Hiihtoloman viettoa ja kevään kaipuuta

Tällä viikolla on täällä vietetty lastenlasten kanssa koululaisten talvilomaa, eli hiihtolomaa joksi itse mieluummin sitä sanon. Vaikka emme hiihtämään menneetkään, ulkona oli hauska laskea mäkeä - meillä kun on kunnon mäenlaskurinteet omasta takaa. Onneksi sää alkaa nyt osoittaa lauhtumisen merkkejä, parinkympin pakkaset alkavat jo kyllästyttää. Olen kyllä koko ajan käynyt koiralenkillä kovassakin pakkasessa, koska lapinkoira ei pahemmin pakkasia hätkähdä.

Pannaria ilman muuta, hiihtolomalla.
Ja päälle vadelmahilloa
  ja kermavaahtoa.

Tyttärentyttären idea - sydänsämpylät.
Maistuivat ihan erityisen hyvälle.

Ja sitten vähän ompelua. Tässä ommellaan
 saunatyynyä. Helppo homma kun koulussa on
jo ollut koneella ompelua 4.luokalla.

Nuorempikin sai ihan itse ommella omansa.

Lopuksi saunatyynyihin täytteet -
varmuuden vuoksi kylppärissä.

Valtterilla oli leikkiseuraa muutaman
 päivän ajan sekä sisällä että ulkona.

Lasten kotiuduttua oli taas aikaa tutkiskella kasvatuksia. Kevään kaipuu alkaa nyt olla jo ihan konkreettinen. Se pistää tutkiskelemaan jo kasvatettujen taimien olemusta tarkemmin. Yksi mikä on minulla ylitse muiden - no ahkeraliisa tietenkin. Sen kukkanupun näkeminen varmistaa että tänäkin vuonna kevät tulee ja tulee ajallaan. Tänä vuonna ensimmäinen kukkanuppu ilmaantui vasta kuuden viikon ikäisiin taimiin. En tiedä mistä se johtuu mutta olen kyllä tyytyväinen siihenkin, miksen olisi. Kukkanupusta auenneeseen kukkaan menee vielä noin kuukausi - sen luin jostain aikaisemmasta postauksestani. Hyötyä on siis omista muistiinpanoista itsellenikin. 

Olipa mukava saada järjestellä taimiruukkuja. Nehän eivät varsinaisesti järjestelyä kaipaa,mutta onhan siinä se jokin. Ollaan "muka" järjestelevinään niitä valon kannalta parempiin paikkoihin, mutta onhan siinä jotain psykologistakin toinen puoli. Kaikki taimien kasvattajat tietävät sen. Sitä ei voi sanoin kuvata mutta tietenkin se liittyy kevään ja kesän kaipuuseen. Se jokin minkä läikähdyksen tuntee auringon säteiden myötä. Nyt meni aika runolliseksi joten laitankin tähän ajankohtaan (Tai ainakin pian alkavaan  maaliskuuuhun) sopivan runon. 

”Kevät lumen sulattaa,

auringossa sulaa maa.

Talven valta raukeaa, lehtisilmut aukeaa.

Linnut saapuu pohjoiseen,

maahan vielä hiljaiseen.”

Ps. Täältä löytyy muuttolintujen saapuminen Suomeen. Olipa kiva vierailla ko. sivustolla - ja toden totta lintujen kevätmuutto on jo alkanut.

Heliotroopin taimia

Paprikoita. Vielä en ole
uskaltanut lannoittaa niiitä.

Kelloköynnökset laitoin tänään
suurempiin ruukkuihin ja lyhensin latvoja.

Lumihiutaleen taimia

Sanotaan ettei taimikasvatus ole mitään rakettitiedettä. Ei olekaan mutta joskus aika pikkutarkkaa touhua. Näitäkin pikkuriikkisiä lumihiutaleen taimia on joskus painettava varovasti takaisin multaan vaikka hammastikulla. Muuten ne saattavat nousta vaikka hiukankin kuivahdettuaan ylös mullasta, juuret nousevat pintaan ja taimi kuolee kuivuuteen. Suihkuttaessa pieni hentoinen taimi voi kaatua eikä pääse omin voimin ylös. Monia vaaranpaikkoja siis jo tässä vaiheessa. 

Koulittavana olisi vielä mustasilmä, hopealehti, amppelipetunia ja tämä yläkuvan lumihiutale myöhemmin. Jokainen koulinta vie tilaa taimipöydältä. Hankalaa kun ahtaus alkaa jo nyt. 

Nytpä toivottelen kaikille mukavaa kevään odotusta ja helmikuun viimeistä viikkoa.

22.7.2020

Helmikuun kylvöt ja taimikuulumisia

 

Minulla oli tarkoitus kylvää helmikuun kylvöt sopivana kuukalenterin päivänä, eli kuun alkupuolella mutta ne päivät olivat ja menivät huomaamatta minulta ohi. Ja ehkä saivatkin mennä ohi koska kuukalenterin kylvöpäivät olivat jo kuun alusta kymmenenteen päivään asti. Ehkä nyt kuitenkin ehdin mukaan tänään vaikka nämä 15., 16. ja 17. päivät eivät ole varsinaisia kylvöpäiviä vaan ”ajankohta suosii koristekukkien kasvua”. Kelpaavat minulle nämäkin päivät. Seuraava sopiva ajankohta menee 25. päivän tienoille enkä halua odottaa enää. Maaliskuulle ja siitä eteenpäin on sitten suunnitelmissa muita kylvöjä. Jotenkin sitä haluaa noudattaa entistä hyväksi havaittua kylvöaikataulua eikä näe syytä poiketa siitä. Kuva kalenterin näkymästä kopioitu täältä, jos asia kiinnostaa.

Tänään siis kylvöön meni

Liotan mustasilmän siemeniä yön yli

Mustasilmäsusannan talvetustaimi

Mustasilmäsusannaa (Thunbergia alata) laitoin kaksi pussia siemeniä koska eihän niissä ollut kuin 10 siementä/pussi. Katsoin pussin kyljestä: sisältää 5-10 siementä. Minua onnisti siis. Tämä on takuuvarma, iloinen kesän sulostuttaja. Alemmassa kuvassa talvetettu yksilö, minkä otin kokeeksi sisälle syksyllä. On kyllä melko kalpea talven jäljiltä, mutta kyllähän tästä saisi latvapistokkaita..

Sutera cordata

Lumihiutale, siitä valkoinen ja pinkki. Kylvin niitä runsaasti eli kolmekymmentä kappaletta yhteensä. Lumihiutale on tullut minulla lobelian tilalle. Lobeliaa en jaksa enää kasvattaa koska lumihiutaleen kasvutapa on minusta kauniimpi ja se soveltuu meillä useampiin paikkoihin. Se on myös hyvä pari ahkeraliisalle. Samoin miellyttää sen pitkä kasvuaika. Kuvan lumihiutaleet kylvin viime vuonna 2.3.

Jacobaea marítima

Hopeavillakkoa myös laitoin tänäkin vuonna. Se on mitä mainioin ja oikeastaan ainut "hyvä kasvi" kuivaan paikkaan. Sen käyttöä puutarhassa soisin käytettävän enemmän vaikka se yleensä mielletään hautakukaksi. 

Petunia

Tämän kesän amppelipetuniaksi valikoitui riippapetunia Easy Wave Mix. Siitä himoitsen tuota vaaleanpunaista väriä. Joskus sitä on tullut vain yksi kappale, mikä on harmi. Kuva netistä.

Valossa itävät laitoin työpöydälle ihan vain ns. koululaisvalaisimen alle. Muut kylvökset itävät tavallisesti kylpyhuoneen lattialämmityksessä.

Vihdoin viimein järjestelin puutarhakansioni missä on muistettavat asiat kylvöineen. Nyt ei tarvitse turhaan selailla vaan löytää etsimänsä (vuoden) heti.

Vilkaisu vielä tammikuun kylvöihin

Taimipöytää on ihana tutkiskella ja muka järjestellä monta kertaa päivässä. 

Kelloköynnöstä minulla on kaikkiaan 15 kappaletta, jotka olen istuttanut kahden-kolmen taimen ryppäisiin.  Kohta olisi pakko siirtää ne isompiin ruukkuihin, mutta ne vievät tilaa joten koitan sinnitellä vielä vähän aikaa.

Impatiens walleriana

Ahkeraliisa tässä blogissa ei esittelyjä kaivanne. Näitä laitettu aivan kuten aina ennenkin. Jos en väärin näe, on ensimmäisessä kuvassa kukkanuppu. Kylvöajankohtaan nähden näin voisi ollakin. Taimet ovat viiden viikon ikäisiä taimettumisesta.

Heliotropium

Heliotrooppi kuuluu myös minun puutarhan vakiokalustoon. Sen taimettuminen on aina jokseenkin arpapeliä, mutta olen onnellinen näistäkin yhdeksästä taimesta.

Capsicum annuum

Paprika, tällä kertaa ihan kaupasta ostetun paprikan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Lajiketta ei tietenkään tiedetä, mutta suippomallinen paprika oli. Näille voisi antaa jo lannoitetta, mutta ihan vielä en uskalla. Kylvetty heti vuoden alussa eli 3.1.

Pienet tomaattivauvat Tarzan ja Venus ovat vielä lilliputteja. Mutta kasvavat kuitenkin noin sadasosan millimetriä päivässä. Pääasia että suunta on oikea. 

Tarzan on kuitenkin viemässä voiton Venukselta. Näin kuvattuna näyttää hurjan suurelta. 

Tänään pääsivät vauvojen kehdosta nuorukaisten ruukkuihin. Kuva ensimmäisenä postauksessa.

Tämmöiset kulumiset tänään,

seuraavalla kerralla jotain muuta.

Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille!

Ystävänpäivänä

Elämässä vähän on lopulta pysyvää,

joka vuodesta toiseen sydämeen jää.

Tänään muistan hyvää ystävää,

tahdon kauneimmat terveiset lähettää.

Hyvää Ystävänpäivää ! 💐

Kiiltokuva saatu ystävältä v. 1975

 

Puikoilta pudonneet tänään, eilen ja toissapäivänä

Täytyy nyt heti aluksi selventää tuota otsikkoa mikä on lähinnä kuvaannollinen.

Tänään tarkoittaa tämän vuoden alkua. Sen jälkeen tulee pitkä, pitkä harppaus taaksepäin niihin vuosiin kun nyt jo nelikymppiset tyttäremme olivat pieniä, eli eilen. Toissapäivä tarkoittaa matkaa jo lähes historialliseen aikaan - yli viidenkymmenen vuoden päähän. Siis puolen vuosisadan päähän. Eli jonkinlainen aikamatka on kyseessä. Kerrottakoon nyt ensin selvennykseksi se että tämän päivän, eilisen ja esihistoriallisen aikakauden välissä on myös tuotteliaita vuosia mutta niihin en puutu nyt tässä postauksessa.

Aikako on vienyt tältä vauvan lapaselta
kämmenosan? Varmaan kulunut puhki 
ja on ollut tarkoitus neuloa uusi.
On jäänyt tekemättä. Vuosi on 1984.

Tällä kertaa postauksen idea tuli siitä, kun etsin säärystimiin mieleistäni kuviota. Muistin tehneeni joskus aikaisemmin erään kivan mallin ja lähdin  varastoon etsimään vaatekappaletta, mihin kuvio oli neulottu. Laatikossa, missä se oli, oli myös muutamia muita vanhoja neuleita mitkä toin sisälle ikään kuin fiilisteltäviksi, tiedättehän. En ollutkaan pitkiin aikoihin käynyt läpi vanhoja tallessa olevia käsitöitäni. Tässä postauksessa niitä on nyt vain muutamia esittelykelpoisia mitkä otin esille.

Tänään

Säärystimiä itselle ja yhdelle lapsenlapsistani

Villasukkia lapsenlapsille

Nämä säärystimet putoavat puikoilta ihan pian.

Yllä olevissa kuvissa tämän alkuvuoden aikana tehtyjä neulomuksia.

Eilen

Alhaalla käsitöitä vuodelta 1983-84 jolloin esikoistytär oli vauva. Silloin kotityöt hoituivat vauhdilla ja sitten lasten nukkuessa pääsivät puikot heilumaan. Olin kyllä innokas käsitöiden tekijä, ja onnekas kun sain käyttää luovuutta  omien lasten tarpeisiin. Elämäni parasta aikaa, kuten arvata saattaa.

Yksityiskohta lapasesta

Itse suunniteltu villapuku

Ylempi villapuku Eevaneule-lehdestä hieman muunneltuna 1984. Punaisen villapuvun suunnittelin itse. 

Kuvio löytyi villanutusta
ja myssyn reunasta.
Kopioin sen ruutupaperille
säärystimien tekoa varten.

Vauvan päällä olevaa punaista villanuttua ei enää ole 

joten laitoin tähän kuvaan sen tilalle toisen.

Toissapäivänä

Sitten tulee se historiallinen aika, jolloin osasin jo sujuvasti neuloa - jopa sen monelle koululaiselle ongelmaksi muodostuneen sukan kantapäänkin. Ensimmäisen kirjoneuletyöni sinivalkoisen slipoverin tein koulun käsityönä 12-vuotiaana. Elettiin vuotta 1974. Tarkistin tiedon sen aikaisesta luokkakuvasta, missä tuo kyseinen neule oli yllä. Tämän postauksen lopussa käsitellään valokuvaamisen hyötyjä, mutta nyt on nähty että kuvatkin voivat kadota yhtäkkiä olemattomiin. Niin kävi minulle kyseisen valokuvan kohdalla juuri äsken. Katosi kuin tuhka tuuleen. Odotan sen pomppaavan jostain yllättävästä paikasta silmieni eteen. 

Ja sitten pari neuletyötä maailman turuille kadonneista neuleista, menee kategoriaan ”Muistot vain jää mutta onneksi  lehdet minkä ohjeilla ne on tehty, ovat tallessa."

Lämpöinen hihasta hihaan neulottu 
palmikkokuvioinen pusero 100% villaa.
Eevaneule-lehti 1975

Lapaset jollaiset tein yläasteella
koulun käsitöissä.
Kirjasta
Mary Oljen Kirjokintaista kauneimmat.

Marie Kondo kehottaa tavaroiden säästämisen sijaan ottamaan valokuvan tavaroista mutta minä haluan säästää ainakin itse tekemäni (isommat) vaatekappaleet, jos suinkin ne ovat kohtuukuntoisia. Täällä blogissa niiden kuvat säilyvät kyllä, ja kun tänne on vuosien kuluessa tullut ”säilöttyä” muitakin asioita mitä on mukava itsekin joskus lueskella. Tämmöinen postaus tällä kertaa. Oli mukava muistella mennyttä aikaa neuleiden muodossa.

Lopuksi Marie Kondolle terveisiä: Valokuvatkin voivat kadota. Muistikuvia ei voi katsoa - eikä hypistellä. Niistä puuttuu se jokin.

Kaikenlaisia söpöliinejä

 

Välillä on hyvä ottaa rennosti

Hetken mielijohteesta kävin googlaamassa sanaparin ”Tarhurin mieli”. Seuraavanlaista sain vastaukseksi:

Tarhurin mieli on kärsivällinen, nöyrä ja luonnon kiertokulkuun sopeutuva. Se on yhdistelmä luovaa suunnittelua, kokeilunhalua ja vaistoa kasvien tarpeista,  ja usein täynnä iloa onnistumisista. 

Siinähän se. Kaikki tiivistetyssä muodossa. On helppo yhtyä tuohon toteamukseen. 

Tuo loppuosa pitää niin paikkansa varmastikin kaikilla tarhureilla - sehän on juuri se pääasia. Onnistuminen luo lisää uutta suunnittelua, kokeilunhalua ja siinä saa bonuksena kokemusta ja samalla hankkii ja saa tietoa kasvien tarpeista. Eli positiivinen kierre mikä jatkaa kulkuaan vuodesta toiseen.

Nöyryys ja kärsivällisyys taas syntyy innostuksesta - ei halua luovuttaa. Luonnon kiertokulku pisti vähän miettimään. Kuinka esikasvatus sopii luonnon kiertokulkuun? On kai sallittua vähän auttaa sitä? Tässä kohtaa tarkoitan lisävalaistusta. Jos haluaa kasvattaa Suomessa pelkästään auringon valon avulla, se ei onnistu mitenkään kaikkien kasvien kohdalla. Siksi koska Suomen kesä on kertakaikkiaan liian lyhyt. Niin lyhyt ettei esim. paprika ehdi mitenkään kypsyttävää syötävää satoa ennen syksyn pakkasia. Samanlaisia esimerkkejä voisin luetella vaikka kuinka monta. 

Jos ei nyt menisi liian filosofiseksi pohdiskeluksi, niinkuin minulla on tapana rönsyillä, kävin kuvailemassa taimivauvojen kasvua. 

Kaikki vauvat ovat söpöjä -

niin myös nämä taimivauvatkin.

Tämä minitomaatti Venus etenkin.

Kuvassa näyttää suurelta

mutta todellisuudessa on tuuman korkuinen.

Ikää sillä on kymmenen päivää

siitä kun se maailmaan (siis mullan päälle)

putkahti. 

Ahkeraliisat kylvin tammikuun alkupuolella.

Esikasvattelen nyt muutamia

ja katson sitten miten niiden kanssa teen.

Yleensä otan latvapistokkaita niistä

ja kasvattelen uusia.

Meidän pihalla löytyy paikkoja näillekin

jotka eivät niin kovin paahteessa viihdy.

Nämä koulitaan ihan keittiössä vaan,

kun siististi tekee.

Ruukut pääsevät vierashuoneen ikkunan eteen 

pöydälle kasvivalon alle.

Yksi, kaksi, kolme..

pitää koulia maltillinen määrä, koska 

muitakin kasveja ikkunalaudalle on myöhemmin tulossa.

30 koulin ja se todellakin saa riittää.

Lisää kylvän jos näiden taimien jälkeläiset eivät riitä.

Valmiina kasvuun.

Saavat näissä ruukuissa kasvaa ainakin kuukauden.

Sitten vaihdan ne isompiin 8cmx8cm kokoisiin ruukkuihin.

Kelloköynnöksen taimia.

Taimettuivat hiukan epätasaisesti ja 

koulin vain ensimmäiseksi mullan pinnalle ehtineet.

 Olin kätilönä päästämässä sirkkalehdet siemenkopan alta,

siksi ovat hiukan raihnaisia.

Liotin siemeniä ennen kylvämistä

enkä poistanut limaa niiden ympäriltä.

Suihkuttelin kiinni jääneitä siemenen kuoria 

niin toimenpide hieman helpottui.

Pikkutarkkaa hommaa.

Nämä taimivauvat ovat viikon ikäisiä taimettumisesta.

Paprikoita kasvattelen.

En suuren sadon toivossa vaan

siksi kun ne ovat mukavia kasvattaa.

Tietysti jännitys on mukana saako satoa ennen pakkasia.

Puoli vuotta on joskus lyhyt aika, joskus pitkä.

Nämä ovat kolmen viikon ikäisiä

eivätkä enää ihan vauvoja.

Sanoisin näitä nuorukaisiksi.

Tässä olivat kaikki aikaisin laitetut taimet.

Vielä odottelen keijunmekon ja heliotroopin taimettumista.

On hyvä pitää tarkkaa kirjanpitoa kylvöistä,

se helpottaa äärettömästi seuraavan vuoden kohdalla.

Muistiinpanoni kehottavat kylvämään seuraavaksi 

lumihiutaleet ja siitä vähän myöhemmin hopealehdet

ja riippapetuniat ainakin.

Nyt eletään mukavaa aikaa 

kun alkaa päästä toteuttamaan suunnitelmiaan 

ihan konkreettisesti.

Mukavia hetkiä muillekin kylvöjen tai

ainakin suunnitelmien parissa. 

Pian alkaa helmikuu ja sen jälkeen 

on ensimmäinen kevätkuukausi.

Kuulostaapa hyvältä!

🌱 💚 🌱 💚 🌱