan!

Tulin Valtterin kanssa toivottamaan kaikille

  heleätä helluntaita ! 

💚💛🌞💛💚

Aina ei kannata ostaa halvinta

 

Neljä vuotta sitten hankimme pihaamme toisen, pienemmän kasvihuoneen. 

Siellä minulla oli tarkoitus kasvattaa pelargoni-arsenaaliani,

koska halusin niiden olevan sateilta suojassa.

Päätimme sitten hankkia hyvin kohtuuhintaisen, eli suorastaan 

halvan, kennokasvarin.

En tiedä mitä silloin siinä kohtaa ajattelimme sen kestävyydestä -

emme kai mitään.

Ehkä tuumasimme että kakkoskasvihuoneen ei tarvitsekaan olla hintava.

Olisin kyllä tyytynyt ihan kotitekoiseen, 

vaikkapa kierrätysmateriaaleista koottuun selaiseen,

mutta nopeimmin saimme tämän pystyyn ja käyttöön.

24.4.2021

24.4.2021

Toukokuu 2024 - Oik.alh. korjattu versio
Tulee mieleen kysyä, että eikö näiden ole tarkoituskaan kestää vuosia?

Vähän jo epäilimme silloin

montako talvea se tulee pystyssä pysymään.

Pari ensimmäistä vuotta meni hyvin,

kunnes kolmantena vuonna yksi kennolevy

irtosi sivusta syksyn tuulien ansiosta.

Silloin sitä alkoi pelkäämään

mikä sivu lähtee seuraavaksi lentoon.

Huoneen tarkoitus ei ollut varsinainen kasvihuonekäyttö

vaan kukkien pitopaikka,

mihin halusin tuolin ja pöydän istuskelua varten.

Loput kuvat otettu 6/2025

Tänä keväänä kyllästyimme jännittämään huoneen pystyssä pysymistä -

huone huojui ja heilui pienestäkin kosketuksesta.

Noh, tuuli sitä ei kuitenkaan ihan pystynyt heiluttamaan.

Päätimme sitten laittaa siihen toisen muovin vahvikkeeksi.

Muovin laitto vaati vähän tukirimoitusta kattoon ja seiniin.

Katto ja seinät peitettiin kokonaan muovilla, tuuletusluukku myös.

Päätyyn mies teki uuden luukun.

Se on minusta parempi nyt koska sadevesi ei pääse sisälle.

Oveen ei tullut kaksinkertaista muovitusta,

eikä se sitä kylläkään tuntunut tarvitsevankaan.

Olisi ollut liian paksu,

jolloin ei ehkä liukuovisysteeminä olisi toiminut.

Yhden illan tämän homman kanssa puursimme,

harmi kun en ottanut valokuvaa työvaiheista.

Hyvä ja mieleinen kyllä tulikin,

ja on nyt huomattavasti tukevamman oloinen.

Valon läpäisyvyys on ihan ok

koska huone on  mäellä

mihin aurinko porottaa kuumasti keski- ja iltapäivisin.

Mietin, että jos kasvihuone olisi lysähtänyt kokonaan maan tasalle,

mitä olisimme siinä tapauksessa tehneet?

Emme varmastikaan olisi ryhtyneet sitä paikkailemaan tai kunnostamaan

vaan keräyspisteeseenhän kappaleet olisivat päätyneet.

Entä sitten pohja -

niin pitkälle en halua edes ajatellakaan.

No nyt toivoa vaan sopii että tämänmoinen kasvihuone

sai muutaman (tai mahdollisimman monta) vuoden lisäaikaa.

Tästä opimme jälleen kerran ettei kannata ostaa sitä kaikkein halvinta.

Halpakin voi tulla kalliiksi,

vaikkei kasvihuonemuovi niin kovin kallis ollutkaan (n.50e).

Hitaasti mutta varmasti

 

Pikkuhiljaa,

keväästä asti näitä olen kasvatellut. 

Ensin yhtä lajia multiin, sitten toista.

Olen myös muistanut pitää lajikkeiden 

määrän kohtuullisena.

Se onnistuikin ihan hyvin,

myös köynnöskasvien kohdalla.

Köynnökset ovatkin hankalia pienissä tiloissa

koska tahtovat takertua helposti toisiinsa kiinni.

Laitan kasvatukset tänne blogiin

koska olen niin tehnyt aikaisempinakin vuosina,

muistiin itselleni.

Pian nämä kukkaset katoavat mikä mihinkin,

kun istutusaika koittaa.

Jotain olen antanut jo poiskin,

jättäen itselleni riittävän määrän.

Kaikki ovat tuttuja kasvatettavia

eikä uusia lajikkeita ole ollenkaan.

Olen varannut kaikille paikat mitkä mihinkin menee

eli ruukut, istutusmullat ja penkit ovat valmiina.

Vanha sanonta "Vähän päivässä, paljon viikossa"

pitää todellakin paikkansa.

Olen muistanut levätä, nauttia tekemisestä samoin kuin

tekemättömyydestä, ja katsoa välillä kriitisestikin 

kasvatuksen tuloksia.

Mukavaa alkukesää kaikille muillekin

ja nautinnollisia hetkiä kullekin omien juttujen parissa 💗.

Puhutaanko puutarhaa

Samettikukka Strawberry blonde

Kevät on edennyt mallikkaasti, kova tuuli vain on minun mielestäni ollut vaivana. Kohta on aika istuttaa kesäkukat, kalenteria ja säätiedotusta seurataan herkeämättä. Omat hommani puutarhassa ovat sujuneet hitaasti kiirehtien ja samalla olen muistanut nauttia joka hetkestä. Kahvihetket jossain puutarhan kolkassa kuuluu asiaan.  Sitä puutarhurointi mielestäni parhaimmillaan on. 

Tuossa alempana mainitsen siitä, että joku puutarhaan tarvittava asia voi tuntua kalliilta rahassa mitattuna. Samoin puutarhurointiin käytetty aika saattaa tuntua paljolta, mutta jotain vastaavasti voinee jättää tekemättä, eikä maailma siihen kaadu. Mikä se voisi olla, voi itse miettiä. Itselläni ainakin puhelimen ja tabletin käyttöä voisin hieman rajoittaa. Ruoanlaittokin voisi olla paljon järkevämmällä tolalla, eli laittaa aina suuremman määrän jolloin voisi syödä (samaa) useamman päivän. Puutarhurointi ei silti saa olla jatkuvaa raatamista vaan siitä pitää nauttia ja tehdä sen mukaan kuin itsestä mukavalta ja hyvältä tuntuu. 

Tykkään kovasti tästä hopealehdestä.

Tänä vuonna ne onnistuivatkin hyvin, 

ja tuli laitettua yli tarpeen.

Ylimääräisiä onkin mukava antaa ystäville,

jotka haluavat kuivan paikan kukkia kesäksi.

Tähän on tarkoitus laittaa ne.

Paikan kunnostan perusteellisesti joka vuosi

eli multa vaihdetaan kokonaan.

Muutamana vuonna olen sekoittanut istutusmultaan

kesäkukkamultaa suhteessa 1:2 eli 

mustaa multaa kaksi säkkiä ja istutusmultaa yhden.

Istutusmullan biohiili vähentää kiitettävästi kastelun tarvetta. 

Joskus voi omalle ajallekin ja vaivalle laskea arvon,

vaikka tuo jälkimmäinen multa kalliilta tuntuukin.

Säästää voi vastaavasti vaikka talousmenoissa,

on minun mottoni. 😉

Keväällä sain tehtyä sopivan määrän hernekeppejä.

Siitä onkin useampi vuosi kun viimeksi olen kasvattanut hernettä.

Kasvatuslaatikot olen nyt poistanut kasvimaaltani kokonaan,

en ihan ollut tyytyväinen siihen kasvatustapaan.

Nyt tuntuu mukavalta palata entiseen.

Mutta paljon, paljon pienimuotoisempaan entiseen.

Kome pientä laatikkoa jätin kuitenkin vielä.

Niissä kasvaa nyt ruohosipulia, valkosipulia ja

joitain yrttejä aion laittaa kolmanteen.

Ne ehkä poistuu ensi vuonna, kun multa täytyisi uusia.

Joskus aikoinaan olen ottanut pihan laitamilla kasvavista

terijoensalavista oksapistokkaita.

(Emokasvitkin muuten olin kasvattanut itse.)

Nyt ne ovat kyllin suuria istutettaviksi johonkin

"sopivaan" kohtaan.

Tämän kanssa pitääkin olla tarkkana,

kasvaa nimittäin oikein isoksi puuksi.

Lohtuna voi mainita sen, että sietää loistavasti alasleikkauksen.

Jos ei paikkaa tänä vuonna löydy, voin hyvin

valeistuttaa sen ruukkuineen talveksi vaikka kasvimaan laitaan.

Tämä alapihan kohta ei ole ollenkaan niin epätoivoinen,

kuin mitä kuvasta voisi päätellä.

Nimittäin JOS nuo kotkansiipisaniaiset antaisivat

tilaa muutamille jättikuunliljoille.

Saniaiset kun tuntuvat lisääntyvän monen, monen yksilön vuosivauhtia,

näemmä viihtyvät tuolla alapihan kosteikossa

vähän liiankin hyvin.

Lehtiheinäksi kutsumani vuohenputki on ihan normaali 

vierailija pihallani, sitä vastaan taistelen nykyisin ennemminkin tukahduttamalla,

mistä tulokset vaihtelevia.

Pahoittelen kuvien ylivalottumista,

koska halusin ottaa ne keskellä päivää.

Kaunis tuo kotkansiipi on,  varsinkin alkukesästä

kun niiden lehtien kärjet ovat niin suloisesti rullalla,

avautuen siitä pikkuhiljaa.

Nyt minä olen päättänyt toisin.

Olen alkamassa taistoon niiden liiallisen leviämisen takia.

Juurineen sitä ei pysty vetämään,

koska sen juuret ovat pinnan myötäisesti, laajalle levittäytyneet

ja hyvin, hyvin tiukassa etenkin vanhemmilla yksilöillä.

Siksi ajattelin pistää niiltä vaan yksinkertaisesti kaulan poikki.

Viime syksynä työkalunani oli vanha saha.

Sen kanssa työ joutui mukavasti, 

mutta kasvin tyvi oli kuitenkin turhan sitkeä

tai sitten saha tylsä. Niin, tai vaan voimat vähissä.

Uutta sahaa en viitsi tähän hommaan ottaa,

koska minulla ei ole kokemusta sahan teroittamisesta.

Hiekkaa kun saattaa olla tuolla istutusalueella.

Noita muita työkaluja ajattelin nyt käyttää lisäksi,

toivottavasti onnistun.

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa.

Terassin ikkunat odottavat pesijäänsä.

Sitä hommaa olen siirtänyt päivästä toiseen.

Aloittamisen kynnys on joskus korkea,

varsinkin jos kyse EI ole mistään puutarhahommasta.

😙  😉  😁

Mukavia toukokuisia päiviä kaikille,

nautitaan keväästä!