Kirpparilöytöjä

Harvoin tulee käytyä kirpputorilla mutta 

silloin kun käyn katselen mieluummin erilaisia kankaita,

verhoja, pöytäliinoja. Niistä saa edullisesti ommeltua vaikka

minkälaisia asioita.

 Ja vaikka ei ompelekaan, ainakaan heti, niin pieni

varasto on hyvä olla ”pahan päivän varalle”.

Yleensä en suunnittele kauan mitä aion ommella

vaan ne ideat tulee yleensä hetken mielijohteesta.

Jos silloin ei ole mieluisaa kangasta käytettävissä, 

ei ole kiva lähteä sellaista kaupasta ostamaan.

Kotiin tultua kun saattaa into olla jo tipotiessään.

Tänään ompelin kirpputorin kangaspalasta

tämmöisen kassin.

Kangas on Vallilan Jaffa-kangasta.

Tätä kassia voi pitää kummin päin vaan.

Kesällä ihmisestä ulospäin voisi olla 

tuo kirkkaampi puoli, ajattelen.

Vuori on myös kirpputorilta, vanha verho.

Sen sain edullisesti, koska näytti

nurjalta puolelta olevan auringon valkaisema.

Tämmöiseen asiaan kelpasi kyllä 

sillä vaalennut puoli on nyt tuolla kassin sisällä.

Pikkuinen pussukkakin syntyi kun kangasta

riitti ja innostuin. 

Nauhat ovat vanhat kengännauhat.

Olipa hyvä että tuli pistettyä talteen

kun itse kengät menivät loppusijoitukseen.

Kaipa tuollaisellekin pussukalle käyttöä löytyy.

Sadesäällä

• Tänään toimin jauhopeukalona 
• ja tällaista jälkeä syntyi.
• Karjalanpiirakoita nämä eivät ole,
• vaan jonkunlaisiksi riisipiirakoiksi
• näitä kuitenkin voisi sanoa.

Sateella on mukavaa olla sisällä

vaikka leivontapuuhissa.

Lumihiutale kuistin suojissa.

Onkohan tämä meillä

kesäkukan selviytymis-ennätys,

melkein lokakuun loppuun saakka

on selvinnyt paleltumatta.

Saa nähdä jatkossa minkälaisia 

säitä on luvassa.

Leppoisan ja lempeän syksyn jälkeen tuntuu,

etten ole vieläkään valmis talveen.

Oletko sinä?

Mukavaa lokakuun viimeistä viikkoa! 

Haastevastaus

 

Tämmöinen on Repolaisen lokakuun haaste. Eipä ole ihan yksinkertaisen helppo tämäkään, mutta hyvä onkin jos se pistää miettimään. Kokeilenpa siis ylintä vaakariviä ensiksi.

Porkkanan ja tillin siemenet menossa 
kylvöön ennen talven tuloa.

 

Lapsena aika kului jostain syystä hitaasti. Lisäksi kesät olivat myös lämpimiä ja aurinkoisia. Mutta oliko näin sittenkään?… Varmaa on ainakin se, että nyt vanhempana aika kuluu nopeasti. Siitä on todisteena se ettei (mukamas?) ehdi tehdä mitään. Tai enemmän pitäisi ehtiä kun aika ei riitä mihinkään. Onpas monimutkaista mutta se on varmastikin näin ;)

Juuri uunista otettuja voirinkeleitä

Leipomani voirinkelit ovat juuri uunista otettuina kovia.

  Tai oikeammin kovahkoja. Leivonnaisissa kuitenkin käytetään termiä ”rapeita” - kunnes niiden pinta muovipussiin pakattuna tai leivinliinan alla muuttuu pehmeäksi.  Ovat muuten äärettömän maukkaita, helppoja tehdä ja mitä mainiointa kahvileipää jos ei halua sokeripitoisia kahvileipiä syödä. Leivonnaisiin käyttämästäni voimäärästä en nyt mainitse mitään. 

Laitoin kokeeksi keittiön ikkunalaudalle kasvivalon koska toin siihen
ulkoa maljaköynnöksen taimen. (Ei kuvassa)

Tähän vuodenaikaan valoisa aika päivästä lyhenee pitkin harppauksin. Vastaavasti pimeä aika tuntuu lisääntyvän vielä pidemmin harppauksin. Vähän liian pitkin, olen sitä mieltä. Kuvan kasvivaloon laitoin ajastimen eli päivällä se on päällä ja yöksi sammuu itsestään.

Lähtipä tämä haaste etenemään nyt helposti, siispä kokeillaan onko jatko yhtä sujuvaa.. Otetaanpa vielä toinen vaakarivi ja toivotaan ettei aasinsiltoihin tarvitse turvautua. 

Nyt ei taidakaan kuvaa tulla, sillä pääni on aivan tyhjä tuon pyydetyn sanan kohdalla. Sensijaan pää on aivan täynnä kaikenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita. Nettiä selaamalla löytää todella paljon hyviä käsityö- ja askarteluideoita ja vinkkejä joita tekisi mieli aloittaa toteuttamaan heti.Yritän kuitenkin edetä 

tärkeysjärjestyksessä kaikkien lukuisten päähänpistojeni kanssa.  Paheenani onkin aina ollut hyppiminen asiasta toiseen, vähän niinkuin fiiliksen mukaan. Sen haasteen kanssa kun oppisi elämään..

En kuitenkaan useinkaan jätä asioita kesken eli tulevat ne kyllä jokseenkin tehdyiksi aikanaan.

Viimeisin hutiostos

Kun tuossa edellä kerroin netin selaamisesta, voi siellä käydä myös ostamassa kaikenlaista, kuten tiedätte. 

Joitakin ostoja tulee tehtyä vähän kuin arpapelillä eli varsinkaan kun vaatteita tai kenkiä ei voi sovittaa, vaan ostos on tehtävä tuotetietojen tai oman arvion mukaan. Vaikeimmin arvioitavia ovat mielestäni kengät. Kuvassa olevat ostin alkusyksystä hameen kanssa pidettäviksi mutta kotona sovittaessani huomasin että varren suu oli aivan liian suuri. Palauttamaan en alkanut vaan jätin asian mietintään. Onneksi ne voi myydä kirpputorilla, mutta tappiotahan tässä kaupassa tietenkin tuli eikä ihan alkuperäistä hintaa kehtaa kengistä pyytää. Tarinan opetus oli se että ainahan mittoja voisi nettikaupassa kysellä vaikka ihan viestillä. Mielelläänhän myyjä vastaa.

Sokeri ja suola. Maito ja piimä. Mies ja nainen. Kissa ja koira. Hevonen ja lehmä. Siinä sanaparit joita olen joskus leikilläni arvuutellut ovatko ne toistensa vastakohtia. (En malttanut kuitenkaan olla käymättä kysymässä tekoälyltä kuinka asian laita on tuon ensimmäisen kohdalla. Itse laitan oikein mielelläni em. sanaparit vastakohdiksi, ja varsinkin tämmöisessä leikkimielisessä haaste-tehtävässä. Mahtavaa Repolainen kun sinäkin teit niin!) Nyt taidankin mennä mistä aita on matalin. Tässä tulee nyt se aasinsilta mistä itseäni varoittelin, joten..

Olen innokas leipomaan, ja etsimään uusia ohjeita ja leipomisvinkkejä. Yksi syy on siinä että haluan pitää lisäaineiden määrän minimissä sekä ruoan että leipomusten suhteen. Kotona tehty ja kotimaisista raaka-aineista tehty on aina paras vaihtoehto.

Siispä katson kuvasta olenko menneenä kuukautena leiponut  enemmän sokeripitoisia kuin  suolaisia leivonnaisia.

Olipa mukavaa toteuttaa tämänkertainen haaste, ja huutaa kaksi kertaa

Bingo! 

Bingo!

Kuvamuistoja syyskuulta

 

Tämä syysleimu tuo vahvan 

tuoksumuiston lapsuudesta. 

Jotkut asiat vain ovat ja pysyvät.

Tämän daalian olisi kuulunut olla Cafe au Lait

mutta eihän tämä ollenkaan muistuta sitä.

Olisikohan joku nelijalkainen käynyt kesän aikana vaihtamassa 

nimikyltin ;) Harmitti kyllä oikeasti kun sain väärän

daalian juurakon postimyynnin kautta.. Eihän kylläkään ulkonäön 

perusteella voi mitenkään juurakon lajiketta päätellä. 

Kaikenlaista voi sattua ja anteeksi annettakoon pakkaajalle.

Reklamaatiota en tee koska onhan tämä ihan kaunis.

Tässä muut kauniit daaliat.

Oikea Cafe au Lait on oikealla ylhäällä 

haalean persikkaisena versiona. Todella kaunis!

Syyskuun hillopurkit ’salaisella’ koodilla merkittyinä.

Tomaattisatoni oli runsas ja riittävä. Tomaatteja saimme kerätä

kesäkuun puolesta välistä syyskuun loppuun 

jolloin tyhjensin kasvihuoneen. Kypsymättömiä

tomaatteja ei onneksi jäänyt paljoa.

Pienet ja keskisuuret kypsät tomaatit pakastin lopuksi 

sellaisenaan, käytettäviksi erilaisiin patoihin

ja kastikkeisiin. 

Krassin siemeniä olisi ollut tarjolla vaikka kuinka,

mutta en jaksanut kovin paljoa kerätä.

Onhan tuossa määrässäkin jo

paljon ellei liikaakin ensi vuoden kukintaa ajatellen.

Tänä vuonna epäonnistuin kuukausimansikan kasvatuksessa.

Oikeastaan onnistuin kyllä, muttei ne tahtoneetkaan

kasvaa sitten millään taimettumisen jälkeen.

Kasvu vain yhtäkkiä loppui enkä syytä malttanut

lähteä etsimään sen kummemmin.

Nämä jäivät istuttamatta paikoilleen

koska en loppujenlopuksi löytänytkään niille paikkaa.

Eilen laitoin ne talvehtimaan yhteen pieneen

lavakaulukseen toivoen niiden jatkavan kasvuaan 

sitten ensi keväänä ja silloin mietin uudelleen

niiden sijoituspaikkaa. 

Seuraavaksi sitten mullalla peittely

ja nähdään keväällä jos hyvin käy.

Kasvimaan osittainen muodonmuutos.

Projekti on vielä kesken..

Joskus tarhurinkin täytyy keskeyttää hommansa, vaikka ei millään malttaisi ja olisi niin mielenkiintoinen

projekti kesken. Jouduin nimittäin lähtemään ”nyt eikä kohta” erästä ihmistä auttamaan ja siitä vähän tuohtuneena ajattelin että mennään sitten heti kun pyydetään ja jätin kaikki välineet pitkin poikin pihaa. Hyvän mielen sain kuitenkin kun tuli lähdettyä. Tavarat löytyivät palatessani juuri siitä mihin olin ne jättänytkin. (Lue: heittänytkin) Mihinkäs ne olisivat siitä kadonneet. Sitä paitsi sanonta kuuluu: Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.

Seuraava projekti on kukkasipuleiden istutus, daalioiden juurakoiden nosto talvetuspaikkaan, ja porkkanan, tillin ja mustajuuren kylvö sitten hieman myöhemmin. Nyt kuitenkin mennään sääennuste edellä ja suunnitellaan ajankohdat mitä  kannattaisi milloinkin tehdä. Tulevan viikon säätila  näyttääkin lupaavalta pihatöitä ajatellen. 

Hyvää alkanutta lokakuuta kaikille, ja suuri kiitos edellisen postauksen kommentoijille - hyvän mielen kommentteja on aina niin mukava vastaanottaa. ♥️