Kiitollisuuspäiväkirja

Olen saanut haasteen Jaanalta Pihapiian tontilta-blogista. Kiitos, Jaana! Tämä niin mieluinen haaste tulee vähän viiveellä, mutta mielessä on ollut monta kertaa aloittaa, ja nyt sain sen toteutettua. Haasteen tarkoituksena on pitää viikon ajan päiväkirjaa asioista mistä on kiitollinen puutarhaan liittyen.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Pidetään puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tehdään siitä postaus. Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.

Kiitollisuuspäiväkirjaa aloin pitämään viikko sitten keskiviikkona, ja näin se alkaa . .

 Keskiviikko 4.10.

 

 

Keräsin  kasvihuoneesta  loput paprikat. Kypsät on syöty sitä mukaa kun niitä on saatu,

ja jäljelle jääneet kypsymättömät pääsivät pakasteeseen wokkitarpeiksi.

 

Paprikan kohdalla sydämessä liikahti, kun muistelin mihin aikaan laitoin viime keväänä siemenet multaan. Kolmen kuukauden kuluttua nimittäin alkaisi taas olla aika laittaa siemenet multaan, tai siis minä laitan, todennäköisesti. Nopeasti on vuosi mennyt . . Paprikan kasvatus on pitkäjänteistä hommaa, mutta sitkeys palkitaan sitten keskikesästä lokakuulle.

Vaikka paprikan kasvatus ei missään nimessä "kannata", laitan sitä joka vuosi kuitenkin.

Talvella voi kiitollisin mielin ottaa pakasteesta ruuanlaittotarpeita, omassa maassa kasvatettua ja taatusti turvallista syötävää.

 

 

 

 

Torstai 5.10.

 

 

 

 

Torastaina keräsin kasvimaalta loput vähäiset salkopavut, mitkä kasvoivat heinäseipäissä tehdyssä rakennelmassa. Kiehautin ne nopeasti, ja laitoin pakasteeseen. On ihanaa kun saa säilöä oman maan kasviksia, kiitollisuus valtaa mielen siinäkin asiassa <3

 

Perjantai 6.10.

 

 

 

 

Perjantaina sain kerättyä pihan kukkasista kauniin syksyisen kukkakimpun viikonlopun kunniaksi.

Kimppuun laitoin kesäpäivänhattua, punakärsämöä ja kultapiiskua. Kaunis kiitos kaikille monivuotisille kukkasille, jotka joka vuosi aina vaan jaksavat ilahduttaa, sen kummemmin niitä hoivailematta, esimerkkinä mainio kultapiisku. Kiitos myös punakärsämölle, joka jaksoit ilahduttaa minua kirkkaanpunaisella kukallasi heinäkuulta tänne lokakuulle, värin vain huomasin haalenneen  vaaleanpunaiseksi. (Kuvassa näyttää lilalta) Olet kyllä sitkeä sissi! Hyvänä vuonna myös periaatteessa yksivuotinen kesäpäivänhattu kasvattaa lehtiruusukkeen edellisen vuoden versoon, ja niitä putkahtelee milloin mistäkin. Kaunis olet, ja ihana ♥ !

 

 

Lauantai 7.10.

 

Lauantaina tunsin kiitollisuutta pitkästä syksystä, jolloin olemme saaneet nauttia vielä kukkasten kukinnasta koska  halla ei  ole vielä vieraillut ainakaan täälläpäin. Vaikka sää on melkein koko ajan ollut sateista, on niitä aurinkoisiakin päiviä ollut. Kiitos niistä ♥ !

 

Tässä vielä viimeiset sinnittelijät, näiden kanssa olen saanut matkata puutarhavuotta aikaisintaan helmikuulta asti - matka on ollut todella mielenkiintoinen, yllätyksellinen ja täynnä iloista odotusta, ja jopa jännitystä!

Ensi vuonna matka taas jatkuu . .

samoissa merkeissä ♥ !

 

Sinitähtönen

 

 

Heliotrooppi

Kärhön kukka

 

 

Daalia

 

Sunnuntai 8.10.

 

 

 

Tämä ei liity  puutarhaan, mutta viikonloppuna pääsin taas mieluisaan maisemaani, eli metsään. Sieltä tyttäreni bongasi ja tunnisti yllättäen suppilovahveroita. Kotimetsässäni näitä ei kasva ollenkaan, enkä siksi ehkä ole tutustunut koko lajiin. Mutta nyt - jippii! - tiedän missä niitä kasvaa ja keräsinkin niitä vähäsen myös itselleni. Tyttärenikin sai suppiskeitto-aineksia pakasteeseensa, hienoa!

Ensi vuonna palaan tänne siis .. :DD

 

 

Puolukoita keräsimme myös, niitä on vähäsen hillona kellarissa viime vuodelta, mutta kerään niitä  vielä itsellenikin kunhan ehdin. Tyttärelle kerättiin riittävästi hänen tarpeisiinsa - laittaa tuoreena pakasteeseen mutta hillon saa minulta. Olen todella kiitollinen Suomen puhtaasta luonnosta, ja metsän antimista - kiitos Luontoäiti <3 Maaseudulla kun asuu, ja jos tietää parhaat marja- ja sienipaikat, niin tuntuu että voiko ruuan hankinta helpompaa ollakaan - menee vaan ja kerää. Ainakin tänä vuonna on kaikkia marjoja, ja  sieniäkin luonnossa ollut riittävästi.

 

 

Maanantai 9.10.

 

Maanantaina keräsin kasvihuoneesta pois loput tomaatit, katkoin varret kompostiin ja tukinarut laitoin talteen seuraavaa vuotta varten. Vaikka sato ei tänä vuonna suuren suuri ollut, tunnen kiitollisuutta siitä että minulla on mahdollisuus kasvattaa näitä itse, ihan siemenestä asti. Oman tomaatin makua ei voita mikään!!

 

 

 

Osa tomaateista kypsyy keittiön työpöydällä -

 

 

 

loput vein terassille kypsymään.

Raakoja tomaatteja tuli 8 kg kun punnitsin ihan mielenkiinnosta.

 

 

Tiistai 10.10.

 

 

 

 

 

Olen kiitollinen kun meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on erityinen hohtonsa, ja paras vuodenaika on juuri se, mitä eletään parhaillaan. Olen kiitollinen syksyn upeista ruskan väreistä, sekä puissa että maassa. Syksyllä luonto valmistautuu lepoaikaan - niin minäkin!!

 



Rinneangervo







Tällä kertaa en haasta ketään, mutta ilahtuisin kyllä että joku, joka tätä haastetta ei vielä ole saanut, nappaisi sen nyt täältä.