Haaste kahden kottikärryn omistajalle

Katja Päivänpesänelämää -    blogista laittoi haasteen kahden kottikärryn omistajalle. Haaste on alunperin lähtöisin  Pauliinan  Kukka & Kaali  -blogista. Haasteen aiheena oli jatkaa lauseita, joihin sisältyy jo koulussa opittu rimpsu  ”että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin”. Lauseiden alun Pauliina on antanut jo valmiiksi, joten tehtävänä on jatkaa lauseet omin sanoin. 

Kahdet kottikärryt on, ja kolmannetkin löytyy vaikkakin ovat vain väliaikaisella vierailulla meillä. Samoin mökillä kahdet, eli onhan noita. Mitä olisi tarhurin elämä ilman niitä.

Tässäpä tulevat nyt minun täydentämäni lauseet:

(Kuvat ovat vanhoja kuva-arkistosta poimittuja ja moneen kertaan näytettyjä, ja pihaa on sittemmin muokattu ja muutettukin, mutta kerran vielä)

Pidän siitä, että kevät on pitkä ja lämpimähkö eikä yöpakkasia tule enää toukokuun alun jälkeen. Ja niin, kukapa ei voisi olla pitämättä lintujen kevätkonsertista mikä jatkuu myöhäiseen iltaan alkaakseen taas uudelleen heti auringon noustessa. Se on suloista musiikkia korville. Kevät on joka vuosi uuden alku. 

En olisi arvannut, että aikoinaan kun halusin laajentaa puutarhaa jokaiseen ilmansuuntaan, nyt haluaisin pienentää sitä. Elämä on joskus kummallista, mutta kuitenkin aika loogista. 

Et ehkä tiennyt, että  … minulla on haasteita puutarhan hoidossa. En kerro lähemmin mitä mutta ainakin erään haasteen mainitsen tässä useammin kuin kerran. Siksikin olen pitänyt taukoa bloggauksesta, mutta ehkä minulla nyt tulee olemaan enemmän aikaa haluamilleni asioille. Ja aikaa myös levätäkin. En aio ahertaa pää kainalossa, vaan tehdä nautiskellen sen minkä pystyn. Sitähän se on kyllä ennenkin ollut, mutta kun se aika on aina ollut niin rajallinen. 

Olen valmis ahertamaan, jotta no niin mitähän sanoisin tähän. Aherran niissä asioissa mitkä koen tärkeäksi, ja silloin muut asiat siirtyvät taka-alalle. Kaikille tarhureille aherruksen tulos tuottaa mielihyvää, mikä on niin ansaittua ja siitä osaa nauttia. 

Koska haluan että  asiat tulevat edes joten kuten tehdyiksi, varaan aikaa kaikelle. Mikään ei tule hetkessä valmiiksi, sehän on selvä vaikka olisi miten malttamaton mielenlaatu. Olen  luonteeltani optimistinen, ja myös sitkeähkö enkä heitä rukkasia nurkkaan heti ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa vaan sanonpa että konsteja on monia. Tarkoittaa sitä että jos et voi mennä yli, niin kierrä este tai keksi joku muu konsti.

Minun kesäni alkaa siitä kun  saan istuttaa ensimmäiset itse kasvattamani kukkaset ulos. Siitä kesäni alkaa. 

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen  menen puutarhani paraatipaikalle, otan kahvikupin käteeni ja huokaisen syvään kuinka ihanaa on, kun on neljä vuodenaikaa. Tosin en pidä +25 astetta hirvittävänä helteenä vielä. Kun lähestytään kolmeakymmentä, niin sitten. 

Jos toiveeni toteutuu pääsen nauttimaan puutarhan helppohoitoisuudesta muutaman vuoden päästä. Siihen ei siis kuulu jokailtainen kastelukannun kanssa kävely ympäri puutarhaa parin tunnin ajan, vaan kaikki on mietitty järkevästi kulkureittejä myöten. Se olisi suuri unelma, ja toive. Hyvin suunniteltu on siis puoliksi tehty. 

Vaikka en pidä  takatalvesta, mikä melkein joka kevät yllättää hyvinkin negatiivisesti, ymmärrän että se tuo mukavasti kosteutta maahan ja kaikki näyttää eloisammalta, kirkkaammalta sen jälkeen. 

Puutarhurina olen kuin mikäkin Pelle Peloton. Haluaisin tehdä kaiken itse, jopa kasvattaa itse kaiken suurinpiirtein mahdollisen enkä haluaisi hakea valmiita taimia puutarhamyymälästä kuin vain siihen tarkoitukseen että saisin niistä ”emotaimen” myöhempää lisäystä varten. Ehkä olen valinnut vaikeamman reitin, mutta sanonkin että rahalla voi ostaa kaikenlaista, mutta ei itse tehtyä ja itse tehdyllä on erilainen arvo kuin ostetulla. Puutarha on niin iso että en ole valmis satsaamaan suuria rahamääriä hehtaarin kokoiseen alueeseen.

Kunhan lumet sulavat aion tutkia puutarhassani joka ainoan neliömetrin ja tehdä suunnitelmia muistivihkon kanssa puutarhan muokkamiseksi helppohoitoisemmaksi (ja myös pienemmäksi, koska puutarhani on kertakaikkiaan liian suuri.)

Jollei tule mitään estettä niin ensi kesänä käytän aikaa puutarhassani enemmän. Se on tietysti ollut tavoitteeni aina, mutta taas tänäkin vuonna sama juttu. 

Ellei minulla olisi puutarhaani niin silloin se olisi kuitenkin muodossa tai toisessa sisätiloissa. Ei olisi mitenkään mahdoton sekään ajatus. 

Tällä kertaa tuli vähän syvällisempiä ajatuksia mukaan, osa on ”vain” haaveita mitä odotan tulevaksi toteen, osa konkreettisempia asioita, mutta yhtä kaikki - puutarha ei saa eikä voi olla pelkkä työleiri vaan siitä pitää osata myös nauttia. Jos luit postauksen tänne asti, huomasit kyllä mikä tämän teema oli, se tulikin mainittua useamman kerran 🤗

Jatkan haastetta haastamalla mukaan kaikki, joille ensi kesä tulee olemaan jollain tavalla erilainen kuin ennen.