Eilen mies pyysi että tekisinkö taas ”niitä viinereitä”.
Tiesin kyllä mitä hän tarkoitti.
No ilman muuta, voinhan tehdäkin kun pyydät
ja tarvikkeitakin on kotona, vastasin.
”Niihin” viinereihin hän tykästyi (ja myöhemmin on
maininnutkin niistä monta kertaa)
kun olin joskus seurustelumme alkuaikoina
lapsuuskodissani niitä leiponut
ja hänkin oli kahvipöydässä istunut.
Kuvassa olevaan kihlajaispöytäänkin niitä leivoin, kun pyydettiin.
Kihlajaiskahvit nautittiin silloin appivanhempien luona
koska omaa yhteistä kotia ei silloin vielä ollut.
Kuukauden päästä tuosta tapahtumasta päästiin sitten
muuttamaan omista osoitteistamme omaan kämppään.
Olipa ihanaa aikaa ♥️
Ihanaa aikaa on nytkin 43 vuoden jälkeen.
Ja kyllä -
samanlaisia viinereitä leivotaan vieläkin silloin tällöin.
Tämmöisen muiston halusin nyt jakaa.
Hauska aikansa kuva kahvipöydästä.
VastaaPoista