 |
| Marja-aronia Aronia Mitschurinii |
Tämän kesän alkupuoli on ainakin täällä meillä ollut todella niukkasateinen. Tänään vihdoin tulikin vettä roimasti, mutta enpä olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi tullut enemmänkin. Onneksi kuitenkin sade oli hienovaraista tihkua, mikä on kasveille parasta. Olipa mukavaa lähteä pienelle pihakierrokselle, kun tiesi kuinka virkistyneinä puutarhan kasvit olivat. Mukava myös kuvata kasveja, joiden lehtien pinnalla on vesipisaroita.
Ensimmäisessä kuvassa yksittäinen pensas marja-aronia,
kuusivuotias pensas mille tein syksyllä
vähän ronskimman puoleisen leikkauksen.
 |
| Idänunikko Papavier orientale |
Pihan räikeän punainen ilonpilkku juhannusviikolla on tämä
idänunikko. Tämä kuulunee perinnekasvien ryhmään,
löytyyhän tämä monen vanhan talon pihapiiristä.
Niin meidänkin pihamökin pihasta.
 |
| Kultatyräkki Euphorbia epithymoides |
Monia blogeja lukiessani olen ollut huomaavinani
tämän kukkimisen ajankohdissa huomattavia eroja.
Kyllähän sen ymmärtää kun Suomi on pitkä maa ja
kasvuvyöhykkeitä monia.
Omalla pihallani olen huomannut saman,
eli koska meillä on rinnepiha,
yläpihalla olevat kukkivat aikaisemmin alapihaan verrattuna.
Voisi melkein sanoa että eroa on yhden kasvuvyöhykkeen verran.
Eron huomaa varsinkin keväisin sinivuokon kohdalla.
Tämän kultatyräkin toin alapihalta paremmille kasvusijoille ylös.
Onneksi laitoin tälle ajoissa tuet, sillä ensimmäinen kunnon
vesisade saa tämän levähtämään rumasti ja jää sitten maahan retkottamaan
eikä pääse omin avuin ylös. Onkohan muilla sama huomio..
 |
| Pihasyreeni Syringa vulgaris |
Mikä onkaan suomalaisempi kukkiva pensas kuin pihasyreeni?
(On kotoisin Balkanilta. Tämä tieto yllätti koska olisin mielelläni
ominut tämän suomalaiseksi perinnekasviksi)
No kuitenkin ihanan tuoksuinen, niin kaunis etenkin valkoisena.
Itselleni tämä on tärkeä pihan kasvi,
ja jo lapsena kauppaleikeissä sen lehdet toimivat seteleinä.
 |
| Unkarinsyreeni Syringa josikaea |
Todella suureksi kasvava unkarinsyreeni on komea pensas.
Pensaaksi se on luokiteltu mutta kokonsa puoleen voisi
mielestäni olla puu.
Luin Vikipediasta että se on kotoisin karpaateilta.
Hienoa noilla syreeneillä on tuo kukinta aikataulu:
kun pihasyreeni lopettaa, tämä vasta aloittaa.
Ei tunnu niin suomalaiselta kuin tuo edellinen, minusta.
 |
| Siperialainen karhunvadelma Rubus allegheniensis |
Tätä karhunvadelmaa olen oppinut kunnioittamaan.
Sen lähelle ei pidä mennä lyhythihainen pusero yllä eli
varovainen saa kyllä olla sen piikkisyyden kanssa.
Onneksi sain kuitenkin leikattua sen perusteellisesti keväällä
ilman suurempia raapimisia,
ja nytpä odotankin palkinnoksi oikein, oikein mahtavaa satoa
pitkän ja lämpimän syksyn toivossa.
Omenapuu Pekka.
Noin viisi vuotta sitten ostimme kaksi uutta omenapuuta
vanhan, satoisan kesäomenalajikkeen kaveriksi.
Siksi valitsimme lajikkeiksi Pekan - syyslajikkeen -
ja alemmassa kuvassa olevan talvikanelin.
Pian sen jälkeen menetimme vanhan puun
ja nyt meillä on sitten kaksi syyslajiketta.
Näin ne asiat joskus menee..
 |
| Viherherukka Vertti |
Jostain syystä en ollenkaan välitä punaherukoista,
joita meillä on jonkin verran pihamökin puutarhassa,
ja yksi kappale alapihan marjatarhassa.
Kuvassa olevaan Vertti-viherherukkaan olen niin ihastunut,
jotta ostin syksyllä kaksi uutta taimea.
Tämä ei ole läheskään niin kirpeä kuin punainen viinimarja,
sopii minun makunystyröilleni täydellisesti,
ja luulen että perheenkin.
Tästä lajikkeesta ei tehdä mehua vaan käy erinomaisesti
sellaisenaan naposteluun ja vaikka puuron päälle.
Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.
 |
| Karviainen Lepaan punainen |
Karviaiset syödään meillä suoraan pensaasta, niitä ei säilötä.
Mikä onkaan mukavampaa syksyllä,
kuin puutarhakierroksella napsia suuhunsa kaikenlaisia marjoja
ja hedelmiä. On onni omistaa hyötypuutarha.
 |
| Kirsikka |
Kirsikoiden kypsyessä laitan harson koko pensaan ympärille.
Kirsikkapensas sijaitsee yläpihan laitamissa missä linnut pääsevät
rauhassa syömään kirsikat suihinsa jos en näin tee.
Lajike on hapankirsikka, joten nimensä mukaisesti voisi luulla sitä
kirpeäksi mutta todella kypsänä se on maukas.
Ehkä voisin lähitulevaisuudessa hankkia sille
kaveriksi jonkun makeakirsikka-lajikkeen.
 |
| Hunajamarja l. makeasinikuusama |
| Tässä myös yksi pensas, minkä marjoja on mukava syödä suoraan suuhun. Näitä on meillä kaksi eri lajiketta vierekkäin, jolloin hyötyvät toisistaan pölytyksessä. Näiden kypsymistä on hauska seurata, kypsyvät jokseenkin samalla tavalla kuin pensasmustikat eli jokainen marja eri aikaan. Jostain syystä muutamia kiireisiä marjoja alkaa ilmestymään jo alkukesästä. Ei haittaa - suuhun menevät alta aikayksikön! |
 |
| Lumipalloheisi Viburnum opulus |
Lumipalloheisi kukkiessaan on koko pihan kuningatar mikä taatusti huomataan, onhan se niin upea kukkiessaan juhannuksen tietämillä. Olen ottanut näiden oksia maljakkoon yhdessä unkarinsyreenin kanssa. Hieno yhdistelmä.
(Tekstin asettelu muuttui toisenlaiseksi enkä saa sitä mitenkään edellisten kanssa samaan kohtaan, pahoittelen. Muita se ei varmastikaan niin haittaa kuin itseä, kun en löydä syytä moiseen. Toinenkin ”virhe” löytyy samasta syystä.)
 |
| Jättiraparperi |
Jos omistat vain yhden jättiraparperi-kasvin voin vakuuttaa että siitä riittää kotitarpeiksi yllinkyllin. Tässä tänään korjaamastani sadosta noin puolet. Jo yhdestä varresta saat piirakan tehtyä. Laitan nämä paloiteltuina pakasteeseen ja keitän näistä mehua mansikoiden kanssa sitten kun mansikoita alkaa olla myynnissä. Itselläni ei ole enää nykyisin mansikkamaata, ainoastaan kuukausimansikkaa on.
 |
| Lehtoakileija |
 |
| Ruohosipuli |
- kunhan ei ota kukkavarsia mukaan.
Pihlajan kukinto
Pihlaja on meidän pihan valtakasvi - sitä löytyy joka puolelta pihaa. Koivujakin on mutta ne ovat enimmäkseen tuolla metsän puolella, eli koivumetsä ympäröi pihaamme. Pihlajan kukinnan aikaan koko piha tuoksuu voimakkaasti ja siihen on kyllä näinä 37 vuotena totuttu. Pian pihlajan kukinnan jälkeen alkaa metsässä tuoksua metsän mesiangervo. Senkin tuoksu on melko voimakas.
 |
| Rinneangervo Spiraea splendens |
 |
| Kuunlilja Hosta Great Expectations lasiterassin kupeessa |
Kuunliljan takana seinän vieressä kasvaa jokavuotinen seljapensas, jonka juuret ovat syvällä kiven kolossa. Leikkaan sen joka vuosi juuresta poikki, koska muuten en saa sitä tuhotuksi. Myrkkyä en halua käyttää. Olkoon siinä sitten, mutta rajoitetusti saa kasvaa.
 |
| Alppiruusu Helsingin yliopisto |
