Jännittävä viikonlopun kalareissu

 

Tämän toisen kuvan perusteella voi kuvitella

kalaretken olleen vähintäänkin jännittävä.

Itse kuvailen sitä muillakin adjektiiveilla:

hämmentävä

salaperäinen

ainutlaatuinen

vähän pelottavakin

Tiesimmekin kyllä jo edellisenä iltana,

että aamusumu voi olla voimakasta.

Mutta näin sakeassa sumussa suht suurella järvellä

minä en ole ollut aikaisemmin mukana.

Edellisenä iltana laskimme muikkuverkot järveen

ja kun tapana on, verkot saavat olla  järvessä yön yli.

Aamulla ne käydään kokemassa mahdollisimman aikaisin

koska veden lämpötila (+15 astetta) on aika lämpöistä.

Kalojen ei siis ole hyvä olla verkossa kovin kauan.

Siis "mahdollisten" kalojen.

Itse lähdimme sinne pari tuntia auringonnousun jälkeen.

Hämmentävä se oli siksi

koska heti kun pääsimme kauemmas rannasta

ja kaislikko katosi näköpiiristä,

tuli täydellinen "tyhjyys"

tai en tiedä miksi muuksi sitä voi kuvitella.

Kuvailevaa sanaa on vaikea keksiä.

Ilmassa leijaileva tyhjyys?

Kalakaverin ja veneen kyllä näin

mutta en mitään muuta.

Ensiksi tuli pieni pelko mieleen eksymisestä..

ja ajatus että "tulipas lähdettyä".

Paras olikin vain yrittää nauttia hetkestä

ja tiedosta että kyllähän täällä

ihan turvassa ollaan.

Vaan missäpä edellisenä itana lasketut verkot?

Jaa-a.

Onneksi oli puhelin mukana

ja siinä karttasovellus.

Ilman sitä olisi pitänyt etsiä lähin ranta ja 

sen perusteella yrittää paikantaa sijainti.

Se olisi kyllä ollut mahdotonta.

Toinen ratkaisu olisi ollut odottaa sumun hälvenemistä

mutta se ei ollut järkevää

koska kalat (muikut) oli saatava 

lämpimästä vedestä mahdollisimman nopeasti.

Karttasovelluksen avulla saatiin selville sijainti 

mutta verkkojen kohot näkyivät vasta melkein niihin törmätessä.

Kyllähän me hetki jos toinenkin seilattiin siellä,

kunnes verkot löytyivät.

Pois lähtiessä sumu alkoikin jo hälvetä

ja näkyvyys parani.

Saalis oli riittävä ja 

savustetut muikut oikein makoisia . 😋

Yön yli -sämpylät ja kesäkurpitsakeitto

 

Tässä hyvin vaivaton ruoka.

Tai no, sen verran vaivaa on nähty että

sekoitettu edellisenä iltana sämpylätaikina jääkaappiin

ja haettu puutarhasta keiton ainekset.

Suht terveellinen ateria koska on 

mahdollisimman vähän lisäaineita ja rasvaa,

itse tehtyä ja taatusti lähiruokaa. 

Tähän tietysti pyritään, mutta aina se ei onnistu.,

ainakaan täydellisesti.

Sosekeitto on hyvä arkiruoka.

Siihen voi käyttää melkein mitä kasviksia tahansa,

yhdessä tai erikseen.

Porkkanakeitto on suosikkini.

Sitä teen suuren kattilan ja pakastan annoksina.

Linssi kuuluu myös suosikkeihini

mikä käy mainiosti sosekeittoihin koska se tuo

täyteläisyyttä ja proteiinipitoisuuskin on hyvä lisä.

Tämmöinen postaus tällä kertaa

mutta nyt kyllä lähden ulos.

Kerään vaikka viimeiset karviaiset tuolta harson alta

ja puutarhasaksillekin löytyisi käyttöä, ja ..

lista on pitkä mutta asia kerrallaan.

Mukavaa päivää kaikille!

🌞   🌞  🌞

Elokuun juttuja

 

Koiralenkki aikaisin aamulla Valtterin kanssa 🩵

Uups - joskus tälläistäkin sattuu matkan varrelle,

mutta niistä selvitään.

Aamulla oli mukava tulla koiralenkin jälkeen

pihamökkiin mustikkamehua keittelemään

oikein asiaankuuluvien eväiden kanssa,

koska siinä hommassa tuppaa vierähtämään

tunti jos toinenkin.

Ei malta kotona (noin 30 metrin päässä 😄) 

välttämättä sinä aikana käydä.

Olen tehnyt useasti helppoa mustikkapiirakkaa

kun löysin mainion ohjeen. 

Laitankin sen tähän jos joku haluaa kokeilla.

Teen tämän 1,5 kertaisena uunipellille.

Välillä voi oikaista sohvalle 

muttei siellä kuitenkaan malttaisi kauan loikoa

koska oli hyvä hetki kerätä mökin puutarhasta

viimeiset kerättävät karviaiset.

Loput syömme suoraan pensaasta.

Mehu nautitaan keskitalvella

pakkasten aikaan aamushottina

tuoremehun tapaan. Tähän mehuun

ei käytetä sokeria ollenkaan.

Aikomus on tehdä sitä vielä runsaasti (??) lisää.

Mehulinkokin minulla on, mutta nyt

ei ole jostain syystä mielenkiintoa 

ruveta melko sottaiseen ja aikaa vievään puuhaan.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! 

 

Karviaisista

 

Tänä vuonna päätin ettei minun puutarhassani 

kasvateta ruokaa supikoirille.

Nimittäin karviaiset näyttävät olevan

niiden herkkua, ja varmaan ovatkin

jo salaa käyneet toteamassa niiden 

kypsyysasteen. Kypsiä ovat.

Monena vuonna rohmut ovat käyneet 

jopa yhdessä yössä tyhjentämässä

pensaat ennenkuin minä olen ehtinyt

kissaa sanoa.

🤨

Nytpä ehätin keräämään kahdesta alapihan

pensaasta kypsät marjat pois -

menkööt metsään ruokailemaan, mokomat.

Yläpihan punaiset karviaiset olisi tarkoitus

syödä - tarkoitan ihmisiä -

suoraan pensaasta joten suojasin ne harsolla.

Saa nähdä toimiiko semmoinen systeemi.

Vadelmia omasta vadelmatarhasta

Heinäkuun kuulumisia

Enpä olisi keväällä osannut aavistaakaan millainen tulevasta kesästä muodostuu. Koko alkukesä oli ensin kylmää ja  sateista kunnes heinäkuun helteet saapuivat. Meillä ainakin on näiden kolmen viikon aikana ollut hyvinkin sateetonta. Kastelua on ollut sen verran jotta on pitänyt päättää mille kasville vettä annat, ja mitkä saavat jäädä ilman. Puutarhan hyötykasvitkin alkavat kärsiä kuivuudesta, varsinkin herukat ja vadelmat. Nyt tätä kirjoittaessa säätila on vaihtumassa helteisestä sateiseksi. Hyvä niin, mutta toivon kuitenkin että säätilan ääri-ilmiöitä ei enää kesän loppupuolella nähtäisi. Yhtään ukkoskuuroa ei muuten meidän seudulle ole tänä vuonna sattunut - jotenkin ne vaan ovat osanneet sivuuttaa paikkakuntamme. Saman ilmiön huomasin viime kesänäkin.

Laitan tähän aluksi kukkakuvia yläpihalta, ja sen jälkeen muutaman kuvan alapihasta mitä olen pikkuhiljaa alkanut jäsentää helppohoitoisemmaksi. Siitä taisinkin keväällä jotain kirjoitella. Alapiha on muutaman vuoden nukkunut ruususen unta kun ei kertakaikkiaan ole panoksia sinne riittänyt. Näin se elämä joskus menee.

 

Olen ”kaivanut” tämän kärhön - ja toisenkin,

 kaariportin toisella puolella olevan -

 esiin alapihan rikkaruohojen seasta.

Lannoitin niitä keväällä kunnolla

ja nyt ne kukkivat palkinnoksi.

Tässä kaaripenkki ihan pihan perimmäisessä osassa.

Tästä olin joskus siirtänyt perennoja yläpihalle

koska metsän laitaan ei enää tule valoa kuin puoleenpäivään asti.

Alapihalle ei tule enää kukkivia kukkia, 

eikä kasveja mitä pitäisi kastella tai kitkeä.

Kasvien ominaisuuksista lehtien koko on tärkeä -

silloinhan rikkaruohot peittyvät (ja toivottavasti kuolevat) niiden alle. 

Olen päätynyt kuunliljoihin mitä saan jaettavista kasveista.

Kauppaan ei ole edelleenkään asiaa.

Tässä penkissä olen onnistunut mielestäni tukahduttamaan

rikkaruohot - jos ei nyt alkuunsa - niin ainakin kolmantena vuonna.

Rikkaruohokin kun tarvitsee valoa kasvaakseen.

Muutama kerta kesässä rikkaruohojen tarkistus riittänee,

näin ainakin oletan ja toivon jatkossa.

Nurmikon keltaisuus johtuu kuivuudesta.

Vesi ei ole vielä onneksi loppunut kaivosta

ja sitä onkin käytetty vain kaikkein välttämättömimpiin kohteisiin.

Alapihalta toivon tulevaisuudessa sitä,

että hoito rajoittuisi vain nurmikon ajoon ja 

tarvittaessa viimeistely siimaleikkurilla.

Siksi olemassa olevat kasvit on sijoitettu tiheisiin ryhmiin.

Alapihan kuvassa vasemman laidan käsittely on kesken.

Sekin osa pihasta rajautuu metsään joten mietin kaksi kertaa

kuinka sen toteutan. Jää varmaan ensi vuoteen.

Se ainakin on varmaa että kukkapenkit vaihtuvat perennaryhmiin.

Tämän kesä on tuonut henkilökohtaista helpotusta puutarhan hoitoon ja

on ollut vähän enemmän aikaa paneutua puutarhan tilanteeseen.

Voimia ei ole tullut lisää vaan niitä on saanut käyttää toiseen osoitteeseen.

Joskus elämä yllättää positiivisesti.

Lasiterassilla tykkäisin oleskella enemmänkin,

mutta viime aikojen helteillä se on ollut läkähdyttävän kuuma.

Ruskolilja terassin sivulla. Vieressä kasvaa edellisen postauksen 

kadoksissa ollut punakoiso.

Yläpihan kesäpäivänhattuja.

Pelargoni -

-huoneessa

pelargonit

viihtyvät hyvin.

Sinne eivät sateet yllä, eikä aurinkokaan pääse

liiaksi porottamaan kaksinkertaisen muovin ansiosta.

Mukavaa kesän jatkoa!