Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Granaattiomena siemenestä



Vuonna 2017 helmikuussa kylvin siemenestä granaatiomenaa. Neljästä siemenestä yhden sain itämisasteelle ja kasvamaan. 


Näin kirjoitin 3.3.2017:


Neljästä granaattiomenan siemenestä
vain yksi lähti kasvamaan, ja sekin hyvin, hyvin hitaasti.
Mutta uusia versoja näkyy kuitenkin,
joten ei luovuta toivosta.


Granaattiomenan kasvattamisessa olen tyytynyt tähän mennessä vain sen ylläpitoon ja hengissä säilymiseen eli en ole  mitenkään yrittänytkään saada sitä kukkimaan. Muistelen erästä toista kasvattamaani kasvia - kärsimyskukkaa - jonka kukkaan saaminen saattaa kestää kuusikin vuotta. Minulta loppui kärsivällisyys jossain neljännen vuoden kohdalla ja tietysti vähän harmittaa kun en älynnyt ottaa niistä kahdesta kasvista latvapistokkaita kun heitin ne valtavat ”risukasat” pois. Silloin oli talvetustilana vain kellari, ja sisätiloissa ne eivät mahtuneet olemaan.
Tämä granaattiomena ei ole näinä kolmena talvena pudottanut lehtiään, niin kuin  kärsimyskukka teki, joten se on siksikin säästynyt hetkelliseltä mielijohteelta pois heittämisen suhteen.

" Kylvä siemenet heti tuoreeltaan pohjareiälliseen ruukkuun, jossa on kylvömultaa sekä 
vähän marmorimursketta. Peitä ruukku ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan. 
Pidä tarkasti huolta siitä ettei multa pääse kuivumaan. Muutaman viikon kuluttua ilmestyvät 
pitkät, ohuet varret, joissa on vastakkaisia lehtiä. Taimien ollessa noin 10 cm korkeita ne 
koulitaan omiin ruukkuihinsa. Mullaksi kelpaa tavallinen huonekasvimulta, johon on 
sekoitettu noin 10 % kevytsoraa sekä marmorimursketta.

Ellei taimi haaraannu itsestään, niin latvo se lehtiparin yläpuolelta 10 - 20 cm:n korkuisena. 
Näin taimesta tulee matala ja tuuhea. Kastele reilusti kerralla, mutta anna reilusti kuivahtaa kasteluiden välillä. Talvella granaattiomena selviytyy asuinhuoneessa; lehtiä saattaa varista 
ja olemus heikentyä, mutta keväällä se taas piristyy ja kasvattaa uusia versoja. Kesällä granaattiomena saa olla keväästä myöhäiseen syksyyn ulkona parvekkeella tai pihalla 
suuressa ruukussa. Pientä hallaakin kasvi kestää."

Teksti kopioitu täältä. Jotensakin noin kasvatin ja olen hoitanut sitä. Kaupoissa
 olen nähnyt tämän kokoisia granaattiomenan kasveja täydessä kukassa/
hedelmässä joten mietin mahtaisiko tämän saada joskus lähitulevaisuudessa
kukkaan.
Mitään erityskonsteja ei ole takataskussa, ja odotankin vain kasvin ikääntymisen
saavan sen kukkimaan.


Nyt siis vaihdan mullan tälle helmikuussa, laitan muutaman kanankakkarakeen, hiukan perliittiä ja paakkuuntumatonta kissanhiekkaa mullan sekaan ja sijoitan sen paraatipaikalle kasvatustilassa. Kastelu hoituukin juuri noin kuin tuossa ylhäällä minulle luonnostaan - kerralla paljon ja sitten saa kuivahtaa. (Huonekasvienkin kohdalla on sama tyyli - kun pitsilehti repsottaa lurppanana, on aika kastella kaikki kukat. ;D ) Liian pitkiä ja honteloita latvoja voisi myös leikellä pois. Kasvin koko on nyt noin 40 x 40 cm.


-


Tämä on osoittautunut aika viluiseksi kasviksi, niinkuin kaikki eksoottiset kasvit yleensä, joten talvetushuoneen plus viiden asteen lämpö on sille liian kylmä- jotenkin ihan "näin" sen värisevän vilusta.. Olen näinä kolmena vuonna tuonut omani joulun maissa sisälle asuinhuoneeseen, ja se onkin osoittautunut ihan hyväksi tavaksi. Nyt voi kevätkausi alkaa tämän kasvin kohdalla.

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!!

Pst..
Nyt on ihan pakko jakaa tämä vinkki.. Ostin nimittäin tämmöisiä pieniä ”eazycover”- huppuja mitkä
on tarkoitettu ruoka-astioiden säilytykseen kannen sijaan. Nämä ovat mainioita pienten kylvöastioiden
päällä, kun tekee niihin muutaman reiän. Voi käyttää uudestaan ja uudestaan ja reunan kuminauhan vuoksi pysyy paikoillaan hyvin. Saatavana ainakin Hongkong-tavaratalosta eikä maksa kuin alle 2e/10 kpl. Kannattaa kokeilla!


perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä




Ystävälle ❤️

Ystävyys on kuin perhosen lento,
niin hauras, kaunis ja ihmeen hento.
Vaan hoivaapa sitä ja huolta kanna,
sen kauniimpaa asiaa ei elämä anna.

Hyvää Ystävänpäivää!

tiistai 11. helmikuuta 2020

Paprikat


Paprika - Capsicum annuum


Paprika on kuulunut taimirepertuaariini niin kauan kuin muistan. 
Nämä ovat niitä tavallisesta syöntipaprikasta otetuista siemenistä kasvatettuja,
viiden viikon ikäisiä pienokaisia, ikkunalaudalla lisävalossa kasvaneita, 
joiden lajiketta ei tiedä.
En ehtinyt vuoden alussa hankkia siemeniä,
koska kylvöinto iski äkkiarvaamatta.
Pistin siemenet heti irrottamisen jälkeen multaan
ja hyvinhän ne alkoivatkin itää ja kasvaa.




Kaipaisivat suurempiin ruukkuihin,
mutta ehkä viikonloppuna sitten.
Tänään lannoitin näitä ensimmäisen kerran.
Mukavahan näitä on kasvatella, 
ja toivoa satoa vaikkapa jo ennen juhannusta.
Tulisipa sopivan lämmin kesä, 
ilman ääri-ilmiöitä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!


lauantai 8. helmikuuta 2020

Alkuvuoden kaunotar


Impatiens Ballerina
Kirjoitusvirhe!  >  >
Pitäisi olla Walleriana mutta jätän korjaamatta ;D


Tämmöisen olen nyt saanut aikaiseksi kuluvana vuonna 2020. Kylvin itse kerättyjä ahkeraliisan siemeniä hajakylvönä, aluksi kokeeksi että itääköhän moni. No itiväthän ne, oikein reippaita alkuja sainkin. Nyt niistä on kasvanut oikin terhakkaita pikkuisia, vaikkakin kasvu on ollut hyvin epätasaista. Taimet ovat ikkunalaudalla, ja annan niille kasvilampulla lisävaloa. Vaihtelen paikkoja melkein päivittäin, koska paraatipaikkoja ei ole kovinkaan runsaasti tarjolla - ja muutenkin niiden luo askeleet kulkeutuvat kuin huomaamatta useita kertoja päivässä sormet tekemistä syyhyten.




Ylhäällä olevissa kuvissa on paras valkkaamani taimi, josta
huomasin kukkanupunkin jo pilkistävän.
Kukkanupun kehittymiseen ja aukeamiseen täyteen kukkaan
menee arviolta kuukauden verran aikaa.
Silloin ollaankin jo maaliskuulla.
Ikää näillä on kuukauden verran taimettumisesta.
Itäminen tapahtui melko vikkelään, eli kuudessa päivässä.




Kasvu on epätasaista, mutta ei hätää. 
Kaikista tulee isona ihan samanveroisia,
kasvu lähtee luonnostaan muotoutumaan pyöreäksi 
kunhan ne saavuttavat tietyn koon.
Kun valonsaanti on riittävä,
nämä kasvavat ennemminkin leveyssuuntaan kuin ylös.
Joitakin olen kuitenkin latvonut koska ovat varreltaan olleet liian pitkiä.
Tasainen pyöreä palleromuoto olisi ihanteellinen
jo tässä vaiheessa muttei kuitenkaan välttämätön.




Onpa mukavaa tutkiskella näiden kasvamista,
ja kohtahan alan miettimään näiden lannoitustarvetta -
vielä eivät ole saaneet ravinnokseen kuin vettä.
Uudelleenistutusta isompaan ruukkuun en ole vielä suunnitellut, 
koska tilaa on ikkunalaudalla minimaalisesti,
ja muitakin taimia on.

Tässä olivatkin löpinät lellikistäni ahkeraliisasta,
ja niin - muitakin taimia on . . . .


Nyt aika menee jo laitettujen kasvatusten hoivailemiseen
ja muutama kylvöastia on tarkkailun alla -
osa kylppärin lattialla, osa lämpömaton päällä ikkunalla,
osa itämässä lampun alla ja onpa
yksi kylvöastia jääkaapissakin yöt.


Keijunmekoista sen verran,
(kun aikaisemmin  kerroin että kylvöastia 
köpsähti alaspäin multaämpäriin)
että kuin ihmeen kautta minulla on sieltä kolmetoista 
tainta näkyvissä!
Uusia kylvöksiä laitoin tulemaan 
kun en uskonut että sieltä yhtäkään nousee,
mutta ei haittaa - keijunmekkoja ei ole koskaan liikaa!



Paprikan siemenet otettu
tavallisesta ruokapaprikasta jääkaapista.
Näitä on yhteensä 12 kappaletta.


Muita kylvöjä kylvöjärjestyksessä
kuvien taimet mukaanlukien:

* Heliotrooppi, taimella
* Tarhaorvokki  Sveitsil. Jättiläinen, taimella
* Miljoonakello Kabloom White, ei idä millään
ilveellä vaikka päällään seisoisi - taidan luovuttaa.. ehkä . .
* Miljoonakello Strawberry Star, taimella
* Tulikruunu, vain 1 kpl mutta olen onnellinen siitäkin


Tomaatti Micro Tom

* Hämähäkkikukka
* Hopeavitja, taimella 1 kpl
* Tarhaorvokki Florist Strain, taimella
* Hopeavillakko, taimella mikä minulle suuri yllätys 
koska on aika hankala saada itämään
* Huovinkukka


Tomaatti Venus


Lila lumihiutale 9 kpl,  valkoisia taimella 10 kpl


Kelloköynnös 19 kpl, valkoiset itämässä


Hankikylvöt ovat ajankohtaisia, ja
voisinpa lähteä tästä vaikka niiden siemenpussukoita inventoimaan
seuraavaa kuukalenterin mukaista kylvöpäivää odotellessa.
Ne ovat 12. - 14.2. joten voisinpa kylvää silloin vaikkapa lisää hopeavitjaa..

Mukavia helmikuisia kylvö- ja
kasvatusten suunnitteluhetkiä kaikille
viherpeukuille
ja heille ja muille arjessa taapertajille
ihanaa keväistä helmikuuta!!


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

”Lisää vain vesi”


Ihana arvontavoitto olipakerranpuutarha -blogin SariHannelta. Keijunmekon siemeniä!


Keijunmekko - Rhodochiton atrosanquineus


Tänä vuonna kylvin keijunmekot 20.1. ja minulle sattui kömmähdys siementen kanssa. Kun sain viimeiset ja ainoat itse kerätyt keijunmekon siemenet kylvettyä, kylvöastia vaan jotenkin lipesi käsistäni ja putosi alaspäin multaämpäriin. Siinä sitten jotenkin yritin pelastaa edes jotakin kahmien päällimmäisiä multia takaisin kylvöastiaan, odottaen sitten ihmettä tapahtuvaksi.

Tämä tapahtui parisen viikkoa sitten, ja nyt huomasin ihmeekseni yhden vihreän piipon ilmaantuneen. Olen iloinen että yksikin siemen pelastui kuin ihmeen kaupalla. Yhdellä taimella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä. Minulla on talvetushuoneessa yksi keijunmekko talvetuksessa, ja nähtäväksi jää selviääkö se lopputalvesta. Onneksi siinä kuitenkin on muutama vihreä uusi verso, ja toivon hartaasti että kasvi selviäisi.




Ilokseni voitin sitten arvonnassa yhden pakkauksen SariHannen itse kerättyjä siemeniä! Arvontavoiton saavuttua olin niin innoissani että kylvin uuden satsin heti. Nyt kuitenkin maltan odottaa seuraavia kuukalenterin mukaisia kylvöpäiviä, jotka ovat ensi viikolla 3. - 4. ja 5. päivinä.
Hyvän ja helppotajuisen  kuukalenterin löydät täältä.




Tein tämän kylvön ”Lisää vain vesi” - metodilla mikä tarkoittaa että kylvö tehdään ehdottomasti kuivaan  kylvömultaan ja kastelu suoritetaan vasta suunniteltuna kylvöpäivänä. Itse kastelen kylvökset aina suihkepullolla, jolloin siemenet pysyvät paremmin paikoillaan ja muutenkin kastelujälki on tasaisempaa. Kaikki on nyt siis valmista h-hetkeen. Näin olen jo vuosia toiminut joidenkin lajien kohdalla, esim lobelioiden joita laitan aikaisemmin aina useita kymmeniä taimipotteja - silloin kun on sopivasti aikaa.




Heliotrooppeja kylvin jo tammikuun alussa, siksi koska sen itäminen ja kasvu on  melko hitaanlaista ja sitä voi myöhemmin leikata jos se kuitenkin tuppaa kasvamaan liian korkeaksi. Olen huomannut etteivät läheskään kaikki siemenet idä, joten heitin multaan reippaanlaisesti siemeniä. Parikymmentä tainta on nyt ihan hyvässä kasvussa ja toivonkin ensi kesäksi paljon perhosia niiden ympärille!


Heliotrooppi - Heliotropium arborescens
Oikein mainio mehiläiskasvi!

Tämmöiset olivat löpinät tällä kertaa, 
ja nyt toivotankin oikein mukavaa helmikuuta kaikille!




tiistai 28. tammikuuta 2020

Haaste "Hassuja kysymyksiä"


Tämän haasteen nappasin Suvilta Arjen helmeilyä -blogista. Kysymykset olivat niin mukavia, helppoja, jotta en malttanut olla ottamatta vastaan tätä haastetta. Yleensäkin tykkään kyselyistä, haastatteluista - mutta eipähän niihin tavallinen ihminen arkielämässä kovin usein törmää.
Taimikuvia tulee ilman muuta olemaan kysymysten välissä, kuinkas muuten :D Kuvat otettu juuri ennen kuin aloin vastailemaan tähän, joten ..

HASSUJA KYSYMYKSIÄ



1. Imetkö hiuksiasi ?
En. Mutta puren kynsiäni, kunnes huomaan mitä olen tekemässä ja lopetan. Nämä molemmat tavat ovat hyvin samankaltaisia.


2. Petaatko pedin joka aamu ?
En petaa, koska herään aina aikaisemmin kuin mieheni. Nykyisin jätetään päiväpeitto petaamatta arkena, koska käytössämme on untuvatäkit joille tekee hyvää raikas ilma.







3. Mikä on suosikkilaulusi?
Kotimaiset iskelmät ovat minun mieleeni.
Mun sydämeni tänne jää. Esittäjänä Kari Tapio.
Tämä Kirkan kappale on myös yksi suosikeistani.


4. Mitä teet, kun istut yksin autossa ?
Kuuntelen musiikkia!






5. Mikä keittiötarvike olisit ?
Kahvinkeitin ilman muuta! Kahvi merkitsee minulle taukoa, rentoutumishetkeä.


6. Mikä eläin olisit ja miksi ?
Kissa tottakai! Olisipa ihanaa loikoilla päivät pääksytysten sohvalla. Tai no, haluaisin olla kissa. Voisihan elämä tietysti yksitoikkoiseksi kissana käydä. Olisin kyllä oikeasti kana, maan kuopsutus on vaan niin ihanaa!!






7. Mitä teet kun olet vihainen ?
Ärisen ja murisen lyhyen hetken, tai olen hiljaa mutta se tunnetila näkyy kyllä kasvoiltani. Jälkimmäinen nykyisin, kun vihan aiheita ei hirveästi ole tai osaan väistää ne.


8. Mitä toivot tällä hetkellä eniten itsellesi ?
L-o-m-a-a!







9. Millainen olet humalassa ?
En käytä alkoholia ja jos joskus muinoin olen käyttänyt niin olen varmaan ollut ärsyttävä kikattaja.


10. Käytätkö hajuvesiä ?
En käytä nykyisin, en halua tuoksua miltään.





Tämmöiset olivat minun vastaukseni näihin kysymyksiin.
Oletko jo ottanut haasteen vastaan?
Jos et, niin miten olisi . . .

Mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa kaikille!!


tiistai 21. tammikuuta 2020

Mistä kaikki alkoi ..

.. eli mitä kolmeen vuosikymmeneen mahtuu.



Tänä keväänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä 
kun aloitin kasvattamaan kesäkukat itse. 
Nyt on hyvä ajankohta pysähtyä miettimään
 menneitä vuosikymmeniä asian tiimoilta 
- ja muutakin höpinää on tiedossa.




Laadin itselleni muutamia kysymyksiä, joihin yritän löytää vastauksia. Ehkä tämä postaus onkin itselle jonkinlainen välitilinpäätös, jolloin pysähdytään miettimään mitä on tullut tehdyksi, ja kannattaako jatkaa samalla tavalla. Tässä postauksessa palaan hiukan alkuaikoihin noin yleensä, sitten palataan tähän hetkeen kuvien kautta ja lopuksi kuvia eri aikakausilta, siis niitä kuvia kuin mitä satuin löytämään. Toivottavasti ei ole liian sekavaa.


Jotkut tähän laittamista kuvista ovat siltä ajalta, kun tietokonetta sen paremmin kuin digikameraakaan ei ollut vaan ne kuvat on nyt skannattu paperikuvista, joten huonolaatuisia ovat, suttuisia. Kuinka moni edes muistaakaan, miten tavallisella kameralla otettaessa olisi pitänyt pystyä saamaan ”hyvä kuva” kerralla, eikä kuvan laatua pystynyt tarkastamaan mitenkään - tuli mikä tuli. Ja sen sai nähtäväkseen aikaisintaan parin viikon päästä kun kuvat haki valokuvaamosta, minulle tosin posti toi ne kotiin. Muistan kuinka joka lähetyksessä oli ainakin yksi kokonaan musta kuva. Eipä silloin osannut aavistaakaan kuinka helppoa kuvaus tulee tulevaisuudessa olemaan..


Talon ulkoseinien pystytys 1988

~1994


Vuonna 1989 aloitimme raivata pihaa umpimetsästä omakotitalomme valmistuttua edellisenä vuonna. Alkuvuosina varsinaisia kukkapenkkejä ei vielä tehty tietenkään vaan kukkaset olivat erilaisissa astioissa ja laatikoissa.

Kasvimaa tehtiin alunperin alapihalle, sinne missä nykyisin on marjatarha. Samoin sinne rakennettiin lasinen kasvihuone pari vuotta myöhemmin.


Vuosina 1991 - 2006 toin taimet sisältä
tänne alakasvihuoneeseen
jatkamaan kasvua.


Koska talomme sijaitsee koivikossa, alapihan kasvimaa alkoi jäädä koivujen varjoon ja rakensimme 1997 yläpihalle kasvimaan, ja sinne on ainoaan kohtaan tontillamme tuotu muuta kuin pussimultaa. (Nurmikon mullan kärräsimme kottikärryjen kanssa käsin koivujen välistä metsästä - kovaa hommaa oli...) Kellari valmistui samana vuonna, rinteeseen.


1997

1997

2018


2019.. Talon rappusilta viisi askelta, ja olet kellarissa!

Uusi kasvihuone rakennettiin muutamia vuosia myöhemmin, v. 2006,  yläpihalle kasvimaan viereen  melkein kellarin päälle. Nyt siellä ei ole koivut varjostamassa, ja kaikki kasvit saavat toivomaansa valoa. Muutamia pihlajia siellä kuitenkin on varjostamassa keskipäivän paahteelta.



Perhosniitty, jonka läpi kulkee kaksi polkua -
toinen kasvimaalle ja -huoneeseen,
toinen polku vie pihamökin pihapiiriin.

2015, esikasvatetut taimet tuotu tänne vielä vähäksi
aikaa jatkokasvatukseen.





Tomaatit ja paprikat ova viihtyneet täällä aina hyvin!







Laatikkopuutarhaa on rakennettu tänne kolme vuotta. 
Jatkuu vielä..




Talvella 2019


Syksyllä 2019




Yläpihan mummonmökki on ollut käytösssämme
nyt kymmenen vuotta -
siellä esikasvattelen taimet 
ja talvetan pelargonit sun muut.
Kanoillakin on täällä oma talvipaikkansa,
takaosassa taloa.






Kanatarha mökin pihapiirissä


Nyt näiden piha-asioiden jälkeen huokaisen vähän ja laitan sattumanvaraisia kuvia tältä vuosituhannelta, koskien kasvattamiani kukkia ja taimia - ne kun ovat minulle niin tärkeitä, jotta kevät ei nyt vaan kertakaikkiaan ala ilman niitä. Tietokoneen vaihdon takia en nyt pääse vanhoihin kuvatiedostoihin ennen kuin olen siirtänyt ne tänne (siirrän sitten kun on aikaa perehtyä..) mutta blogin alussa on kuvia aikaisemmilta vuosilta jos joku on kiinnostunut.


Sinitähtönen 3.4.2018

Samettikukka 3.4.2018
Heliotrooppi 3.4.2018
Samettikukkien koulintaa 3.4.2018
Pienet ahkeraliisan taimet 22.1.2017
Petunia 28.3.2018
11.3.2018
Siemenestä kasvatettu ahkeraliisan taimi
17.2.2018
Petunia deep purple maaliskuu 2015
Petunia Kabloom 2.4.2017
Nukenkaulus 12.4.2016

Paprikan koulintaa 22.1.2017

Tulikruunu Lantana 11.3.2016 Taimi vielä latvomatta.
Pääsiäiskori
Huovinkukka 2015



Näiden kuvien jälkeen ajattelin laittaa vähän juttua noista kukkien siemenkasvatuksista. Alla kukista ihanin, itse siemenestä kasvatettu vaahtera-aulio. Tässä ehkä se perimmäinen syy, miksi yleensä haluan kasvattaa kaiken kukkivan (ja jotkut syötävät) itse :





No ne on vaan niin ihania!
Lisäksi aivan erityisiä!
Ne antavat haastetta -
saa miettiä, pohtia, tuumailla..
hakea tietoa, opiskella, 
muistella, maistella ja haistella :DD
Lisäksi mikään ei ole itsestään selvää,
vaan joskus voi vaikkapa vaan kyllästyä 
johonkin kasviin tai väriin.







 Meillä on alusta asti ollut selvää se, etteivät kaikki kasvit menesty samalla tavalla koko tontilla, vaan korkeuserojen takia on pitänyt miettiä valon ja varjon kasvit, kuivan maan kasvit ja kasvimaakin kasteluineen erikseen. Kasteluveden järjestäminen eri paikkoihin on pitänyt miettiä niin, että vesipiste olisi mahdollisimman lähellä. Vesipisteitä on pihallamme neljä. Pihamme koostuu neljästä eri tasosta, joten korkeuseroa on jonkin verran ja kastelun tarve yläpihalla tietysti kaikkein suurin.




Muistan, mitkä kukat olivat viimeiset kaupasta tuodut. Mies toi eräänä kauniina toukokuisena päivänä laatikollisen orvokkeja - oli ollut eräällä puutarhalla työkeikalla. Muistan tuon päivän kuin eilisen, jotenkin se on vaan jäänyt mieleen. Sen jälkeen tuumin, kuinka kalliita ne kaupasta ostettaessa olisivat olleet ja pystyisin varmasti itsekin niitä kasvattamaan, intoa ja mielenkiintoa kun oli!

Jostain tuommoisesta ajatuksesta kaikki siis lähti. Olen kyllä aina ollut muutenkin kiinnostunut kaikenlaisesta itsekasvatuksesta, mikä sitten toteutuikin kun saimme haaveilemamme oman kodin ja oman puutarhan. Sitä ennen kasvatin porkkanani, purjoni ja punajuureni lapsuuskodin kasvimaalla. Muistan kun äiti joskus syksyllä soitti, että tulehan pian korjaamaan porkkanasi ylös maasta - myyrät ovat liikkeellä! Sieltäkin saatu sato on kirjattu tuohon isoon mustaan kansioon.

Kurkkasin muistiinpanoja tuosta mustasta kansiosta vuodelta 1997 - wau!
Lapsuuskotini kasvimaalta saatua satoa:
porkkanoita 7 leipomolaatikollista, punajuuria 2 pyykkikorillista, sipulia 1 iso pyykkikorillinen, palsternakkaa, purjoja n. 40 kappaletta! Tuollaiseen satoon en omassa puutarhassa ole vielä koskaan yltänyt!
Pahoittelen seuraavien kuvien laatua - en saanut niitä skannattua joten otin kuvan kuvasta.










Olen ollut siitä onnekas, että suuremmilta kasvitaudeilta ja tuhoilta olen välttynyt  (Nyt koputan puuta!) . Sisäkukissa on joskus ollut kilpikirvoja, josta syystä olen tullut varovaiseksi, melkein liiankin,  ja varsinkin kun kasvatukset ovat melkein kiinni toisissaan. Käytän kasvatuksissa aina puhtaita astioita, ja kylvö- ja taimimullat ostan aina pusseissa tai säkeissä. En siis tee mitään sekoituksia pihan mullasta näihin sisäkasvatuksiin. Joissain tapauksissa on ollut aiheellista ottaa suurennuslasi käyttöön, ja tarvittaessa eristää tai hävittää kasvi kokonaan jos epäilee jotain kasvitautia, esim. härmää. Varovaisuus kannattaa ilman muuta.





Tässä lopussa mietin vielä paria kysymystä:
Olenko koskaan ajatellut lopettavani?
Mitä tekisin jos en tekisi tätä?

Kyllä, kukkasten kasvatuksen lopettaminen - tai ainakin vähentäminen - on lähes joka syksy jossain vaiheessa mielessä. Helppoa ja vaivatontahan tämä ei ole missään nimessä. No ehkä alkutalvesta ei ole niin fyysistä, ennemminkin se on sitä ajatustyötä. Multaa saa (haluaa!) kärrätä keväällä kottikärrytolkulla, lapioida kasvihuonetta tyhjäksi, täyttää sitä ja kantaa taimia toukokuussa sisältä sinne tuntitolkulla, kun ei ole kuin kaksi kättä - ja en välttämättä huoli edes ketään kaveriksi koska .. niin miksi? Kai se on sitä, että tää on mun juttu ;D Kitkemisestä puhumattakaan - mutta olen siitäkin hommasta kylläkin aina pitänyt, jos vaan aikaa on. Olen koko työikäni tehnyt suht raskasta fyysistä työtä, joten tämmöinen on tuonut minulle jonkinlaista vastapainoa, palautumista työpäivästä.  
Syksyllä kaikkein pahinta (lue: epämukavinta) on pestä ulkoruukkuja  jääkylmällä vedellä kädet kohmeessa - silloin sitä ajattelee että voisihan sitä helpommallakin päästä. Mutta annas olla, muutaman kuukauden päästä on aivan toinen ääni kellossa.. 
Mikä onkaan ihanampaa kuin hoivailla pikkuisia söpöjä taimivauvoja kuin omia laps.. 

Toiseen kysymykseen vastaisin että en tosiaankaan tiedä. Mikään muu ei kiinnosta samalla tavalla kuin omien käsien avulla tapahtuva tekeminen, käsityöt mukaanlukien. Rahalla on helppo ostaa kaikenlaista, tavaraa ja muuta mutta kokemus ja tieto on niitä joita ei rahalla saa. Ne täytyy vaan omaksua. Tuolla blogin alalaidassa onkin elämänviisaus, jossa on niin vinha perä, käy kurkkaamassa!

- -


Helmikuussa tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun aloitin bloggaajana. Aluksi mietin muutaman vuoden, ennen kun sain aikaiseksi yhtäkään juttua. Mielessäni oli ns. sekablogi jossa voisi olla kirjoituksia, kuvia kaikesta maan ja taivaan väliltä. Jotenkin asiat sitten jossain vaiheessa lipsahti kasvien puolelle, ja sitäpaisi eihän joku aihe tietenkään sulje toista pois eli puutarhablogissa voi oikein hyvin käsitellä muitakin aiheita!

Kiitän kaikkia lukijoitani lähes 5 vuotta kestäneen blogihistorian ajalta, erityisen lämmin kiitos vakkarikommentoijille! Ilman kommentteja tuntuisi varmaan turhauttavalta pitää koko blogia, vaikka tilastoissa kävijämäärät näkyisivätkin. Siksi olen kiitollinen yhdestäkin saamastani kommentista, se osoittaa että tämä ei ole turhaa - bloggailu kun on parhaimmillaan silloin kun se on vastavuoroista. Siis ihminen ihmiselle.
Näitä ajatuksia ja tuntemuksia jaoin nyt teidän kanssanne, laittakaa viestiä tulemaan millaisia ajatuksia se teissä herätti - mukavahan niitä on ottaa vastaan. Kiitos etukäteen, toivottelee Tuulikki.