Hyvää Joulua!

Tumma taivas jouluyönä, 
tähdet tuikkii valovyönä, 
ilmassa on ripaus taikaa, 
rauhallista joulunaikaa.

Joulun haaste

 

Kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista -haaste

Saila blogissa Kivipellonsaila laittoi minulle kivan jouluhaasteen, mihin on mukava vastata näin joulun lähestyessä. Haasteen aloittajana on  Maatuska Selätön puutarhuri -blogista.

Haastekysymykset ja vastaukseni niihin tulevat tässä:

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain minkä hankit joka jouluksi?

Koska olemme tulleet yliherkiksi tuoksuille, se on joulutähti, mutta sitä ei joka joulu osteta. Minulla on paljon viherkasveja ja siksi joulutähti ei yksinkertaisesti mahdu ikkunoille, missä se varmastikin viihtyisi.  

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Joulurauhan julistuksesta alkaa joulu.  Se kuunnellaan kaikella hartaudella sen sanomaa miettien. Sen jälkeen ei tehdä työtä vaan hiljennytään. Mieluummin ei soitella puhelimilla eikä kyläillä. Se on tärkeää. 

3. Osaatko mennä siitä mistä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Todellakin osaan. Kahden aikuisen huushollissa ei ole tarvetta tehdä jouluksi suursiivousta. Toki riippuu fiiliksestä, tekeekö tai onko aikaa. Perus-siisteys riittää. 

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Aattona käydään, ennen ruokailua. Siitä tavasta ei luovuta. Saunotaan myös joulun pyhinä. 

5. Teetkö itse joululahjoja?

Joululahjoja en tee jouluksi nykyään. Kaikenlaista muuta tulee tehtyä ja annettua toisille pitkin vuotta.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Rosolli, kinkku ja porkkanalaatikko. Rakastan myös kukkakaaligratiinia. 

7. Rakkain joululaulusi?

"Sydämeeni joulun teen", ehdottomasti. Joulumusiikki on tärkeä joulun tunnelman luoja ja muistuttaa joulun sanomasta. Tykkään nykyään rauhallisemmasta joulumusiikista.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Nykyään sisällä ei ole kuusta, mutta kun oli, niin aito kuusihan se oli. Monena vuonna olen pitänyt suuren viherkasvin kuusena, eli jotain vihreää olla pitää. Suuri kiinanruusu valloittaa olohuoneen nurkkauksen joten se hoitakoon kuusen virkaa myös tänä jouluna.  Lasiterassille vein kuitenkin tekokuusen johon laitoin valosarjan. Se heijastaa kauniisti ikkunoista.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Vanhin joulukoristeeni on itse tehty, kansakoulussa joskus yli puoli vuosisataa sitten. Muistan vieläkin kun sen askartelin. Miten kauniilta se näyttää yhä, eivätkä mitkään kaupasta ostetut hienot, säihkyvät koristeet vedä sille vertoja. Arvatenkin siksi kun sillä on tunnearvoa. Koristeessa on vihreästä foliontapaisesta leikattu tähti liimattuna kahteen renkaaseen, kullanvärisellä nauhalla kiinnitettynä. Vanha epäselvä kuva (alla) on lapsuuden joulukuusesta. Koriste on siis yhä tallella.

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Kuivakakku glögin kanssa nautittuna. Niitä on tänä jouluna tullut leivottua useita.

Minä vuorostani haluan haastaa Betweenin  Rikkaruohoelamaa -blogista, Liisan liisankasvit -blogista sekä  Marketan Rakkauttajamaanantimia -blogista. Miten on - lähdettekö mukaan?

Kolmas adventtisunnuntai

 

Näin komeissa maisemissa saimme viettää

 kolmannen adventtisunnuntain.

Aurinko on tähän vuodenaikaan harvinaista herkkua

joten halusin tallentaa tämän

aamuisen järvimaiseman tänne.

Toivotan kaikille

oikein mukavaa joulunalusaikaa!

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

 

Hyvä Itsenäisyyspäivää!

T. Evakon tytär

Maksalaatikkotaisteluni

 

Ennen vanhaan tehtiin kaikki itse. No, sanonta ennenvanhaan tarkoittaa minulle kuusikymppiselle 1980-lukua jolloin olin nuori äiti. Silloin kotoa peritty malli oli esimerkkinä enemmän tai vähemmän. 

”Teen niin kuin äitini teki” tai ”en tee ainakaan niin kuin äitini teki”. 

Yksi esimerkki on joulutorttujen teko. Lapsuudessani tehtiin torttutaikinatkin itse. En muista olisiko kaupassa edes ollut valmiiksi kaulittua taikinaa. Rahkavoitaikina tuli muotiin ja siitähän torttuja leivottiin kai jokaisessa perheessä. Ja se torttujen määrä! Nykyään ei kai missään leivota kymmenittäin torttuja, eikä satamäärin pipareita. Vieraitakaan tuskin niin paljon kävi joulun aikaan mutta vierasvaraa täytyi aina olla. Kaupassa kun ei pitkän matkan vuoksi ihan niin vain kipaistu.

No, omassa kodissani myös tein torttuja kai vähän liikaakin, samoin pipareita mitä riitti vielä juhannukseksikin. Nyt aika on tehnyt tehtävänsä - ja vaikka lapsenlapsiakin löytyy, ei ne enää tee kauppaansa. (Äitikään - nykyään jo suvun isomummoksi ehtinyt - ei ymmärrettävästi tee mitään jouluvalmisteluja itse.) Ehkä siksi kun kaikenlaisia muita herkkuja on ylenmäärin tarjolla. Sehän se perimmäinen syy varmastikin on.

Kuten edellisessä postauksessani julistin  niin nykyään ei tekemisen pakkoa ole. Toivoin sitä muiltakin.  Kaiken saa kaupasta jos ei ehdi/halua tai osaa. Kyllähän se tosiasia kuitenkin lienee että itse tehtynä kaikki maistuu paremmalta. Tai ainakin melkein kaikki. 

Yksi asia on minua jäänyt mietityttämään moniksi vuosiksi. No minun tapauksessani voidaan puhua vuosikymmenistä.  Nimittäin maksalaatikko. Sen soisin löytyvän  joka vuosi joulupöydästäni, mutta mielellään ei-ostettuna. 

Olin tehnyt sitä perheemme alkuaikoina jouluksi monina vuosina, enkä koskaan ollut täysin tyytyväinen siihen. Kokeilin monia eri reseptejä - kerran myös eräs tuttuni tarjoutui minulle sitä tekemään. Mutta ei auttanut - saattoipa hänellä olla samainen keittokirja kuin minulla, en tullut kysyneeksi. Ehkä olen ronkeli, mutta vieläkin etsin sitä ”täydellistä”  maksalaatikkoa. Sanon nyt suoraan: parempaa kuin Saarioisten äitien tekemää. Sitä parempaa kun ei ole vielä  löytynyt. Joku voi olla eri mieltä mutta minä puhun nyt vain omasta puolestani. Laulun sanoin mukaeltuna: ”Etsin kunnes löydän sen..”.

Koska en ole mitenkään kova käyttämään kermaa, voita.. niin ajattelin että siinäkö sen salaisuus onkin. Jouluruoat kun eivät ole arkiruokia, niin miksei niihin voisi käyttää ns. parempia aineksia. Sitä paitsi olen käyttänyt omaa mietelausettani ruuanlaitosta: ”Hyvistä aineksista on  helppo tehdä hyvää.  Vaikeampi on tehdä huonoista aineksista hyvää, ja siinäpä se taito punnitaankin.”

Nytpä siis etsin ohjeen mikä sisältää voita, kermaa, munia, siirappia, rusinoita. Aineksien määrää en lisännyt (vaikka niin mieli teki)  koska.. - no joku tolkku pitää kaikessa olla. Jokohan nyt tärppäisi. Tähän en kuitenkaan kuvaa tai ohjetta laita, koska niitä on verkosta saatavissa pilvin pimein ja jokaisella on oma makunsa. Toisekseen naputtelen tätä kun odottelen laatikon kypsymistä.

Teinpähän taas tikusta asiaa eli tällä kertaa maksalaatikosta ja ihan kiva jos joku jaksaa tämän lukea. 

Mukavia jouluvalmisteluja - vapaaehtoisia sellaisia - kaikille! Itsekin teen omaksi ilokseni, ja vähän toistenkin iloksi ;)

Joulu - Näin minä sen koen

 28. päivä marraskuuta. 26 päivää Jouluun. Kuulostaa hyvältä. Vielä ehtii tekemään vaikka mitä jouluvalmisteluja.  

”Tänä jouluna 

meillä ei osteta lahjoja. Tai jokaiselle vain yksi lahja. Tai oikeastaan lapsille vain. Ei hössötetä. Ei silitetä, pestä eikä puunata. Eikä leivota - ostetaan kaupasta valmista. - No onhan pakastin olemassa ja sinne on tehnyt fiksu emäntä jo  hyvissä ajoin torttuja, pullaa ja ruokaa. Sieltä on hyvä ottaa. Sitä paitsi ruoka ei ole jouluna pääasia. Joulun merkitys on kristillinen. Jouluna hiljennytään ottamaan joulun sanoma vastaan. Ei ole kiire minnekkään, joulupäivänä vietän pyjamapäivää. Luen kirjaa. Teen sanaristikoita monta tuntia. Laitan kynttilöitä palamaan pöydille. Katson telkkaria päivällä. Suklaata syön surutta. Saunon aamulla, päivällä ja vaikka illallakin. ”

Tuota suunnitelmaa kun katson ja noita ajatuksia mietin niin… hyvältähän se kuulostaa. Ja tutulta. En kuitenkaan tiedä moniko asia tuosta toteutuu vai tyydynkö toteamaan että joulu tulee ja joulu menee niin  kuin muinakin vuosina sen kummemmin stressaamatta. Vai tuntuuko joulu joulummalta silloin, kun sen eteen on tehnyt mahdollisimman paljon. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä että tuo viimeksi mainittu ei pidä paikkaansa. 

Kuitenkin nautin jouluvalmisteluista, puhtaasta kodista, tuoreen pullan ja pipareiden tuoksusta, lasten ja lastenlasten kyläilystä tulevatpa he sitten joulua ennen, jouluna tai joulun jälkeen. Heille kun sallitaan halutessaan myös oma joulu. Itse nuorena äitinä aikoinani koin että jouluna olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtäaikaa, mikä ei mielestäni ollut näin jälkeenpäinkään ajateltuna kovinkaan kohtuullista. No, oli miten oli - nyt on eri elämäntilanne ja on enemmän aikaa nauttia hetkestä. Joka tapauksessa arjen pitää olla arkea ja juhlapyhien pitää erottua siitä. Näin se vaan mielestäni on. Ihan vielä en aloita valitsemiani jouluvalmisteluita, mutta kun aloitan , niin teen ne nautinnolla ja ilman kiireen tuntua.  Tästä aiheesta voisi puhua loputtomiin, mutta voi olla että aihe lähtee rönsyilemään liikaa (minut tuntien) niin taidanpa pistää tästä kohtaa poikki :). Tärkeimmät asiat joulusta lienevät tuontapaisia.

Mukavaa joulun odotusta kaikille puuhailun lomassa tai muuten vain, ja hyvää marraskuun loppua ja joulukuun alkua heille jotka eivät joulua vietä. 

                                         🎄 🌲 🎄 🌲 🎄 🌲 🎄

Ps. Jostain syystä halusin loppuun laittaa tämmöisen kuvan. Jostain netin syövereistä sen kaivoin. Minusta tuo kuvan otsikko on vääränlainen. Siinä pitäisi lukea: Joulusiivous - valitse jokaisesta kohdasta yksi. Onko parempia ideoita otsikoksi vai mitä sinä ajattelet tuosta?

Marraskuu - mitä siitä kertoisin

Marraskuu ei tarvitse olla apea, alakuloinen, synkkä, pimeä eikä … no mitään muutakaan negatiivista. Pimeähän se kyllä on eikä sille mitään voi ainakaan täällä maaseudulla missä katuvaloja ei liiemmin ole. Yleensä  kesän jälkeen odotan tämmöistä jonkinlaista levon ja  latautumisen aikaa. Katse kääntyy väkisinkin sisäänpäin, ja itse olen sitä mieltä että ihminen tarvitseekin hiljentymisen aikaa välillä. No, introverttina minun on hyvä sanoa niin. Olkoon miten vain, meitä ihmisiä on monenlaisia ja minä olen tämmöinen. Tätä aasinsiltaa myöten pääsenkin sitten jonkinlaiseen aiheeseen. 

 

Viidakko ottaa omansa

Yllä hauska kuva. Kerron vähän kuvan taustaa ensin. Kun tein itselleni ompelupaikkaa vierashuoneeseen, vähensin sieltä viherkasvit pois pöydältä ja toin ne tuonne olohuoneen valoisaan nurkkaan. Siellä on nyt kaksi kookasta viirivehkaa, ”liian suuri” saniainen, madagaskarinpalmu ja kirjovehka sulassa sovussa, ja pian kai toisiinsa kietoutuneina. Kastelun helpottamiseksi ne pitäisi ensin erotella toisistaan ja siirtää  lähemmäs kasteltaviksi. Laiskuuttani joskus oikaisen ja ryömin sinne sekaan kastelukannun kanssa. Tällä kertaa päässäni oli hiuspanta jonka tuo kiinanruusu taitavasti vohki. Hieno suoritus mielestäni.

Oma rauhallinen ompelupaikka
oli pitkäaikainen haaveeni

Pimeiden iltojen ratoksi otin virkkukoukun

ja kokeilin pitsiliinan mallia ohuehkoon matonkuteeseen.

Tällä mallilla olen tehnyt liinoja monista eri lankatyypeistä  

- juuttinarusta ohueen pitsiin. 

Ehkä voisi seuraavaksi kokeilla paperinarua taipuisiko se virkattavaksi. 

Tilasin verkkokaupasta kangasta mekkoa varten mutta kun tilattaessa ei pysty kangasta hypistelemään käsissä - sanallinen kuvailu kun ei ihan anna oikeaa kuvaa niin onhan se arvoitus minkälainen kangas oikeasti on. Puuvilla kun on kankaana laaja käsite. No, kangas olikin toisenlainen kuin ajattelin, ja värikään ei osunut kohdilleen joten ajattelin että voihan siitä tehdä muutakin. Tämmöinen reppu itselleni syntyi ensin. Tykkään että kangasta on varastossa eikä tarvitse inspiraation iskiessä lähteä heti kaupoille. Luotan siihen että tuosta kankaasta vielä jotakin syntyy kunhan aika on sopiva.

Kirpputorin kangaspalasta (Vallilan Jaffa 4e)

 syntyi tyttärentyttärelle edellisen mallilla reppu

ja tyttärelle vuorillinen kassi

sekä itselle myös vuorillinen kassi. 

Kassien vuorit ovat vanhaa lakanakangasta.

Kassin toinen puoli on vähemmän värikäs.

(Huomasin juuri postauksen julkaistuani että 

nämä kassit ja reppu olivat jo yhdessä postauksessa

mutta en nyt poista niitä tästä. Samaa kuukautta

yhtä kaikki kuitenkin.)

Tässäpä kaikki gobeliinikankaasta ompelemani kassit.
(Lisäsin jälkeenpäin.)

Marraskuun tuotoksia ovat myös nämä

pikkuiset lapsen käteen sopivat kassit.

Ne ompelin vanhasta gobeliinikankaasta

ja menevät tyttärentyttären koululuokan 

joulumyyjäisiin. Kasseja aion tehdä myös lisää

jos joku ostaisi.

Pullan leipominen virkistää mieltä välillä. 

Vasta paistetun pullan tuoksu

on mitä ihanin.

Marraskuulle ovat selviytyneet nämä 

itse kasvattamani lumihiutaleet. 

Nämä on laitettu kasvamaan joskus helmikuulla. 

Marraskuu antaa tilaa ja aikaa luovuudelle,

tai voi hyvällä omallatunnolla olla myös

vähemmän luova ja pujahtaa vaikka sohvan uumeniin.

Tai uppoutua television loputtomaan ohjelmatarjontaan.

Sekin on hyvä ratkaisu. 

 Kunhan ei unohdu sinne liian pitkäksi ajaksi.

Itsellä tuo alakuvan kaveri pitää siitä kyllä huolen 💙.

Tämmöisiä ajatuksia kuluva marraskuu minulla herättää.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

 

”Talvi on palautumisen ja valmistautumisen aikaa.”

 - Paul Theroux 

Jotkut asiat ei muutu

 

Eilen mies pyysi että tekisinkö taas ”niitä viinereitä”.

Tiesin kyllä mitä hän tarkoitti.

No ilman muuta, voinhan tehdäkin kun pyydät

ja tarvikkeitakin on kotona, vastasin.

”Niihin” viinereihin hän tykästyi (ja myöhemmin on

maininnutkin niistä monta kertaa)

kun olin joskus seurustelumme alkuaikoina

lapsuuskodissani niitä leiponut

ja hänkin oli kahvipöydässä istunut.

Kuvassa olevaan kihlajaispöytäänkin niitä leivoin, kun pyydettiin.

Kihlajaiskahvit nautittiin silloin appivanhempien luona

koska omaa yhteistä kotia ei silloin vielä ollut.

Kuukauden päästä tuosta tapahtumasta päästiin sitten

muuttamaan omista osoitteistamme omaan kämppään.

Olipa ihanaa aikaa ♥️

Ihanaa aikaa on nytkin 43 vuoden jälkeen. 

Ja kyllä - 

samanlaisia viinereitä leivotaan vieläkin silloin tällöin.

Tämmöisen muiston halusin nyt  jakaa.

Sarja jatkuu..

 

Nimittäin sarjani ”Kasseja ja pussukoita”

jatkuu vielä. 

Niin kauan kuin kangasta vain riittää. 

Yläkuvassa toinen kassi, vuorikankaana vanha lakana

ja kassin hihnat varastosta löytynyttä

käyttämättä jäänyttä maton kanttausnauhaa.

Aika oli sille tehnyt tehtävänsä

eli vaalennut taitekohta, jonka takia sitä

ei olisi kehdannut kuitenkaan maton päähän ommella.

Nyt siitä sai leikata sopivia pätkiä

ja heittää pois vaalenneet osat.

Eilen syntyi tyttärentyttärelle jumppakassi.

Reppuna sitä voi myös käyttää.

Narua hihnoihin löytyi varastosta

joten tällekään hintaa ei tullut juuri ollenkaan.

Tänään ompelukoneen uumenista putkahti essu.

Kangas on vanhaa pöytäliinaa.

Vaihdoin keittiön pöydän pyöreään malliin

joten joistain pöytäliinoista pätkäisen neliskanttisen 

osan uudelle pöydälle ja lopusta saa sitten vaikka mitä.

Onkohan ko. pöytäliina jäänyt käyttämättä

sen takia etten ole saanut sitä silitettyä sileäksi.

Mene ja tiedä, tai ainakin muistele.

Joka tapauksessa se on jonkin kuvalehden 

lukijalahjaksi saamani Finlaysonin pöytäliina.

Minusta tämän valmistajan tuotteiden laatu on 

 huonontunut vuodetekstiileissä ja näissä pöytäliinoissa ainakin.

Ihmekös tuo kun ne nykyään valmistetaan ulkomailla.

Nyt sanon tähän loppuun:

ennen oli kaikki paremmin.

Tai ainakin melkein.

Leppoisaa marraskuuta kaikille! 🕯️🧣☔️☕️🍯📚

Kirpparilöytöjä

Harvoin tulee käytyä kirpputorilla mutta 

silloin kun käyn katselen mieluummin erilaisia kankaita,

verhoja, pöytäliinoja. Niistä saa edullisesti ommeltua vaikka

minkälaisia asioita.

 Ja vaikka ei ompelekaan, ainakaan heti, niin pieni

varasto on hyvä olla ”pahan päivän varalle”.

Yleensä en suunnittele kauan mitä aion ommella

vaan ne ideat tulee yleensä hetken mielijohteesta.

Jos silloin ei ole mieluisaa kangasta käytettävissä, 

ei ole kiva lähteä sellaista kaupasta ostamaan.

Kotiin tultua kun saattaa into olla jo tipotiessään.

Tänään ompelin kirpputorin kangaspalasta

tämmöisen kassin.

Kangas on Vallilan Jaffa-kangasta.

Tätä kassia voi pitää kummin päin vaan.

Kesällä ihmisestä ulospäin voisi olla 

tuo kirkkaampi puoli, ajattelen.

Vuori on myös kirpputorilta, vanha verho.

Sen sain edullisesti, koska näytti

nurjalta puolelta olevan auringon valkaisema.

Tämmöiseen asiaan kelpasi kyllä 

sillä vaalennut puoli on nyt tuolla kassin sisällä.

Pikkuinen pussukkakin syntyi kun kangasta

riitti ja innostuin. 

Nauhat ovat vanhat kengännauhat.

Olipa hyvä että tuli pistettyä talteen

kun itse kengät menivät loppusijoitukseen.

Kaipa tuollaisellekin pussukalle käyttöä löytyy.

Sadesäällä

• Tänään toimin jauhopeukalona 
• ja tällaista jälkeä syntyi.
• Karjalanpiirakoita nämä eivät ole,
• vaan jonkunlaisiksi riisipiirakoiksi
• näitä kuitenkin voisi sanoa.

Sateella on mukavaa olla sisällä

vaikka leivontapuuhissa.

Lumihiutale kuistin suojissa.

Onkohan tämä meillä

kesäkukan selviytymis-ennätys,

melkein lokakuun loppuun saakka

on selvinnyt paleltumatta.

Saa nähdä jatkossa minkälaisia 

säitä on luvassa.

Leppoisan ja lempeän syksyn jälkeen tuntuu,

etten ole vieläkään valmis talveen.

Oletko sinä?

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa! 

Haastevastaus

 

Tämmöinen on Repolaisen lokakuun haaste. Eipä ole ihan yksinkertaisen helppo tämäkään, mutta hyvä onkin jos se pistää miettimään. Kokeilenpa siis ylintä vaakariviä ensiksi.

Porkkanan ja tillin siemenet menossa 
kylvöön ennen talven tuloa.

 

Lapsena aika kului jostain syystä hitaasti. Lisäksi kesät olivat myös lämpimiä ja aurinkoisia. Mutta oliko näin sittenkään?… Varmaa on ainakin se, että nyt vanhempana aika kuluu nopeasti. Siitä on todisteena se ettei (mukamas?) ehdi tehdä mitään. Tai enemmän pitäisi ehtiä kun aika ei riitä mihinkään. Onpas monimutkaista mutta se on varmastikin näin ;)

Juuri uunista otettuja voirinkeleitä

Leipomani voirinkelit ovat juuri uunista otettuina kovia.

  Tai oikeammin kovahkoja. Leivonnaisissa kuitenkin käytetään termiä ”rapeita” - kunnes niiden pinta muovipussiin pakattuna tai leivinliinan alla muuttuu pehmeäksi.  Ovat muuten äärettömän maukkaita, helppoja tehdä ja mitä mainiointa kahvileipää jos ei halua sokeripitoisia kahvileipiä syödä. Leivonnaisiin käyttämästäni voimäärästä en nyt mainitse mitään. 

Laitoin kokeeksi keittiön ikkunalaudalle kasvivalon koska toin siihen
ulkoa maljaköynnöksen taimen. (Ei kuvassa)

Tähän vuodenaikaan valoisa aika päivästä lyhenee pitkin harppauksin. Vastaavasti pimeä aika tuntuu lisääntyvän vielä pidemmin harppauksin. Vähän liian pitkin, olen sitä mieltä. Kuvan kasvivaloon laitoin ajastimen eli päivällä se on päällä ja yöksi sammuu itsestään.

Lähtipä tämä haaste etenemään nyt helposti, siispä kokeillaan onko jatko yhtä sujuvaa.. Otetaanpa vielä toinen vaakarivi ja toivotaan ettei aasinsiltoihin tarvitse turvautua. 

Nyt ei taidakaan kuvaa tulla, sillä pääni on aivan tyhjä tuon pyydetyn sanan kohdalla. Sensijaan pää on aivan täynnä kaikenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita. Nettiä selaamalla löytää todella paljon hyviä käsityö- ja askarteluideoita ja vinkkejä joita tekisi mieli aloittaa toteuttamaan heti.Yritän kuitenkin edetä 

tärkeysjärjestyksessä kaikkien lukuisten päähänpistojeni kanssa.  Paheenani onkin aina ollut hyppiminen asiasta toiseen, vähän niinkuin fiiliksen mukaan. Sen haasteen kanssa kun oppisi elämään..

En kuitenkaan useinkaan jätä asioita kesken eli tulevat ne kyllä jokseenkin tehdyiksi aikanaan.

Viimeisin hutiostos

Kun tuossa edellä kerroin netin selaamisesta, voi siellä käydä myös ostamassa kaikenlaista, kuten tiedätte. 

Joitakin ostoja tulee tehtyä vähän kuin arpapelillä eli varsinkaan kun vaatteita tai kenkiä ei voi sovittaa, vaan ostos on tehtävä tuotetietojen tai oman arvion mukaan. Vaikeimmin arvioitavia ovat mielestäni kengät. Kuvassa olevat ostin alkusyksystä hameen kanssa pidettäviksi mutta kotona sovittaessani huomasin että varren suu oli aivan liian suuri. Palauttamaan en alkanut vaan jätin asian mietintään. Onneksi ne voi myydä kirpputorilla, mutta tappiotahan tässä kaupassa tietenkin tuli eikä ihan alkuperäistä hintaa kehtaa kengistä pyytää. Tarinan opetus oli se että ainahan mittoja voisi nettikaupassa kysellä vaikka ihan viestillä. Mielelläänhän myyjä vastaa.

Sokeri ja suola. Maito ja piimä. Mies ja nainen. Kissa ja koira. Hevonen ja lehmä. Siinä sanaparit joita olen joskus leikilläni arvuutellut ovatko ne toistensa vastakohtia. (En malttanut kuitenkaan olla käymättä kysymässä tekoälyltä kuinka asian laita on tuon ensimmäisen kohdalla. Itse laitan oikein mielelläni em. sanaparit vastakohdiksi, ja varsinkin tämmöisessä leikkimielisessä haaste-tehtävässä. Mahtavaa Repolainen kun sinäkin teit niin!) Nyt taidankin mennä mistä aita on matalin. Tässä tulee nyt se aasinsilta mistä itseäni varoittelin, joten..

Olen innokas leipomaan, ja etsimään uusia ohjeita ja leipomisvinkkejä. Yksi syy on siinä että haluan pitää lisäaineiden määrän minimissä sekä ruoan että leipomusten suhteen. Kotona tehty ja kotimaisista raaka-aineista tehty on aina paras vaihtoehto.

Siispä katson kuvasta olenko menneenä kuukautena leiponut  enemmän sokeripitoisia kuin  suolaisia leivonnaisia.

Olipa mukavaa toteuttaa tämänkertainen haaste, ja huutaa kaksi kertaa

Bingo! 

Bingo!