Tässä mennään nyt

Eilen siirsin kaikki kasvattamani kukkien taimet sisätiloista ulos kasvihuoneeseen. Olin laittanut hyvissä ajoin kasvihuoneen ympärille harsokerroksen sen takia, etteivät sisältä tuodut kasvit pala auringossa. Tuuletus toimii molemmissa päissä olevien ovien kautta, eikä kattoluukkuja ole ollenkaan. Yleensä siirrän kasvit jo toukokuun alussa, joskus jopa huhtikuun puolella. Nyt aloitushetki viivästyi kun ei oikein tahtonut löytyä sopivia ilmoja. Aina oli joko tuulista, kylmää tai muuten ei sopinut aikatauluihini. Eilinen oli sopiva, vaikka olikin lämmin mutta sitä seuraavat pilviset päivät ovat juuri nyt tervetulleita. Sisältä tuodut taimet kun eivät todellakaan ilahdu paahtavasta helteestä, eivät kasvihuoneessa eivätkä avomaalla. 

Nyt voisi vähän vilkaista minkälaista kasvillisuutta sitä on saatu aikaiseksi. Tässä siis joitakin kasvatuksia - sekalaisiin, yksittäisiin en viitsinyt kameran filmirullaa tuhlata 😁.

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Monella kiemuralla on tämäkin kelloköynnös. 

Pian se pääsee kiemurtelemaan puutarhan puolelle yhdessä

kolmen muun sisaruksensa kanssa. Jokaisessa istutusastiassa on nelisen tainta kussakin.

Olen varannut näille ja mustasilmäsusannalle,

 samoin myös herneelle, kaikenkokoisia seipäitä ja tukikeppejä jo ajoissa.

Se on vaatinut hieman metsikössä rämpimistä (nautin siitä!) ennakkoon  - eihän 

keppejä ole todellakaan viisasta alkaa etsiskelemään vasta silloin kun istutus on

aloitettu.

Kaikenlaiset kepit ja kepukat ovat
puutarhassa erittäin tarpeellisia.

Mustasilmäsusanna - Thunbergia alata

Raikas, pirteä kesäaurinko on tämä köynnös.  Kylvin nämä 17.2. itse kerätyistä

oman kasvin siemenistä. Taidan olla näiden suhteen omavarainen.

Hopeavillakko/Hopealehti - Jacobaea maritima

Löysinpä tälle kasville kolmannenkin nimen, tuhkaruoho. 

Mikäs siinä, kyllähän se nimi sopii tälle kasville hyvin.

Tämä on hyvin kuivaan paikkaan soveltuva kasvi,

ja värinsä puoleen sopii minkä tahansa värin kanssa yhteen.

Tätä istutan rinnepenkkiin, mikä on tuolla alimmaisessa kuvassa.

Ylimääräisille taimille löytyy kyllä paikkoja melkein mistä vain

eli ainakin kukkapenkkien aukkopaikat on hyvä tällä paikata.

Niitä joskus jää. Taimia on runsaasti (60 kpl) ja kylvetty 3.3.

Näitä voi latvoa mutta se näyttää olevan turhaa koska kumminkin

tykkäävät kasvaa leveyssuunnassa, eli ei niinkään korkeutta.

Kääpiösamettikukka -Tagetes tenuifolia

Kevään korvalla kun suunnittelin tämän kesän istutuksia värien suhteen,

päätin että nyt ei puutarhastani väri-ilottelua puutu.

Keltaista tai oranssia väriä on mielestäni reippaanlaisesti,

siitä pitää nämä kääpiösammarit huolen.

Istutin jokaiseen taimi-astiaan kolme tainta ja

lisäksi latvoin ne kerran.

Kylvin 24.3.

Lumihiutale - Sutera Cordata

Tämäkin alkaa kukkimaan pikkuhiljaa,

vaikka olen "kiusannut" niitä kolmeen otteeseen

leikkaamalla aina juuri kukkimaisillaan olevat versot pois.

Turhauttavaa varmaan kyseisen kasvin mielestä, luulen.

Hämähäkkikukka - Cleome hassleriana

Onnittelut itselleni! 👍

Olen saanut neljä hämähäkkikkukan tainta tähän kasvuvaiheeseen.

Nyt on vielä pidettävä kieli keskellä suuta, 

ja koputettava puuta

että nämä saa pidettyä hengissä mahdollisimman kauan.

Nämä ja monet muut ovat väriltään

hieman haaleita kun ovat juuri sisältä tuotuja

mutta asia korjaantuu hetki hetkeltä.

Ahkeraliisa - Impatiens Walleriana

 

Nypin jo taimihuoneessa kaikki kukat ja suuremmat kukkanuput näistä 

pois, mutta hauskasti on yksi avoin kukka jäänyt keskelle.

Kunhan ehdin, laitan taimet hieman etäämmälle toisistaan 

niin pääsevät kasvamaan leveyssuuntaan.

Ryhmäsamettikukka Strawberry Blonde - Tagetes Tagetes patula nana

Ihanista ihanin kameleontti, väriä vaihtava samettikukka.

Tervetullut puutarhaani helppohoitoisuutensa takia. 

Katsoin muistiinpanoistani että minullahan on näitä

kokonaista 60 kappaletta. Ei tule olemaan sijoitusvaikeuksia näille,

vaikka on jokseenkin runsaanlaisesti tullut laitettua.

Isosamettikukka Vanilla - Tagetes Erecta

Isosamettikukat eivät kuki vielä, eikä kukkanuppujakaan havaittavissa.

Kylvetty 26.3. eli varsin myöhään jolloin ei ehkä kukintaa voi vaatiakaan vielä.

Olen kyllä tyytyväinen kuitenkin näihin.

Harmittaa vähäsen kun tuli laitettua näitä "liian" vähän,

eli 11 kappaletta. Ensi vuonna täytyy muistaa olla viisaampi.

Paprika California Wonder - Capsicum annum

En ihmeemmin välitä paprikasta, minusta sen kasvatus ei vaan 

ole kannattavaa sen vaatimaan huolenpitoon nähden. 

Jos on ollut kaukaa viisas ja laittanut taimen kasvamaan ajoissa (tarkoittaa tammikuuta),

voi saada hedelmän kypsymään ajoissa (tarkoittaa elokuuta aikaisintaan)

ja mikäpä onkaan maukkampaa kuin kypsäksi ehtinyt hedelmä.

Usein ei näin ole, vaan kypsymistä täytyy odotella melkein pakkasiin asti,

joskus jopa tuodaan ne jatkokypsytykseen sisälle.

Tässä on minun perusteluni asialle, mutta joku toinen voi olla eri mieltä.

Itse laitoin paprikan siemenet tänä vuonna multiin 14.1.

eikä vieläkään ole raakileita, kukkia vaan.

Joskus olen onnistunut näiden kanssa, tarinaa siitä täällä.

Silti sitä on mukava kasvattaa, ja seurata hedelmän kypsymistä.

Laitetaanpas nyt kerrankin kuva meikäläisestä,

harppomassa rinnettä ylös ja alas, milloin etsiskelemässä

jotain työkalua tai tarviketta,

milloin muuten vaan on unohtunut jotain johonkin.

Tässä taidan ollakin käymässä postilaatikolla kesken

"kiireideni". Monta pihahommaa on tehty, monta vielä tekemättä,

moni on suunnitteluasteella, monta tehtävää hylätty.

Itseltäni olen opetellut kysymään "Mitä tapahtuu jos en tee"? 

Yleensä ei tapahdu mitään.

Nyt vaan heissulivei kaikille.

Mukavia, lämpimiä kevätpäiviä toivottelen! 🌞

Vaihteeksi ompelua

 

Tänään ompelin Marimekon Oodi-kankaasta

yksinkertaisen puuvillapuseron.

Kangas oli pyörinyt pari vuotta käyttämättömänä

- en oikein osannut päättää teenkö siitä pöytäliinan,

verhon vai jonkun vaatteen.

Siinä se nyt kuitenkin on,

valmiina kesällä käytettäväksi vastikään

hankkimieni tummansinisten culottes-housujen kanssa.

Olipas kiva ommella! 🤍💙

Ulkoilua ja kukkasia

 

Heipä vaan kaikille! Meillä on Valtterin kanssa tapana varhain aamulla käydä

pidempi lenkki. Silloin saamme molemmat oikoa yön jäljiltä kinttujamme ja päivän puuhat sujuvat jouhevammin meiltä molemmilta.

Yksi lempimaisemistani on suo, ja pitkospuut siellä.

Niitä pitkin on kiva köpötellä osan matkaa pehmoisen ja joustavan puun 

tuntuessa mukavalta jalkojen alla. Eipä tuo Valtterikaan ole kertaakaan loikannut

maastoon kävelemään vaan on huomannut että pitkospuilla on kivempi kävellä.

Taimihuoneessa puuhani näyttävät tällä hetkellä tältä.

Nypin kukkivista taimista kaikki kukat pois, koska

kukintaa en vielä tarvitse kuin vasta joskus kuukauden päästä.

Suuremmat nuputkin lähtevät myös, mitkä vaan helposti saa katkaistua.

Taimi vahvistuu ihan silmissä kun ei tarvitse energiaa käyttää

kukkimiseen vaan kasvuun. Jokaisen taimikasvattajan toiveena

 on tietysti saada mahdollisimman napakoita taimia.

Siitä vaan - raaka peli mutta ei voi mitään tämä on tehtävä.

Kukkia ehtii sitten myöhemminkin.

Tässä kuvassa tarkennus meni väärään kohtaan, 

mutta en lähde ottamaan uutta kuvaa.

Joka tapauksessa käsittelen nyt kukkivat taimet näin -

onhan istutukseen vielä reippaasti aikaa.

Nyt toivottelen kaikille oikein hyvää, ja toivottavasti aurinkoista, lämmintä Vappua.

Itse emme kovin suuresti tätä juhlaa vietä, vaan se on kesäntulon juhla ennemminkin.

Onnistunutta kukintaa

Nyt on se aika vuodesta, jolloin tahtoisi olla vain ulkona koko ajan.

Siksi valmistin meille, minulle ja ukkokullalle,

ison kattilallisen kanakeittoa,

toivoen että se riittäisi koko loppuviikoksi.

(Nyt on tiistai)

Jokainen jota tänä keväänä on puraissut pieni 

tai vähän suurempikin puutarhakärpänen,

tietää mihin näillä puheillani pyrin. 😉

En ole vielä siirtänyt kasvattamiani taimia ulos kasvihuoneeseen, vaan sisätiloissahan ne vielä kärvistelevät. Ihan pakko olisi kohta toimia. Alun kuvissa on mustasilmäsusannaa,

jonka kukkaan puhkeamista aprikoin ennen pääsiäistä, ja oikeassa olinkin. Eilen huomasin nämä auenneet kukat. Mustasilmät kylvin 17.2. itse keräämistäni ja itse kasvattamistani kasveista.

Taidan olla omavarainen näiden suhteen.

Yleensä kun koulin taimia, heitän jäljelle jääneen mullan  takaisin kylvömulta-astiaan (säilytän kylvömultaa ämpärissä) jolloin yllätyksiä saattaa putkahdella seuraavien kylvösten seassa. Niin tämänkin kohdalla - ja ajattelin etteivätkö nuo lopu ollenkaan vaan saa koko ajan keräillä talteen niiden taimia milloin mistäkin kasvatuksista. Loppujen lopuksi sain kuuteen astiaan taimia, jokaiseen noin 4-6 kappaletta. Hyvä siemenvuosi oli 2024.

Rinnepenkkiin olen monena vuonna kasvattanut tätä melko sitkeää,  kuivassakin paikassa viihtyvää hopealehteä (Hopeavillakkoa). Nämä käyvät myös hyvin puutarhan kukkapenkkien aukkopaikkoihin sekä paikkoihin missä kaivataan syksyllä pitkään, pakkasiin asti "kukkivaa" kukkaa. Nämä ovat periaatteessa kaksivuotisia, kukkivat toisena vuonna mutta sitä  kasvatetaan yksivuotisena. 

Basilika on kätevintä kylvää turve/sammalnappeihin n. 6 siementä/ruukku. Silloin vältytään turhalta koulimiselta ja juurien häirinnältä. On sanottu että kouliminen viivästyttää kasvin kasvua jopa parillakin viikolla. Se on helppo uskoa etenkin hentojuuristen lajikkeiden kohdalla.

Ja tässä tulevat hartaasti odottamani hämähäkkikukan (Cleome hassleriana) taimet.

En taida vieläkään uskoa näitä todeksi vaikka näen ne edessäni, olenhan muutamia vuosia taistellut näiden itämisten kanssa. Olen kerran todennut että ei auta vaikka päällään seisoisi, tai kuljettaisi näitä kylppärin lattialämmöstä jääkaappiin yöksi parin viikon ajan. 

Nyt ne kuitenkin ovat tässä, lihaa ja vert.. no ei sentään. Joskus taitaa sattua vain hyvä tuuri, ei tätä voi muuten selittää.

Lumihiutale / lumiherttasomakki Sutera Cordata

Tässä ovat taimet, joiden siemenpussukan olin viime vuonna pudottanut keittiön työpöydän alla olevan sähköpatterin väliin. Sieltä ne sitten löytyivät juuri oikeaan aikaan. Toinen onnellinen sattuma.

Leikkasin nämä ensimmäisen kerran juuri ennen pääsiäistä ja tämä kasvi oikeasti vaatii leikkauksen.

Koko on juuri sopiva vuodenaikaan nähden, aloittaakseen kukinnan muutaman viikon päästä jolloin leikkausta ei enää millään raaskisi tehdä. 

Isosamettikukka Vanilla

Joskus harmittaa se, kun siemenpusseissa ei löydy mainintaa siementen lukumäärästä. Tätä himoitsemaani lajiketta varten ostin kaksi pussia siemeniä, joista kaikki eivät itäneet, eikä siemeniä ollut pussissa kuin jotain alle 10 kappaletta joten yhdellätoista kappaleella mennään, ja mietitään sitten istutusvaiheessa, teenkö niistä yhden kunnollisen istutuksen vai ripottelenko niitä muiden kesäkukkien sekaan, ja mitähän ne kukat sitten olisivat. (Tulipas pitkä lause 😑 - äidinkielenopettajani ei olisi mielissään) Kaunis kukka se toki on vaikka kuinka istuttaisi.

Saksia vaativat nämäkin kääpiösamettikukat.

 Ajattelin istuttaa näitä kasvimaalle vihanneksien lomaan.

Tätä en kasvata läheskään joka vuosi.

Tässä kaikki minun tämänvuotiset petuniani,

pikkupetunia Picobellat, kokonaista neljä kappaletta. Kylvin nämä vanhoista siemenistä,

ja ihan tyytyväinen olen kun tämänkin verran sain. Helppohoitoiset kukat ovat tänä kesänä valttia,

enkä halua tahmatassuna joka toinen ilta kerätä lakastuneita kukkia pois. Yhden noista leikkasin  aiemmin, koska annoin sen kukkia nähdäkseni kukan värin. Se oli lilansininen.

Tämä pikkubegonia ja toinen samanlainen on kasvatettu viime vuotisista, talvettuneista yksilöistä. Kukkia en osta itselleni, mutta nämä  ovat isäni haudalle viemistäni kasveista yli jääneet jotka halusin säästää.

Ja lopuksi.

Ei postausta ilman ahkeraliisaa.

Kauniisti ne kukkivat tänäkin keväänä.

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa. Kiitos kun jaksoit lukea sepustukseni, vaikka olikin aika lailla pitkäveteinen, mutta itselläni oli ilo tätä kirjoittaa!

Mukavaa huhtikuun jatkoa kaikille!

 

Huhtikuun bingo

 

Kylläpä  Repolainen laittoikin taas mukavan (ja ehkä hiukkasen haastavankin) haasteen tälle kuukaudelle, h-kirjainten mukaan. Vähän tuossa kyllä olikin pohtimista käytänkö vain yhden rivin vai useamman. Ajatuksena oli laittaa ainakin yksi kuva hännällisestä - siitä omasta rakkaasta karvatassusta tietenkin. Eli siitä aloitin ja homma alkoikin sujua melkeinpä itsestään. Katsotaanpa siis kuinka homma eteni. 

Ensiksi punainen pystyrivi:

 Hännällinen Valtteri tykkää ihan mahdottomasti lumesta, ja siksi se yrittää pitää kynsin hampain (lue: tassuin) kiinni viimeisestäkin lumen peittämästä alueesta pihalla. Ihmekös  tuo kun se on rodultaan suomenlapinkoira. Lumi viilentää  ihanasti turkkia ja maistuukin niin raikkaalle lenkin jälkeen. Kuva on otettu maanantai-aamuna kun yöllä oli satanut vähän lunta. Alempi kuva otettu pihamökin marjatarhasta tänään.

Tämä  hiljainen vekotin on mahdottoman tarpeellinen juuri tänä vuodenaikana. Se on huushollin hiljainen apuri - voi sen kääntää suuremmallekin mutta silloin ääni on luonnollisestikin kovempi ;D  Kun kevätaurinko alkaa paistamaan kunnolla, sisään tulvii valoa niin paljon että kaikki mahdolliset pölyhiukkaset näyttävät ihan kirjaimellisesti  leijailevan joka puolella ristiin rastiin. Kunnes niitä alkaa heikottaa ja ne päättävät laskeutua jokaiselle mahdolliselle pinnalle - mieluiten mustalle sellaiselle. Aina ei halua verhoilla ikkunoita peittää hiukkasten takia eli kun sitä aurinkoa on koko talven ollut ikävä, antaa sen paistaa! Arvaattekin jo viimeistään nyt mikä tuo ihmeellinen vehje on. Sinne ne mikroskooppiset pölyhiukkaset katoavat ilmanpuhdistimen kitaan. 

Toissapäivänä ”huhkin” taimihuoneessa koko aamupäivän. Kaikki taimien kasvattajat tietävät kuinka terapeuttista on järjestellä taimipurkkeja. Koska jokainen itseään kunnioittava taimi haluaa olla sillä parhaalla paraatipaikalla, kasvattajan velvollisuus on siirtää mahdollisimman usein (mieluummin vaikka joka päivä) taimipurkin paikkaa niin, että jokainen saisi vuorollaan nauttia edes hetken siitä parhaasta valosta - tulkoon se sitten auringosta tai keinovalosta.  Nuo sitaatit sanalle huhkia kappaleen alussa laitoin siksi että mainitsemani sana tarkoittaa tässä tapauksessa mitä nautinnolisempaa puuhaa, positiivista sellaista.

Sitten vihreä pystyrivi:

Ei postausta ilman hehkeää, pinkkiä ahkeraliisaa.

Tämä on minulle hyvin erityinen kasvi,

kuten jokainen joka on blogiani vähänkään seurannut tietää.

Aina jostain tämmöinen ahkeraliisa tekstin sekaan putkahtaa,

ei voi mitään 💖

Nyt voin olla huoleton ainakin vuoden eteenpäin.

Vaihdoin pienempiin viherkasveihin mullat - suurimpiin vaihdan vain joka toinen vuosi.

Kastelua noin kerran viikossa, mietoa lannoitusta ”sillä punaisella jauheella” 

pari kertaa kuukaudessa.

Talvi kun tulee, merileväuutetta kasteluveteen silloin tällöin.

Siinäpä ohjeet.

Joskus kesän kiireisenä aikana tämä huoleton hoitaja unohtaa kastelun tyystin,

jolloin jonkun kasvin kohdalla lehdet alkaa roikkua

ja silloin tartun kastelukannuun kiireesti.

Yleensä ”merkkikukkana” toimii viirivehka.

Toinen hyvä huomiokasvi on amppelissa kasvava

pääsiäiskaktus, joka alkaa tiputtaa lehtiä saadakseen huomion. 

Valtteri hapuilee juomavettä kun mökkijärvemme rannat alkavat olla sulat.

Pian päästään heittämään talviturkki ihan kunnolla.

Itse olen jo kastautunut matalassa järvivedessä.

Ehkäpä sitä talviturkin pois heittämiseksi voi sanoa.

Lopuksi sininen pystyrivi, mikä olikin vaikein mutta jonkunlaisella rimanalituksella siitä kuitenkin selvittiin: 

Kerrankin olen ollut ajoissa pääsiäisruohon kanssa.

Sitä ei ole tapahtunut ihmismuistiin

enkä saata käsittää kuinka olen niin saamaton aina näiden kanssa.

Laitoin jopa ylimääräisiä purkkeja lapsenlapsia varten,

eli hyvä minä!

Olen näitä leikannut kolmeen kertaan, ja

tänään heitin jopa vähän lannoitevettä niille.

Mistä lie tullut semmoinenkin ajatus -

onhan niillä aika runsas multatila noissa ruukuissa.

Ei ehkä olisi tarvinnut.

Toivottavasti eivät kuole ensi yönä liikalannoitukseen.

Toivon kuitenkin kuulevani pääsiäisruohon hentoista havinaa kevättuulessa.

 Varmasti kuulen kun oikein tarkkaan kuuntelen!

Hersyvä.  

Tämän sanan kohdalla turvauduin suomisanakirjaan. Tiedän että sana hersyvä voi kuvata esim. naurua mutta siellä se kuvataan näin: Jokin, mikä herättää voimakkaita tunteita tai on erityisen vaikuttavaa; usein käytetty kuvaamaan jotain, mikä on äärimmäisen viehättävää tai ihastuttavaa. 

Nytpä ei tarvinnut tätä asiaa kauaa miettiä vaan totean että

 Suomen kesähän se on, tietenkin. 

Varsinkin nyt kun sitä odottaa, ja se on lähellä. 

Odotettu, kaivattu, hersyvä kesä. 

Hersyviä, herkullisia kesäkuvia tarjoilen nyt tässä kohtaa nautittavaksi. 

Sininen taivas, vesi, pelto, niityn ja pihan värikkäät kukkaset.

Niistä on Suomen kesä tehty.

Kuvat ovat viime kesältä mökiltä.

Tämän kevään aikana olen muutamia kertoja harjoitellut 

hiivattoman ruisleivän leipomista.

Nyt tuntuu siltä, että se tulee kerta kerralta parempaa.

Syy siihen on se, että taikinan juuri (raski) on ollut pakastimessa 

todella kauan, ja herättelen sitä eloon.

Olen joskus valovuosia sitten leiponut hapanleipää

aktiivisesti, mutta sitten työ- ja muiden kiireiden takia jätin homman 

oikeille leipureille, eli kaupasta ostettiin ruisleipä.

Onneksi en silloin heittänyt juurta pois vaan pistin

sen pakastimeen odottamaan parempia aikoja.

Olen kuullut että juuren voi saada ”kasaan” 

vaikka vuolemalla vanhan taikina-astian taikinaisia seinämiä

jolloin voi samalla tavalla aloittaa elvyttämisen.

Juuri on äidiltäni saatu,

ties kuinka vanhaa suvun alkuperää.

Kiitos Repolainen haasteesta, oli mukava saada toteutettua tämä vaikkakin joissakin kohdissa vähän vääntäen mutta kuitenkin valmista tuli. Kaikkia sanoja tuli käytettyä, vaikkei varmaan ollut välttämätöntä ja nyt voinkin huutaa 

BINGO!!!