Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

maanantai 22. tammikuuta 2018

Karu, mutta kaunis huhtikuu



Sain mukavan haasteen Ullalta Rannanpihassa- blogista. Haasteen nimi on Huhtikuun haaste.

Haasteen säännöt:

1. Tee postaus ja kerro mistä haasteen sait.
2.  Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin.
Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

 
3.4.2017
 
Mietiskelin mielessäni huhtikuuta, mitä se merkitsee minulle. Täällä kolmosvyöhykkeellä joskus huhtikuu on vielä ihan talvikuukausi, joskus taas hyvinkin keväinen. Muistin parantamiseksi vuoden taakse, kävin kurkistamassa kuva-arkiston aarteita ja poimin mielestäni tärkeimpiä kevään merkkejä. Ehkä eniten ilahduttaa huhtikuussa se, että kaikkein suurimmat muutokset (kevään alkaminen)tapahtuvat juuri tämän kuun aikana. Kuun alussa saattaa olla parinkymmenen sentin mittainen hanki vielä pihalla - kuun lopussa pääsee jo kuokkimaan maata :)
 
Toteutin tämän haasteen löytämieni kuvien perusteella, miten kevät etenee ja mitä asiat ovat tärkeimpiä minulle. Kukkakuvia ei voi tässä blogissa välttää, ne kun ovat minun elämäni suola ja sokeri  :D
Näin se nyt sitten alkaa:
 
 
 
 
1. LUMEN SULAMINEN
 
Jokohan se kevät pian saapuisi . .
Vaikka tykkäänkin lumesta, lumen tulo saisi mielestäni loppua jo maaliskuussa.
 
 
Kasvimaakin on aivan lumen peitossa . .
 
 
 
Pianhan se huhtikuun aurinko sulattaa lumet
ja pääsee haravoimaan, se on niin mukavaa touhua :DD
Kuvassa taaempana tilaamani lavallinen multaa,
katosi säkki kerrallaan jonnekin pihan uumeniin.
Täytynee ensi keväänä tilata uusi, isompi ja aikaisemmin.
 
2. NE TAIMET . .
 
Alkukevään kukkien taimikasvatukset tuovat iloa ja ovat varmoja  kevään merkkejä. Taimien kanssa puuhaillessa aika menee siivillä, ja kevät etenee huimaa vauhtia.
 

Värinokkonen eli kirjopeippi


Keijunmekko


Huovinkukka


Sinitähtönen
 Psst.. Joistakin kasvatetuista taimista voi ottaa latvapistokkaita juurrutukseen.
Hyviä tuloksia sain tästä kasvista - tuuheita ja matalia taimia, kukkivat kovasti!
 
Huhtikuussa tomaatin taimiin alkaa ilmestyä kukkanuppuja.
 
Paprika
Pelargoni
 
Vaikka ulkona on vielä lunta ja pakkasta,
 pihamökin ikkunalaudalla ja kammarin puolella, kasvatushuoneessa kukitaan minkä ehditään!
 
 
Ahkeraliisoja
 
Amppelipetunia en muista mikä
 
 
Taimihuoneessa alkaa olla ahdasta -
moni kukka mielisi päästä jo väljemmille vesille.
Tässä mustasilmäsusanna kiipeilee pelakuun kukintoa lähemmin tarkastelemaan.
 
 
On niin nautinnollista tutkailla mikä kasvi on kallellaan minnekin päin,
ja mitä kukin tarvitsee.
Voisin asua täällä.
 
3. TAIMIEN VALMISTELU SIIRTOON
 
 
Kasvihuone valmiina odottelemassa sisältä tulevia kasveja.
Penkkeihin on viisaasti (hyvä Minä!) vaihdettu jo mullat,
 joten istutettuani kukat pihamaalle paikat ovat valmiina tomaateille, kurkuille, paprikoille.
Toukokuulle pitää malttaa odotella kuitenkin ennen kuin ne kannattaa tuoda tänne.
 
4. KEVÄTAURINGOSSA PAISTATTELEMINEN
 
 
Terassi on vielä kylmä huhtikuussa, mutta aurinkoisena päivänä
siellä kyllä voi nauttia vaikka päiväkahveet.
 
5a. JOKA KEVÄT TAPAHTUVAT PAKOLLISET MUTTA MIELEKKÄÄT PIHATYÖT
 
 
Polttopuun teko kuuluu kevääseen,
rakastan halkaistun puun tuoksua!
 
5b. KEVÄÄN MERKKIEN LÖYTÄMINEN PUUTARHASTA
 
 
Parvitulppaani on ensimmäisiä mullasta kurkistelijoita,
ihana kullankeltainen kukinto !
 
Terttuselja
 
Pihan pensaiden versojen ilmestymistä ja
niiden kasvun etenemistä viikko viikolta on upeaa seurata.
 
 
 
Pihan kaakkois-rinteessä on laaja alue sinivuokkokasvustoa.
 
 
 
Niin mielenkiintoista on kierrellä pihalla tarkistamassa kasvien nimilappuja -
mitkä ovat paikallaan tai
mitkä ovat kummallisesti siirtyneet talven aikana kauas kasvista.
Nimilapun siirtymis-ilmiöön  minä en ainakaan ole saanut vastausta.
 
5c.  KEVÄÄN MERKKIEN LÖYTÄMINEN LUONNOSTA
 
 
Metsässä tykkään samoilla juurikin huhtikuussa,
hetimmiten kun lumet ovat kaikonneet. Mitä kaikkea värikästä  luonnosta
löytyykään . .
 
 
. . jos katsoo aivan alas -
 
 
- tai ihan ylös!
Se on kevät, alkavan kesän odotus, ihana huhtikuu!
 
Oikeastaan kevään alkamisen odotus alkaa jo syksyllä, jolloin saan pihan siistittyä ja  talvetettavat kukkaset vietyä turvaan lämpimään. Onneksi voi kuvien muodossa palata menneeseen kesään ja pitää pienen lepohetken kunnes tammikuulla kaikki alkaa taas alusta. Joka hetki kukkien ja kasvien parissa on silkkaa nautintoa, ja senhän te kaikki puutarhahöperöt - itseni mukaan lukien - jo tiedättekin.
 
Ja nyt hyvät lukijat ottakaapas haaste vastaan jos siltä tuntuu tai jos ette ole vielä tätä saaneet.
 
 
 

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tammikuista sunnuntaita




Tämä sunnuntaipäivä alkoi pilvisenä,
mutta puolenpäivän aikoihin se aurinko kuitenkin pilkisti utupilvien seasta.
 Silloin oli paras aika lähteä metsäretkelle kameran kanssa.




Tein tunnin mittaisen kierroksen
 ennen kuin lähdin kalastajien mukaan järvelle kuvailemaan.




Jää oli noin 15-20 cm paksua. Tällä kertaa käytettiin avannon aukaisussa jääsahaa -
kätevästi sujui.


Saaliiksi saatiin pari pientä lahnaa, mitkä jätettiin jäälle lintujen ruoaksi.
Tällä kertaa saalis oli huono mutta verkot eivät olleetkaan järvessä kuin yhden yön ajan.
Parin-kolmen päivän päästä tai viimeistään ensi viikonloppuna käymme taas tarkastamassa verkot. Toiveissa olisi saada kuhaa.

Levollinen ja leppoisa vapaapäivä painui iltaan,
silloin oli mukava taas syventyä kasvatettuja taimia tarkkailemaan.
Kasvukauden ensimmäiset taimet ovat aina niin sykähdyttäviä -
 pienen  siemenen kasvaminen taimeksi on aina ihme!


Paprikan taimet ovat kohta koulintakuntoisia,
tulevalla viikolla siis toimeen . .


Samoin ahkeraliisoista isoimmat voisi jo koulia omiin ruukkuihinsa.
Mitä pienempänä ne erottaa,
sitä parempi koska juuret eivät ole levinneet multaan laajalti
eivätkä juuret vahingoitu irroitettaessa.
Laskin 20 siemenen itäneen, joten tulos on ihan kohtalainen
 koska siemenet olivat vuodelta 2016.


Muutama tulikruunun siemen on jo näkyvissä, epätasaisesti itävät. Kylvin melko taajaan koska siemeniä oli runsaasti mutta olen kyllä tyytyväinen neljäänkin jo maailmalle putkahtaneeseen taimeen.


Tämmöisiä olivat kuulumiset viikonlopulta,
ajatukset ovat nyt osin tulevassa kesässä ja ehkä kylvösten suunnittelussakin.
Ihania siemen-uutuuksia sain tilattua, ja kaikki tilaukset ovat kotiutuneet mutta niistä sitten ehkä seuraavalla kerralla.

Mukavaa viikkoa kaikille!!

 ❤️  Tuulikki  ❤️

maanantai 15. tammikuuta 2018

Tammikuun taimivauvoja


Kaikki alkaa niin pienestä siemenestä . .
 
. . ja joka kevät haluan kokea kasvun ihmeen!
 
Nyt päivitän taimitilanteen, kun sellaisen olen saanut aikaiseksi, siis tilanteen.
(Syksyllä päätin etten laita taimia kuin vasta maaliskuulla, mutta jotain pientä laitoin kuitenkin, ja ihan minimaalisen vähän. Toistaiseksi uskon itsekin tähän)
Yllä ihan ekat ahkeralissun taimet. Näitä kylvin hajakylvönä toissakesän itse kerätyistä siemenistä. Vähän vaisu oli tulos, mutta ei haittaa siemeniä jäi vielä joten varmasti saan tulevan kesän tarpeisiin.
 
 
Itäneistä 16 kappaleesta saan kevään aikana ainakin triplamäärän - tai enemmänkin - latvapistokkaita, jos hyvin käy. Voi olla että multaan putkahtelee vielä uusia taimivauvoja, senverran epätasaista tuo itäminen on. Saavat vielä jonkin aikaa kasvaa rauhassa, ennen kuin koulin ne omiin ruukkuihinsa.
 
 
Paprika Marconi Rosso kaikessa komeudessaan. Katse urheasti kasvivaloon päin. Aurinkoa tämä (eivätkä muutkaan) ei ole vielä nähnytkään, kun sitä ei ole näiden ilmestyttyä mullan pinnalle vielä edes taivaalla näkynyt :o/
Missähän se aurinko luuraa??
 
 
Tätä aikaista paprikaa kylvin 8 kappaletta, ja kaikki lähtivät itämään. Samaan syssyyn laitoin vihannespaprika California Wondería 14 kappaletta, joista osa on nyt itänyt. Tuli vähän liikaa laitettua, mutta .. Nämä paprikat olivat viime vuonna tilattuja siemeniä, ja samat siis laitoin nytkin ja sain ne käytettyä loppuun. Chilin siemeniä  tilasin nettikaupasta mutta ne eivät ole vielä tulleet.
 
 
Ja sitten vähäisimpinä lumihiutaleet.
Laitoin viisi pilleriä itämään, ja kahden pillerin sisältä on tullut jo muutama taimi näkyviin. Taimet ovat niin minikokoisia jotta täytyi turvautua makroon. Laitan ehkä tätä myöhemmin lisää, katsotaan nyt kuitenkin kuinka nämä lähtevät kasvuun.
 
Tulikruunua hajakylvönä sekä pussin pohjat kranaattiomenaa on itämässä lämpömaton päällä. Vielä ei näy elon merkkejä siellä.
 
 
Näitä aarteita käyn tarkastelemassa
monta kertaa päivässä
ja minusta näyttää että ne ovat joka kerta
hiukkasen suurempia :D
 
Minäpä ujutan mukaan vielä jonkun kesäkuvan viime vuodelta, kun noiden taimikuvien kanssa ei paljon hurrata.
 
Minipetunia Picobella, Lobelia Lobelia Erinus
 
Ahkeraliisa Impatiens Walleriana
 
Lumihiutale Sutera Cordata,
 Heliotrooppi Heliotropium Arborescens
 
Paprika Capsicum Annuum California Wonder
 
 
Heissulivei, ja kuulumisiin ja näkymisiin ensi kertaan.
Iloa ja valoa viikkoonne, ystävät hyvät

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Pohdintaa kesäkukkien kasvatuksesta



Tämän kevään siementilaukset on nyt tehty, osa saapunut ja loput matkalla. Tilasin tänä(kin) vuonna kolmesta eri paikasta, koska mieleisiä lajeja en saanut pelkästään yhdestä. Siemenvarasto on inventoitu, ja sieltä vanhentuneet ja loppuun käytetyt siemenpussukat poistettu. Paljon on myös semmoisia lajeja, mistä en ole varma kylvänkö edes, mutta kulkevat mukana kuitenkin muistuttamassa itsestään.

 Kerron tuossa alhaalla mietteitäni koskien kesäkukkien kasvatusta, ja syitä miksi valitsen juuri tiettyjä lajikkeita. Kuvat kevennyksenä tekstiin, kaikki itse kasvatettuja siemenestä ja joukossa voi olla vanhempiakin kuvia kuin viime kesältä. Merkitystä ei ole sillä, ovatko nämä oikeassa järjestyksessä, kunhan asiat tulevat mainituiksi. Siispä:

Koska olen kasvattanut kesäkukkia useina vuosina, minulle on kertynyt joitain vaatimuksia, mitä toivoisin kukilla olevan.


Tärkein on se, että ne ovat kasvatettavissa itse, omien resurssien puitteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitään sen suurempia vippaskonsteja, esim. kasvatus/kukitushormoneja ei käytetä. Mukaanlukien juurrutushormoni, jota uteliaisuuttani kokeilin viime vuonna, mutta en saanut sen ihmeempiä tuloksia aikaan. Tuntui vaan että rahat meni hukkaan. Ne, mihin sitä kokeilin, olisivat varmaan juurtuneet ilmankin, mene ja tiedä. Sitä ei kuitenkaan käytetä kasvien kasvamiseen, vaan lisäämiseen latvapistokkaista. Tästä voi olla muutakin tietoa, mutta minä olen ymmärtänyt asian näin. Muistelen kuitenkin jotain  semmoista, että juurrutushormonia voi käyttää koulintaan, mutta aine on senverran kallista että sillä hinnalla ostaa vaikkapa kymmeniä siemenpusseja. Jos mikä kukka ei kotikonstein suostu kasvamaan, yritetään seuraavana vuonna uudelleen tai vaihdetaan lajiketta. (Kotikonstit = idätys aluksi ensimmäisillä siemenillä kylppärin lattialla, siitä sisätiloissa kasvatus kunnes ne ja myöhemmät taimet kasvatetaan kasvatushuoneessa missä on myös talvetettavat kasvit. Sieltä taimet kiikutetaan kasvihuoneeseen lyhyeen kasvatukseen joskus toukokuun alussa ja sieltä sitten ulos. Kukat kasvatetaan näppituntumalla vanhoja kokemuksia hyväksikäyttäen.)


Toinen kriteeri on koko kesän kestävä kukinta. Tämä vaatimus karsii jonkin verran valikoimasta pois, siksi ne  vanhat tutut - petuniat, samettikukat, pelargonit, ahkeraliisat sun muut ”peruskasvit” pitävät pintansa vuosi vuodelta yhä itsepäisemmin. Onkohan niin että miksi sitä hyvästä luopuisikaan? Varsinkaan kun ei kyllästymisen merkkejä ole ilmassa. Luulen kuitenkin että keltaisten samettikukkien kohdalla alkaa piankin tulla kyllästyminen. Siitä pääsenkin seuraavaan kriteeriin :

 
Kolmas kriteeri on väri. Keltainen väri on vuosien saatossa alkanut kyllästyttää, ja sininen ja valkoinen alkavat enemmän miellyttää silmää. Vaikka keltainen/oranssi samettikukka on kaikin puolin (sopii jokaiseen muuhun vaatimukseen ylhäällä tekstissä, ja alhaalla) sopiva, olen alkanut etsiä samettikukasta eri värejä. Nyt onnekseni löysin samettikukasta punaisen lajikkeen, jota ensimmäistä kertaa ajattelin kokeilla tänä vuonna. Nähtäväksi jää, onko sävy juuri oikea, kuvissa kun ei kukkien väri aina vastaa sitä mikä se oikeasti on. (Myöhemmin kerron sitten kuinka kävi, olinko tyytyväinen.)
Väri ei kuitenkaan ole niitä ehdottomampia vaatimuksia, koska eri värien sommittelulla saadaan kuitenkin ne värien parhaat puolet esiin. Väriympyrä on myös oiva apu suunnittelussa - vastakkaiset värit luovat kontrastia ja rinnakkaiset harmoniaa.


Neljäs kriteeri on helppohoitoisuus. Koska Suomen kesä on lyhyt (ja nykyään aika arvaamaton säiden suhteen) on kasvien oltava helppohoitoisia jotta aikaa jää muuhunkin elämiseen kuin jokailtaiseen kukkien nyppimiseen tai vesiämpäreiden kanniskeluun. Sehän tiedetään että valtaosa kukkasista lopettaa kukintansa, jos jo kukkineita kukkasia ei  poisteta kukkavarsineen. Se on minusta aika työlästä, ja sitäpaitsi ainakin petuniat ovat sen verran tahmaisia käsitellä jotta käsienpesulle tekee mieli poiston jälkeen. Jotkut kukat tarvitsevat saksien apua, enkä minä ainakaan kuljeskele pihamaalla aina leikkurit tai sakset kädessä.
Helppohoitoisuuteen kuuluu myös kastelu, mutta siihen voi vaikuttaa hyvinkin helposti.  Esim. käytetty multa, katteen käyttö myös ruukkuistutuksissa, saviruukkujen välttäminen runsaasti vettä vaativilla kasveilla, kastelukiteet (en ole kokeillut) sekä kasvin sijoituspaikka vesipisteeseen nähden. Myös aluslautasen käyttö vähentää kastelukertoja.  Nämä asiat nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.


Viides kriteeri voisi olla kukan kestävyys säiden suhteen. Koska viime kesinä pihamaan kasvit ovat nähneet lähes kaikki mahdolliset sääilmiöt kovista trombeista rakeisiin ja pakkasiin, ei kasveja voi ajatella ennalta suojaavansa mitenkään. Harso tietysti on, mutta sekään ei pelasta ihan kaikelta ja ruukkujen sisälle-ulos -rumbaa ei kestä kenenkään hermot eikä varsinkaan aika. Mieli tekee kuitenkin laittaa kaikkea kaunista kasvamaan, joten eri lajeista kannattaa poimia juuri ne kestävimmät. esim. erittäin suurikukkainen Petunia Prism Blue tai kerrottu petunia  Petunia Cascade Orchid Mist ei pärjää ollenkaan niin hyvin "normaalissa myrskyssä" kuin petunian minikukkainen esim. Million bells muoto. Koska säitä nyt ei voi muutamaa kuukautta aikaisemmin tietää, voi luottaa onneensa tai valita kertakaikkiaan kestävimpiä lajeja.


Yksi kriteeri vielä voisi olla omavaraisuus, mitä en ole käyttänyt kovinkaan laajalti. Koska siemenet maksavat maltaita, se olisi aika kannattavaa touhua ainakin niiden kukkasten osalta, mistä niitä suht helposti saa otettua. Mainitsen  esimerkkeinä samettikukan, ahkeraliisan, kehäkukan, keijunmekon, mustasilmäsusannan, ehkä kelloköynnöksenkin. Vihanneksista lajeja löytyy oikein runsaasti, esim. peruna tietysti, tomaatti, paprika, omenakin :) Olisikin ihanteellista, jotta  siemeniä ei tarvitsisi ostaa ollenkaan, vaan kaikki olisi omasta takaa. Lajejakaan ei tarvitsisi olla runsaasti, kunhan vain tietäisi että kukkaset ovat vuosikertakukkasia, alkaen vuodelta se ja se :D Tätä kriteeriä voisin joskus tulevaisuudessa käyttää.

 
Tämmöisiä pohdintoja tuli nyt, heti vuoden alussa kun ajatukset ovat jo kesässä. Kiitän kaikkia lukijoita mielenkiinnosta, kiva kun jaksoit lukea loppuun asti ja toivottavasti tästä oli jollekulle jotain hyötyä. Itse palaan varmasti tähän postaukseen vielä kesää kohti mennessä, onhan täällä itsellekin monia asioita muistutukseksi, jos kylvöt alkavat lähteä lapasesta ;DD
 
 
Vielä ei varsinainen kasvukausi tietenkään ole alkanut, mutta muutamia varaslähtöjä olen jo tehnyt. Kuinka kummasti pienenpienen taimikoukun näkyminen mullasta saa mielen virkeäksi, vuosi vuodelta sama juttu :D