Tämän toisen kuvan perusteella voi kuvitella
kalaretken olleen vähintäänkin jännittävä.
Itse kuvailen sitä muillakin adjektiiveilla:
hämmentävä
salaperäinen
ainutlaatuinen
vähän pelottavakin
Tiesimmekin kyllä jo edellisenä iltana,
että aamusumu voi olla voimakasta.
Mutta näin sakeassa sumussa suht suurella järvellä
minä en ole ollut aikaisemmin mukana.
Edellisenä iltana laskimme muikkuverkot järveen
ja kun tapana on, verkot saavat olla järvessä yön yli.
Aamulla ne käydään kokemassa mahdollisimman aikaisin
koska veden lämpötila (+15 astetta) on aika lämpöistä.
Kalojen ei siis ole hyvä olla verkossa kovin kauan.
Siis "mahdollisten" kalojen.
Itse lähdimme sinne pari tuntia auringonnousun jälkeen.
Hämmentävä se oli siksi
koska heti kun pääsimme kauemmas rannasta
ja kaislikko katosi näköpiiristä,
tuli täydellinen "tyhjyys"
tai en tiedä miksi muuksi sitä voi kuvitella.
Kuvailevaa sanaa on vaikea keksiä.
Ilmassa leijaileva tyhjyys?
Kalakaverin ja veneen kyllä näin
mutta en mitään muuta.
Ensiksi tuli pieni pelko mieleen eksymisestä..
ja ajatus että "tulipas lähdettyä".
Paras olikin vain yrittää nauttia hetkestä
ja tiedosta että kyllähän täällä
ihan turvassa ollaan.
Vaan missäpä edellisenä itana lasketut verkot?
Jaa-a.
Onneksi oli puhelin mukana
ja siinä karttasovellus.
Ilman sitä olisi pitänyt etsiä lähin ranta ja
sen perusteella yrittää paikantaa sijainti.
Se olisi kyllä ollut mahdotonta.
Toinen ratkaisu olisi ollut odottaa sumun hälvenemistä
mutta se ei ollut järkevää
koska kalat (muikut) oli saatava
lämpimästä vedestä mahdollisimman nopeasti.
Karttasovelluksen avulla saatiin selville sijainti
mutta verkkojen kohot näkyivät vasta melkein niihin törmätessä.
Kyllähän me hetki jos toinenkin seilattiin siellä,
kunnes verkot löytyivät.
Pois lähtiessä sumu alkoikin jo hälvetä
ja näkyvyys parani.
Saalis oli riittävä ja
savustetut muikut oikein makoisia . 😋
No olipa melkoinen kalareissu. Sumu on ikävä seuralainen merellä. Onneksi saitte koettua verkot ja kaikki päättyi onnellisesti.
VastaaPoistaVarmasti kalat maistuivat kaiken vaivan jälkeen entistä makoisemmilta.
Kyllä, mutta olihan tämä sangen tuttu järvi kuitenkin. Merelle en sumussa kyllä lähtisi mistään hinnasta. Meri on meille lähes tuntematon elementti, sisämaassa kun asutaan.
PoistaItse savustetut tuoreet muikut, nam.
Minulta olisi kyllä jäänyt tuonne sumun keskelle meno. Pelkään muutenkin veneessä, sumussa veneilystä puhumattakaan. Onneksi sentään saitte saalista ja uskon että olivat hyviä!
VastaaPoistaNiinpä. Minäkin alussa ajattelin että tuleekohan paniikki mutta en viitsinyt jänistää. Tuntemattomille vesille en kyllä lähtisi sumussa.
PoistaOnpa upeat kuvat, varmasti elämyksellinen reissu!
VastaaPoistaKiitos, olihan tuolla mukava kuvailla ja hyvä kun tulikin otettua kuvia, ettei unohtunut.
PoistaOi, onpa ollut varmasti vähän jännittävää seilata usvan seassa. Hienoja kuvia!
VastaaPoistaKyllä, ja sitä tunnetta ei osaa täysin kuvailla - se pitää itse kokea.
PoistaOlipa teillä todella mielenkiintoinen ja haastavakin kalareissu, mutta neuvokkaina teillä oli työkalut toimia tuossa 'Lontoon sumussa' ja kiitoksena upea saalis! Olipa melkoinen sumu, mutta aika nopeasti sumu sitten hälveneekin.
VastaaPoistaLontoon sumu oli mielenkiintoinen, ja tiesimme sen pian kuitenkin hälvenevän. Järvi ei ollut niin tuttu, että olisimme osanneet sen ääriviivat ulkoa, joten siksikin oli vähän jänskä. Tänä viikonloppuna tehdään varmaan uusintakierros 😏
PoistaIhanat kuvat tässä postauksessa. Minäkin asun Savossa ja rakastan paistettuja muikkuja. Melkoinen reissu teillä oli sumussa. Minä olisin pelännyt.
VastaaPoistaKiitos, Marja. Muikut ovatkin melkein savolaisten kansallisruoka. Ovat kyllä niin hyviä kaikilla tavoilla laitettuina. Pelkäsin kyllä aluksi, tuntui kuin olisi leijaillut jossain tyhjyydessä. Mutta sitten järki palautti takaisin maan pinnalle.
Poista