Naapurimetsässä kulkiessani huomioni kiinnittyi pyöreänmuotoisiin lehtiin kiven päällä, sammalmättäällä. Silloin huomasin myös pienet kellomaiset vaaleanpunaiset kukat, ja aloin lähemmin tekemään tuttavuutta kasvin kanssa. Ensimmäisenä mieleeni tuli vanamo, joka osoittautuikin oikeaksi arvaukseksi kun Wikipediasta kukan tarkistin.
Nuuhkaisin kukkaa, ja tuoksu oli aivan ihana! Ihmettelin itsekseni että kuinka olen näin vanhaksi saanut elää, jolloin vasta vanamoon pääsin tutustumaan. No, meidän omassa kotimetsikössä tai kotipaikan metsissä ei vanamo kasva, joten se on kai siksi jäänyt minulle melko tuntemattomaksi kasviksi.
Seuraavana tietoisku tämän luonnon pikkuruisimpiin kuuluvasta, melkein huomaamattomasta mutta aivan mahtavan tuoksuisesta kukkasesta.
Vanamo
Linnaea Borealis
Vanamon suvun tieteellinen nimi on omistettu kasvien ja muiden eliöryhmien nykyaikaisen luokittelun kehittäjälle Carl von Linnélle. Vanamon tiedetään olleen tämän ”kukkien kuninkaaksi” sanotun suuren luonnontutkijan suosikkikasvi. Monissa maissa biologisia seuroja on nimetty Linnén kunniaksi – Suomessa perustettiin vuonna 1896 nykyinen Suomen Biologian Seura Vanamo. Joka vuosi myös moni pikkutyttö saa nimekseen Linnea tai Vanamo.
Vanamo on pohjoisten metsiemme aarre ja yleinen kaikkialla missä on havupuita, jopa mäntykankailla. Mieluisimpia kasvupaikkoja ovat kuitenkin laajat ja vanhat luonnontilaiset kuusimetsät, joiden varjoista pohjaa verhoaa yhtenäinen sammalikko. Tällaisilla paikoilla ei ole juurikaan muita ruohoja kilpailemassa vanamon kanssa elintilasta. Vanhojen metsien vakaaseen ilmastoon sopeutuneelle kasville lähes kaikenlaiset mullistukset ja häiriöt ovat kohtalokkaita. Kulot, hakkuut, metsien pirstominen, maanpinnan käsittely, lannoitus ja muu ihmistoiminta hävittävät sen usein miltei olemattomiin. Vanamo kuitenkin säilyy jopa heinittyneillä metsänuudistusaloilla niukkoina rippeinä kivien ja kantojen koloissa, odotellen sitkeästi suotuisampien olosuhteiden koettavan.
Vanamon maanmyötäisenä suikertava varsi hautautuu pikku hiljaa sammalikkoon, joten sen pituutta on vaikea huomata: usein varret ovat parin metrin mittaisia, mutta poikkeustapauksissa yli kymmenenkin metriä pitkiä yksilöitä on löydetty. Varren haaroista nousevat vain pystyt kukintovanat, joiden päässä on kaksi vaaleanpunaista kukkaa. Nuokkuva kellomainen teriö suojaa herkästi pilaantuvaa siitepölyä sateelta. Kukat erittävät etenkin öisin lehdokkia tai syreeniä muistuttavaa tuoksuaan, joka tuntuu olevan jokseenkin kaikkien ihmisten mieleen. Tuoksu takaa myös, että hyönteiset huomaavat vanamon: pölytyksestä vastaavat usein kukkakärpäset, mutta myös kimalaiset ja mittariperhoset vierailevat kukissa. Pölytyksen jälkeen kehittyvä pähkylähedelmä on tahmeiden rauhaskarvojen peitossa, joten se tarrautuu helposti ohikulkevien lintujen ja muiden eläinten matkaan.
(Teksti: Luontoportti)
Oletko sinä saanut kokea vanamon hurmaavan tuoksun?
Vanamon herkkyys on jotain hengästyttävää....varmasti yksi lempikasveistani Suomen ihanassa luonnossa!
VastaaPoistaMuistan kuinka varhaisteininä piirtelin vanamosta kuvia, niin kaunis kukka ja rönsyt sammalmättäillä.
Olen joskus käyttänyt rönsyjä myös morsiuskimpuissa!
Kyllä se onkin kaunis. Kovin pienenä jää vain usein huomiotta.
VastaaPoistaMinulla on jäänyt vanamo aivan huomaamatta. Tämä olikin hyvä muistutus minulle, kiitos.
VastaaPoistaTäältä mökiltä on löytynyt ja tullut bongattua, erittäin viehko kaunotar <3 Ihanaa uutta viikkoa Tuulikki <3
VastaaPoistaOlen nähnyt ja kuvannut, mutta haistelu on jäänyt väliin. Kiitos upeasta vinkistä! Täytyypä seuraavalla kerralla herkistellä nenäänsä :-)
VastaaPoistaIhanat kuvat vanamoista. Itsekin kuvasin viikonlopun metsäretkellä vanamoita, mutta en saanut yhtä hyviä kuvia, kuin sinun kuvat.
VastaaPoistaVanamo onkin pienuutensa johdosta hankalasti havaittava kaunotar, jonka tuoksu on ihana. Eipä siis ihme että, Eino Leinokin herkistyi sen edessä ja kirjoitti kuuluisan runonsa.
VastaaPoistaLöysinpä kivan blogin..liityin lukijaksi🤗
VastaaPoistaJo pikkutyttönä olen saanut tutustua vanamon ihaniin, herkkiin ja tuoksuviin kukkiin. Löytyy mökkimetsästä ja joskus otan pitkiä suikeroita lehtivirnoja kimppuihin.
VastaaPoistaNäyttää niin kauniilta ja herkältä tuo Vanamo! Muistan kun joskus ihan pikkutyttönä isä metsäretkillä kertoi kukista/kasveista ja tuollaista Vanamoa saatiin nuuskia..ihana oli tuoksu♥ Kaunista kesäiltaa sinne!!
VastaaPoistaHienot kuvat vanamosta Olen aina ihaillut vanamonkukka, ja nuuskinut ihanaa tuoksua.
VastaaPoistaVanamo tuoksuu ihanalle, täytyykin käydä itsekin tuossa lähimetsässä noita nuuskimassa :)Kivaa keskiviikkoa :)
VastaaPoistaKaunis kukka, olen kans haistellut sitä, ihana tuoksu.
VastaaPoistaKovin on hentoinen varsi ja kukkakin.