Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tipulan joulu, Alli kertoo


Tänäkin vuonna, kuten aiempinakin jouluina, emännällä on tapana koristella Tipula jouluasuun. Nyt meitä onkin neljä, aiemmin olemme juhlineet joulunaikaa pienemmällä joukolla.

 

Minulla, Allilla, alkoi lepokausi eli sulkasato joskus marraskuun alussa - menetin siinä tohinassa muunmuassa komeat pyrstösulkani, sekä muninnassa pidin pikkuisen taukoa. Nyt alan pikkuhiljaa emännän iloksi munia sekä kasvatella uusia sulkia. Ehkä voisi sanoa niin, että se pahin aika vuodesta on nyt selätetty! Tästä alan sitten mennä kohti kevättä, hissukseen . . .

 
Emäntä koristeli tipulan tänäkin vuonna punaisella värillä, se on minusta niin ihana väri jouluna. Tykkään myös kovasti havun tuoksusta, se tuo mieleen kesän!
 
Nyt pikkujoulukautena emäntä on tuonut meille jo riisipuuron tähteitäkin - aijai että oli hyvää! Emäntä siivosi keittiön kaappeja ja toi meille sieltä murustettuja pipareita ja mantelirouhetta - ja se valkoinen taisi olla kookoshiutaletta, näytti niin lumelta. Voi kunpa se useammin siivoaisi niitä kaappeja!
 
Lumesta puheen ollen, sitä on täällä maastossa ainakin kymmenen senttiä, mutta emäntä ei päästä meitä ulos jaloittelemaan, pelkää kai että vilustumme ja saamme flunssan. No, toihan hän lunta meille näytiksi ja maistiaisiksi sitä kulhollisen tänne tipulaan. Minä, Alli, vanhempana tiesinkin mitä lumi on mutta nämä nuoremmat siskot olivat viime talvena vasta niin pieniä, että eivät varmaan muista mitä se lumi olikaan. Olihan siellä ihmetystä kerrakseen - uskaltaako siihen työntää nokkansa vai ei.

 
Emäntä ei saanut kamerallaan onnistumaan näitä kuvia kovin hyvin, ja otti sitten avuksi kännykkänsä jolla sai sitten enemmän valoa kuviin, mutta aika pimeiltähän nuo vielä näyttävät.
No tuossa yläkuvassa ainakin Anitan, Armin ja Annelin pyrstösulat ainakin pääsevät hyvin oikeuksiinsa! He ovat minusta neljä vuotta nuorempia - tulivat tänne viime helmikuussa. Ja hyvin ovat viihtyneet täällä (ihmekös tuo kun emäntä kantaa meille herkkuja minkä ehtii - huomiseksi lupasi maissintähkiä ja omenaa, nam..)
 
 

Me, Tipulan väki -
Alli, Anita, Anneli ja Armi -
tahdomme toivottaa kaikille emännän blogin lukijoille
oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa !!
 
 

❤️  Joulutähden valoon metsä nukahtaa,

jokaiseen pieneen taloon

joulu tulla saa.  ❤️

 
 

tiistai 4. joulukuuta 2018

Sinivalkoinen haaste



Kivipellon Saila haastoi minut tähän sinivalkoiseen haasteeseen kunnioittamaan lähestyvää suurta juhlapäivää - itsenäisyyspäiväämme.

Tähän haasteeseen ajattelin käyttää kuvia enimmäkseen tuolta luonnosta - sinistä taivasta, järveä, pilviä ja  talvea ja lunta. Jokunen kukkakuvakin pihalta pääsi kaunistamaan tätä haastevastausta. Ensimmäisen kuvan sininen hetki on talvella se, mikä sykähdyttää - sitä hetkeä oikein odotan auringon laskiessa.

 
 

Valkoisena hohtava hento juuri satanut lumipeite kasvien kuivuneilla kukilla,
talventörröttäjillä. Silmiä hivelevä näky - niin puhdas ja kaunis.







Keskikesän sininen taivas -
niittykukkien hentoinen hauraus.


Sadepilvien sininen hehku järven yllä.
Vaikuttavaa.


Keskikesän raikkaus
 poutapilvineen.


Alkukesän uljaat kukkaset,
tässä ihana tulppaani Elegant Lady.


Samoin alkukesän rehevää kukintaa,
loistojasmike Tähtisilmä,
tuoksu aivan verraton.


Lumipalloheisi



Sinivuokko


Haasteen säännöt:
- Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- Tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- Haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- Käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.


Nyt en tällä kertaa haasta ketään, mutta jos haluat tehdä sinivalkoisen postauksen, nappaa se tästä.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! 


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kaunis marraskuinen luonto

 
Tämänpäiväinen kuvausreissu tehtiin koiran kanssa metsässä ja rantamaisemissa.
Olipa ihana päivä kun aurinko paistoi täydeltä terältä puolenpäivän aikoihin -
loppusyksyn harmaudesta ei ollut tietoakaan !
Ensilumi satoi täällä perjantaina ja järven jäätymistä
seurailtiin viikon puolivälistä asti.
 




 
 
 
 
 
Kiemurtelevat metsätiet ja polut ovat parasta ulkoilumaastoa.
 
 
 
 
Joskus voi erehtyä luulemaan puunjuurakkoa karhuksi.
Nyt ne ovat onneksi talviunilla -
ja niitä asustelee myös näillä main.


 
 
Marraskuisen metsän silmiä hivelevää kauneutta.
 
 
 
 
 
Kaksi puuta.
 
 
 
Puolukan lehtien lumipeite kimaltaa kauniisti auringossa.
 
 
 
Naava on kaunista puiden oksilla.

-
 
Huomenna alkaa jo marraskuun viimeinen viikko, ja sitten tuleekin jo joulukuu. Minäpä taidan lähteä nyt viipaloimaan ja kuivaamaan appelsiinia jouluasetelmiin. Mandariineja kuivasin jo, mutta nyt haluan pikkuisen suurempia koristeita. Vinkin ja ohjeen sain Katin blogista 100 % outdoor  täältä.
 
 
 
 

Mukavaa viikkoa!
*  Tuulikki  *