Sateen jälkeisellä pihakierroksella

 

Marja-aronia Aronia Mitschurinii

Tämän kesän alkupuoli on ainakin täällä meillä ollut todella niukkasateinen. Tänään vihdoin tulikin vettä roimasti, mutta enpä olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi tullut enemmänkin. Onneksi kuitenkin sade oli hienovaraista tihkua, mikä on kasveille parasta. Olipa mukavaa lähteä pienelle pihakierrokselle, kun tiesi kuinka virkistyneinä puutarhan kasvit olivat. Mukava myös kuvata kasveja, joiden lehtien pinnalla on vesipisaroita.

Ensimmäisessä kuvassa yksittäinen pensas marja-aronia,

kuusivuotias pensas mille tein syksyllä 

vähän ronskimman puoleisen leikkauksen. 

Idänunikko Papavier orientale

Pihan räikeän punainen ilonpilkku juhannusviikolla on tämä

idänunikko. Tämä kuulunee perinnekasvien ryhmään,

löytyyhän tämä monen vanhan talon pihapiiristä.

Niin meidänkin pihamökin pihasta.

Kultatyräkki Euphorbia epithymoides

Monia blogeja lukiessani olen ollut huomaavinani 

tämän kukkimisen ajankohdissa huomattavia eroja.

Kyllähän sen ymmärtää kun Suomi on pitkä maa ja 

kasvuvyöhykkeitä monia.

Omalla pihallani olen huomannut saman,

eli koska meillä on rinnepiha, 

yläpihalla olevat kukkivat aikaisemmin alapihaan verrattuna.

Voisi melkein sanoa että eroa on yhden kasvuvyöhykkeen verran.

Eron huomaa varsinkin keväisin sinivuokon kohdalla.

Tämän kultatyräkin toin alapihalta paremmille kasvusijoille ylös.

Onneksi laitoin tälle ajoissa tuet, sillä ensimmäinen kunnon

vesisade saa tämän levähtämään rumasti ja jää sitten maahan retkottamaan

eikä pääse omin avuin ylös. Onkohan muilla sama huomio..

Pihasyreeni Syringa vulgaris

Mikä onkaan suomalaisempi kukkiva pensas kuin pihasyreeni?

(On kotoisin Balkanilta. Tämä tieto yllätti koska olisin mielelläni

ominut tämän suomalaiseksi perinnekasviksi)

No kuitenkin ihanan tuoksuinen, niin kaunis etenkin valkoisena.

Itselleni tämä on tärkeä pihan kasvi,

ja jo lapsena kauppaleikeissä sen lehdet toimivat seteleinä.

Unkarinsyreeni Syringa josikaea

Todella suureksi kasvava unkarinsyreeni on komea pensas.

Pensaaksi se on luokiteltu mutta kokonsa puoleen voisi 

mielestäni olla puu.

Luin Vikipediasta että se on kotoisin karpaateilta.

Hienoa noilla syreeneillä on tuo kukinta aikataulu:

kun pihasyreeni lopettaa, tämä vasta aloittaa.

Ei tunnu niin suomalaiselta kuin tuo edellinen, minusta.

 Siperialainen karhunvadelma Rubus allegheniensis

Tätä karhunvadelmaa olen oppinut kunnioittamaan.

Sen lähelle ei pidä mennä lyhythihainen pusero yllä eli 

varovainen saa kyllä olla sen piikkisyyden kanssa.

Onneksi sain kuitenkin leikattua sen perusteellisesti keväällä

ilman suurempia raapimisia,

ja nytpä odotankin palkinnoksi oikein, oikein mahtavaa satoa

pitkän ja lämpimän syksyn toivossa.

Omenapuu Pekka. 

Noin viisi vuotta sitten ostimme kaksi uutta omenapuuta 

vanhan, satoisan kesäomenalajikkeen kaveriksi.

Siksi valitsimme lajikkeiksi Pekan - syyslajikkeen -

ja alemmassa kuvassa olevan talvikanelin.

Pian sen jälkeen menetimme vanhan puun

ja nyt meillä on sitten kaksi syyslajiketta.

Näin ne asiat joskus menee..

Viherherukka Vertti

Jostain syystä en ollenkaan välitä punaherukoista,

joita meillä on jonkin verran pihamökin puutarhassa,

ja yksi kappale alapihan marjatarhassa.

Kuvassa olevaan Vertti-viherherukkaan olen niin ihastunut,

jotta ostin syksyllä kaksi uutta taimea.

Tämä ei ole läheskään niin kirpeä kuin punainen viinimarja,

sopii minun makunystyröilleni täydellisesti,

ja luulen että perheenkin.

Tästä lajikkeesta ei  tehdä mehua vaan käy erinomaisesti

sellaisenaan naposteluun ja vaikka puuron päälle.

Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.

Karviainen Lepaan punainen

Karviaiset syödään meillä suoraan pensaasta, niitä ei säilötä.

Mikä onkaan mukavampaa syksyllä,

kuin puutarhakierroksella napsia suuhunsa kaikenlaisia marjoja

ja hedelmiä. On onni omistaa hyötypuutarha.

Kirsikka

Kirsikoiden kypsyessä laitan harson koko pensaan ympärille.

Kirsikkapensas sijaitsee yläpihan laitamissa missä linnut pääsevät

 rauhassa syömään kirsikat suihinsa jos en näin tee. 

Lajike on hapankirsikka, joten nimensä mukaisesti voisi luulla sitä

kirpeäksi mutta todella kypsänä se on maukas.

Ehkä voisin lähitulevaisuudessa hankkia sille

kaveriksi jonkun makeakirsikka-lajikkeen.

Hunajamarja l. makeasinikuusama 

Tässä myös yksi pensas, minkä marjoja on mukava syödä suoraan suuhun.
Näitä on meillä kaksi eri lajiketta vierekkäin, jolloin hyötyvät toisistaan pölytyksessä.
Näiden kypsymistä on hauska seurata, 
kypsyvät jokseenkin samalla tavalla kuin pensasmustikat eli jokainen marja eri aikaan.
Jostain syystä muutamia kiireisiä marjoja alkaa ilmestymään jo alkukesästä.
Ei haittaa - suuhun menevät alta aikayksikön!

Lumipalloheisi Viburnum opulus

Lumipalloheisi kukkiessaan on koko pihan kuningatar mikä taatusti huomataan, onhan se niin upea kukkiessaan juhannuksen tietämillä. Olen ottanut näiden oksia maljakkoon yhdessä unkarinsyreenin kanssa. Hieno yhdistelmä.

 (Tekstin asettelu muuttui toisenlaiseksi enkä saa sitä mitenkään edellisten kanssa samaan kohtaan, pahoittelen. Muita se ei varmastikaan niin haittaa kuin itseä, kun en löydä syytä moiseen. Toinenkin ”virhe” löytyy samasta syystä.)

Jättiraparperi

     

Jos omistat vain yhden jättiraparperi-kasvin  voin vakuuttaa että siitä riittää kotitarpeiksi yllinkyllin. Tässä tänään korjaamastani sadosta noin puolet. Jo yhdestä varresta saat piirakan tehtyä. Laitan nämä paloiteltuina pakasteeseen ja keitän näistä mehua mansikoiden kanssa sitten kun mansikoita alkaa olla myynnissä. Itselläni ei ole enää nykyisin mansikkamaata,  ainoastaan kuukausimansikkaa on.

Lehtoakileija

Akileijan kukka on luonnon taideteos, mitä olisi hyvä katsoa joskus lähempää. Se on kunnon vanhanajan kasvi. Meillä sitä kasvaa villinä joka ilmansuunnassa pihan laitamilla - siksi en ole ottanut sitä enää kukkapenkkeihin mukaan. Paitsi muutama itsekasvatettu jaloakileija, mikä näyttäisi kukkivan vähän myöhemmin kuin nämä luonnonlajikkeet. Tänään kävin tarkistamassa tilanteen joten kukkakuvaa en saanut.

Ruohosipuli

Ruohosipuli oli päässyt kukkimaan salaa minun huomaamattani. Joka vuosi yritän muistaa ottaa siitä ensimmäisen sadon pakasteeseen ennen kukintaa. Nyt en ehtinyt, mutta eipä ole myöhäistä vieläkään

- kunhan ei ota kukkavarsia mukaan.

Pihlajan kukinto

Pihlaja on meidän pihan valtakasvi - sitä löytyy joka puolelta pihaa. Koivujakin on mutta ne ovat enimmäkseen tuolla metsän puolella, eli koivumetsä ympäröi pihaamme. Pihlajan kukinnan aikaan koko piha tuoksuu voimakkaasti ja siihen on kyllä näinä 37 vuotena totuttu. Pian pihlajan kukinnan jälkeen alkaa metsässä tuoksua metsän mesiangervo. Senkin tuoksu on melko voimakas. 

Rinneangervo Spiraea splendens

Kuunlilja Hosta Great Expectations lasiterassin kupeessa

Kuunliljan takana seinän vieressä kasvaa jokavuotinen seljapensas, jonka juuret ovat syvällä kiven kolossa. Leikkaan sen joka vuosi juuresta poikki, koska muuten en saa sitä tuhotuksi. Myrkkyä en halua käyttää. Olkoon siinä sitten, mutta rajoitetusti saa kasvaa. 

Alppiruusu Helsingin yliopisto

Nytpä tuli pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea. Kirjoitin nuo toissapäivänä, ja tosiaan nyt juhannusta kohti on alkanut sadella usein, toisin kuin koko alkukesä oli hyvinkin kuivaa. Nyt juhannusvalmistelut pukkaavat päälle eikä oikein ehdi koneella viipyä. Juhannusta vietämme lasten ja lastenlasten kanssa toivottavasti edes kohtuullisessa säässä. Toivotankin nyt kaikille oikein hyvää juhannusta, itselle mieluisten asioiden parissa.