Kesätunnelmaa

Kesätunnelmaa

keskiviikko 25. kesäkuuta 2025

Kasveillakin voi olla tunnearvoa






Jotkut kasvit puutarhassa ovat aivan erityisiä. Sanomattakin on selvää että kaikki itse omin käsin kasvatetut ovat niitä kaikkein rakkaimpia. Tunneside voi syntyä myös kasveihin mitkä on saatu. Usein kyseistä kasvia hoitaessa, huoltaessa muistaa juuri sitä ihmistä,  keneltä kyseisen kasvin on saanut.

Tätä asiaa mietin kun katselin kahta tienvarressa olevaa terijoensalavaa koiran kanssa lenkillä käydessäni. Siksi otin luettavakseni muistiinpanokansioni mihin olen pyrkinyt tallentamaan tietoja kasvihankinnoistani vuosikymmenien ajalta. Koska silloin ei tietokoneita liiemmin ollut, aloin kirjoittamaan muistiinpanoni käsin mappiin. Myöhemmin olen antanut itselleni kiitosta siitä etten ole muistiinpanojani siirtänyt tietokoneelle missään vaiheessa. Nyt tiedot ovat käsinkosketeltavassa muodossa, ja mukana myös piirroksia, lasten kiiltokuvia, karttoja, kasvien hoito-ohjeita, kasvitilauksia ja muuta mukavaa.

Muistiinpanot alkavat pian pihanrakennuksen jälkeiseltä ajalta, vuodesta 1991. Olipa mukavaa tarttua välillä toisenlaiseen aineistoon läppärin tai tabletin ruudun sijaan, muistilehtiö ja kynä kädessä. Sen jälkeen tietysti kokosin tiedot tänne.

Puutarhamme on perustettu pian sen jälkeen kun talo valmistui 1988. Alun perin tontillamme oli sakea koivumetsä. Siitä se sitten lähti - aluksi kasveja ei lähdetty hakemaan puutarhamyymälöistä vaan tuttujen ja sukulaisten kautta, koska rahanmenoa oli siihen aikaan muutenkin.



Tuoksuvatukka  Rubus odoratus



Tuoksuvatukka oli ensimmäinen pihaamme tuotu pensas, sitä lajia saatiin miehen lapsuudenkodista  niin paljon kuin viitsittiin istuttaa. Siihen aikaan ei puutarhamyymälään ensiksi menty, vaan katsottiin olisiko kenellä meille jotain antaa. Myöhemmin todettiin että se oli viheliäisesti leviävä pensas mitä ei olisi kannattanut istuttaa kuin pihan laitamille tai ihan yksittäispensaaksi tilavaan paikkaan jolloin ruohonleikkurilla olisi päässyt kiertämään sen ympäri. Niitä istutettiin kaikenkaikkiaan yhdeksän kappaletta pihan eri osiin, ja myöhempinä vuosina niitä karsittiin reilulla kädellä. Lisäksi sen vanhat versot - kun vadelmasukuun kuuluu - on hyvä poistaa keväisin. Ei ole maailman mukavinta hommaa. Jäljellä on enää neljä kappaletta, joiden ympäri pääsee ruohonleikkurilla. Kaunis se on kukkiessaan, vaan toivoisin kukkien määrän olevan runsaslukuisempi. 



Pihlaja-angervo Sorbaria sorbifolia



Toinen samantyyppinen kasvi on pihlaja-angervo mihin pätee samat säännöt kuin edelliseen. Sen kanssa olin tosin varovaisempi, koska sen ovelat maanalaiset juuret pääsevät luikertelemaan salakavalasti pitkänkin matkan päähän emokasvista kasvattaen taas uuden yksilön. Pari kasvia on istutettu todellakin aivan pihan laitamille ja saivat levitä taakse, metsään päin. Kukkii alkukesästä ja kukka on valkoinen huiskilo. Tätäkin kasvia saatiin miehen lapsuudenkodista niin paljon kuin tarvittiin.

Nyt vaan sattuu olemaan niin, että tämä on luetteloitu vieraslajiksi,  ja todellakin ymmärrän miksi. Se täytyy hävittää mm. lupiinien, kurttulehtiruusun ja jättipalsamin lailla. Kaikkia niitä meillä kasvaa, olivathan ne aikoinaan suosittuja ja haluttujakin kasveja kotipihan näköesteeksi. Olen jo ryhtynyt tarvittaviin hävitysoperaatioihin ainakin jättipalsamin ja lupiinin kanssa. Yksi kurtturuusukin on pihasta lähtenyt - ei ollut ihan helppo homma muuten.. Kaunishan lupiini on, mutta minä ainakin katselisin ojien pientareilla mieluummin horsman kuin lupiinin kukintaa. Samoin villivadelma ei saisi peittyä vieraslajien alle. Jospa silloin yli 30 vuotta sitten olisi puhuttu vieraslajeista, niin oltaisiin päästy helpommalla. Joku on joskus "viisaasti" sanonut että haluaisi mieluummin katsoa pellon pientareella lupiinia kuin nokkosta tai voikukkaa. No, mielestäni ei se aivan noin ole.  Jätetään nyt tämä kantaaottava puheenaihe sivummalle ja pysytään aiheessa.



Humala eli salkohumala Humulus lupulus



Tämän kasvin latinankielinen nimi on todella helppo muistaa jostakin syystä. Itselle se on ainakin jäänyt hyvin mieleen. Tätä kasvia aikoinaan kävimme keräämässä metsästä. Se ei kasva villinä metsässä, vaan sieltä mistä sen löysimme, tiedettiin että siinä paikassa on sijainnut joskus talo. Entisaikaan sitä kasvoi lähes joka torpan pihassa. Ihan emme omin luvin sitä ottaneet (no, vähän vain otettiin :) vaan tiedettiin että maan omisti sittemmin seurakunta, joten vähän lievitystä saimme asiaan kirkollisverojen muodossa.  
En kanna huonoa omaatuntoa tekosesta, vaan ajattelin että humala siellä metsän siimeksessä saattoi tukahtua metsään, ja se oli sen kasvin lorun loppu. Tämä siis ikäänkuin pelastettiin sieltä ja nimenomainen humalasuku voi jatkua meidän pihassa. 



Suomenröyhytatar Aconogonon x fennicum



Tässä myös yksi kasvi, jonka antaja on usein mielessä. Muistan hyvin kun kaivettiin tätä yhdessä naapurin pihalta, kaivonrenkaan ympäriltä joskus 90-luvulla. Tämä leviää helposti ja on hyvä peittämään puutarhan ei-toivottuja näkymiä kuten kompostia, roskakatosta tms. Meillä ei sellaista tarvetta ole joten se saa olla ihan reilusti koristekasvina pihalla.  Erittäin kaunis kukkiessaan, maljakossa soma jos raaskii ottaa. Kylläpä kannatti lukea tästä lajista Wikipediasta, on  nimittäin vanhaa kantaa Pohjois-Karjalasta. Mainiota! Kiitos Liisa <3



Lehtoakileija Aquilegia vulgaris



Ihan ensiksi täytyy todeta, etten olisi uskonut tämän kasvin olevan myrkyllinen, ennen kuin luin siitä Wikipediasta. Tämä kasvi on levinnyt pihaamme naapurissa olevasta mummonmökistä, mikä kuuluu nykyisin pihapiiriimme. Tästä muistan mökin entisen omistajan, jolla oli juuri näitä perinteisiä kasveja pihallaan. Ensin tulee keväällä sinivuokot, sitten lemmikit, kielot ja nyt akileijat samaan paikkaan. Vuodet vierivät ja vuodenajat vaihtuvat ja jokainen kasvi kukkii omalla vuorollaan. Näin se menee.



Hämykuunlilja Hosta undulata



Kiva latinankielinen nimi tällä. Sanasta undulata tulee mieleen ihan jotain muuta kuin kasvi. Joskus mietityttää mistä nuo latinankieliset nimet koostuvat, mutta eiköhän niillä liene ihan looginen selitys. Tämän kasvin sain alunperin kälyltäni, muistan kun otettiin yksi sivuverso keväällä heidän pihaltaan, pihaportaiden syvennyksestä. Siitäkin on jo aikaa muutama vuosikymmen ja olen ehtinyt jakaa tätä paikkaan jos toiseenkin. Yksi pitkä kukkapenkki alapihalla on nykyään ainoastaan tätä samaa kasvia, koska halusin penkin helppohoitoiseksi. Suureksi kasvaessaan sen alla olevat rikkaruohot peittyvät ja kuolevat sen lehtimassan alle. Kiitollinen kotipihan kasvi hieman varjoisempaan paikkaan. 



Rohtoraunioyrtti Symphytum officinale



Jälleen pieni ihmetyksen aihe latinakielisen nimen suhteen. Kuuluu nimittäin lemmikkikasvien ryhmään. En voi muuta sanoa kuin että höh. No mikäs siinä. Tämän sain aikoinaan toiselta kälyltäni, jonka juuri hankitun talon pihapiiristä tämä kasvi löytyi. Haimme yhdessä kasvin nimeä, eikä silloin käytössä ollut nettiä mistä asian olisi voinut tarkistaa. No kyllähän kasvin nimi pian selvisi Otavan Suurta Tietosanakirjaa selaamalla, mikä on edelleen mainio tietolähde kasvien tunnistamiseen ja muidenkin tietojen hankintaan. Tätäkin olen jakanut moneen paikkaan koska kukinto on todella kauniin värinen, ja aika erikoinen sävyltään.



Rusopajuangervo Spiraea x billardii



Tämän kasvin hain ensimmäisten joukossa, silloin pihan alkuaikoina lapsuuskotini pihalta.Tämä on hyvin kiitollinen kuivan paikan kasvi, jolla voi hyvin rajata pihan eri alueita. On mainio aidannekasvi mutta leviää voimakkaasti juurivesoilla. Olen kylläkin saanut tämän pysymään kurissa versoja leikkaamalla juuresta. Keväisin leikkaan kasvista edellisvuoden kukinnot, se on ehdoton edellytys tulevalle kukinnalle. Kuvassa oleva kasvusto on syksyllä leikattu matalaksi, ja nyt se tänä keväänä puskee ihan mahdottomasti uutta versoa. Joskus leikkaus kannattaa ehdottomasti. Tätäkin on pihassamme useassa kohdassa. Lapsuuskodista tuoduilla kasveilla on tunnearvoa kaikista eniten. Sieltä on peräisin myös yksi omenapuu ja tuotiinpa sieltä myös hopeapaju ja juhannusruusu, mitä meillä ei enää ole. Juhannusruusulle ei löytynytkään sopivaa paikka, joten istutin sen alapihalle missä oli hiukan varjoisaa. Joskus voi tapahtua niinkin, että vuosikausia (tai -kymmeniä) oleva kasvi on uinunut maassa, kunnes se yhtäkkiä pongahtaa ilmoille kuin tyhjästä. (Sitä ihmettä voisin odotella)



Vuorenkilpi Bergenia Saxifragaceae)



Tätäkään kasvia ei ole ostettu, vaan sain tämän kolmannelta naapurilta. 
Häneltä sain myös maksaruohoja, bellistä ja soikkovuorenkilpeä. Tätä vuorenkilpeä olen jakanut myös moneen paikkaan, tykkään kovasti. Yhden mielipiteen tästä kasvista kuitenkin antaisin. Tätä ei kannata istuttaa kovin laajalle alueelle - näyttää ihan salaattipenkiltä. Mieluummin siis sinne, tänne kivoihin kohtiin. Esim. kallion koloihin, kellarin ovenpieleen (minulla on) tai muuten pienesti. Naapureilta saaduista kasveista tulee mieleen se, että silloin kun lapset olivat pieniä, tuli oltua enemmän tekemisissä naapureiden kanssa juuri lasten vuoksi. Samanikäisiä kun oli täällä meidän kylällä paljon. Ajat muuttuvat, työelämä kutsui eikä aikaa enää ollut kyläilyille ja lapset sittemmin muuttivat kotoa. Näin se menee. Huom. toinen sama toteamus tässä postauksessa. Kolmas tulee todennäköisesti pian.



Terijoensalava


Olen kasvattanut nämä kaksi (samankokoista,  kuva vääristää) puuta oksapistokkaista. Vesilasissa juurrutin ja istutin aina joka vuosi suurempaan ruukkuun. Talvehtivat ulkona kasvimaahan istutettuina. Vielä on kaksi muuta tulossa, kunhan pääsevät teini-iästä yli ja ruukuistaan ihan oikeaan maaperään.
Oksat sain äidiltäni, joka oli kasvattanut aikoinaan samalla tavalla muutamia salavia itse. Kun käytin äitiäni meillä keväällä puutarhavierailulla, hän ei muistanut puita vaan kun kerroin puiden tarinan hän totesi "Voi mahdotonta!" 
Vuodet vierivät ja puut kasvavat. Näin se menee.

Tästä aiheesta minulla olisi aineksia vielä, mutta taidan lopettaa tällä kertaa tähän. (Todellinen syy: sade lakkasi ja tekee mieli ulos.) Jatkan toisessa postauksessa kunhan ehdin, tai on innostusta. Tähän lopuksi vielä toteamus että kyllähän kasvit, joilla on oma historiansa kerrottavanaan, ovat niitä pihan rakkaimpia kasveja.  

Näin se vaan on. 😏

sunnuntai 22. kesäkuuta 2025

 




Kesä on kuin perhon lento,
Kaunis, lyhyt ja hennon hento.
Aika kuluu mutta muistot jää,
ne rikastuttavat elämää.

- Juhannuksena 2025 -

💙💙💙

torstai 19. kesäkuuta 2025

Sateen jälkeisellä pihakierroksella

 


Marja-aronia Aronia Mitschurinii


Tämän kesän alkupuoli on ainakin täällä meillä ollut todella niukkasateinen. Tänään vihdoin tulikin vettä roimasti, mutta enpä olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi tullut enemmänkin. Onneksi kuitenkin sade oli hienovaraista tihkua, mikä on kasveille parasta. Olipa mukavaa lähteä pienelle pihakierrokselle, kun tiesi kuinka virkistyneinä puutarhan kasvit olivat. Mukava myös kuvata kasveja, joiden lehtien pinnalla on vesipisaroita.

Ensimmäisessä kuvassa yksittäinen pensas marja-aronia,
kuusivuotias pensas mille tein syksyllä 
vähän ronskimman puoleisen leikkauksen. 



Idänunikko Papavier orientale


Pihan räikeän punainen ilonpilkku juhannusviikolla on tämä
idänunikko. Tämä kuulunee perinnekasvien ryhmään,
löytyyhän tämä monen vanhan talon pihapiiristä.
Niin meidänkin pihamökin pihasta.



Kultatyräkki Euphorbia epithymoides


Monia blogeja lukiessani olen ollut huomaavinani 
tämän kukkimisen ajankohdissa huomattavia eroja.
Kyllähän sen ymmärtää kun Suomi on pitkä maa ja 
kasvuvyöhykkeitä monia.
Omalla pihallani olen huomannut saman,
eli koska meillä on rinnepiha, 
yläpihalla olevat kukkivat aikaisemmin alapihaan verrattuna.
Voisi melkein sanoa että eroa on yhden kasvuvyöhykkeen verran.
Eron huomaa varsinkin keväisin sinivuokon kohdalla.
Tämän kultatyräkin toin alapihalta paremmille kasvusijoille ylös.
Onneksi laitoin tälle ajoissa tuet, sillä ensimmäinen kunnon
vesisade saa tämän levähtämään rumasti ja jää sitten maahan retkottamaan
eikä pääse omin avuin ylös. Onkohan muilla sama huomio..



Pihasyreeni Syringa vulgaris


Mikä onkaan suomalaisempi kukkiva pensas kuin pihasyreeni?
(On kotoisin Balkanilta. Tämä tieto yllätti koska olisin mielelläni
ominut tämän suomalaiseksi perinnekasviksi)
No kuitenkin ihanan tuoksuinen, niin kaunis etenkin valkoisena.
Itselleni tämä on tärkeä pihan kasvi,
ja jo lapsena kauppaleikeissä sen lehdet toimivat seteleinä.



Unkarinsyreeni Syringa josikaea


Todella suureksi kasvava unkarinsyreeni on komea pensas.
Pensaaksi se on luokiteltu mutta kokonsa puoleen voisi 
mielestäni olla puu.
Luin Vikipediasta että se on kotoisin karpaateilta.
Hienoa noilla syreeneillä on tuo kukinta aikataulu:
kun pihasyreeni lopettaa, tämä vasta aloittaa.
Ei tunnu niin suomalaiselta kuin tuo edellinen, minusta.



 Siperialainen karhunvadelma Rubus allegheniensis


Tätä karhunvadelmaa olen oppinut kunnioittamaan.
Sen lähelle ei pidä mennä lyhythihainen pusero yllä eli 
varovainen saa kyllä olla sen piikkisyyden kanssa.
Onneksi sain kuitenkin leikattua sen perusteellisesti keväällä
ilman suurempia raapimisia,
ja nytpä odotankin palkinnoksi oikein, oikein mahtavaa satoa
pitkän ja lämpimän syksyn toivossa.





Omenapuu Pekka. 
Noin viisi vuotta sitten ostimme kaksi uutta omenapuuta 
vanhan, satoisan kesäomenalajikkeen kaveriksi.
Siksi valitsimme lajikkeiksi Pekan - syyslajikkeen -
ja alemmassa kuvassa olevan talvikanelin.
Pian sen jälkeen menetimme vanhan puun
ja nyt meillä on sitten vain kaksi syyslajiketta.
Näin ne asiat joskus menee..





Viherherukka Vertti


Jostain syystä en ollenkaan välitä punaherukoista,
joita meillä on jonkin verran pihamökin puutarhassa,
ja yksi kappale alapihan marjatarhassa.
Kuvassa olevaan Vertti-viherherukkaan olen niin ihastunut,
jotta ostin syksyllä kaksi uutta taimea.
Tämä ei ole läheskään niin kirpeä kuin punainen viinimarja,
sopii minun makunystyröilleni täydellisesti,
ja luulen että perheenkin.
Tästä lajikkeesta ei  tehdä mehua vaan käy erinomaisesti
sellaisenaan naposteluun ja vaikka puuron päälle.
Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.



Karviainen Lepaan punainen


Karviaiset syödään meillä suoraan pensaasta, niitä ei säilötä.
Mikä onkaan mukavampaa syksyllä,
kuin puutarhakierroksella napsia suuhunsa kaikenlaisia marjoja
ja hedelmiä. On onni omistaa hyötypuutarha.



Kirsikka


Kirsikoiden kypsyessä laitan harson koko pensaan ympärille.
Kirsikkapensas sijaitsee yläpihan laitamissa missä linnut pääsevät
 rauhassa syömään kirsikat suihinsa jos en näin tee. 
Lajike on hapankirsikka, joten nimensä mukaisesti voisi luulla sitä
kirpeäksi mutta todella kypsänä se on maukas.
Ehkä voisin lähitulevaisuudessa hankkia sille
kaveriksi jonkun makeakirsikka-lajikkeen.



Hunajamarja l. makeasinikuusama 



Tässä myös yksi pensas, minkä marjoja on mukava syödä suoraan suuhun.
Näitä on meillä kaksi eri lajiketta vierekkäin, jolloin hyötyvät toisistaan pölytyksessä.
Näiden kypsymistä on hauska seurata, 
kypsyvät jokseenkin samalla tavalla kuin pensasmustikat eli jokainen marja eri aikaan.
Jostain syystä muutamia kiireisiä marjoja alkaa ilmestymään jo alkukesästä.
Ei haittaa - suuhun menevät alta aikayksikön!





Lumipalloheisi Viburnum opulus



Lumipalloheisi kukkiessaan on koko pihan kuningatar mikä taatusti huomataan, onhan se niin upea kukkiessaan juhannuksen tietämillä. Olen ottanut näiden oksia maljakkoon yhdessä unkarinsyreenin kanssa. Hieno yhdistelmä.

 (Tekstin asettelu muuttui toisenlaiseksi enkä saa sitä mitenkään edellisten kanssa samaan kohtaan, pahoittelen. Muita se ei varmastikaan niin haittaa kuin itseä, kun en löydä syytä moiseen. Toinenkin ”virhe” löytyy samasta syystä.)



Jättiraparperi


     

Jos omistat vain yhden jättiraparperi-kasvin  voin vakuuttaa että siitä riittää kotitarpeiksi yllinkyllin. Tässä tänään korjaamastani sadosta noin puolet. Jo yhdestä varresta saat piirakan tehtyä. Laitan nämä paloiteltuina pakasteeseen ja keitän näistä mehua mansikoiden kanssa sitten kun mansikoita alkaa olla myynnissä. Itselläni ei ole enää nykyisin mansikkamaata,  ainoastaan kuukausimansikkaa on.



Lehtoakileija


Akileijan kukka on luonnon taideteos, mitä olisi hyvä katsoa joskus lähempää. Se on kunnon vanhanajan kasvi. Meillä sitä kasvaa villinä joka ilmansuunnassa pihan laitamilla - siksi en ole ottanut sitä enää kukkapenkkeihin mukaan. Paitsi muutama itsekasvatettu jaloakileija, mikä näyttäisi kukkivan vähän myöhemmin kuin nämä luonnonlajikkeet. Tänään kävin tarkistamassa tilanteen joten kukkakuvaa en saanut.




Ruohosipuli


Ruohosipuli oli päässyt kukkimaan salaa minun huomaamattani. Joka vuosi yritän muistaa ottaa siitä ensimmäisen sadon pakasteeseen ennen kukintaa. Nyt en ehtinyt, mutta eipä ole myöhäistä vieläkään
- kunhan ei ota kukkavarsia mukaan.



Pihlajan kukinto


Pihlaja on meidän pihan valtakasvi - sitä löytyy joka puolelta pihaa. Koivujakin on mutta ne ovat enimmäkseen tuolla metsän puolella, eli koivumetsä ympäröi pihaamme. Pihlajan kukinnan aikaan koko piha tuoksuu voimakkaasti ja siihen on kyllä näinä 37 vuotena totuttu. Pian pihlajan kukinnan jälkeen alkaa metsässä tuoksua metsän mesiangervo. Senkin tuoksu on melko voimakas. 


Rinneangervo Spiraea splendens




Kuunlilja Hosta Great Expectations lasiterassin kupeessa


Kuunliljan takana seinän vieressä kasvaa jokavuotinen seljapensas, jonka juuret ovat syvällä kiven kolossa. Leikkaan sen joka vuosi juuresta poikki, koska muuten en saa sitä tuhotuksi. Myrkkyä en halua käyttää. Olkoon siinä sitten, mutta rajoitetusti saa kasvaa. 


Alppiruusu Helsingin yliopisto



Nytpä tuli pitkä postaus, toivottavasti jaksoitte lukea. Kirjoitin nuo toissapäivänä, ja tosiaan nyt juhannusta kohti on alkanut sadella usein, toisin kuin koko alkukesä oli hyvinkin kuivaa. Nyt juhannusvalmistelut pukkaavat päälle eikä oikein ehdi koneella viipyä. Juhannusta vietämme lasten ja lastenlasten kanssa toivottavasti edes kohtuullisessa säässä. Toivotankin nyt kaikille oikein hyvää juhannusta, itselle mieluisten asioiden parissa. 




sunnuntai 8. kesäkuuta 2025

Helluntai

 

  

Hei vaan!

Tulin Valtterin kanssa toivottamaan kaikille

  heleätä helluntaita ! 

💚💛🌞💛💚

torstai 5. kesäkuuta 2025

Aina ei kannata ostaa halvinta

 



Neljä vuotta sitten hankimme pihaamme toisen, pienemmän kasvihuoneen. 
Siellä minulla oli tarkoitus kasvattaa pelargoni-arsenaaliani,
koska halusin niiden olevan sateilta suojassa.
Päätimme sitten hankkia hyvin kohtuuhintaisen, eli suorastaan 
halvan, kennokasvarin.
En tiedä mitä silloin siinä kohtaa ajattelimme sen kestävyydestä -
emme kai mitään.
Ehkä tuumasimme että kakkoskasvihuoneen ei tarvitsekaan olla hintava.
Olisin kyllä tyytynyt ihan kotitekoiseen, 
vaikkapa kierrätysmateriaaleista koottuun selaiseen,
mutta nopeimmin saimme tämän pystyyn ja käyttöön.


24.4.2021



24.4.2021




Toukokuu 2024 - Oik.alh. korjattu versio
Tulee mieleen kysyä, että eikö näiden ole tarkoituskaan kestää vuosia?

Vähän jo epäilimme silloin
montako talvea se tulee pystyssä pysymään.
Pari ensimmäistä vuotta meni hyvin,
kunnes kolmantena vuonna yksi kennolevy
irtosi sivusta syksyn tuulien ansiosta.
Silloin sitä alkoi pelkäämään
mikä sivu lähtee seuraavaksi lentoon.

Huoneen tarkoitus ei ollut varsinainen kasvihuonekäyttö
vaan kukkien pitopaikka,
mihin halusin tuolin ja pöydän istuskelua varten.

Loput kuvat otettu 6/2025



Tänä keväänä kyllästyimme jännittämään huoneen pystyssä pysymistä -
huone huojui ja heilui pienestäkin kosketuksesta.
Noh, tuuli sitä ei kuitenkaan ihan pystynyt heiluttamaan.
Päätimme sitten laittaa siihen toisen muovin vahvikkeeksi.
Muovin laitto vaati vähän tukirimoitusta kattoon ja seiniin.




Katto ja seinät peitettiin kokonaan muovilla, tuuletusluukku myös.
Päätyyn mies teki uuden luukun.
Se on minusta parempi nyt koska sadevesi ei pääse sisälle.
Oveen ei tullut kaksinkertaista muovitusta,
eikä se sitä kylläkään tuntunut tarvitsevankaan.
Olisi ollut liian paksu,
jolloin ei ehkä liukuovisysteeminä olisi toiminut.




Yhden illan tämän homman kanssa puursimme,
harmi kun en ottanut valokuvaa työvaiheista.
Hyvä ja mieleinen kyllä tulikin,
ja on nyt huomattavasti tukevamman oloinen.
Valon läpäisyvyys on ihan ok
koska huone on  mäellä
mihin aurinko porottaa kuumasti keski- ja iltapäivisin.







Mietin, että jos kasvihuone olisi lysähtänyt kokonaan maan tasalle,
mitä olisimme siinä tapauksessa tehneet?
Emme varmastikaan olisi ryhtyneet sitä paikkailemaan tai kunnostamaan
vaan keräyspisteeseenhän kappaleet olisivat päätyneet.
Entä sitten pohja -
niin pitkälle en halua edes ajatellakaan.
No nyt toivoa vaan sopii että tämänmoinen kasvihuone
sai muutaman (tai mahdollisimman monta) vuoden lisäaikaa.
Tästä opimme jälleen kerran ettei kannata ostaa sitä kaikkein halvinta.
Halpakin voi tulla kalliiksi,
vaikkei kasvihuonemuovi niin kovin kallis ollutkaan (n.50e).



perjantai 30. toukokuuta 2025

Hitaasti mutta varmasti

 


Pikkuhiljaa,
keväästä asti näitä olen kasvatellut. 


Ensin yhtä lajia multiin, sitten toista.
Olen myös muistanut pitää lajikkeiden 
määrän kohtuullisena.


Se onnistuikin ihan hyvin,
myös köynnöskasvien kohdalla.
Köynnökset ovatkin hankalia pienissä tiloissa
koska tahtovat takertua helposti toisiinsa kiinni.


Laitan kasvatukset tänne blogiin
koska olen niin tehnyt aikaisempinakin vuosina,
muistiin itselleni.


Pian nämä kukkaset katoavat mikä mihinkin,
kun istutusaika koittaa.
Jotain olen antanut jo poiskin,
jättäen itselleni riittävän määrän.


Kaikki ovat tuttuja kasvatettavia
eikä uusia lajikkeita ole ollenkaan.
Olen varannut kaikille paikat mitkä mihinkin menee
eli ruukut, istutusmullat ja penkit ovat valmiina.



Vanha sanonta "Vähän päivässä, paljon viikossa"
pitää todellakin paikkansa.
Olen muistanut levätä, nauttia tekemisestä samoin kuin
tekemättömyydestä, ja katsoa välillä kriitisestikin 
kasvatuksen tuloksia.

Mukavaa alkukesää kaikille muillekin
ja nautinnollisia hetkiä kullekin omien juttujen parissa 💗.