Kevään tuojat

 

Vaikka täällä piha on suurelta osin vielä jäässä ja luntakin paikka paikoin, löytyy länsirinteeltä jotain mieltä ilahduttavaa. Huhtikuu on jo alussa ja koska nyt muutamana päivänä on ollut aurinkoista, on tullut tehtyä pihakierroksia moneen otteeseen. Vielä en ole ottanut puutarhatyökaluja esiin varastosta, paitsi haravan mutta se aika on ihan lähellä kun muutakin tarvitaan. Nämä päivät ovat olleet vielä lähinnä  pihamaan tarkastelua talven jäljiltä, tehtävien asioiden suunnittelua ja leivinuunin tuhkan sirottelua paikoille, mistä lumen haluaisi ensin sulavan. Oi tätä kevään aikaa, kaiken  uuden ihanan alkua! 

Löysin netin ihmeellisestä maailmasta mukavan kevätrunon, minkä haluaisin teille jakaa. 🧡

Kevätsää, lämmittää,

luonnon kaiken herättää.

Katsokaa, sulaa maa

puut jo silmut saa.

Lintusten nyt laulu soi,

puut ja metsät vihannoi. 

Kevätsää, lämmittää,

luonnon herättää.

Iloista ja puuhakasta huhtikuun alkua kaikille,

nautitaan kevään lämmöstä!

🌞 🌞 🌞

Mitä kummaa?

 

Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel minulle ;D

Tänään kun kävin tarkastelemassa kasvatuksia,

silmiini osui vallan erikoinen näky.

Ei liene ihan tavallista että ahkeraliisaan syntyy samaan kukkavarteen eriväriset kukat. Olen tiennyt että  ihmekukka (Mirabilis jalapa) tekee niin, mutta että tämä. No, olenpahan sitten keksinyt uuden lajikkeen, 

mutta en ole käyttänyt mitään laboratorio- enkä muitakaan geenimenetelmiä vaan tämä lajike on syntynyt ihan vahingossa. Niinhän parhaat keksinnöt aina. Otan tämän nyt erityistarkkailuun, merkitsen sen jollain lailla ja katson tekeekö se jälkeläisistäänkin  kaksivärisiä. Jos tekee, niin otan sen massatuotantoon. 

No en - joskus ajatukset lähtee laukalle . . . 🤣 Tuon oikeanpuoleisen vanharoosa -värisen kukan taimia minulla ei ollut yhtään viime vuonna, joskus aikaisemmin kyllä. Mutta mielenkiintoinen juttu tämä on, ainakin minusta. Kuinkahan tämä on edes mahdollista, mietin.

Tänään kylvin ryhmäsamettikukkaa Strawberry Blonde. 

Tämän kukan jälkeen ei ehkä ole paluuta entisiin ”tavallisiin”,

niin ihana se on.

Samoin kylvin oranssia kääpiösamettikukkaa, kesäpäivänhattua, 

kukontöyhtöä, kuukausimansikkaa ja basilikaa. 

Vielä täytyisi isosamettikukka Vanillan siemeniä hankkia.

Yllätyksekseni huomasin oranssin ja keltaisen värin

pyrkivän takaisin puutarhaani.

Tänään tapahtui eräs iloinen asia, 

joten alitajuntani varmaankin käski viime viikolla hankkimaan

 iloisen värisien kukkien siemeniä valmiiksi! 💛🧡💛

Näillä mennään nyt ja lisää laitetaan vain siinä tapauksessa

jos joku vanhoista siemenistä ei lähde itämään.

Tuota viimeistä lausetta en ihan taida itsekään uskoa ;)

Mukavaa alkanutta viikkoa,

pidetään mieli keväisenä vaikka satelisi räntää kuten parhaillaan tekee. 

Kelloköynnöksiä ja muuta vihreää

 

Kelloköynnös on köynnöksistä kaunein,

ajattelen.

Kasvatan sitä siemenestä, ja tänä vuonna laitoin muutamia

latvapistokkaita jo pitkiksi venähtäneistä kasveista vesilasiin juurtumaan.

Reilussa parissa viikossa oksiin tuli jo ihan kelpo juuret.

Näistä neljästä ruukusta saa muutamaan paikkaan vehreyttä 

ja toivottavasti myös kaunista kukintaa.

Nyt on 

kaiken 

kokoisia

ahkeraliisan taimia

kasvamassa.

Joka kevät tulee aina kaikenlaisia yllätyksiä,

- milloin siemenpussista tulee aivan jotain muuta kuin piti,

tai kasvin juurelle ilmestyy tunnistamaton taimi, 

joskus taas kaksi samanlaista kasvia vierekkäin kasvavat 

tyystin eri pituiseksi täsmälleen samalla hoidolla.

Tämän kevään ylläri, mukava sellainen, oli siinä

kun syksyllä otin siemeniä ahkeraliisoista pitäen tarkkaan silmällä, 

minkä värisistä otan ja pidin siemenet taatusti erillään. 

Mutta silti punaisten siemenissä oli valkoisia seassa.

Kyllä kelpaa, valkoinen väri on aina tervetullut -

sen voi yhdistää mihin muuhun väriin tahansa.

Tämä yksilö on kylvetty tammikuun puolessa välissä

ja alkaa nyt kukkia. On jo aikakin.

Joistakin kasveista näkee varren väristä

 minkä värinen kukka on tulossa.

Esim. kelloköynnös, huonepalsami,

ja kukontöyhtö ovat sellaisia.

Ahkeraliisasta en ole sitä ominaisuutta huomannut,

vaan vasta kukkanupusta huomaan.

Kaikki kasvattajat pyrkivät siihen että taimi on tuuhea.

Niin myös minä.

Tässä mielestäni oikein mainio mitä kelpaa esitellä 🥰.

Kukkanuput ilmestyvät ihan pian tämän kokoiseen taimeen, 

elleivät aihiot sielä ole jo piilossa.

Paprikan kasvatuksessa eniten viehättää sen kasvu.

Joskus siis matka on mukavampi kuin päämäärä.

Uskallan näin sanoa ja joku saa olla eri mieltä.

Onhan satokin tietysti mieluisa, ilman muuta,

mutta tämän kasvin kohdalla kasvun ihmeen näkee ”ihan silmissä”.

Lajike on California Wonder ja nämä on kylvetty tammikuun 14. päivä.

Tässäpä näitä tämänkertaisia kasvatuksia, muutakin on mutta ei kovin paljoa. Tomaatin siemenet itivät, kuten laskeskelinkin, sillä aikaa kun olin lastenlasten luona mummoilemassa. Jotain vanhoja kukkien siemeniä on itämässä mutta en ota niistä paineita - jos ei idä niin tietääpä senkin asian. Vielä on runsaasti aikaa laittaa vaikka mitä, mutta tänä vuonna ajattelin että joku tolkku pitää olla. Eikö niin? 😉

Mustikanvarpuja maljakossa 

Mielenkiintoisia ja ihania kasvun ihmeitä kaikille viherpeukuille,  hyvää aurinkoista viikonloppua kaikille tasapuolisesti toivottelee Tuulikki.   🌱🪴🌞🪴🌱

Tomaatit kylvetty täälläkin 🌱🪴🍅

Tänä vuonna odottelin hieman pidempään

ennenkuin laitoin tomaatin siemenet multiin.

Parin viikon viive kylvöissä ei merkinne kovin suurta eroa

lopputulokseen. 

Sain kuin sainkin päätettyä kylvöön menevät lajikkeet, 

mukaan lähtijöitä olisi ollut tarjolla muitakin

mutta kaikkea ei voi laittaa koska määrä on vakio.

Vanhoista siemenistä laitoin pari-kolme siementä ruukkuunsa 

 (turvenappeihin kylvin) koska itävyyttä ei voi kuin arvailla.

Joistain uusista siemenistä rohkenin kylvää vain yhden.

Uutena lajikkeena on vain tuo tummanpuhuva "Tiger F1".

Sen ostin kaupassa käydessäni ja 

koska toiveena oli löytää suosikkilajikkeeni "Rosella" 

(Tiesinkin ettei sitä saa kuin netistä tilaamalla 

enkä yhtä siemenpussia varteen tilausta tee. )

täytynee tyytyä sitten tuohon lajikkeeseen.

Varmasti on hyvä sekin.

Tuo vasemmanpuoleinen lajike "Shirley" jäi

mieleen mainiona lajikkeena viime vuodelta,

vaikka muistiinpanoja en tomaattien osalta tehnyt.

Sitä kylvin kolmeen ruukkuun,

koska lupasin tyttärelleni antaa jokusen taimen

kaikista kylvöistäni.

Pistin tomaattikylvökset muovin alle,

laatikko kylppärin lattialämmityksen päälle

ja toivon nyt ettei meidän nelijalkainen

Valtterikarvakuono satu niitä löytämään.

Olen nyt muutaman päivän reissussa,

ja olisihan se mukavaa jotta

sieltä palatessa olisi jokunen siemen itänyt.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Kylvöjä, taimia ja kevään odotusta

 

Nyt kun katson ulos, tuntuu siltä että kevät antaa odottaa itseään.

Monissa blogeissa kevät on jo pitkällä, piippoja on peitelty ja

leskenlehtiäkin on jo nähty jossain päin Suomea.

Täällä meillä näyttää vielä olevan melkolailla talvi,

hankea on senverran ettei ole tehnyt mieli lähteä puutarhaan rämpimään,

 mutta eihän siellä vielä ole oikein mitään nähtävääkään.

Kevät tullee ajallaan, ainakin kalenterin mukaan.

Vähän aikaa vielä siis pitää odotella mutta 

onneksi on nämä  kasvatuspuuhat, mitä tehdään sisällä.

Itselläni kasvatukset on siirretty nyt pihamökkiin.

Vähän kylvöhommia tänään

Kylvömultaa pitää olla aina varalla,

- sitä ilman ei voi olla.

Kelloköynnöksiä

Kelloköynnöksen latvonta toisen lehtiparin yläpuolelta alkaa tuottaa tulosta.

Leikatut oksat ovat juurtumassa vesilasissa.

Ahkeraliisa 

Näitä on nyt kolmenlaisessa kasvuvaiheessa.

Pienimmät ovat juuri tulleet mullan pinnalle, 

suurimmat alkavat kohta kukkimaan.

Hopeavillakon taimia

Hopeavillakon laitoin viikko sitten itämään,

ja pontevasti taimet ilmaantuivatkin mullan pinnalle.

Lumihiutaleen taimia turvenappeihin kylvettynä

Samoin lumihiutaleen kylvin 3.3.

En aikonut tätä laittaa tänä vuonna,

mutta kerrankin hyvä tuuri kävi minulla -

ja ajoituskin osui aivan nappiin.

Nimittäin puhdistin viikko sitten keittiön lämpöpatterin taustaa,

ja sieltä löytyi viimevuotinen siemenpussukka

mikä oli sinne pudonnut ja jostain syystä sitä 

en ollut osannut kaivata, mene ja tiedä miksi.

Laitoinpa siemenet heti turvenappeihin,

ja tulosta syntyi jo viikon päästä,

hieno juttu! 👏

En ole aikonut hirveästi kukkia laittaa tänä vuonna,

mutta jotain kuitenkin. 

Tänään kylvin nukenkaulusta ja heliotrooppia 

omista siemenistä enkä ole ollenkaan varma 

lähtevätkö viimeksi mainitut itämään mutta yritän kuitenkin.

Laitoin kahdenlaista suosikkipetuniaa siksi 

että saisin niistä syksyllä otettua siemeniä.

Yritän saada siemenvarastoa pienemmäksi 

eli turhat ja itämättömät heitän pois.

Tämmöisiä juttuja tällä kertaa,

lopuksi laitan kuvan Valtterista

joka rakastaa lunta, jäätä, kylmää, pakkasta ...

Heikun keikun maaliskuulle,

olkoon sää mikä tahansa,

tehdään sitä mikä parhaimmalle tuntuu

milläkin hetkellä eikös vaan.

Toivotaan aurinkoisia päiviä.

🌱 🌞  🌸  🌞 🌸 🌞  🌱

Viherkasvini

Viirivehkalla on kaunis kukinto.

Nytpä päätin tallentaa itselleni, 

ja tietysti muillekin ketä kiinnostaa,

mitä viherkasveja kotiin on siunaantunut vuosien varrella,

tai oikeammin mitä on tällä hetkellä.

Aika ajoin tulee poistettua joitakin, mielestäni epäkiitollisia

tai muuten epäsopivia kasveja. 

Joskus joihinkin ihan yksinkertaisesti kyllästyy, 

tai tulevat kasvunsa päähän

liian suuren kokonsa takia. 

Ensimmäinen kotoa löytyvä kasvi on viirivehka,

mihin en ole vielä kyllästynyt

vaan vuosi vuodelta sitä uudistan.

Kasvutapa on todella kaunis, 

ja kukintakin palkitsee aina silloin tällöin.

Jatkoon ehdottomasti.

Alun pitäen sain tämän alun ystävältä noin 30 vuotta sitten.

Virvelle terveisiä 👋

Tämä kasvi on ollut minulla moneen kertaan.

Ja yhtä monta kertaa siinä on ollut kirvoja.

Nyt näyttää kuitenkin hyvältä,

kasvu on ollut kohtalaista,

uusia versoja tulee juurelle jatkuvasti

eikä ole kosketuksissa muihin kasveihin.

Kyseessä siis kirjovehka,

minkä odotan kasvavan oikein, oikein isoksi

- yhtä leveäksi kuin korkeaksikin.

Se on minusta ihan realistinen toive.

Vierashuoneessa/tietokonehuoneen rauhassa kasvaa

tämä pikkuposliinikukka.

Saniainen.

Tämä on pyöreämpilehtinen lajike,

ja kasvutapakin on vähän rotevampi kuin sulkasaniaisella.

Edellinen saniainen tästä on siirretty toiseen paikkaan,

kun kasvoi liian suureksi.

Pääsiäiskaktus.

Kuten olen aiemminkin sanonut, 

en hirveästi odota näiden kukintaa,

ja kukintahan tulee aina valon puolelle joten se on katseilta piilossa.

Tykkään lehtikaktuksen muodosta,

ja amppeliinhan se sopii hyvin.

Muutoin sille sopii paikka missä se saa kasvutilaa

ympärilleen.

Toinen samanmoinen.

Kaksi riippamuoria.

(En ole ihan varma nimestä, saattaa olla pennimuorikin..?)

Nämä odottelevat saksimista.

Tai en minä noista tiedä,

mutta minä ainakin odottelen sitä hetkeä.

Kivahan se on kiivetä mihin milloinkin.

Rönsylilja.

Tämä pitää olla minulla, ehdottomasti.

Mieluummin monta.

Vanhan ajan kasvi, ihana!

Kiitos äidille kun aikoinaan tästä alun annoit 👋

(.. ja minä annoin sinulle pelargoneja ♥️)

Kolmas muorinkukka.

Tällekin samat terveiset eli saksimisiin.

✂️  ✂️  ✂️

Viime vuonna kaupasta ostamani kilpipiilea (Pilea peperomioides)

Olen huomannut että tämä lienee jonkinlainen muotikasvi,

aivan kuin esim. palmuvehka muutama vuosi sitten.

Nyt myös sisustuslehdissä taajaan vilahtelee peikonlehti.

Olenko oikeassa?

Tämän suhteen olen miettinyt,

pidänkö siitä vaiko en.

Joka tapauksessa hävitän tuon vanhan pitkäkaulaisen roik.. (anteeksi)

ja annan tilaa noille neljälle ihanalle pikkuiselle vauveliinille tuolla juuressa.

Tämä taitaa olla sen tyyppinen kasvi,  mikä on kauniimpi hieman pienempänä.

Pahoittelen tummanpuhuvia kuvia.

Sisältä ulospäin kuvaaminen on hankalaa vastavalon takia.

Kukkia en lähtenyt siirtelemään paremman valaistuksen saamiseksi,

joten kuvat ovat valitettavan tummia kun päiväkin on nyt pilvinen.

Yritin muokata kuvia vaaleammaksi,

mutta hankalaa on koska kasvit tulevat silloin oudon värisiksi,

aivan kuin olisivat peräisin jostain ulkoavaruudesta.

Jos nimittäin siellä olisi jotain elämää, mene ja tiedä.

Mutta pysynpä nyt asiassa.

Eli jatketaan.

Sitten siirrytään kodinhoitohuoneeseen.

Kultaköynnös haluaisi lähteä kiipeilemään jonnekin,

mutta estän sen yritykset tehokkaasti.

Kiitos äiti alusta, minkä aikoinaan annoit 👋

Oikealla orkidea, minkä sain syntymäpäivälahjaksi 

noin kolme vuotta sitten työkavereilta.

Rönsylilja.

Rönsyjen ilmaantumisen toivossa,

valmiina saamaan uusia alkuja,

olen minä, Tuulikki.

Siis tämä raihnaisen näköinen kukka,

on viety vähän sivummalle odottelemaan

parempia aikoja.

Muratti viihtyy keskellä asuntoa kasvivalon alla.

Amppelissa rionjuoru,

minkä erikoisuus lienee lehtien alapinnan värityksessä.

Se on kaunis tumma lila.

Mielestäni tämä sopii tilaan, missä sitä katsotaan alhaalta päin, 

jolloin lehtien kaunis väritys pääsee oikeuksiinsa.

Tykkään kovasti paitsi on aika reipas kasvamaan,

jolloin n. kolmen vuoden päästä se kaipaa jo uusimista.

Yleensä otan siitä latvapistokkaita 

mitkä juurrutan ja heitän vanhan kasvin pois.

Tämä homma olisi asialistalla järjestyksessä 

"nyt eikä kohta".

✂️✂️✂️

Saksittavaa olisi paljonkin.

Tuolla vasemmalla roikkumassa siis rionjuoru.

Sitten kahden muratin keskellä on pikkuposliinikukka.

Se kukkii ympäri vuoden harvakseltaan,

ja mikä ihana parfyymin tuoksu kukissa onkaan varsinkin illalla!

Jokunen vuosi sitten sain työkaverilta latvapistokkaita,

mistä olen kasvattanut tämän ja monta muuta.

(Kiitos Ulla 👋)

Mainio kasvi mitä on helppo lisätä.

(Värit ovat tässäkin, ja ed. kuvassa ihan pielessä, 

no näillä mennään 😬)

Tuossa kirjahyllyn päällä on viirivehka,

ja vasemmalla aivan liian suureksi kasvanut kultaköynnös.

Saksia tarvitaan tänä vuonna useamman kasvin kohdalla,

niin tämänkin.

Viirivehka asustelee yhtäaikaa olohuoneen ja keittiön puolella.

Täsä keskellä huonetta se saa valonsa yläpuolella olevista

kasvilampuista, joissa on ajastin.

Kolmas viirivehka on olohuoneen nurkassa.

Näihin en tänä vuonna vaihda multaa,

koska tykkäävät kasvaa ahtaassa ruukussa. 

Sitten kun mullanvaihdon ja jakamisen aika koittaa,

tämän kokoisen kasvin voi jakaa vaikkapa neljän osaan.

Malakanlaikkuvehka ja sulkasaniainen ovat päässeet

kiinanruusuvanhuksen "siipien suojaan".

Sulkasaniaisen vaihdoin pari vuotta sitten ismpaan ruukkuun, 

eikä se mahtunut enää kasvamaan keittiön sivupöydällä

joten toin sen tänne alas alakertaan. 

Nyt keittiössä komeilee  uusi saniainen, mikä saa paljon huomiota osakseen.

Tekisi ihan mieli pyytää tuolta vanhalta anteeksi,

mutta minkäs teet jos sijoituspaikka käy ahtaaksi.

Laitoin nämä kaksi tuonne ahtaaseen nurkkaan 

missä kuitenkin saavat runsaasti valoa,

mutta etsin kyllä niille arvoisemmat paikat kunhan ehdin.

Tämän kiinanruusun sain aikoinaan nyt jo edesmenneeltä naapurilta.

Tai siis oksan sain juurrutettavaksi,

mistä onkin vuosien mittaan kasvanut komea puu.

Ikää tällä on 27 vuotta.

Leikkasin sen helmikuussa mutta ehkä reippaamminkin olisi voinut.

Tuolla latvassa näkyykin olevan vielä yksi leikkaamaton,

huomasin valokuvasta.

Nyt voisi keittää kahvit ja köllähtää tuohon sohvalle

vaikka telkkua katselemaan hetkeksi.

Mukava oli tehdä kooste sisäkasveista,

tämän enempää viherkasveja saatikka kukkivia en sisälle halua.

Paitsi jos saa vaihtokasvina ystävältä jotain vastustamatonta . . .

Mukavaa päivänjatkoa ja keväistä viikkoa 🌞 !

🪴  ☕  🪴  🍩  🪴