Kevään iloa ja riemua

Parvitulppaani

Nyt on kevään tulo edennyt täälläkin siihen vaiheeseen, että suurimmat lumipenkat ovat alentuneet puolimetrisiksi, eikä niitä enää kovin monessa paikassa olekaan. Kevät-aika on siis nyt juuri ihanimmillaan, lämpöä tosin kaivattaisiin vähän lisää.

 

 

Nyt on tarkastettu jokainen mahdollinen piippo pihamaalta, moneenkin otteeseen ja joka päivähän niitä uusia sieltä pompsahtelee, vaan ei lumikelloja näy, ei. Toissa syksynä istutin kymmeniä lumikellon sipuleita mutta enpä tiedä mihin ne katosivat. No, joskus käy niinkin mutta iloitaan olemassaolevasta eikä jäädä harmittelemaan sitä mikä puuttuu.



Alppiruusu Helsinki University

Tänä viikonloppuna tapahtui pieniä asioita, mitkä  niin kovin lämmittävät mieltä. Saimme nauttia lastenlasten seurasta - leikimme pihaleikkejä lumettomalla pihalla, haravoimme pihaa yhdessä, vietimme hiekkalaatikon avajaisia ja sitten yksi oikein mukava ja jännä juttu: viikarit saivat vaarilta mopokyytiä! Voi sitä jännittynyttä ilmettä, ja silmien loistetta :) Suunniteltu juttu oli myös linnunpönttöjen valmistus. Nautimme myös kesäkauden ensimmäiset jätskit ulkona. Eli ihan tuikitavallisia asioita, mitkä kuitenkin olivat meille mummille ja vaarille juhlaa. Toivottavasti pikkuisillekin  ❤️

Näin monta linnunpönttöä!
Vielä ripustus ja sitten linnut pääsevät
valikoimaan omansa :)

Itselle iloa tuottaa myös ennen viikonloppua pihaan tilattu ja toimitettu lavallinen multaa. Vuosi sitten tilasin myös tätä puutarhan kultaa ja kuvittelin siitä riittävän myös tällekin keväälle.

 

 Ja katin kontit, eihän se riittänyt mihinkään - kävin vielä syksyn mittaan neljä kertaa hakemassa multasäkkejä lisää niin paljon kuin kerrallaan auton takaboxiin mahtui. Mihin ihmeeseen se multa oikein katoaa koko ajan???

Luulen että yksi syy mullan riittämättömyyteen voisi olla se, että multa on  pakattu säkkeihin niin ilmavasti että se pihalle levitettynä tiivistyy ja tavallaan ”vähenee”. Näin minä ajattelisin. Esim. kasvihuoneen yhteen multapenkkiin  luulee mahtuvan näköpäältä pari säkkiä, mutta todellisuudessa se "syö" puolet enemmän. Onko kukaan muu huomannut saman ilmiön?

Olin kyllä syksyllä niin ajattelevainen että ostin muutaman multasäkin kevään kylvöjä ajatellen omaan varastoon. Hyvä olikin, sillä puutarhamyymälöissä on tammikuussa saatavilla vain ulkona jääpötiköiksi jäätyneitä säkkejä, mitkä eivät irtoa toisistaan mitenkään ja ovat lisäksi lumen alla.

 

 

 Alapihalle ei pääse vielä haravoimaan, koska siellä on vielä vähän lunta ja maa on märkää.

Jätän aina syksyisin kuunliljojen kukkavarret talventörröttäjiksi.



Alapihalla alppiruusu Haaga

Malttamattomana täällä siis odottelen, koska pääsisi vaihtamaan kasvihuoneen multapenkkeihin uuden mullan. Entinen näyttää olevan niin turpeista, jotta ajattelin uusia ne ihan kokonaan. Vanhat mullat levittelen ohuelti nurmikolle semmoisiin kohtiin, missä on  ohuelti multaa.

 

 

Taimihuone on jo melkoinen viidakko, siellä ei oikein pysty enää edes kuvaamaan, kulkemaan väistelemättä joka puolella olevia köynnöksiä tai melkein tipahtelevia ruukkuja,

saatikka löytyisi edes kastelukannulle laskutilaa, tai millekään muullekaan. Kumma kyllä, laitoin taimia huomattavasti vähemmän kuin muina vuosina - liekö sijoittelu nyt jotenkin väljempää kuin ennen, en tiedä. Mutta ahdasta on vaan sopu sijaa antaa - mahdun kuitenkin taimien sekaan vielä. Joitain satotoiveita luvassa alla.

 

Tomaatti Heartbreaker

 

Paprika Californian Wonder

 

Petunia Prism blue

 

Äärettömän kaunis petunialajike, jolla on todella suuret kukat, yläkuvassa. Nämä kuten muutkin taimihuoneen kasvatit pääsevät kohtapuoliin pihalle, kasvihuoneeseen jatkokasvatukseen. Saa nähdä, millaiset ovat lähiviikkojen säät, mutta jos näyttää oikein kovia yöpakkasia tulevan, lienee viisainta odotella vähäsen aikaa vielä. Tämmöisiä päivityksiä taas täältä Tuulikin puuhamaasta, sisältä ja ulkoa joten nyt ei muuta kuin

 

mukavia kevätpäiviä kaikille!