Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

torstai 19. kesäkuuta 2025

Sateen jälkeisellä pihakierroksella

 


Marja-aronia Aronia Mitschurinii


Tämän kesän alkupuoli on ainakin täällä meillä ollut todella niukkasateinen. Tänään vihdoin tulikin vettä roimasti, mutta enpä olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi tullut enemmänkin. Onneksi kuitenkin sade oli hienovaraista tihkua, mikä on kasveille parasta. Olipa mukavaa lähteä pienelle pihakierrokselle, kun tiesi kuinka virkistyneinä puutarhan kasvit olivat. Mukava myös kuvata kasveja, joiden lehtien pinnalla on vesipisaroita.

Ensimmäisessä kuvassa yksittäinen pensas marja-aronia,
kuusivuotias pensas mille tein syksyllä 
vähän ronskimman puoleisen leikkauksen. 



Idänunikko Papavier orientale


Pihan räikeän punainen ilonpilkku juhannusviikolla on tämä
idänunikko. Tämä kuulunee perinnekasvien ryhmään,
löytyyhän tämä monen vanhan talon pihapiiristä.
Niin meidänkin pihamökin pihasta.



Kultatyräkki Euphorbia epithymoides


Monia blogeja lukiessani olen ollut huomaavinani 
tämän kukkimisen ajankohdissa huomattavia eroja.
Kyllähän sen ymmärtää kun Suomi on pitkä maa ja 
kasvuvyöhykkeitä monia.
Omalla pihallani olen huomannut saman,
eli koska meillä on rinnepiha, 
yläpihalla olevat kukkivat aikaisemmin alapihaan verrattuna.
Voisi melkein sanoa että eroa on yhden kasvuvyöhykkeen verran.
Eron huomaa varsinkin keväisin sinivuokon kohdalla.
Tämän kultatyräkin toin alapihalta paremmille kasvusijoille ylös.
Onneksi laitoin tälle ajoissa tuet, sillä ensimmäinen kunnon
vesisade saa tämän levähtämään rumasti ja jää sitten maahan retkottamaan
eikä pääse omin avuin ylös. Onkohan muilla sama huomio..



Pihasyreeni Syringa vulgaris


Mikä onkaan suomalaisempi kukkiva pensas kuin pihasyreeni?
(On kotoisin Balkanilta. Tämä tieto yllätti koska olisin mielelläni
ominut tämän suomalaiseksi perinnekasviksi)
No kuitenkin ihanan tuoksuinen, niin kaunis etenkin valkoisena.
Itselleni tämä on tärkeä pihan kasvi,
ja jo lapsena kauppaleikeissä sen lehdet toimivat seteleinä.



Unkarinsyreeni Syringa josikaea


Todella suureksi kasvava unkarinsyreeni on komea pensas.
Pensaaksi se on luokiteltu mutta kokonsa puoleen voisi 
mielestäni olla puu.
Luin Vikipediasta että se on kotoisin karpaateilta.
Hienoa noilla syreeneillä on tuo kukinta aikataulu:
kun pihasyreeni lopettaa, tämä vasta aloittaa.
Ei tunnu niin suomalaiselta kuin tuo edellinen, minusta.



 Siperialainen karhunvadelma Rubus allegheniensis


Tätä karhunvadelmaa olen oppinut kunnioittamaan.
Sen lähelle ei pidä mennä lyhythihainen pusero yllä eli 
varovainen saa kyllä olla sen piikkisyyden kanssa.
Onneksi sain kuitenkin leikattua sen perusteellisesti keväällä
ilman suurempia raapimisia,
ja nytpä odotankin palkinnoksi oikein, oikein mahtavaa satoa
pitkän ja lämpimän syksyn toivossa.





Omenapuu Pekka. 
Noin viisi vuotta sitten ostimme kaksi uutta omenapuuta 
vanhan, satoisan kesäomenalajikkeen kaveriksi.
Siksi valitsimme lajikkeiksi Pekan - syyslajikkeen -
ja alemmassa kuvassa olevan talvikanelin.
Pian sen jälkeen menetimme vanhan puun
ja nyt meillä on sitten kaksi syyslajiketta.
Näin ne asiat joskus menee..





Viherherukka Vertti


Jostain syystä en ollenkaan välitä punaherukoista,
joita meillä on jonkin verran pihamökin puutarhassa,
ja yksi kappale alapihan marjatarhassa.
Kuvassa olevaan Vertti-viherherukkaan olen niin ihastunut,
jotta ostin syksyllä kaksi uutta taimea.
Tämä ei ole läheskään niin kirpeä kuin punainen viinimarja,
sopii minun makunystyröilleni täydellisesti,
ja luulen että perheenkin.
Tästä lajikkeesta ei  tehdä mehua vaan käy erinomaisesti
sellaisenaan naposteluun ja vaikka puuron päälle.
Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.



Karviainen Lepaan punainen


Karviaiset syödään meillä suoraan pensaasta, niitä ei säilötä.
Mikä onkaan mukavampaa syksyllä,
kuin puutarhakierroksella napsia suuhunsa kaikenlaisia marjoja
ja hedelmiä. On onni omistaa hyötypuutarha.



Kirsikka


Kirsikoiden kypsyessä laitan harson koko pensaan ympärille.
Kirsikkapensas sijaitsee yläpihan laitamissa missä linnut pääsevät
 rauhassa syömään kirsikat suihinsa jos en näin tee. 
Lajike on hapankirsikka, joten nimensä mukaisesti voisi luulla sitä
kirpeäksi mutta todella kypsänä se on maukas.
Ehkä voisin lähitulevaisuudessa hankkia sille
kaveriksi jonkun makeakirsikka-lajikkeen.



Hunajamarja l. makeasinikuusama 



Tässä myös yksi pensas, minkä marjoja on mukava syödä suoraan suuhun.
Näitä on meillä kaksi eri lajiketta vierekkäin, jolloin hyötyvät toisistaan pölytyksessä.
Näiden kypsymistä on hauska seurata, 
kypsyvät jokseenkin samalla tavalla kuin pensasmustikat eli jokainen marja eri aikaan.
Jostain syystä muutamia kiireisiä marjoja alkaa ilmestymään jo alkukesästä.
Ei haittaa - suuhun menevät alta aikayksikön!





Lumipalloheisi Viburnum opulus



Lumipalloheisi kukkiessaan on koko pihan kuningatar mikä taatusti huomataan, onhan se niin upea kukkiessaan juhannuksen tietämillä. Olen ottanut näiden oksia maljakkoon yhdessä unkarinsyreenin kanssa. Hieno yhdistelmä.

 (Tekstin asettelu muuttui toisenlaiseksi enkä saa sitä mitenkään edellisten kanssa samaan kohtaan, pahoittelen. Muita se ei varmastikaan niin haittaa kuin itseä, kun en löydä syytä moiseen. Toinenkin ”virhe” löytyy samasta syystä.)



Jättiraparperi


     

Jos omistat vain yhden jättiraparperi-kasvin  voin vakuuttaa että siitä riittää kotitarpeiksi yllinkyllin. Tässä tänään korjaamastani sadosta noin puolet. Jo yhdestä varresta saat piirakan tehtyä. Laitan nämä paloiteltuina pakasteeseen ja keitän näistä mehua mansikoiden kanssa sitten kun mansikoita alkaa olla myynnissä. Itselläni ei ole enää nykyisin mansikkamaata,  ainoastaan kuukausimansikkaa on.



Lehtoakileija


Akileijan kukka on luonnon taideteos, mitä olisi hyvä katsoa joskus lähempää. Se on kunnon vanhanajan kasvi. Meillä sitä kasvaa villinä joka ilmansuunnassa pihan laitamilla - siksi en ole ottanut sitä enää kukkapenkkeihin mukaan. Paitsi muutama itsekasvatettu jaloakileija, mikä näyttäisi kukkivan vähän myöhemmin kuin nämä luonnonlajikkeet. Tänään kävin tarkistamassa tilanteen joten kukkakuvaa en saanut.




Ruohosipuli


Ruohosipuli oli päässyt kukkimaan salaa minun huomaamattani. Joka vuosi yritän muistaa ottaa siitä ensimmäisen sadon pakasteeseen ennen kukintaa. Nyt en ehtinyt, mutta eipä ole myöhäistä vieläkään
- kunhan ei ota kukkavarsia mukaan.



Pihlajan kukinto


Pihlaja on meidän pihan valtakasvi - sitä löytyy joka puolelta pihaa. Koivujakin on mutta ne ovat enimmäkseen tuolla metsän puolella, eli koivumetsä ympäröi pihaamme. Pihlajan kukinnan aikaan koko piha tuoksuu voimakkaasti ja siihen on kyllä näinä 37 vuotena totuttu. Pian pihlajan kukinnan jälkeen alkaa metsässä tuoksua metsän mesiangervo. Senkin tuoksu on melko voimakas. 


Rinneangervo Spiraea splendens




Kuunlilja Hosta Great Expectations lasiterassin kupeessa


Kuunliljan takana seinän vieressä kasvaa jokavuotinen seljapensas, jonka juuret ovat syvällä kiven kolossa. Leikkaan sen joka vuosi juuresta poikki, koska muuten en saa sitä tuhotuksi. Myrkkyä en halua käyttää. Olkoon siinä sitten, mutta rajoitetusti saa kasvaa. 


Alppiruusu Helsingin yliopisto



Nytpä tuli pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea. Kirjoitin nuo toissapäivänä, ja tosiaan nyt juhannusta kohti on alkanut sadella usein, toisin kuin koko alkukesä oli hyvinkin kuivaa. Nyt juhannusvalmistelut pukkaavat päälle eikä oikein ehdi koneella viipyä. Juhannusta vietämme lasten ja lastenlasten kanssa toivottavasti edes kohtuullisessa säässä. Toivotankin nyt kaikille oikein hyvää juhannusta, itselle mieluisten asioiden parissa. 




1 kommentti:

  1. Sinulla onkin valtavasti niin hyöty- kuin huvitarhaakin. Vanhempieni kodin edustalla oli juuri tuollaiset isot lumipallopensaat; ne ovat juhlavan upeat. Tuovat muistoja mieleeni. Ja tuo kuunlilja! Minulla on muutamia lajikkeita, mutta ei mitään noin ihanaa! Akileijat ovat hurmaavia kaunottaria

    VastaaPoista

Iloisen onnellista, lupsakkaan leppoisaa,
hymyävän herttaista, rauhallisen rentouttavaa,
nauravan hyväntuulista päivää Sinulle! Kiva kun vierailit sivullani!