Maksalaatikkotaisteluni

 

Ennen vanhaan tehtiin kaikki itse. No, sanonta ennenvanhaan tarkoittaa minulle kuusikymppiselle 1980-lukua jolloin olin nuori äiti. Silloin kotoa peritty malli oli esimerkkinä enemmän tai vähemmän. 

”Teen niin kuin äitini teki” tai ”en tee ainakaan niin kuin äitini teki”. 

Yksi esimerkki on joulutorttujen teko. Lapsuudessani tehtiin torttutaikinatkin itse. En muista olisiko kaupassa edes ollut valmiiksi kaulittua taikinaa. Rahkavoitaikina tuli muotiin ja siitähän torttuja leivottiin kai jokaisessa perheessä. Ja se torttujen määrä! Nykyään ei kai missään leivota kymmenittäin torttuja, eikä satamäärin pipareita. Vieraitakaan tuskin niin paljon kävi joulun aikaan mutta vierasvaraa täytyi aina olla. Kaupassa kun ei pitkän matkan vuoksi ihan niin vain kipaistu.

No, omassa kodissani myös tein torttuja kai vähän liikaakin, samoin pipareita mitä riitti vielä juhannukseksikin. Nyt aika on tehnyt tehtävänsä - ja vaikka lapsenlapsiakin löytyy, ei ne enää tee kauppaansa. Ehkä siksi kun kaikenlaisia muita herkkuja on ylenmäärin tarjolla. Sehän se perimmäinen syy varmastikin on.

Kuten edellisessä postauksessani julistin  niin nykyään ei tekemisen pakkoa ole. Toivoin sitä muiltakin.  Kaiken saa kaupasta jos ei ehdi/halua tai osaa. Kyllähän se tosiasia lienee että itse tehtynä kaikki maistuu paremmalta. Tai ainakin melkein kaikki. 

Yksi asia on minua jäänyt mietityttämään moniksi vuosiksi. No minun tapauksessani voidaan puhua vuosikymmenistä.  Nimittäin maksalaatikko. Sen soisin löytyvän  joka vuosi joulupöydästäni, mutta mielellään ei-ostettuna. 

Olin tehnyt sitä perheemme alkuaikoina jouluksi monina vuosina, enkä koskaan ollut tyytyväinen siihen. Kokeilin monia eri reseptejä - kerran myös eräs tuttuni tarjoutui minulle sitä tekemään. Mutta ei auttanut - saattoipa hänellä olla samainen keittokirja kuin minulla, en tullut kysyneeksi. Ehkä olen ronkeli, mutta vieläkin etsin sitä ”täydellistä”  maksalaatikkoa. Sanon nyt suoraan: parempaa kuin Saarioisten äitien tekemää. Sitä parempaa kun ei ole vielä  löytynyt. Joku voi olla eri mieltä mutta minä puhun nyt vain omasta puolestani. Laulun sanoin mukaeltuna: ”Etsin kunnes löydän sen..”.

Koska en ole mitenkään kova käyttämään kermaa, voita.. niin ajattelin että siinäkö sen salaisuus onkin. Jouluruoat kun eivät ole arkiruokia, niin miksei niihin voisi käyttää ns. parempia aineksia. Sitä paitsi olen käyttänyt omaa mietelausettani ruuanlaitosta: ”Hyvistä aineksista on  helppo tehdä hyvää.  Vaikeampi on tehdä huonoista aineksista hyvää, ja siinäpä se taito punnitaankin.”

Nytpä siis etsin ohjeen mikä sisältää voita, kermaa, munia, siirappia, rusinoita. Aineksien määrää en lisännyt (vaikka niin mieli teki)  koska.. - no joku tolkku pitää kaikessa olla. Jokohan nyt tärppäisi. Tähän en kuitenkaan kuvaa tai ohjetta laita, koska niitä on verkosta saatavissa pilvin pimein ja jokaisella on oma makunsa. Toisekseen naputtelen tätä kun odottelen laatikon kypsymistä.

Teinpähän taas tikusta asiaa eli tällä kertaa maksalaatikosta ja ihan kiva jos joku jaksaa tämän lukea. 

Mukavia jouluvalmisteluja - vapaaehtoisia sellaisia - kaikille! Itsekin teen omaksi ilokseni, ja vähän toistenkin iloksi ;)