Marraskuu - mitä siitä kertoisin

Marraskuu ei tarvitse olla apea, alakuloinen, synkkä, pimeä eikä … no mitään muutakaan negatiivista. Pimeähän se kyllä on eikä sille mitään voi ainakaan täällä maaseudulla missä katuvaloja ei liiemmin ole. Yleensä  kesän jälkeen odotan tämmöistä jonkinlaista levon ja  latautumisen aikaa. Katse kääntyy väkisinkin sisäänpäin, ja itse olen sitä mieltä että ihminen tarvitseekin hiljentymisen aikaa välillä. No, introverttina minun on hyvä sanoa niin. Olkoon miten vain, meitä ihmisiä on monenlaisia ja minä olen tämmöinen. Tätä aasinsiltaa myöten pääsenkin sitten jonkinlaiseen aiheeseen. 

 

Viidakko ottaa omansa

Yllä hauska kuva. Kerron vähän kuvan taustaa ensin. Kun tein itselleni ompelupaikkaa vierashuoneeseen, vähensin sieltä viherkasvit pois pöydältä ja toin ne tuonne olohuoneen valoisaan nurkkaan. Siellä on nyt kaksi kookasta viirivehkaa, ”liian suuri” saniainen, madagaskarinpalmu ja kirjovehka sulassa sovussa, ja pian kai toisiinsa kietoutuneina. Kastelun helpottamiseksi ne pitäisi ensin erotella toisistaan ja siirtää  lähemmäs kasteltaviksi. Laiskuuttani joskus oikaisen ja ryömin sinne sekaan kastelukannun kanssa. Tällä kertaa päässäni oli hiuspanta jonka tuo kiinanruusu taitavasti vohki. Hieno suoritus mielestäni.

Oma rauhallinen ompelupaikka
oli pitkäaikainen haaveeni

Pimeiden iltojen ratoksi otin virkkukoukun

ja kokeilin pitsiliinan mallia ohuehkoon matonkuteeseen.

Tällä mallilla olen tehnyt liinoja monista eri lankatyypeistä  

- juuttinarusta ohueen pitsiin. 

Ehkä voisi seuraavaksi kokeilla paperinarua taipuisiko se virkattavaksi. 

Tilasin verkkokaupasta kangasta mekkoa varten mutta kun tilattaessa ei pysty kangasta hypistelemään käsissä - sanallinen kuvailu kun ei ihan anna oikeaa kuvaa niin onhan se arvoitus minkälainen kangas oikeasti on. Puuvilla kun on kankaana laaja käsite. No, kangas olikin toisenlainen kuin ajattelin, ja värikään ei osunut kohdilleen joten ajattelin että voihan siitä tehdä muutakin. Tämmöinen reppu itselleni syntyi ensin. Tykkään että kangasta on varastossa eikä tarvitse inspiraation iskiessä lähteä heti kaupoille. Luotan siihen että tuosta kankaasta vielä jotakin syntyy kunhan aika on sopiva.

Kirpputorin kangaspalasta (Vallilan Jaffa 4e)

 syntyi tyttärentyttärelle edellisen mallilla reppu

ja tyttärelle vuorillinen kassi

sekä itselle myös vuorillinen kassi. 

Kassien vuorit ovat vanhaa lakanakangasta.

Kassin toinen puoli on vähemmän värikäs.

(Huomasin juuri postauksen julkaistuani että 

nämä kassit ja reppu olivat jo yhdessä postauksessa

mutta en nyt poista niitä tästä. Samaa kuukautta

yhtä kaikki kuitenkin.)

Marraskuun tuotoksia ovat myös nämä

pikkuiset lapsen käteen sopivat kassit.

Ne ompelin vanhasta gobeliinikankaasta

ja menevät tyttärentyttären koululuokan 

joulumyyjäisiin. Kasseja aion tehdä myös lisää

jos joku ostaisi.

Pullan leipominen virkistää mieltä välillä. 

Vasta paistetun pullan tuoksu

on mitä ihanin.

Marraskuulle ovat selviytyneet nämä 

itse kasvattamani lumihiutaleet. 

Nämä on laitettu kasvamaan joskus helmikuulla. 

Marraskuu antaa tilaa ja aikaa luovuudelle,

tai voi hyvällä omallatunnolla olla myös

vähemmän luova ja pujahtaa vaikka sohvan uumeniin.

Tai uppoutua television loputtomaan ohjelmatarjontaan.

Sekin on hyvä ratkaisu. 

 Kunhan ei unohdu sinne liian pitkäksi ajaksi.

Itsellä tuo alakuvan kaveri pitää siitä kyllä huolen 💙.

Tämmöisiä ajatuksia kuluva marraskuu minulla herättää.

Mukavaa marraskuuta kaikille!

 

”Talvi on palautumisen ja valmistautumisen aikaa.”

 - Paul Theroux