Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

torstai 25. toukokuuta 2017

Tämän kevään yllätykset


Kesäkukkien kasvatus on aika yllätyksellistä touhua, nimittäin joka kevät tulee aina joitain ylläreitä kasvatteluissa - milloin siemenpussissa on tyystin eriväristen kukkien siemeniä kuin mitä siellä pitäisi olla tai joskus myös sattuu, että lajikin on ihan muuta kuin sen pitäisi olla - toisinaan tunnistan sen kasvun edetessä, joskus taas ei ole harmainta aavistustakaan mikä se voisi olla.

Tänä keväänä pelargonin siemenpussi ammotti tyhjyyttään kun aloin kylvämään, sekä tomaatin siemenpussissa oli jotain ihan oudon näköisiä siemeniä ja ajattelin kokeilla mutta sitten en kehdannut kasvattaa pidempään kun taimet alkoivat näyttää ihan salaateilta ja tilaa ei ollut tuhlattavaksi. Kasvatin myös sinivaleunikkoa, ja tämmöiset taimet niistä tuli

 


Eivätkös näytäkin ihan lobelioilta? (Klikkaa suuremmaksi) Ja minä kun kasvattelin kahdeksaa tainta helmikuusta asti ..
Olin himoinnut jo kauan sinivaleunikkoa, mutta kun en mistään saanut taimia viime syksynä, päätin kasvattaa niitä itse siemenestä ja näin siinä nyt sitten kävi  :( Koskaan ei siis voi olla varma mistään. Voisin kyllä tehdä reklamaation kyseiseen siemenfirmaan mistä postitse niitä tilasin - ja sen kyllä teenkin, kuvan kera! Sinivaleunikon siemenet olivat muistaakseni aika arvokkaita, joten senkin takia valitan. Toivottavasti saisin uuden pussin tilalle, mutta taas täytyy odottaa sitten yksi vuosi.. ja ehkä enemmänkin kunnes se sitten lopulta kukkii. Pah.
Vielä kivempaa olisi jos saisi paitsi uuden siemenpussin, korvauksen hukkaan menneestä ajasta ;D

Kasvattelen näitä vielä, ja odottelen ihmettä tapahtuvaksi ja näiden muuttumista yhdessä yössä karvalehtisiksi ihanan sinikukkaisiksi sinivaleunikoiksi. (Tosiaan VALE-unikoita ovatkin.)

No nyt on valitukset valitettu, ja siirryn kivempaan aiheeseen, nimittäin kamerakierros  pihamaalla tähän aikaan vuodesta piristää kummasti mieltä, se on kai sitä puutarhaterapiaa.


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Alppikärhö kukkii aivan pian.
 
 
Kuolanpioni
 
 
Kotkansiiven keväistä heräämistä - uuh joko on aika nousta ylös?
 
 
Kuten muutkin puutarhabloggaajat, sanon minäkin että
nyt ei aika millään tahdo riittää täällä koneella istumiseen, pihalla on hurrjan paljon tekemistä..
Kunhan kaikki kesäkukkaset on istutettu, sitten hoppu hellittää.
 
 
Laitan alle vielä pari luontokuvaa.
 

 
Näihin kuviin, tunnelmiin ja aatoksiin -
oikein mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille jotka täällä blogissani piipahtavat.
Tuulikki


 

perjantai 19. toukokuuta 2017

Tässä mennään




Kasvihuoneeseen kuuluu ihan hyvää -
laitoin koko kasvihuoneen päälle toisen harson, koska täksi päiväksi luvattiin erittäin lämmintä säätä,
nykyisessä mittakaavassa lähes hellettä (plus 23 astetta) ja pikkuisia taimia on varjeltava kaikelta - kylmältä, kuumalta, tuulelta, auringolta, kuivuudelta, liialliselta märkyydeltä (sekin on mahdollista) ja vaikka miltä. Muurahaisiakin on näkynyt - niitäkin vielä pitäisi ehtiä jahtaamaan. Onneksi viikonloppu on tulossa ja voin vahtia taimia 24/7.
Alla kuvasia joistain taimista



Pikkupetunia Picobella,
tykkään erityisesti tuosta vaaleanpunaisesta.



Ensimmäinen orvokin kukka


Nukenkaulus


Amppelipetunia Kabloom Deep Purple



Keijunmekko


Lobelioita,
näitä jaan vielä kunhan ennätän


Ahkeraliisaa, heliotrooppia, värinokkosta ja huonepalsamia.


Lumihiutalekasvusto on aika harvaa,
mutta eiköhän se siitä..


Sinitähtöstä,
näistä otin parikymmentä latvapistokasta,
mitkä ovat jo juurtuneet ja kasvamassa.


Paprika


Kesäkurpitsaa ja kasvihuonekurkkua pitää olla.


Tomskuja


Hämähäkkikukka


Kukontöyhtö


Ryhmäsamettikukka


*

Ja sitten pihalle


Nyt pelaan varman päälle -
lainasin kuomasen perunapellosta pienen palasen maata
ja kylvin siihen kaksi lavaa porkkanaa. Peruna on isännän aluetta, kukkaset ja kasvimaa minun, näin se meillä menee :D Minua ei totta puhuen perunan viljely kiinnosta oikeastaan ollenkaan, mutta uusien perunoiden syömiseen kyllä osallistun erittäin halukkaasti. Ja onhan se kyllä ihanaa hakea omia perunoita omasta kellarista :DD
 Toinen lava on ostettu, ja toinen on tehty aidan ylijäämälaudoista.

Tänne parinkymmenen metrin päähän kasvimaasta jos porkkanakärpänen osaa tulla, pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja luovutan. Harsokaan ei auttanut viime vuonna vaikka pidin sitä pitkälle heinäkuuhun asti. Jos taas hyvin onnistuu, siirrän (tai siis anon häneltä lisämaata perunan kustannuksella, tai voin jopa antaa vaihdokkina osan kasvimaasta) porkkanat tänne kasvamaan.

Lajit ovat punainen porkkana Red Samurai F1, monivärinen lajike Harlequin Mix F1, kesäporkkana Nantaise 2 ja talviporkkana Chantenay Red Cored 3. Määrä on pieni, mutta odotan nytkin enemmän laatua kuin määrää.
Harso vielä päälle ja se saa olla ainakin heinäkuulle asti, varsinkin kun tämä alue kuuluu tipujen reviiriin.



 Hauska huomio - nurmikolle itsestään levinnyt kevätesikko
 kukkii aiemmin kuin kukkapenkissä olevat.


Ensimmäinen tulppaani nupussa, jippii!
 Taitaa se kesä sittenkin tulla tännekin päin.




Narsissit vielä venkoilevat nuppujensa kanssa,
ihmekös tuo kun on ollut niin kylmää.


Parvitulppaani


Terttuseljan verso on kuvauksellisen kaunis.


Yksi  suosikkipaikoistani kuvailla järveä, on yleinen uimaranta kotipaikkakunnallani. Rannassa olevia soutuveneitä olisin tahtonut kuvata, mutta kun juuri silloin oli yhden veneen vesillelasku menossa, enkä kehdannut mennä kuvailemaan.


Metsässä sain otettua kuvia palokärjistä keväisissä tunnelmissa. Minua huvitti, kun menin lähemmäksi niitä, ne siirtyivät aivan puun taakse, eikä niitä näkynyt ollenkaan. Hih, piilosilla - mukavia veitikoita :D

Ohops - tulihan pitkä postaus mutta toivottavasti jaksoit lukea jutusteluni loppuun asti -
vaan asiaa ei ollut juuri nimeksikään.
 Pian alkaakin vuoden kohokohta - kukkasten istutus ulos, ja sitä odotan niin innolla . . 

Mukavaa viikonloppua kaikille!! Iloisin terkuin Tuulikki


Ps. Olen seurannut päivittäin kuvausta saimaannorppien liikkeistä - eilen näin kun Pullero-niminen norppa kiipesi kivelle lötköttelemään, mutta ei se kauaa siinä ollut nimittäin kun selkäni käänsin kuvasta, oli se jo plumpsahtanut sukeltelemaan. Onko lähetys sinulle tuttu, sinne pääset tästä.
 
 
 
Ps.ps. En malta olla laittamatta kuvaa, kun Pullero on näköjään varta vasten asettunut kivelle kuvattavaksi :D
 


maanantai 15. toukokuuta 2017

Näkösuojaa pihalle



 
Nyt tuntuu siltä että pihalla kaikki on jämähtänyt paikoilleen.
Sinivuokkojen kukinta alkaa olla lopuillaan. mutta valkovuokkoja ei näy vielä edes maanpinnalla, vaikka tiedän että aivan varmasti ne tänäkin vuonna sieltä nousevat. Ne ovat enemmän siimeksessä tuolla alapihalla, jolloin niiden kukintaa en ihan vielä odotakaan.
 
Eilinen, äitienpäivä oli melko lämmin jo, ja sen takia oletti tämänkin päivän olevan lämpöinen. Mutta ei. No, säitä ei voi muuttaa, asennetta kylläkin. Vaatetta vaan ylle enemmän, sillähän se selviää.
 
Äsken muuten kuulin radiosta haastattelun, kuinka erään puutarha-asiantuntijan mukaan tässä kylmässä keväässä on paljon hyviäkin puolia, mm. se että viileä kevät antaa kasveille enemmän aikaa selviytyä mahdollisista talvivaurioista, sekä se että koska nyt on ollut aika kuivaa monilla alueilla Suomessa ja jos nyt olisi kuivuuden päälle tullut vielä helle, se olisi ollut aika huono asia puutarhan ja luonnon kasveille. Totta, eli ei tämä kylmyys siten loppujen lopuksi niin huono asia olekaan.
 
 
 
Joskus talvella kerroin, kuinka yläpihalta kaadetiin pihlajia pois. Nyt tämä osa pihaa on melko avara, niin kuin aina keväällä tietysti, mutta varjostavia puita ei enää ole niin paljon. Jonkinlaista näkösuojaa kuitenkin kaipasin tiehen nähden, joten ensin mietin pajuaitaa mutta ehkä tuollainen lauta-aita on sitten talvellakin mukavampi vaikka silloin ei niin näkösuojaa tarvitakaan. Samalla saa vesitynnyrit, ämpärit ja kastelukannut nyt mukavasti piiloon. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Ja kesällähän sitten näkee miten se sulautuu maisemaan, laittelen kuvia sitten myöhemmin. Aidan väri on vielä mietinnässä . .
 
 
Samalla kun haravoin pihaa, kerään puista tippuneet kävyt talteen. Ne ovat mainioita salaojituksena ruukuissa - varsinkin suurissa amppeleissa ne ovat parhaita kun eivät paina paljoa mitään.
 
 
Sisällä taimihuoneessa ei näytä yhtään sen väljemmältä kuin ennenkään, vaikka puolitoista viikkoa sitten vein kukkien taimet ulos kasvariin. Vapautunut tila täyttyi yllättävän nopeasti, kun levittelin pelakuut sun muut siellä talvehtineet kukkaset parempiin paikkoihin ja tietysti olen laittanut lisää esikasvatettavia kasvamaan ja onhan siellä joitain taimiakin vielä, latvapistokkaista otettuja sun muita. Tänään laitoin toisen erän krasseja tulemaan, tämän jälkeen en laita mitään enää. Ehkä.

 
Pelargoneille ja verenpisaroille alan nyt vaihdella multia, pikku hiljaa. Etualan mustasilmäsusannat taitaisivat tahtoa jo ulos, mutta kasvarin kautta, kunhan ehtii..
 
 
Tässä kuvassssa on keittiössä  kasvanut ahkeraliisa. Kukkanuppuja ei vielä näy mutta eiköhän niitäkin ala ilmaantua pian kun sitten joskus hamassa lähitulevaisuudessa pääsee ulos.
 
 
Ainakin yksi on innoissaan vähän viileämmistä keleistä.
Vahtikoira Vilpertti.
 
 
Näiden kuvien ja tunnelmien myötä toivottelen kaikille lukijoille oikein ihanaa viikkoa. Toivotaan että sää lämpenisi oikein pian ja viileys vaihtuisi pian vehreydeksi eikös vaan.
 
*  Tuulikki  *