Rästitöitä

Kaikilla meillä on joskus sellaisia rästiin jääneitä töitä, mitkä odottaa ja odottaa tekijäänsä, sitä ajattelee että "teen tuon sitten kun on aikaa". No ei sitä aikaa koskaan sitten tulekaan. Ei se aika kyllä tulekaan, se on otettava. On päätettävä että nyt minä sen teen, ja jos en tee nyt niin se jää tekemättä ainiaaksi. Tuttua? Se vaan vaatii päätöksen.

Minulla päivän hyvä työ oli aurinkotuolin pehmusteen lyhentäminen. No sitä työtä en ole kylläkään lykännyt kuin vuoden (= suhteellisen lyhyt aika, tässä tapauksessa), mutta onhan se kivempi kun alalaita siitä ei roiku kaksinkerroin maassa, nurmikolla..

 

Siispä otin sakset kauniiseen käteen

 

 

leikkasin pehmusteesta pätkän pois

"siististi"

keskellä keittiön lattiaa

 

 

suljin pään nuppineuloin

 

 

ompelin pään pienillä pistoilla,

ruissipsit seurana :)

 

 

Täyte pöllähti ympäri ämpäri huonetta,

tarttui "mukavasti" käsiin -

otin täytteen talteen, 

siitähän voisin ommella

vaikka niskatyynyn.

 

 

Eikä ollut vaikeata, ja aikaakin

meni jälkien siivoamiseen

enemmän kuin itse työhön.

 

 

Nyt vaan aurinkoista säätä odottelemaan..

 

* * *

 

 

 

 

—

Välillä elämä on kuin unta,
joskus taas tuntuu satavan vain räntää ja lunta.
Liian usein pienet tärkeät asiat unohtuu,
ja ne huomaa vain kun jotain tapahtuu.
Ihaile voikukkaa tai kudo villasukkaa,
mutta älä pienten hetkien tärkeyttä hukkaa!

 

- Runo lainattu täältä -