Muistojen laatikosta

Pengoin tässä yhtenä päivänä omia vanhoja tavaroitani, sieltä löytyi muun muassa tämmöinen vanha Ystäväni-kirja. Itse olin vähän alle kymmenen vuotias silloin kun tämmöisiä harrastettiin. Ne olivat silloin 70-luvun alussa aika suosittuja koululaisten keskuudessa, muistatteko, viisikymppiset lukijat?
 Sitten oli myös tavallisia ruutuvihkoja kiertämässä, ja jokainen sai piirtää tai kirjoittaa siihen jotain. Vihkon omistaja oli kirjoittanut ensin nimet valmiiksi jokaisen sivun alalaitaan , ja vihko annettiin aina seuraavalle.. Viimeinen sitten palautti vihkon - aikojen päästä -  takaisin omistajalleen. Muistan kuinka jännittävää oli kun se vihdoin palautettiin..
Kiiltokuvavihkoja oli myös kiertämässä,  ne olivat Muistoja-vihkosia nimeltään.
Millaisia muisto-vihkoja teillä oli kiertämässä lapsuudessanne, tai kiiltokuvakirjoja?

Valokuvia ei silloin ollut

tuhlattavaksi asti,

moni piirsi kuvansa.

 

Ja poikia silloin inhottiin, mukamas ;)

Mitenhän lie . .

 

Voi että - silloin oli Markku Aro

suosikkilaulaja, ja yhä vielä minunkin :)

 

-  Ja sitten ne kiiltokuvakirjat!!

Kannet ja kirja ovat jo niin huonokuntoisia, joten

laitan tähän vaan muutamia otteita ..

 

 

Muistolauseita v. 1970
 

Kirkkaita heleitä helmiä etsi

elämän virran vuosta.

Älä anna kultaisten vuosiesi

sinä turhaan hukkaan juosta.

(siskolta 11.6.1970)

*

Kun ruusu kuihtuu

niin hoida liljaa.

Kun äiti suuttuu niin ole hiljaa.

(ystävältä 11.6.1970)

*

Pieni olet piiaksi,

laiha emännäksi.

Paras olet

nätin pojan kahvinkeittäjäksi.

(veljeltä v. 1970)

*

Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,

jolla on taskussa avain ja lukko.

Sillä se sitoo ystävät yhteen

niin kuin maamies pellolla lyhteen.

(siskolta 31.7.1970)

*

Tuulikki on se kiltti tyttö,

jota kaikki rakastaa.

Onnellinen on se äiti,

joka Tuulikin omistaa.

(naapurin tytöltä 11.8.1970)

*

Onnea, onnea, onnea vaan,

punainen tupa ja perunamaa!

(siskolta 15.10.1971:

Kiitos - toteutunut on,

tupa vaan on toisen värinen!)

*

 

Tuossa edellä onkin ihan viisaita elämänohjeita, jotkin niistä ovatkin toteutuneet - huomaan :D Olihan mukava palata menneeseen aikaan, vaikka ei nyt itsellä olekaan mitään vuosipäivää tai jotain rajapyykkiä mutta aika ajoin näitä onkin mukava lueskella.. ja huomata kuinka hujauksessa nämä vuosikymmenet ovatkin menneet. Puhumattakaan tästä vuodesta, nythän on marraskuustakin enää viikko jäljellä.  No, menköön vuodet mitä vauhtia menevät, mutta paras aika elämässä onkin juuri nyt eli silloin, mitä aikaa kulloinkin  elää! ♥

 

 

Portaita ylös,

välillä vähän alas ja välillä tasanteelle.

Välillä harppoen, hiipien tai kontaten.

Sama se, kunhan suunta on oikea.

MarLeena Ansio

 

 

 

*  *

 

 

 

 

Sininen hetki  ♥