Kun selailin vanhoja blogitekstejäni tästä blogista, huomasin täällä huomattavan määrän kaikenlaisia hymiöitä ja kuvakkeita. Juu, niitä vilisee tekstin alussa, välissä ja varsinkin lopussa. Katselin muiden bloggaajien tekstejä sillä silmällä ja kyllä, niitä ei kovin paljon ole kellään. Joissakin vähän, joissakin ei ollenkaan. Tätä kirjoitusta en kirjoita siksi että haluaisin vertailla eri bloggaajien tekstejä, koska jokainenhan kirjoittaa oman oloista, ja oman näköistään blogia. Kuvakkeilla tai ilman.
Mietin mikähän noiden runsaslukuisten emojien ja hymiöiden käyttöön olisi syynä. Yhtenä syynä ainakin minulla voisi olla se että äitini on savolainen ja isäni oli karjalainen. Varsinkin savolaiset viljelevät puheessaan paljon kielikuvia, ja ulosanti on siksi värikäs. On tylsää sanoa yksinkertaista lausetta ”On mukava kirjoittaa blogiin kaikenlaista tekstiä” . Itse mieluiten vääntäisin (juu: savossa väännetään ja käännetään) sen tähän muotoon vähintäinkin näin: ”Kylläpä on mukavaa kirjoitella blogiin vähän niin kuin kaikenlaista tekstintapaista”.
Kuulostaapa monimutkaiselta tuo jälkimmäinen näin kirjoitettuna ja varsinkin luettuna. Lyhyemminkin voisi saman lauseen ilmaista. Nyt kovasti tekisi mieli laittaa tähän emoji, mutten laita. Kirjoitettuna tekstiin ei saa samanlaista sävyä kuin puhuessa, jolloin helpostikin tulee käyttäneeksi saatavissa olevia merkkejä esimerkiksi korostamaan asian leikkimielisyyttä, arvoituksellisuutta, helppoutta tai vaikeutta tms. Äänensävykin on yksi sellainen, millä voi tehostaa puhettaan, mutta kirjoitettuna se ei ole mahdollista tietenkään. Niinpä puhekieli saattaa eloisalla karjalais/savolaisella olla täysin erilainen kuin kirjoituskieli. Ja onkin. Ainakin minulla.
Koska kirjoituskieli pidetään hiukan vähemmän rönsyilevänä, saan siihen eloisuutta juurikin käyttämällä merkkejä. Myöskään kielikuvat eivät kirjoitettuun tekstiin kovin hyvin sovi. Tai oikeasti - miksi eivät sopisi? ”Vähän niin kuin” , ”tekstintapainen” , ”kirjoitella”. Ei suotta sanota että vastuu siirtyy kuulijalle kun savolainen avaa suunsa.
Tämä teksti on kirjoitettu joskus syys-lokakuussa. Kun äsken satuin lukemaan annan kirjoituksen Satavuotiaan sylissä -blogista missä aiheena on ”aasinsilta” sanana ja sen merkityksen pohdintaa, ajattelin minäkin tämän pohdinnan julkaista. Näin joulun pyhinä kun on aikaa filosofoinnille. 😏
Oletko ajatellut, että käyttäisit blogikirjoituksissasi enemmän savolaista/karjalaista murresanastoa? Se varmasti lisäisi väriä ja elävyyttä tekstiin. Tosin en ole kokenut postauksiasi millään tavoin tylsiksi, oli niissä emojeita tai ei. Tykkään lukea esimerkiksi Rannanpihassa -blogin Ullan omalla murteellaan kirjoitettuja postauksia. Joskus joku sana mietityttää, useimmiten asiayhteys paljastaa oudon sanan merkityksen.
VastaaPoistaItse en käytä emojia oikeastaan ollenkaan. Siihen ei ole mitään erityistä syytä. En vain ole niitä opetellut. Saattaisin vahingossa laittaa väärän emojin, joka sitten loukkaisi lukijaa.
Joulunpyhät sopivat hyvin filosofiseen pohdintaan. Ajattelin lähteä aamupalan jälkeen reippaalle kävelylenkille. Raittiissa ilmassa ajatukset kenties lähtevät lentoon.
Pelkään pahoin että kirjoittamani murre olisi kirjoitettuna jonkinlaista salakieltä tai siansaksaa, ja itselläni etenkin voisi olla vaikeuksia lukea kirjoittamaani. Jossain määrin puhuessa käytän murretta, mutta enimmäkseen yleiskieltä. Voi olla että eri tilanteessa on eri kieli, sekin on mahdollista. Ehkä riippuu siitä kenen kanssa puhun. Olen siis kaksikielinen, ja kieleni ovat suomi ja savo.
PoistaNoihin emojien käyttöön sanoisin sen verran että kun niiden käyttäminen on tullut kerran tavaksi, siitä on vaikea luopua. Ne tulevat kirjoittaessa kuin itsestään. Mietin vaan kuinka ennen pärjättiin kun ei ollut sellaisia saatavissa. En usko että ulkoasu tai sanoma olisi ollut mitenkään latteampi silloin, kuin ei nytkään yhtään parempi. Näin se taitaa olla.
Mukavia ulkoilukelejä on tulossa, nautitaan niistä.
Kiitos kommentista Between.
Minulla on pari tuttua, joiden tekstiviesteissä joka toisen sanan jälkeen seuraa emoji. Kyse ei edes ole lapsista tai teineistä, vaan ihan kypsän iän saavuttaneista aikuisista. Niitä viestejä on hankala lukea ja kaivaa se olennainen. Itselleni Suomen kielen vaaliminen on tärkeää. Meidän kielemme on myös hyvin rikas. Aivan varmasti kielestämme löytyy vastineet emojille.
PoistaVoit syystä olla ylpeä kaksikielisyydestäsi. Murteet ovat rikkaus, joita kannattaa vaalia.
Rohkenen ajatella että kaikki emojit, kuvakkeet ym. ovat viemässä sijaa kielestämme. Pitäkäämme siis Suomen kieli murteineen aitona, alkuperäisenä. Aivan varmasti vastineet löytyy, siitä olen samaa mieltä kanssasi. Liian helposti tulee lätkäistyä kuvake tekstin päätteeksi, mutta onko se kuitenkaan loppujen lopuksi tarpeen..
PoistaKerronpa pienen murre-tarinan lapsuudestani lopuksi.
Lapsuudessani meille kotiin tuli joka kesä erään yhdistyksen kautta 2-3 lasta kesäksi lomaa viettämään. Usein lapset halusivat tulla monena kesänä peräkkäin, kun tykkäsivät olla meillä. Helsinkiläisiä kun olivat, kertoivat että eivät ymmärrä juuri mitään meidän puheestamme. Näin jälkeenpäin ajattelen, että varmastikin yhteinen kieli alkoi löytyä loppukesästä. Sanavarasto taisi täydentyä puolin ja toisin.
Kiitos Tuulikki tästä pohdiskelustasi; meidän jutut sopivat hyvin yksiin. Värikästä kieltä on kivempi kuunnella, varsinkin kun se tulee luonnostaan, niinkuin Sinulla syntyperäsi ansiosta. Myös lukeminen on nautinnollisempaa, kun teksti ei ole liian yksitotista. Joissakin murteissa on niin värikkäitä sanoja, että niitä on vaikea ymmärtää.
VastaaPoistaKiitos anna, kiva kun tulit kommentoimaan. Savo-karjalaiset ovat luonteeltaan vilkkaita, ja sen joskus kyllä puheestakin huomaa. Ehkä sitä haluaa noiden emojien ym. avulla jotenkin elävöittää kieltä enemmän. Murresanat ovat kyllä vaikeaselkoisia, ja joskus tosiaan pitää kuunnella hyvinkin tarkkaan.
PoistaHymiöiden ja emojien käyttö tekstissä on taitolaji. Toisaalta taitoa vaatii sekin, että saa pelkästään kirjoittamalla tuotua haluamansa äänensävyn esille. Varsinkin huumorin eri lajit vaativat todella tarkkaan harkittua kieliasua, jotta mahdollisimman moni lukija ymmärtää ne oikein. Minusta ei ole väärin kirjoittaa murteella tai puhekielellä, jos niin saa tuotua oman persoonansa parhaiten esille. Puutarhablogeissakin on pari oikein taitavaa murteella kirjoittajaa ja useita enemmän tai vähemmän puhekielellä bloggaavia. Valitsin itse bloggaamista aloittaessani yleiskielen, sillä vaikka puheessani kuuluu välillä aika vahvastikin savon murre, niin en koe olevani niin taitava murteella kirjoittaja, että saisin savolaisen luonteenlaadun kukkimaan blogissa. Yleiskieli oli siis turvallinen valinta.
VastaaPoistaHymiöistä ajattelen niin, että niiden runsas käyttö voi olla jopa lukijan aliarvioimista. Aivan kuin kirjoittaja ei luottaisi siihen, että lukija ymmärtää tekstin niin kuin se on tarkoitettu. Kirjoittajasta tulee minulle myös vähän teinimäinen kuva, jos hymiöitä käyttää välimerkkien tapaan joka ikisen lauseen päätteeksi tai muuten runsain mitoin tekstissä. Se ei kuitenkaan minua haittaa, jos yksittäisellä hymiöllä tehostaa jotain tiettyä kohtaa tai laittaa pari hymiötä kommenttiin. Tekstiviesteissä käytän itsekin silloin tällöin hymiöitä, sillä muutaman sanan viestiin on hankala saada toivomaansa äänensävyä ymmärrettävästi esille.
Saitpas pitkän pohdinnan aikaiseksi jutullasi. Tuon esimerkkinä käyttämäsi lauseen saattaisin muuten itse kirjoittaa murteella vaikkapa jotenkin näin: "Ohan tuo mukavvoo kirjotella kaekenlaesista asijoesta tänne plokkiin".
Niin samaa mieltä kuin sinä. Ehkä kuitenkin on turvallisempaa kirjoittaa yleiskielellä, koska sen ainakin jokainen ymmärtää. Murresanat ovat vaikeita, ja Suomessa on aika paljon eri murre-alueita ja niissäkin välimuotoja.
PoistaItse koen vaivaannuttavaksi tekstin, missä vilisee emojeita tuon tuosta. Niin omassakin tekstissäni, tunnustan. Ehkä voisi jatkossa miettiä tosiaan tuommoista emojien heittelyä ja pohtia kuinka saman asian voisi kirjoittaa ilman niitä. Äänensävy on äärettömän vaikea saada kirjoitettuun tekstiin, lähes mahdotonta. Onpa mukavaa keskustelua, pohdintaa - tätähän voisi jatkaa.. Kiitos kuitenkin tällä erää sinulle Minna ja kiva kun kävit kommentoimassa.
Ps. Olisi kiva kuulla jos joku laittaisi em. lauseen jollakin muulla murteella - vaikka Turun murteella
Kyllä voisin käyttää emojeja, mutta en tiedä niiden tarkoitusta oikein, kun niillä on joku eri merkitys kuin miltä ne näyttää.
VastaaPoistaMielellään jotain humoristista kirjoittaisi joskus, mutta miten, hih vai hah, mikä on hymynaama tai virnistys...en nyt ehdi miettiä paremmin.
Mut voijaan viäntee ja kiänee sanoja ihan miten miel tekköö. Eikö?
Hyvvee vuuven vaihetta! :)
En minäkään tiedä kaikkien läheskään, mutta yleisiempien kyllä. Suomen hih ja hah kuulostaa tekstissä yhtä arveluttavilta kuin hymiöt. Ne eivät ehkä istu minun tekstiini samalla lailla kuin hymiöt. Jotenkii on vuan tottuna kirjottammaa kirjakielelä jotta itekkii suap selevee. Mukavata vuuvve’ vaehetta siulekkii 😄
PoistaThank you so much for sharing your thoughts on this. Warm greetings from Montreal, Canada ❤️ 😊 🇨🇦
VastaaPoista