Peitetarina eli ihan mahdotonta jaarittelua

 

Olen nyt tänä keväänä tehnyt taimihommeleiden lisäksi myös ompelutöitä. En ole nyt tämän nimenomaisen projektin takia vieraillut kangaskaupoilla vaan minullahan on totta vie varastossa kaikenlaisia vuosien aikana kertyneitä kankaita, joita aika ajoin käyn hypistelemässä, inspiraatiota hakemassa. Viimeksi tein hyviksi osoittautuneista kaavoista hieman  muuttamalla mukavan kotikoltun, ja melkein samaan syssyyn siis aloitin nyt toisen, tällä kertaa farkkukankaasta mikä todennäköisesti ennen kirpparille joutumista oli toiminut sängynpeitteenä. (Niitä on minulla kaksi samankokoista palaa ja kuvittelisin että ne ovat olleet kaksospoikien sängynpeittoina. Se tuli ensin mieleen.) Siitä taas kaavaa muuttamalla sain toisennäköisen mekon. Minä pitkähkönä ihmisenä en tahdo saada kaupoista sopivan mittaisia mekkoja, tai tunikoita. Pitkä kyllä on nimenomaan pitkä mutta lyhyet ovat liian lyhyitä enkä halua enää tässä iässä (älkää moittiko, polvissa on myös nivelrikot joten eivät ne enää missi-kriteereitä täytä eikä ihan tarvitsekaan täyttää mutta kyllähän minä vielä toistaiseksi omistan juuri ja juuri käyttökelpoiset kintut mekkoa pitääkseni)  ”liian” lyhyitä mekkoja käyttää. Huomautan tässä vielä että minun mielestäni jokainen saa käyttää juuri sen mittaisia vaatteita kuin itse haluaa - pääasia että itse viihtyy niissä - ikään ja ulkonäköön katsomatta. Itse viihdyn polvet peittävässä vaatteessa. Polvista nyt  takaisin aiheeseen mistä aloitin.

Suuri Käsityö -lehti 10/2016

Eli nyt alkaa tulla vasta sitä peitetarinaa, mihin otsikko viittaa. Jos olet vielä kuulolla etkä ole pudonnut  kelkasta tai vallan kyllästynyt tähän jaaritteluun, niin kerron kuinka tarina jatkuu. Tulin tämän ompeluprojektin myötä todenneeksi erään oleellisen asian ihan kantapään kautta. Nimittäin sen että kannattaa aina varsinkin kirpputorilta ostettu kangas tarkistaa oikealta puolelta ja mieluummin kauttaaltaan jos siitä meinaa jotain ommella. Itse en sitä muistanut tehdä vaan plänttäsin kankaan suoraan pöydälle kaavoitettavaksi oikea puoli sisälle päin. Kun olin sitten leikannut kappaleet ja laitoin ne nuppineuloilla sovitusnuken päälle, huomasin näkyvällä kohdalla kankaassa virheen. Ups! Päätin että ompelen mekon, kävi kuin kävi ja ajattelen ongelmaa myöhemmin. Peitän kai huonon kohdan jotenkin. Kai minä siihen jonkun ratkaisun keksin. Työn edetessä pohdiskelin ratkaisua pulmaani. Tasku oli ensimmäisenä mielessä - mutta ei.. taskut olin jo suunnitellut sivusaumoihin joten liika on liikaa ja yksi ylimääräinen päälle ommeltu tasku on vähän kömpelön näköinen. Marimekon taskumekkoa olen kyllä aina ihaillut  mutta tästä ei semmoista saa millään ilveellä. 

Sitten muistui mieleeni viimeaikainen postaukseni missä kerroin että tykkään harsia, ja että siinä pääsee oikeaan flow-tilaan. Aloin etsimään netistä kirjontakuviota minkä toteutettaisiin harsien. Ja löytyikin yksi, ja kukka-aiheena se olikin täydellinen. Suurensin sen sopivaan kokoon ja piirsin mallin siten että sain tuon mainitsemani virheellisen kohdan peitettyä.  Ompelu olikin niin mieluisaa joten tein vastakkaiselle puolelle helmaan saman kuvion peilikuvana tasapainottamaan ulkonäköä. Kyllä - flow-tila tuli ja Salkkarit tuli kuunneltua. 

Nyt ei virhettä huomaa ja olen iloinen kun keksin näin nerokkaan idean. Ennen kuin kehun itseäni enemmän niin palaan takaisin maan pinnalle ja  kerron että minulle on suuri kynnys ommella kahdeksan napinläpeä mekkoon. Siitä onkin rutkasti aikaa kun olen vaatteeseen napinläpejä tehnyt viimeksi. Enkä kai farkkukankaaseen koskaan. Täydellisyyden tavoittelu (lue: itsensä haastaminen) kun pistää miettimään onnistunko tekemään sen siististi. Iän myötä kai ihminen tulee kriittiseksi eikä keskinkertainen enää kelpaa vaan täytyy olla hyvä ellei täydellinen. Vähän mutta hyvää. Ei auta - kun on näin pitkälle päästy toimin alkuperäisen suunnitelmani mukaan enkä jänistä. Otan härkää sarvista ja teen homman loppuun. 

Hyvin kuitenkin selvisin ja olen tyytyväinen saadessani vanhalle sängynpeitolle uuden elämän. Hyvin varmastikin sulaudun mekkoineni kesällä puutarhan uumeniin. Joskus puutarhassa kun voi pitää mekkopäiviä,  eikä aina vaan möyriä  virttyneissä kulahtaneissa verkkareissa ja kumisaappaissa. Sen on puutarha ansainnut. 

Voisihan sitä tämä yllä vaikka
 multaostoksillakin kylillä  kipaista.

Turhaa, aivan turhaa?

 

Hopealehti/hopeavillakko/tuhkaruoho

Mikäkö turhaa? Minä kyseenalaisesti nokkelana vain laitoin houkuttelevan otsikon tähän, jotta kaikki lukijat ja lukemaan aikovat kiinnostuisivat kirjoituksestani. Ovelaa, vai mitä?

No on tuossa otsikossa jotain asiaakin. Jos luet tekstin tarkkaan, niin kerron kyllä siellä jossain kohtaa mikä on turhaa omasta mielestäni. Taimikasvatus ja varsinkin koulinta ei missään nimessä ole turhaa, vaan tärkeää ja hyvin hyödyllistä. Kaikki jotka lukivat edellisen postaukseni, saivat hyvät perustelut ja selvät seuraamukset kustakin kiinnostuksen aiheesta jotka liittyvät käsillä tekemiseen. Tässä postauksessa keskityn nyt taimikasvatukseen parin lajikkeen kohdalla.

Jaan kylvöksestä jokaiseen kasvatusruukkuun omansa

ja sitten vasta istutan yksi kerrallaan.

Näitä hopealehtiä koulin 48 kappaletta,

mikä määrä on juuri passeli tarpeisiini. 

Ylimääräisiä on aina hyvä olla. 

Kunhan niitä ylimääräisiä ei ole enemmän kuin 

tarvittavia taimia yhteensä.

Hauska juttu, mutta niinkin voi tapahtua.

Silloin kai tapahtumaa kutsutaan keulimiseksi. 

Tai että mopo karkaa käsistä.

Se ei kuitenkaan ole mitenkään vakavaa sillä hetkellä

mutta siitä voi koitua hankaluuksia myöhemmin

ja saa käyttää luovaa mielikuvitusta roppakaupalla

tilan loppuessa kesken.

Tila kun loppuu kesken kuitenkin jossain vaiheessa.

Siirrettävä taimi ei kaipaa vettä tai kostutettua multaa tässä vaiheessa.

Monessa ohjeessa sanotaan että taimi ei saa siirrettäessä kuivahtaa missään vaiheessa, 

ja että se siirretään viipymättä kostutettuun multaan.

Se kyllä jaksaa odottaa muutaman minuutin vaikka kuivanakin,

eli en ole huomannut että taimi kärsisi mitenkään

vaikka istuttaa kuivaan multaan.

Lopuksi koulitut taimet saavat vettä juurilleen alakautta

ja suihkepullosta vesisuihkua niskaansa.

Ja alkavat kasvaa iloisesti kukin omassa taimiruukuissaan. 

Kylvöhommissa minulla on selvät sävelet -

miksi muuttaa jo vakiintunutta, hyvää käytäntöä mitenkään.

Tänä vuonna en ajatellut käyttää turvenappeja ollenkaan. 

Niihin kun olen yleensä tomaattien siemenet kylvänyt, 

pienet muoviset 5x5cm ruukut ajavat saman asian

 eivätkä juuret häiriinny näissäkään missään vaiheessa ja

niitä voi käyttää vuosi vuodelta yhä uudelleen.

Itselläni näyttäisi olevan näillä menossa jo 35.vuosi

ja hyvin ovat kestäneet aikaa. 

Ehkä turvenappien käyttö on toinen asia mikä on turhaa.

Yksittäisten kasvien kohdalla voi hyvin käyttää turve/sammalnappeja ,

mutta mielestäni ei ole järkeä ostaa monille kymmenille taimille niitä 

koska eiväthän ne kovin halpoja ole. 

Säästyneet rahat voi käyttää sitten vaikka laadukkaaseen multaan.

Tomaattien kylväminen onkin sitten oma ohjelmanumeronsa. Vaikeinta siinä on valita lajikkeista parhaat, tai mitkä nimenomaan tänä vuonna miellyttävät. Kappalemäärä minulla on tänä vuonna vain 12 joten rajaus oli vaikeaa. Niin ja olihan minulla vielä ne neljä aikaisempaa jo kasvussa, kaksi kappaletta Venusta ja kaksi Tarzania. Jostain syystä en halua niitä laskettavan varsinaisiksi tomaateiksi, vaikka pitäisi kyllä.

Tarzanissa huomasin kukkanuppuja 18.3.

Tomaatti ’Tarzan’

Näitä tomaatteja kylvin 16.3. :

 🍅 Rosella 4 kpl. Kiitos Kivipellon Saila. Minulta oli Rosellat loppu enkä saanut niitä mistään. Otin sitten yhteyttä Sailaan, ja hän pelasti minut katastrofilta. Rosella kun on minun erityinen suosikkitomaattini mitä pitää olla aina.

🍅 Vintage wine 2 kpl Satoisa. Joku pihvitomaatti pitää olla aina ja nyt se on tämä erinomainen mehukas jättiläinen, mitä oli myös viime vuonna.

🍅 Shirley 1 kpl Tämä on toinen suosikkitomaattini Rosellan jälkeen. Erittäin satoisa, pyöreääkin pyöreämpi tomaatti. En käsitä miksi laitoin tätä vain yhden kappaleen. Jos olisin lisännyt toisen, olisi kokonaiskappalemääräksi tullut 13 mikä ei ole ollenkaan hyvä luku. (Lisätty myöh.)

🍅 Supersweet 2 kpl Valloittava herkkutomaatti mitä on vaikea saada kuljetetuksi kasvihuoneesta keittiöön, koska ne tulee syötyä jo matkalla. Soveltuu siis parhaiten naposteltavaksi jo kasvihuoneessa.

🍅 Moneymaker 3 kpl Olen aina sanonut ja sanon nytkin että jos kasvattaisin vain yhtä tomaattilajiketta niin se olisi varmastikin tämä. Siinä on kaikki hyvään tomaattiin tarvittavat kriteerit ja siksi sitä voi sanoa mainioksi, satoisaksi perustomaatiksi. 

Näin tomaatit saavat mahdollisimman hyvän alun kasvaa. Niitä ei siirrellä noista taimiastioista mihinkään,  annetaan vain kasvaa samassa ruukussa niin kauan kuin juurilla tilaa riittää. Seuraavana on siis lopullinen taimiastia - suurempi kuin maitotölkki -  kunnes pääsevät ulos kasvarin multapenkkeihin.

Tämä postaus tulee nyt viikkoa myöhemmin noiden kuvien otosta ja melkein kaikki kylvämäni tomaatit ovat jo taimella kun tekstiä kirjoitan. 

Teen päivityksen taimihuoneen kasvatuksista kunhan ehdin. 

Kyllä siellä kukitaan ja pian taas koulitaan. Yritän muistuttaa itselleni että eihän se kevät kuitenkaan niin kovin pitkällä vielä ole koska eletään vasta maaliskuuta - pääsiäinenkin on vielä edessäpäin. Aikainen lumien sulaminen tekee pitkän kevään,  ja kun oli vielä pitkä syksy takana - meille pysyvä lumi tuli vasta joulukuussa - niin syksyllä ehti tekemään keväänkin  hommia. Luulen siksi että vuoden keväinen puoli sujuukin melko leppoisasti - mitä sitä turhaan hötkyilemään. Ehtii kyllä.

Leppoisia kevätpäiviä ja lempeitä tuulia toivon sinullekin!

Aivojumppaa, ongelman ratkaisua ja sopivaa haastetta

Tässäkin asiassa - kuten monessa muussakin - pätee sääntö:
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä kohtaa muokataan kaavoja 
itselle sopiviksi. Harvoin käy niin ettei tarvitse muuttaa lainkaan. Nyt 
muutin helmaa ja piirsin sivusaumataskut.

 

Kysyin kaiken tietävältä tekoälyltä "Mitä ompeleminen tekee aivoille?” Sain vastaukseksi sitä mitä halusinkin, eli ei yhtään yllättänyt. Tuossa alempana puhutaan ompelemisesta - koska sitä nimenomaan kysyin - mutta vastaus pätee tietystikin kaikkeen käsillä tekemiseen. Mielenkiintoisia asioita putkahti esiin ja yhtä mieltä kai kaikki olemme asiasta. Vai mitä tuumaat? Kaikki kursiivilla  kirjoitettu on siis lainattua.

Ompeleminen ja muut käsityöt ovat erinomaista "aivojumppaa", joka aktivoi aivoja monipuolisesti, parantaa kognitiivisia toimintoja ja edistää mielenterveyttä.

Kotimekon ajattelin ommella. En saanut kangas-
kaupasta toivomaani farkkukangasta, joten oli 
tyytyminen vähän ohuempaan kankaaseen.

Se toimii aivoille sekä rentouttavana että haastavana harjoituksena. Sehän on selvää että haasteita ihmisellä pitää olla, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi pyrkiä mahdottomiin tehtäviin. Yksinkertaisempikin riittää, kunhan se tuottaa itselle sopivaa haastetta. Joskus olisi hyvä pyrkiä pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan ja vaikka yllättää itsensä. Minulle tämä ompeleminen on juuri sitä omaa mukavuusaluettani koska olen ommellut aina. En tästä nyt ole pyrkimässä mihinkään mutta puutöitä voisi joskus kokeilla. Ei kyllä ole minun juttuni joten se siitä. 

Tässä on keskeisiä vaikutuksia aivoihin:

• Aktivoi aivopuoliskoja: Kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja ja parantaa niiden välistä yhteistyötä. 

Miten palkitsevaa on, kun kääntää kappaleen oikein päin ja toteaa
että kaikki on mennyt just eikä melkein.

• Kehittää hienomotoriikkaa ja ongelmanratkaisua: Ompeleminen vaatii tarkkuutta, mikä stimuloi aivojen motorisia alueita ja kehittää luovaa ongelmanratkaisukykyä.

Käsin ompeleminen ja varsinkin harsinta rentouttaa suunnattomasti.
Siinä pääsee ehdottomasti jonkinlaiseen flow-tilaan. Kaikkea ei kannata
kuitenkaan käsin ommella - siihen ei hermot riittäisi ja haluaa kuitenkin
vaatteen käyttöön hetimmiten eikä joskus tulevaisuudessa.

• Lievittää stressiä: Käsitöiden tekeminen rauhoittaa mieltä, vähentää stressiä ja voi auttaa palautumaan.

Joskus saattaa ajatukset lipsahtaa muualle eikä muista keskittyä
tekemiseen tai on  muuten malttamaton, niin silloin voi käydä köpelösti 
kuten minulle tässä. Ompelin väärän värisellä langalla
ja purkuhommiksi meni. 

"Työn huolellinen suunnitteleminen on tärkeää, ja hutiloiminen kostautuu. Tämän tietää jokainen, joka on joskus ommellut hihan nurinpäin kiinni paitaan tai ruuvannut hyllyn osat seinään väärässä järjestyksessä."

• Vetreyttää muistia ja oppimista: Uuden opettelu (kuten uuden ompelutekniikan opettelu) haastaa aivoja ja pitää muistin virkeänä.
• 
  

• Edistää aivojen muovautuvuutta: Käsityöt auttavat aivoja luomaan uusia hermoyhteyksiä, mikä on tärkeää aivokunnon ylläpitämisessä ja muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. 

Onnistunut lopputulos saa aikaan hyvän  mielen.

Käsin tekeminen tuottaa usein onnistumisen kokemuksia, mikä vapauttaa aivoissa hyvän mielen välittäjäaineita.

Tämmöinen siitä tuli.

Mitäpä noihin ylläoleviin asioihin olisi lisättävää, tai pois otettavaa - kyllä se tekoäly tietää.

Nytpä toivottelen kaikille oikein mukavaa, antoisaa kevät-aikaa mitä ikinä puuhailettekin. Itse vähennän nyt käsitöiden (niiden mitä nyt yleensä käsitöiksi sanotaan) tekemistä ja siirryn viher-asioiden puolelle 🌱🌿🪴🌺 Moikka taas!