Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

maanantai 23. marraskuuta 2015

Muistojen laatikosta




Pengoin tässä yhtenä päivänä omia vanhoja tavaroitani, sieltä löytyi muun muassa tämmöinen vanha Ystäväni-kirja. Itse olin vähän alle kymmenen vuotias silloin kun tämmöisiä harrastettiin. Ne olivat silloin 70-luvun alussa aika suosittuja koululaisten keskuudessa, muistatteko, viisikymppiset lukijat?
 Sitten oli myös tavallisia ruutuvihkoja kiertämässä, ja jokainen sai piirtää tai kirjoittaa siihen jotain. Vihkon omistaja oli kirjoittanut ensin nimet valmiiksi jokaisen sivun alalaitaan , ja vihko annettiin aina seuraavalle.. Viimeinen sitten palautti vihkon - aikojen päästä -  takaisin omistajalleen. Muistan kuinka jännittävää oli kun se vihdoin palautettiin..
Kiiltokuvavihkoja oli myös kiertämässä,  ne olivat Muistoja-vihkosia nimeltään.
Millaisia muisto-vihkoja teillä oli kiertämässä lapsuudessanne, tai kiiltokuvakirjoja?



Valokuvia ei silloin ollut
tuhlattavaksi asti,
moni piirsi kuvansa.

 
Ja poikia silloin inhottiin, mukamas ;)
Mitenhän lie . .
 


Voi että - silloin oli Markku Aro
suosikkilaulaja, ja yhä vielä minunkin :)
 
-  Ja sitten ne kiiltokuvakirjat!!
Kannet ja kirja ovat jo niin huonokuntoisia, joten
laitan tähän vaan muutamia otteita ..
 

 
Muistolauseita v. 1970
 
Kirkkaita heleitä helmiä etsi
elämän virran vuosta.
Älä anna kultaisten vuosiesi
sinä turhaan hukkaan juosta.
(siskolta 11.6.1970)
*
Kun ruusu kuihtuu
niin hoida liljaa.
Kun äiti suuttuu niin ole hiljaa.
(ystävältä 11.6.1970)
*
Pieni olet piiaksi,
laiha emännäksi.
Paras olet
nätin pojan kahvinkeittäjäksi.
(veljeltä v. 1970)
*
Ystävyys on kuin pikkuinen ukko,
jolla on taskussa avain ja lukko.
Sillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.
(siskolta 31.7.1970)
*
Tuulikki on se kiltti tyttö,
jota kaikki rakastaa.
Onnellinen on se äiti,
joka Tuulikin omistaa.
(naapurin tytöltä 11.8.1970)
*
Onnea, onnea, onnea vaan,
punainen tupa ja perunamaa!
(siskolta 15.10.1971:
Kiitos - toteutunut on,
tupa vaan on toisen värinen!)
*
 
Tuossa edellä onkin ihan viisaita elämänohjeita, jotkin niistä ovatkin toteutuneet - huomaan :D Olihan mukava palata menneeseen aikaan, vaikka ei nyt itsellä olekaan mitään vuosipäivää tai jotain rajapyykkiä mutta aika ajoin näitä onkin mukava lueskella.. ja huomata kuinka hujauksessa nämä vuosikymmenet ovatkin menneet. Puhumattakaan tästä vuodesta, nythän on marraskuustakin enää viikko jäljellä.  No, menköön vuodet mitä vauhtia menevät, mutta paras aika elämässä onkin juuri nyt eli silloin, mitä aikaa kulloinkin  elää! 
 
 
Portaita ylös,
välillä vähän alas ja välillä tasanteelle.
Välillä harppoen, hiipien tai kontaten.
Sama se, kunhan suunta on oikea.
MarLeena Ansio
 
 
 
*  *
 
 
 
 
Sininen hetki 

 


16 kommenttia:

  1. Olipa mukavia muistoja! Oli mullakin kummankinlaisia vihkoja. Mihinkähän lienen laittanut ne, en usko että olisin niitä hävittänytkään.
    Ihanat auringon kajoiset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kannattaa säilyttää tuollaiset vanhat muistovihkot. Minullakaan ei taida muita olla tallessa kuin nuo enää. Mukavaa viikkoa sinulle Emilie <3

      Poista
  2. Tuttuja juttuja :-)
    Jossain minullakin on jotain muka tallessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin noita tulee lueskeltua, mutta ihan hyvä kun ne on säilyttänyt. Voi vaikka lastenlapset niitä joskus lueskella :)
      Mukavaa viikon jatkoa sinullekin, Susanna <3

      Poista
  3. Voi ihanuus, miten ihana postaus! Muistan minäkin nämä kivat jutut, täytyy ihan sinun innoittamana etsiä joku päivä vanhoja muistokirjoja, tallessa kyllä ovat - onneksi. Lapseni ovat joskus katselleet näitä ystäväkirjojani. - Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä että on edes joitakin tallettanut, taitaa samanlaisia olla nykyäänkin lapsilla :)
      Kiitos, Anneli A <3

      Poista
  4. Oma ystävänikirja sekä muistovärssykirjakin ovat tallessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, ne ovat arvokkaita kirjoja <3 Ja miten ihana niitä onkin joskus lueskella..

      Poista
  5. Olen miettinyt, että minnekähän omat Ystäväni-kirjat ovat joutuneet. Osa värssyistä oli myös minun kirjoissani. Ensimmäisen kiiltokuvavihkon ja kiiltokuvia voitin hiihtokilpailuista. Sekin on vuosien varrella tipahtanut matkasta. Onneksi käly oli pelastanut luokkakuvani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tallessa vielä pussillinen kiiltokuvia, ja muutama päiväkirja. Ihmeesti ne katoavat johonkin vuosien saatossa jos ei varta vasten varjele niitä hukkaan joutumasta.. Kiitos kommentista Tuulikki <3

      Poista
  6. Ihania muistoja. Kiiltokuvavihkoni ovat täällä työhuoneessa, mutta missähän mahtaa olla Ystäväni-kirja. Se on kyllä tallessa. Ihan samanlaisia värssyjä ja lyijykynäjuttuja minunkin vihkossani. Täytyypä kaivaa esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivapa sinäkin muistovihkot esille, jäät varmaan lukemaan pitkäksi aikaa, ja asioita palautuu mieleen kummasti niitä lukiessa :) Kiitos Between kommentista ja hyvää illanjatkoa <3

      Poista
  7. Hih ihana ja eritoten poikia kun inhottiin niin kovasti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Tiia :) Ei noita muistoja voi kuin kaiholla lukea ja pikkuinen hymynvire suupielessä..

      Poista
  8. Ihanat Ystävä-kirjat!
    Kyllä niitä vielä meillä 80-luvullakin koulussa pyöri ja joku saattaa tallessakin olla!
    Hauskoja muistoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkös olekin hauskoja, ja ihanaa kun ovat tallessa säilyneet :) Kiitos, Susanna <3 <3

      Poista

Iloisen onnellista, lupsakkaan leppoisaa,
hymyävän herttaista, rauhallisen rentouttavaa,
nauravan hyväntuulista päivää Sinulle! Kiva kun vierailit sivullani!