Kun selailin vanhoja blogitekstejäni tästä blogista, huomasin täällä huomattavan määrän kaikenlaisia hymiöitä ja kuvakkeita. Juu, niitä vilisee tekstin alussa, välissä ja varsinkin lopussa. Katselin muiden bloggaajien tekstejä sillä silmällä ja kyllä, niitä ei kovin paljon ole kellään. Joissakin vähän, joissakin ei ollenkaan. Tätä kirjoitusta en kirjoita siksi että haluaisin vertailla eri bloggaajien tekstejä, koska jokainenhan kirjoittaa oman oloista, ja oman näköistään blogia. Kuvakkeilla tai ilman.
Mietin mikähän noiden runsaslukuisten emojien ja hymiöiden käyttöön olisi syynä. Yhtenä syynä ainakin minulla voisi olla se että äitini on savolainen ja isäni oli karjalainen. Varsinkin savolaiset viljelevät puheessaan paljon kielikuvia, ja ulosanti on siksi värikäs. On tylsää sanoa yksinkertaista lausetta ”On mukava kirjoittaa blogiin kaikenlaista tekstiä” . Itse mieluiten vääntäisin (juu: savossa väännetään ja käännetään) sen tähän muotoon vähintäinkin näin: ”Kylläpä on mukavaa kirjoitella blogiin vähän niin kuin kaikenlaista tekstintapaista”.
Kuulostaapa monimutkaiselta tuo jälkimmäinen näin kirjoitettuna ja varsinkin luettuna. Lyhyemminkin voisi saman lauseen ilmaista. Nyt kovasti tekisi mieli laittaa tähän emoji, mutten laita. Kirjoitettuna tekstiin ei saa samanlaista sävyä kuin puhuessa, jolloin helpostikin tulee käyttäneeksi saatavissa olevia merkkejä esimerkiksi korostamaan asian leikkimielisyyttä, arvoituksellisuutta, helppoutta tai vaikeutta tms. Äänensävykin on yksi sellainen, millä voi tehostaa puhettaan, mutta kirjoitettuna se ei ole mahdollista tietenkään. Niinpä puhekieli saattaa eloisalla karjalais/savolaisella olla täysin erilainen kuin kirjoituskieli. Ja onkin. Ainakin minulla.
Koska kirjoituskieli pidetään hiukan vähemmän rönsyilevänä, saan siihen eloisuutta juurikin käyttämällä merkkejä. Myöskään kielikuvat eivät kirjoitettuun tekstiin kovin hyvin sovi. Tai oikeasti - miksi eivät sopisi? ”Vähän niin kuin” , ”tekstintapainen” , ”kirjoitella”. Ei suotta sanota että vastuu siirtyy kuulijalle kun savolainen avaa suunsa.
Tämä teksti on kirjoitettu joskus syys-lokakuussa. Kun äsken satuin lukemaan annan kirjoituksen Satavuotiaan sylissä -blogista missä aiheena on ”aasinsilta” sanana ja sen merkityksen pohdintaa, ajattelin minäkin tämän pohdinnan julkaista. Näin joulun pyhinä kun on aikaa filosofoinnille. 😏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Iloisen onnellista, lupsakkaan leppoisaa,
hymyävän herttaista, rauhallisen rentouttavaa,
nauravan hyväntuulista päivää Sinulle! Kiva kun vierailit sivullani!