Idean tähän postaukseen sain Paperitarha-blogista (https://hannantupa.blogspot.com/2026/07/luen-jos-jaksan.html?m=1). Kyseistä asiaa olen itsekin aikaisemmin pohtinut. Kullakin tavalla on hyvät ja huonot puolensa. Vai onko?
Onko pitkä postaus parempi vai lyhytkö on? Voisiko postata asian kerrallaan? Entä kommentointi, käykö sinullekin niin että eka kertaa lukiessasi pitkää postausta tulee mieleen kaikenlaista kysyttävää tai kommentoitavaa mikä unohtuu kun jatkaa lukemista? Silloin vastatessa täytyy palata taas tekstiin? Unohtuuko jokin asia minkä muistaa vasta sitten kun on julkaissut kommentin?
On mukavaa tehdä pitkä postaus, ainakin minusta. Kun hyvään alkuun pääsee, on vaikea lopettaa. Joskus taas tekstiä ei vaan ala syntyä, vaikka aihe on kutkuttava ja kuviakin on varattuna. Väkisin ei tekstiä synny. Silloin tallennan aiheen luonnoksena ja jatkan kun siltä tuntuu. Julkaisemattomia vanhentuneita luonnoksia minulta löytyy paljon. Joissakin on vain otsikko minkä olen tallentanut postausaiheeksi.
Minulla luonnoksia löytyy 196 kappaletta, julkaistuja tekstejä on 660. En ole saanut aikaiseksi poistaa turhia luonnoksia. Haluatko kertoa kuinka monta luonnosta sinulta löytyy?
Lyhyt ja ytimekäs postaus on helppo lukea ja siihen on myös helppo vastata lyhyesti kun teksti on vielä hyvin mielessä. Mutta siihen ei saa samalla tavalla omaa persoonallisuuttaan esille kuin pitkässä postauksessa ja se saattaa jäädä jollain lailla tunteettomaksi. Oletko samaa mieltä? Riippuuko kulloisestakin aiheesta, kannattaako tehdä lyhyt vai pitkä postaus? Olisi kiva jos kommentoisit.
Sinulla on niin upeita nuo kukat - sen olen todennut aiemminkin ja totean jälleen ja nuo tomaatit! Sienisatoakin sinulla on jo pannulla, herkkuja! Toivottavasti linnut ovat metsässä marjoja syömässä. Meillä joskus kettu söi karviaiset.
VastaaPoistaPostaamisesta olen kanssasi aivan samaa mieltä. Aika vähän mielestäni kirjoitan, vaikka postaukset ovat kuvien kanssa maratooneja. Ajattelen, että kuvat kertovan sitä, mitä en aina halua pukea sanoiksi. Luonnoksia en harrasta ollenkaan ja postauksia on jokunen. Jotenkin tuli harmillinen olo, kun viimeisen postauksen teksti kesti tulla esille kaksi päivää, no toisaalta oma blogi on puutarhapäiväkirjani ja minulle siis tärkeä, kommentit ovat suuri ilon aihe aina silloin jos joku haluaa kommentin kirjoittaa.
Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua Ystäväni!
Kiitos Saila. Nyt on kesä kauneimmillaan ja kukat runsaimmillaan. Sanon kuten sinä taannoin: saisipa ajan pysähtymään . Sieniä on nyt metsät pullollaan, ja niitä riittää kaikille. Noin taas sanoi Isä Mitro kirjassaan. 😄
PoistaKaikki näköjään kelpaa puutarhasta, jos ei pidä varaansa, harmillista. Ketuillekin mokomille!
Kuvat ovat olennainen osa blogipostauksia - tylsäähän olisi lukea ilman niitä. Vaikka riippuuhan se blogin tyylistä - joskus ei niitä tarvita. Tarina on mukava kietoa kuvien ympärille, ja kun kuvia on paljon, on tarinakin pitkä. Joskus ei sanoja tarvita ja kuvat riittävät. Blogi toimii mainiosti puutarhapäiväkirjana mitä voi lukea vuosienkin päästä. Siksi yritän vaihtelevalla menestyksellä otsikon laittaa niin että siitä selviää mitä teksti sisältää. Jos teksti sisältää monta aihetta, se onkin silloin hankalampaa.
Kiitos Saila kun laitoit kommentin, niitä on aina mukava lukea. Hyvää viikonloppua myös sinulle!
Kauniita on heinäkuun kuvat <3 mukavaa viikonloppua sinulle !!
VastaaPoistaKiitos Suvi <3 Mukavaa viikonloppua myös sinulle! 🌸
PoistaVoitko kuvitella. Ukkoni tuli vuosi sitten metsästä tyhjä sienikori mukana. Sanoi "siellä oli vain jotain keltaisia sieniä pilvin pimein" Arvaa vaan mitä siellä oöi.
VastaaPoistaIhana puutarha sinulla ja kauniit kukkaset.
Mukavaa viikonloppua sinulle.
No voihan kehveli :) Toivottavasti annoit ”sienikoulutusta” hänelle kotiin palattuaan.
PoistaKiitos paljon enkulin käsityöt, ja oikein mukavaa heinäkuista viikonloppua sinullekin!
Tunnustan kirjoittavani pitkiä juttuja. Moni haluaa julkaista kuvia vähemmällä tekstillä, johon esimerkiksi Instagram sopii paremmin. Minulle blogi toimii samalla puutarhapäiväkirjana, johon palaan aikojenkin kuluttua. Vuosien varrella blogin ympärille on muodostunut aktiivinen kommentointi, jolloin pitkänkin tekstin asioista tulee juteltua useamman kommentin voimin.
VastaaPoistaPitkän kirjoituksen lukukelpoisuutta voi helpottaa jakamalla tekstiä kappaleisiin ja lyhyempiin lauseisiin. Myös käytetyllä fontilla on merkitystä. Tekstiin voi myös palata uudemman kerran.
Aina ei kaikkia pitkän tekstin kiinnostavia asioita huomaa kommentoida. Niinpä saatan selata toisen blogitekstiä useamman kerran alas-ylös löytääkseni asiat, joista haluan kommentoida.
Olen kokeillut lyhyempiä tekstejä, mutta silloin tulee tarve julkaista juttuja useammin. Se ei taas tahdo onnistua näin kesäkiireiden lomassa.
Blogissani vierailee ihmisiä, joilla on aina varsin lyhyt kommentti. Lyhyeenkin lauseeseen saa sisällytettyä tärkeää sanottavaa. Arvostan jokaista kommenttia sen pituuteen katsomatta. Eipä se juttu itseltäkään aina solju. Sitten on taas lukuisia sellaisia henkilöitä, joiden pitkät kommentit ovat täynnä mielenkiintoisia näkökulmia. Niistä saattaa välillä syntyä monipolvisia keskusteluketjuja.
Katsoin tilastojani. Minulla o 2249 julkaisua, ei yhtään luonnosta. Teen kyllä välillä luonnoksia, jotka aika nopealla aikavälillä muodostuvat julkaistaviksi teksteiksi.
Itse seuraan sekä pitkiä tekstejä julkaisevia blogeja että kuvan ja muutaman sanan blogeja. Minusta on rikkaus, että blogejakin on erilaisia. Tämän maailman hektisyydessä on paikkansa myös hitaudella ja pituudella. Niin tekstien kuin kommenttienkin osalta.
Kiitos jälleen kerran ihanista kukkakuvistasi. Niitä on aina ilo katsella. Hyvää viikonloppua sinulle!
Sinulta sujuu tekstin tuottaminen sujuvasti. Olet tekstissäsi johdonmukainen, ja osaat viljellä sopivissa kohdissa myös huumoria. Tekstisi höystät kuvilla mitkä liittyvät tekstiin, tai toisinaan ei. Kaikki nämä ominaisuudet tekevät blogistasi helposti luettavan. Kiitos sinulle siitä.
PoistaItsekin jaan, varsinkin jos tiedän että tulee paljon tekstiä, asian moneen kappaleeseen. Yhtä pötköä kirjoitettu teksti on hankalaa luettavaa. Olen huomannut että melkein minkä tahansa lauseen voi lyhentää - mutta kadottaako siinä silloin jotain persoonallista.. Kommentit ovat tärkeitä, ja jokaista kommentoijaa todellakin arvostaa. Joskus ei kommentteja itselläni ainakaan tule ollenkaan ja silloin ajattelee että mikähän vika tekstissäni oli, tai aiheessa. Tuosta maailman hektisyydestä olen samaa mieltä. Kiire ei liene missään asiassa hyvä asia.
Minä olen lista-ihminen joten täällä blogissakin se näkyy. Tai siis tuolla hallintapaneelissa. Laitan monia aiheita muistiin, vaikka en niitä aina käytäkään. Erikoisia hymiöitäkin sieltä löytyy, mitä voi joskus käydä sieltä nappaamassa. Joskus pitäisi käydä sekin osio siivoamassa turhasta.
Nyt on kukkaisa aika. Puutarhat rönsyävät väreistä kaikkialla. Nauttikaamme niistä kun kesää on vielä jäljellä. Onneksi elokuu luetaan vielä kesäkuukaudeksi.
Kiitos kommentista, missä oli paljon asiaa. Samoin hyvää viikonlopun jatkoa sinullekin!
Kiitos Tuulikki! Nostit tärkeitä asioita esille. Blogiasioita tulee säännöllisin välein pohdittua vähän joka kantilta. Etenkin viime aikoina moni mielenkiintoinen blogi näyttää vaienneen kokonaan, mikä on surullista - tosin myös ymmärrettävää. Itsekin vuosia bloganneena mietin, onko juttujeni aika loppua. Toisaalta tämä bloggaaminen on rikastuttanut - ja rikastuttaa yhä - paljon puutarhaharrastusta. Monista ihmisistä blogien takana on tullut tärkeitä kontakteja, joita jäisin aivan varmasti kaipaamaan.
PoistaJuuri tänään totesin, että minun kesäni on vasta puolessa. Parhaimmillaan kesä jatkuu aina syys-lokakuulle. Riippuen, miten kesän haluaa kokea ja nähdä. Minun kesääni kuuluu auringon ja lämmön lisäksi kasvimaailman rikkaus, hyötypuutarha ja luonnon ilmiöiden seuraaminen. Kylmyys ja pimeys sen katkaisee, mutta talvella sitten kerätäänkin voimia tulevaa kesää varten.
Viimeinen kuvasi nosti veden kielelle. Tämän kesän kantarellirisotto on vielä tekemättä.
Kauniita kuvia <3 - minä itse tykkään kirjoitella lyhyempiä postauksia blogissani ja sen vuoksi blogini onkin varmaan tylsää luettavaa, pitkät postaukset muiden blogeissa on ihan OK mutta jokainenhan pitääkin ihan itsensä näköistä blogia :) mukavia heinäkuun viimeisiä päiviä sinulle !!
VastaaPoistaKiitos Suvi. Se on juuri näin. Jokaisella on oma tyylinsä kirjoittaa ja kuvittaa bloginsa. Hyvää loppukuuta sinullekin!
PoistaSulla riittää ihanaa kukintaa!
VastaaPoistaPlokis yritän pysyä yhyres aihees per/kirijootus tai että hakusanoja olis maharollisimman vähä. Ja suht lyhyitäki yritän teherä, ei tosin aina onnistu, ku rupian saivartelemahan. Murteella kirijootettua on vaikiempi ja hitahampi lukiakki. Moniaiheesia tekstiä on ihan miälenkiintoosta lukia, mutta siitä torellaki kerkiää osa tippua matkalla. Aivokapasiteetti o jo nii rajoottunu.
Luannoksia o ehkä kymmenkunta. Aiheeta kyllä olis, muttei aikaa taharo muka löytyä ja isännän kans on yhteene konekki. Seki toimii tehokkahana rajoottimena :)
Kiitos Navettapiika. Hyvä pointti tuo yksi teema ja yksi postaus. Jos nimittäin onnistuu. Kun oikein intoutuu, asiakin laajenee. Tuo saivartelu ei aina ole huono asia. Sanotaanko sitä vaikka asian täydentämiseksi, sehän on tarpeellista joskus :) Aikapula on monienkin kiusana - mukavaa tekemistä kun on siellä, tuolla ja jokapaikassa. Minulla luonnokset toimivat lähinnä muistilistoina, listaihminen kun olen. Mukava kun otit osaa keskusteluun. Toisten mielipiteet kiinnostavat aina.
PoistaKauniit kuvat ja taas ajatuksia herättäviä pohdintoja. Hyviä näkökantoja esitit. Se on joskus niin päivästä kiinni, mikä naula vetää ns. Kun seuraa montaa blogia ja yrittää niihin vastatakin, niin mieluummin lukee lyhyehköä tarinaa, että ehtis käydä mahdollisimman monta läpi ja pistää joskun sanan.
VastaaPoistaSiksi kai tulee itse nykyisin kirjoitettua lyhyitä päivityksiä, koska kuvittelee ettei muutkaan jaksa/ehdi lukea pitkiä jaarituksia.
Joskus taas jonkun kirjoittama pitkäkin juttu tulee luettua tarkkaan eli riippuu mieletilasta, aiheesta, käytettävästä ajasta ja kirjoittajasta miten reagoi julkaisuihin, siis mulla itsellä.
Mä olen ruennut nykyisin vastaamaan jo lukiessa jos haluan kommentoida jostakin, varsinkin jos nimiä esiintyy, joita ei muista. Luen lisää ja jatkan vastausta. Monesti harmittaa, kun joku tärkeänä pitämä kommennti pois vastauksesta. Tokihan voisi kirjoittaa jatkoa, mutta harvoin tulee tehtyä.
Ja yllätys yllätys, jäi pois että vain kaksi luonnosta löytyy :)
PoistaKiitos Maatuska. Se on niin totta, jotta riippuu käytettävästä ajasta, malttaako pitkiä vai lyhyitä postauksia lukea. Tuo ”pitkien jaaritusten” kohta kolahti minuunkin. Joka tarinan kun voi aivan varmasti lyhentää, mutta eihän kai ihminen puhuessaankaan lyhentele lauseitaan. Luulen että kirjoitusasu on töksähtelevä jos alkaa liiaksi lyhennellä. Pitkän tekstin kommentointi on kai tekniikkalaji. Kaikki kommentit ovat tosiaan yhtä arvokkaita ja tervetulleita. Mukavs kun sinäkin kävit kommentoimassa.
PoistaTässäpä pohdiskelun aihetta itse kullekin. Olen välillä itsekin miettinyt, kirjoitanko liian pitkiä juttuja. Postausten pituus on kyllä kasvanut selvästi muutaman viime vuoden aikana, mihin olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Toisaalta kun nykyisin ei aika tahdo riittää joka päivä koneella istumiseen, niin juttua sitten kertyy, vaikka aihe ei poukkoilisikaan laidasta laitaan. Haluan kuitenkin laittaa asioita itselle muistiin ja palaankin niihin aina välillä vuosien jälkeen tarkistamaan jotain tai käytän niitä vaikkapa apuna uusia istutussuunnitelmia tehdessäni. Yritän kyllä jaotella tekstiä selkeisiin kappaleisiin ja pitää jonkinlaisen punaisen langan mutta ei se aina onnistu. Toisaalta tykkään itsekin paneutua kerralla mieluummin pitkään juttuun ja kommentoida siihen perusteellisesti kuin käyttää muutaman minuutin yhteen lyhyeen postaukseen. Palaan takaisin tekstiin, jos en muista kaikkea, mitä lukiessa tuli mieleen. Se on minulle omanlainen zen-hetki. Olen myös ajatellut, että blogi ei ehkä ole oikea kanava vaikkapa viiden kuvan ja kahden lauseen esittelyyn. Miksei sellaiseen käytä vaikkapa Instagramia? En haluaisi jättää pelkästään "kauniit kuvat" -tyylisiä kommentteja, mutta joskus lyhyestä postauksesta ei vain saa muuta irti.
VastaaPoistaTeen luonnoksia silloin kun tulee joku kiva juttuaihe mieleen tai en ehdi kerralla tehdä koko postausta valmiiksi. Nyt luonnoksissa näytti olevan 12 juttua mutta osa niistä on monen vuoden takaisia ja joutaisi poistaa kokonaan. Talven varalle on jo muutama postaus aloitettu, sillä talvella lapsiperheen kiireet haukkaavat omasta vähäisestä vapaa-ajasta oman osansa.
Taisipa tulla maraton-kommentti mutta väliäkös sillä. Ehkä voisi tiivistää niin, että itse kukin kirjoittakoon sen mittaisia juttuja kuin itselle hyvältä tuntuu ja lukijat sitten joko jaksavat lukea tai eivät. Sama juttu kommentoinnin kanssa. Eikä välttämättä jokaiseen postauksessa olleeseen aiheeseen tai kuvaan tarvitse edes sanoa mitään, jos tuntuu, ettei muista/jaksa/ehdi/viitsi/syy x. Laittaa vaikka sitten muutaman sanasen siitä, mihin asti jaksoi lukea, jos haluaa jonkun kommentin jättää. Näin olen itse ajatellut.
Blogi 9nkin hyvä päiväkirja asioista, ja sieltä saa tarkistettua monta asiaa mitkä ei muuten ole muistissa missään. Joskus blogipäivitystä tehdessä tosiaan asioita tulee lisää, eikä saa lopetettua. Punainen lanka onkin tärkeä, jotta pysyy jotakuinkin asiassa. Tuo on totta mitä sanoit ”kauniista kuvista”. Kivahan niitä on katsella mutta mukava olisi lukea jotain tarinaa niistä. Pelkkä kaunis kuva -kommentointikin on vähän tylsää luettavaa. Minkähän takia kenelläkään ei ole yhtä paljon luonnoksia kuin minulla.. minun luonnokseni eivät ole kuitenkaan juttuja, vaan asioita/aiheita mitä olen kirjoittanut muistiin. Jokunen lähettämätön, vanhentunut postaus sieltä voi löytyä. Sielläkin olisi siivottavaa sadepäivän ajanvietteeksi, kunhan saisi aikaiseksi. Mukava kun kommentoit ja oli paljon asiaa. Kiitos sinulle siitä.
PoistaBloggaamista - juttujen pituutta täytyykin pohdiskella joskus ihan naputellen näkyviin niin itselle kuin muillekin, mutta nyt kommentoin tuota ensimmäistä kukkakuvaa - miten U-P-E-A.
VastaaPoistaSiinähän on kuin kukkapenkki kukan keskellä!
Makrokuvat paljastaa kyllä sellaista kauneutta jota oma silmä ei nää - ihanaa kun kuvaat iloksemme ja minä taidan napata (jos sallit) niin korttiaskarteluunkin tuosta ideaa...
Iloa elokuisiin päiviisi!